Millä sais lopetettua melkein pakonomaisen etsimisen ? Mulla on jostain syystä tullu nyt kauhea tarve löytää seurustelukumppani vaikka oon vasta 24 eikä siis mikään kiire. Sinkkuna oon ollu pari vuotta. Mulla on verkot vesillä niin baarissa, chateissa, sinkkuilmoituksissa ym. Menin yhelle kielikurssillekin sentakia, että sieltä vois löytää naisen. Tässä kuitenkin huomannu että liika etsiminen ei todellakaan hyväksi.
Millä sais itteensä taas niskasta kiinni ja ruveta elämään elämää ihan itselleen ja malttaa odottaa että se oikea kyllä tipahtaa taas syliin etsimättäkin? Tää etsiminen on meinaa tosi kuluttavaa, vie voimat eikä tulosta meinaa silti syntyä juuri siksi kun on liikaa odotuksia heti alkuun ja liikaa yritystä.
Millä sais itteensä taas niskasta kiinni ja ruveta elämään elämää ihan itselleen ja malttaa odottaa että se oikea kyllä tipahtaa taas syliin etsimättäkin? Tää etsiminen on meinaa tosi kuluttavaa, vie voimat eikä tulosta meinaa silti syntyä juuri siksi kun on liikaa odotuksia heti alkuun ja liikaa yritystä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mies meni ongelle. Tahtoi onkia kauniin kalan.
Ei tule kalaa. Ei tule kalaa. Ei tule vieläkään kalaa. No nyt tuli joku ruma ruutana. Ja nyt tarttui koukku kaislikkoon. Ja vieläkään ei tule kalaa. Vittu kun vituttaa.
Mies meni uudelleen ongelle. Tahtoi jälleen onkia kauniin kalan.
Ei tule kalaa. Mutta onpas kauniin tyyni kesäilta. Mikähän perhonen tuo on kun on noin kirjavat siivet? Mitähän sitä söisi iltapalaksi. Saunan taidan ainakin lämmittää. Mukavaa kun ei ole kiire minnekään. Ei taida tulla kalaa, voisi ehkä huomenna kokeilla tuolta toiselta puolelta järveä...
Tuo oli hienointa, mitä olen koskaan lukenut tältä palstalta :)
Niin, kun ei odota mitään,
huomaa saaneensa paljon,
niin kävi kalastajalle,
kun merenneidon nappasi.
... sillä se ei todellakaan toimi. Se nyt vaan on niin, että mitä enempi ettii ja yrittää, sitä enempi menee metsään. Niin että itse olen ainakin jättäny pakonomaisen etsimisen kokonaan... Kyllä mäkin olen jo vuosia ollu sinkku ja mieli tekis VALTAVASTI pariutua, mutta kun ei löydy niin minkäs teet. Väkisin kun ei seurustelusuhdetta voi hankkia... Ja vaikka usko alkaakin olla koetuksella välillä, niin pieni toivo elää siitä, että kyllä se oikee varmasti kohdalle vielä osuu, todennäköisesti silloin kun sitä vähiten odottaa :) Eli hellitä hetkeksi ja keskity tekemään niitä juttuja, jotka sua itteesi kiinnostaa. Sitä oikeaa odotellessa voi vaikka elää omaa elämää, eikö vaan?
kylläpä tuntui tutulta tuo mahdoton ja kiivas etsiminen. Mulla on ihan sama juttu, vaikka kiirettä ei sinänsä olisi ja biologinen kello ei vielä tikitä (olen 22 v.). Minne ikinä menenkin aina pohdin toivorikkaana mielessäni että jos se vaikka löytyisi täältä, mutta ei ole vielä löytynyt. Tuntuu että toisilla on vaan parempi onni rakkausasioissa ja kohtalo tuo eteen ihania miehiä vaikkei itse eväänsä liikauttaisi. Välillä tuntuu että pakahtuu tähän tunteeseen kun ei saa antaa kenellekään sisällä vellovaa rakkautta ja hellyyttä eikä vastavuoroisesti saa keneltäkään halipusuja....mutta vielä en onneksi ole toivoani menettänyt...
mulla sama homma, etsin ja etsin ketään kuitenkaan löytämättä ja alle 4kk päästä oon 19. Haluasin kyllä jo seurustelukumppanin!