Olen parikymppinen nainen ja seurustelen itseäni lähes 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Ikä ei ole suoranaisesti ainakaan tuottanut ongelmia, mutta romantiikan ja hellyyden puute kylläkin.
Mies ei oma-aloitteisesti enää koskaan halaa tai suukota minua. Aina pitää pyytää. Jos sanon että rakastan sua, niin vastaus on 95%:n varmuudella "ja mä sua"...
Miehellä on avioero takana, pari muksua ja mahdollinen konkurssi edessä työssään lähiaikoina.
Voiko siis rakkauden osoituksien puute johtua stressistä vai missäköhän vika lienee?
Kaksi vuotta on seurustelua takana.
Mitä voisin tehdä tilanteelle? Rakastan miestäni kovasti. Pettäminen ei hyvin todennäköisesti ole kyseessä. Mies on ns. uskollista ja harkitsevaa tyyppiä.
Naiset ja miehet -kaipaan apuanne.
Mies ei oma-aloitteisesti enää koskaan halaa tai suukota minua. Aina pitää pyytää. Jos sanon että rakastan sua, niin vastaus on 95%:n varmuudella "ja mä sua"...
Miehellä on avioero takana, pari muksua ja mahdollinen konkurssi edessä työssään lähiaikoina.
Voiko siis rakkauden osoituksien puute johtua stressistä vai missäköhän vika lienee?
Kaksi vuotta on seurustelua takana.
Mitä voisin tehdä tilanteelle? Rakastan miestäni kovasti. Pettäminen ei hyvin todennäköisesti ole kyseessä. Mies on ns. uskollista ja harkitsevaa tyyppiä.
Naiset ja miehet -kaipaan apuanne.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ota viäläkin vanhempi mies, olet esittely kamaa etkö ymmärrä...
Miten voin olla esittelykamaa, jos me ei käydä yhdessä juuri missään ja en ole mikään kaunis?
Äläpäs yleistä.
ethän sä sen äijän itsetuntoa missään käymällä kohota.
mutta jos sä oot tyytyväinen valintaas niin sehän on tärkeintä.
tuohan on minusta lähes sairasta kun miehet vanhenee ja kuolee muutenkin paljon niorempana toisimpäin ehkä jotenkin ymmärrettävissä jon vanha nainen opettais poikaa.
on ymmärrettävämpää, jos vanha nainen "kouluttaa" nuorta poikaa? Sen takia, kun naiset kuolee myöhemmin?? Aikasta hatara peruste on...
Oletko koskaan kuullut rakkaudesta?
Mieheni ei ole rikas, ei järin komea, en siis valinnut häntä minkään pinnallisen seikan tähden. En myöskään ajatellut että voi ei, onpa vanha mies, nyt en voikaan rakastua.
Miksi tämä asia on vieläkin tabu?
Luuletteko ettei esim. meidän välillämme voisi olla puhdasta rakkautta?
Maailma on kamala paikka, eihän synkennetä sitä entisestään? On olemassa isompiakin ongelmia kuin rakastavaisten ikäero. Sitä paitsi en pyytänyt mielipiteitä ikäeroomme. Arvasin kyllä, että joku moralisoija siihen vielä tarttuu...
älä sitten valita sen ikäinen mies käyttäytyy sillä lailla et voi ymmärtää olethan kokonaan erisukupolvea
Ei sitte vissiin pitäis valittaa...
Vielä joku päivä sutkin sitten joku jättää, kun olet 40V. ja et ole romanttinen, koska se kuuluu tuolloin asiaan... HERÄÄ PAHVI.
jos nelikymppisenä olen kakskymppisen kanssa niin ainoa selity moiseen voisi olla itsetehostus tai se, etten pärjää ikäisteni kanssa. tai molemmat.
sellaisessa tilanteessa minulla tuskin olisi tarvetta tai kykyä jakaa hellyyttä kumppanilleni.
No sinähän vasta järjen jättiläinen olet!
Ai että 40-vuotiaat miehet ei ole romanttisia?
Mitä hittoa se muka sukupolvea katsoo?
Eiköhän se ole aikas yksilökohtainen piirre?
Vaikka ainakin omien kokemusteni mukaan vanhemmat miehet ovat yleensä romanttisempia ja pehmeämpiä, ehkäpä siksi kiinnostavat nuoria naisia..
Ja sitäpaitsi rakkaus on muutakin kuin seksiä ja siinä "kouluttautumista".
Naiset ilmeisesti ymmärtävät tämän asian paremmin, koska ovat valmiita ottamaan vanhan, kohta jo erektiohäiriöistä kärsivän miehen.
Eihän sitä itsekään jaksa aina ottaa toista huomioon saati olla jakamassa spontaaneja hellyyenosoituksia, jos on stressiä ja asiat painavat mieltä... joku konkurssin painaminen päälle voi jo mietityttää ja masentaakin (vakavammin tai vähemmän niin) sen verran, että sinun hellimisesi ei ole heti päällimmäisenä mielessä. Itsellä ainakin käy niin omassa parisuhteessa puolin ja toisin. Jos on hyvä mieli eikä huolet paina, jaksaa vähän helliä ja hullutella, ja jos taas mieli on raskaampi, sitä käpertyy omiin oloihinsa. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö olisi todella mukavaa, kun toinen tulee ja halaa tai muuten osoittaa kiintymystään. Ikäänkuin muistuttaa, että elämässä on niitä mukaviakin asioita ja ihmisiä.
..asiallisesta viestistä...
Ymmärrän kyllä, ettei aina huvita, mutta kun ei koskaan, niin se alkaa olla jo aika masentavaa. Vaikea on ymmärtää, kun (kuten aina parisuhteen alussa) mies on ollut ihan erilainen. Yhteenmuutto teki kaikki asiat vaikeammiksi. Itse muistan ainakin vielä hellyyden vaikka kuinka masentaisi... Se helpottaa.
keskustelleet asiasta?tekikö miehesi aikasemmin hellyydenosoituksia?!joillakin on vaan luonteessa,ettei kiinnosta sellaiset tai eivät ymmärrä että ne ovat naisille tärkeitä.mulla itellä on 22 vee mies ja siltä on turha oottaa mitään romanttisuutta.eikä seksi ole kovin romanttista jos se on vaan pelkkä pano.olis kiva joskus saada kukkia ja lahjoja,mut ei.osaan on tyydyttävä,sillä rakastan tätä miestä yli kaiken.
mutta te koittakaa jutella asiasta ja onnea!
... valitettavasti kaikki miehet ei tiedä kuinka helppoa loppujen lopuksi on tehdä nainen tyytyväiseksi romantiikkaa ja hellyyttä osoittamalla. Useimmat miehet lopettaa tuollaiset "turhuudet" suhteen vakiinnuttua. Mutta jos romantiikka ei ole luonteessa, sen voi oppia - mutta tuon ikäisenä voi olla hankalaa. Ja tuolla puutteella on todennäköisesti ollut vaikutusta myös edellisen parisuhteen purkautumiseen.
Tottakai stressi vaikuttaa mutta jos ei ikinä...
Joko hyväksyt tilanteen ja lakkaat odottamasta ihmettä tai sitten otat asian puheeksi... ikä- ja kokemuserostanne johtuen se ei tietenkään ole helppoa ja vaatii molemminpuolista sitoutumista suhteen kehittämiseen.
Miehet eivät todellakaan osaa "hyödyntää" naisen romantiikan nälkää, eivätkä tajua mikä voimavara se on!
Pidetään kauhean vaikeana pitää nainen halukkaana ja tyytyväisenä, vaikka se ei vaadi kuin kohteliasta käyttäytymistä ja pienen pieniä arkielämän vippaskonsteja.
Ei me naiset olla ollenkaan niin monimutkaisia kuin te miehet luulette!
Olemme vain erilaisia.
Työstressi on varmaankin juuri tuo joka vie nyt kaiken voiman, uskoisin. Varmaan hän rakastaa sinua. Puhukaa hänen työstään, yritä auttaa avautumaan.
Ei se kuulemma sua rakasta, kunhan on tyytyväinen
kun saa nuorta ja just millon tykkää.
Hanki ikäistäs. Toivotaan et sun seuraava
ymmärtää kans tuon ikäeron.
Yksi mikä tuli mieleen, että hän ehkä ajatteli sinun olevan "helppo kumppani" avioeron jälkeen.
Moni vanhempi mies vaihtaa erottuaan nuorempaan; "jotain ihan muuta kuin se vanha nalkuttava akka", mutta kokee jonkinlaisen pettymyksen, nimittäin kyllä se kypsymättömyys näkyy ajan kuluessa pienissä asioissa..
Mies luuli naiviuden olevan suloista nalkuttavan vanhan eukkonsa jälkeen, mutta pettyykin ja huomaa että on hyvin epäseksikästä tuntea olevansa naiselleen isähahmo.
Sinä vain et sitä itse huomaa koska olet itse se kypsymätön osapuoli.
Omasta mielestäsi ikäerollanne ei ole merkitystä, mutta se voi olla todella iso juttu hänelle! Koitapa itse samanikäisenä seurustella nuoren, nenäänsä kaivelevan finninaamaisen pojanklopin kanssa.
Hän saattaa myös kokea suorituspaineita kanssasi, sillä miehillä alkaa jo tuossa iässä ilmetä seksuaalisia "rajoitteita" ja hän päättelee ettet sinä nuorena voi ymmärtää, sinulle on turha edes puhua sellaisista..
Tai hän pelkää että jos puhuukin, jätät hänet heti.
Olen itse seurustellut 20-vuotiaana 40-vuotiaan miehen kanssa ja minä vain nautiskelin hänen kypsyydestään tajuamatta, että olin itse hänen silmissään lapsi..
Mies joutuu miettimään paljon asioita, mitkä SINUA eivät vaivaa, kuten: "miten selitän lapsilleni ja ex-vaimolleni tyttöystäväni nuoren iän?".
Ja: "mitä jos tuo tulee vahingossa raskaaksi ja joudun aloittamaan kaiken sen rumban alusta?"
Tässäkin yksi iso syy pelätä seksiä!
Hän tietysti ajattelee sinun haluavan lapsia.
Joku sanoi että nuori nainen on pelkkä näyttelyesine, mutta ainakin perheelliselle se on häpeänpilkku ja koko suku on vastassa!
En tarkoittanut puuttua liikaa tähän ikäaiheeseen, mutta tarkoitin että se on itse helppo sivuuttaa olemalla se nuorempi osapuoli..
Puheissasi on varmasti vinha perä...
Me olemme puhuneet miehen kanssa ikäerosta ja todellakin hän joskus tuntee, etä hänellä olisi kolme lasta (oikeat minä siis) mutta tuo ajatus vaivaa häntä vain silloin kun hän on stressaantunut ja asiat ei sjuju niinkuin pitäisi.
Hmm... Mietin kyllä, murehdin silloin mieheni puolesta kun oli aika kertoa minusta lapsille... Alku oli vaikea mutta voittajana siitäkin selvittiin.
Luulen, että romantiikka vain puuttuu mieheni luonteesta. Hän on en puhu, en pussaa-tyyppiä...