Terve. Olen ollu kohta 11v. naimisissa.tultiin miehen kans uskoon 6 vuotta sitte.kävimme kasteella jne.No, minä en ole käynyt seurakunnassa enää kahteen vuoteen,en kestäny niitä pitkin nokan vartta katseita,erotuin joukosta aika hyvin.Olen alkanut taas elämään,teen sitä samaa kun ennenkin,olen taas iloinen oma itseni ja huumoria löytyy ja joskus otan muutaman oluen, mut tansseissa en käy.mieheni usko on vain syventynyt,käy kokouksissa lukee raamattua yms.itse saan viettää niin kuin joulunkin yksin ja uuden vuoden aaton,hänestä ei saa enää kaveria ja on muuttunut muutenkin.ei ole enää se sama johon 11v. sitten rakastuin :( Hän ei pidä siitä et kuuntelen radioa jotain kiss fm:ää tai kuuntelen omia cd levyjä,mutta en halua enää takas siihen leiriin.Olen ajatellut et lähden lätkimään,olen yksin jonku aikaa.Hain jo ero paperitkin,mutta ne on vielä piilossa..en ole sitä lappua sille näyttäny.en jaksa häntä enää. mitä teen? yritänkö kestää vai lähdenkö pois? en ole ottanut ero asiaa vielä puheeksi, en kyllä tiedä miksi?halu olisi lähteä ja olla itsekseen jonku aikaa ja nauttia siitä et saa olla se mikä on.Kiitos sinulle,kun luit tämän.
Auttakaa joku
tuskainen
161613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mitä mieltä hän on siitä, kun olet "lopettanut ne hommat"? eikö miestäsi häiritse yhtään muutoksesi? oletteko puhuneet asiasta mitään?
Olen puhunut, ku olen sitä mieltä että asiat pitää selvittää puhumalla..ei hän oikein noteeraa asioitani miksikään..mumisee jotain ja näen hänen naamasta,että ei tämä tällainen avioliitto miellytä häntäkään,mutta miksi hän ei sano sitä suoraan?? odottaako et otan sen itse puheeksi? on tämä tuskaista,on tuntunut itelläni jo sisällä niin kuin kärsisin astmasta..ahdistaa :(
Minulle tosiaan puhkesi monivuotisesta stressistä astma! Vaikkei suvussani ole ollut yhtään allergioita eikä astmaa tms. Olin vain aina niin ahdistunut että se puhkesi fyysiseksi ahdistukseksi.
Mitä järkeä on olla yhdessä, jos molemmat kulkevat eri polkua?
Mieti tätä. Aina ei pelkkä yhteinen rakkaus riitä, pitää olla myös yhteiset rakkauden kohteet.
Eräs ystäväni oli jonkiaikaa vapaaehtoistyössäkin tuolla kun tajusi tulleensa eräässä liikkeessä lähes aivopestyksi. Sieltä voisi saada apua.
http://www.uut.fi
Enpä usko, että tuosta enää hyvää suhdetta voi kehkeytyä.
Sun kannattaisi varmaan puhua hänelle siitä mikä teidän liitossanne on sellaista joka tekee sinut onnettomaksi. Ellei yhteistä sopimusta ala kehkeentyä, sinun kannattaisi muuttaa erilleen ainakin toistaiseksi vielä kuitenkin ilman eropapereiden täyttämistä.
Miehet herää joskus vähän hitaasti, kun kuvittelevat omistavansa toisen ihmisen. Varsinkin uskovaisissa piireissä naista pidetään omaisuutena, jonka on suurinpiirtein alistuttava kaikkeen mitä uros sanoo.
Toivottavasti rakkautesi ei kerkeä kuolla.
Enpä tuosta muuta voi sanoa kuin sen, että olet hyvällä puolella, kun olet tiedostanut oman asiasi noin hyvin.
Näytät tietävän hyvin itse mitä sinun on tehtävä. Leikkaus voi olla kipeä, mutta onko sinulla muuta vaihtoehtoa?
Vihoviimeinen tekohan olisi se, että uhraisit itsesi. Se olisi kohdaltasi varmasti onnettomin ratkaisu ja johtaisi lopulta katkeroitumiseen sekä mielenterveysongelmiin.
Muista tämä: Jokainen on oman onnensa seppä. Sinulla ja vain sinulla on vastuu omasta elämästäsi. Tsemppiä sinulle!
Minulla on samanlainen elämäntilanne, jollei pahempi. Vaimoni tuli uskoon n. 8-10 vuotta sitten. Minä en. Elämisen laatu on mitä on, siis todella huono. Mitään hauskaa ei voi koskaan tehdä, kaikki sellainen kun on syntiä. Hän ei lue edes lehtiä, niissä kun on vain syntisiä ajatuksia. Meillä on 3 lasta joiden vuoksi olen tätä jaksanut.
Seurakunnassaan he aina juhlivat ja ovat innossaan kun he saavat uuden jäsenen, minusta ei kukaan tunnu välittävän.
muistatko missä kohtaa raamatussa on ne avioliittoasetukset? voisin lukea ne jä näyttää miehelleni myös... jaksele sinäkin
no heips.
Ethän sinä hyvä nainen voi elää suhteessa, jos et halua.
Mieti mitä todella haluat.
Jos haluat lähteä, niiin lähde.
Jos haluat jatkaa tätä suhdetta niin jatka.
ei elämä voi olla sellaista että teet väkisin jotain asioita joita et edes halua tehdä..=(
Jos haluat oman leppoisan elämän takaisin niin kehottaisin eroa.
Löydät vielä paremman ja rakastavan miehen..
Onnea!!;)
meillä kotona toisinpäin voitaisko me kaksi keksiä jotakin auttavaa minua kiinnostaa tanssikin enemmän kuin raamattu
jotain vois keksiä..ja äkkiä..yritin saada töistäkin talviloman,et olis saanu rauhassa miettiä kaikkia mitä päässä liikkuu..mut ei sekään onnistunu tälle kuulle :( välillä tuntuu,et olen niinku labyrintissä,mistä ei osaa ulos. kiitos ihanat ihmiset, kun otatte kantaa..edes joku ottaa..kiitos siitä :)
en ole treffejä sopimassa,, mutta oletko mistä etelä itä länsi pohjoissuomesta, yhteistä kuulostais samanlainen yksinäisyys
Länsi lapista olen.rannikolta.
aika mahdottomalta liitolta kuulostaa ja lähteminenkään ei varmaan helppoa ole..kaikki syytökset yms..niistä ei kuitenkaan kannata välittää!!muista että sinulla on tämä elämä ja olet pikkuhiljaa huomannut että elämästä pitää nauttia,siis älä kärsitä itseäsi enempää jos siltä tuntuu..ei ole sinun vika että miehesi on unohtanut parisuhteen perustan..ole rohkea ja lähde etsimään onneasi jos sitä ei tällä hetkellä missään näy!
Paha mennä sanomaan, mutta enteilee aika pahalta toi teidän juttu. Vaikka kuinka rakastaisikin ihmistä, mutta pitäähän sitä olla yhteistäkin elämää. Ainahan eroaminen on tosi tuskallista, mutta jos teidän elämät on noin erilaisia, niin kyllähän sinulla on oikeus ELÄÄ ja nauttia. Aluksi ero vihlaisee tosi pahasti, mutta varmasti myöhemmin voisit ajatella, että onneks olin rohkea ja lähdin (jos nyt päätät lähteä) niin sait oman elämän!
Voimia ja rohkeutta!