Kaipaan kommentteja, miksen neuvojakin ja rohkaisua seuraavanlaiseen tilanteeseen. Asiasta pian muodostuu ongelma, vaikka koitan ottaa rennosti ja olla liikoja murehtimatta.
Tilanne on siis seuraava: kumpikin, sekä minä että poikaystävä ollaan jo yli parikymppisiä, mutta täysin kokemattomia mitä tulee seurusteluun saati seksiin (taustalla ei kuitenkaan uskontoa tai muuta vakaumusta, ainoastaan ujous, arkuus ja se ettei sopivaa tilaisuutta ole tullut). Tiiviimpää yhdessäoloa on jatkunut jo usea kuukausi (ja sitäkin ennen on jo tapailtu aika kauan), ja lähestyminen saati ihan itse toiminta tuntuu niin kovin vaikealta. Ei ole epäilystäkään ettenkö haluaisi tätä miestä ja kaikinpuolin muutenkin homma toimii, ajatukset menevät yksiin ja arvot ja asenteet ovat samanlaisia. Ja tunteet ovat molemminpuolisia. En kyllä ikinä pystyisi esim. yhden illan suhteeseen, sen verran olen pidättyväinen, vaikka sinänsä seksi ei olekaan mikään tabu. Ehkä se on ollut helpompi siirtää taka-alalle, kun kerran ei ole ollut kumppania (omien sormien lisäksi, hehheh). En siis ole kokemattomuudestani tehnyt ongelmaa itselleni koskaan.
Tuntuu vain etten osaa tai uskalla tehdä spontaanisti aloitetta, aika vain valuu hukkaan ja sitten ilta onkin mennyt. Ensimmäinen yhteinen yökään ei sisältänyt kuin huonolaatuista unta ja sitäkin liian vähän. Aikaisemmin tämän tilanteen on pystynyt sulattamaan ja ajattelemaan, että kyllä se siitä, mutta nyt alkaa harmittamaan jo aika paljon. Tuntuu että kun ajattelee että nyt kyllä otan miehen kainaloon ja pidän hyvänä, niin sitten vaan huomaakin että jaahas, taas vain istuttiin sohvalla niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana toisistamme..
Niin, kirjoitin tämän nyt ehkä purkaakseni omia tuntoja, mutta olisi tosiaan kiva kuulla kommentteja.
Tilanne on siis seuraava: kumpikin, sekä minä että poikaystävä ollaan jo yli parikymppisiä, mutta täysin kokemattomia mitä tulee seurusteluun saati seksiin (taustalla ei kuitenkaan uskontoa tai muuta vakaumusta, ainoastaan ujous, arkuus ja se ettei sopivaa tilaisuutta ole tullut). Tiiviimpää yhdessäoloa on jatkunut jo usea kuukausi (ja sitäkin ennen on jo tapailtu aika kauan), ja lähestyminen saati ihan itse toiminta tuntuu niin kovin vaikealta. Ei ole epäilystäkään ettenkö haluaisi tätä miestä ja kaikinpuolin muutenkin homma toimii, ajatukset menevät yksiin ja arvot ja asenteet ovat samanlaisia. Ja tunteet ovat molemminpuolisia. En kyllä ikinä pystyisi esim. yhden illan suhteeseen, sen verran olen pidättyväinen, vaikka sinänsä seksi ei olekaan mikään tabu. Ehkä se on ollut helpompi siirtää taka-alalle, kun kerran ei ole ollut kumppania (omien sormien lisäksi, hehheh). En siis ole kokemattomuudestani tehnyt ongelmaa itselleni koskaan.
Tuntuu vain etten osaa tai uskalla tehdä spontaanisti aloitetta, aika vain valuu hukkaan ja sitten ilta onkin mennyt. Ensimmäinen yhteinen yökään ei sisältänyt kuin huonolaatuista unta ja sitäkin liian vähän. Aikaisemmin tämän tilanteen on pystynyt sulattamaan ja ajattelemaan, että kyllä se siitä, mutta nyt alkaa harmittamaan jo aika paljon. Tuntuu että kun ajattelee että nyt kyllä otan miehen kainaloon ja pidän hyvänä, niin sitten vaan huomaakin että jaahas, taas vain istuttiin sohvalla niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana toisistamme..
Niin, kirjoitin tämän nyt ehkä purkaakseni omia tuntoja, mutta olisi tosiaan kiva kuulla kommentteja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei ollut ihan tuttu juttu, mutta itsellänikin on kokemusta tuollaisesta periaatteessa- olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 2 vuotta, ja tapasimme hirveässä kaatokännissä. Ensitapaaminen meni juuri puhumatta, istuimme sohvallakin metrien päässä toisistamme. Ujostutti niin. Ja kun ei ollut luontevasti tavannut. Miten te tapasitte? Usein se riippuu siitäkin, jos on entuudestaan tuttu, voi lähestyminen olla helpompaa. Meillä meni joku 2-3 viikkoa ennenkuin pystyimme olemaan luotevia keskenämme. harrastimme seksiä sitä ennenkin (jo ensitreffeillä :) mutta vasta pimeässä peiton alla. Nyt tilanne on vähintäänkin päinvastainen ;) Eli aina ei tarvitse suhteen alun olla merkkinä mistään. Mitäs jos yrittäisitte mennä saunomaan yhdessä, tai olla pimeässä? Mennä vaikkapa drinkille johonkin baariin tai ottaisitte pari lasillista viiniä kotona? Usein rentoutusta kannattaa hakemalla hakea, tarkoittaen juuri vaikkapa valot pois, vähän alkoholia (huom: vähän) ja mukavaa musiikkia tai räväkkä/nyyhkyleffa. Pystyttekö muuten puhumaan kaikesta keskenänne? Miehesi saattaa luulla ettet halua seksiä ja siksi hänkään ei uskalla? Aloitehan voi olla vain oikeanlainen katse tai pieni kosketus! Tsemppiä teille, ei kannata säikähtää vielä, selvästi kokemuksen puutetta ja ujostelua vain. Uskalla nyt vain, ajattele mitä paljon jännittävämpiä asioita maailmassa on..benjihyppy, rodeoratsastus... :)
Hyviä vinkkejä.
Tosiaan tuosta tuttuudesta, tässä kuitenkin on kuukausia jo tunnettu, ja kaikesta pystytään puhumaan paitsi seksiin liittyvät jutut ovat jääneet aika vähiin. Mailit tai tekstarit ovat sitten sisältäneet niitä, tosin ei kovin paljon nekään. Mutta se tiedetään, että kumpikin on kokematon, ja myös se että kyllä kuitenkin molemmat halutaan niin paljon enemmän mitä toistaiseksi. Ehkei sitten vaan haluta tarpeeksi, ainakaan vielä..
On se kummaa kun on niin saamaton.. Ehkä se tästä kuitenkin..
Olen 23v mies ja myös täysin kokematon. Mun suhde on vasta ihan alkuvaiheessa, mutta mietin näitä samoja asioita jatkuvasti. Pitääkö sen olla mies, joka kaikista etenemisen vaiheista tekee aloitteen?
Seksiä ajatellen uskon puhumisen olevan helppo tie oikeisiin ratkaisuihin. Voit esim. ihan muuten vaan kysyä, että "mitä mieltä olet seksistä ja missä vaiheessa sen aloittaminen olis sopivaa"? Mä ainakin pidän sellasta linjaa, että kaikista asioista voidaan puhua ennen kuin niitä tehdään. Se on parempi kuin yrittää yllättää toinen jollain sellasella tavalla, mistä toinen ehkä ei pidäkään.
Tiedän että mun tytölläni on kokemusta ja pidän sitä vaan positiivisena juttuna, vaikkei itselläni olekkaan. Miehenä mieluummin odottaisin, koska nainen alkaa haluta. Silloin tietää ettei ainakaan itse ole hosunut liikaa.
Itselläni on samantapainen tilanne. Tosin olemme nuorempia [teini-ikäisiä, mutta emme enää sakkolihaa :P] ja seurustelua on jatkunut vasta noin 2kk. Ystävystyimme ensin ja siitä se eteni seurusteluksi. Tiedän, että olin ensimmäinen ihminen, jota hän edes suuteli. Nyt tämä on edennyt siihen, että suudelmat ovat kiihkeitä. Joskus hän uskaltaa hyväillä minua [kerran jopa vaatteiden alta], mutta yleensä se jää siihen suuteluun. Tiedän, että hän ainakin fyysisesti haluaa [kyllähän sen miehestä tuntee ;)], ja minäkin haluan. Itse en ole kovin kokematon [olen häntä vuoden verran nuorempi, mutta kaikki vaatteiden alta hyväilyt yms. on koettu aikaisemmin, ainoa, mikä on jäänyt puuttumaan on yhdyntä].
Kuten varmaan arvaatte, tämä jätkä on aikalailla ujo. Olemme viettäneet jo 4 yötä yhdessä, joista kaksi niin ettei mukana ollut muita kavereita, eli varsinaisesti kaksi. Ekalla kerralla hän ei uskaltanut edes nukkua vieressäni, nyt se on sentään hieman parantunut :)
Rakkaani on paljoa minua ujompi näissä asioissa [suukot ovat sentään tulleet jo tutuiksi hänelle ^^], ja esim. hyväilyihin olen häntä vaivihkaa opettanut mitään sanomatta. Nyt hän uskaltaa hieman enemmänkin, silloin tällöin. Mutta minua häiritsee, että tähän se tuntuu jäävän. Hänen kokemattomampana mielestäni pitäisi tehdä se aloite, koska en halua kiirehtiä häntä.. Mutta miten hänet voisi saada kertomaan, haluttaisiko?
No, vaikka tässä ollaankin jo vanhoja, niin tutulta tuntuu. Ei ollut eka yö helppo, itsekin jännitin, mutta toinen vieläkin enemmän.
Vaikka se omassa tilanteessa tuntuukin jo aika hassulta, niin uskoisin että aika auttaa. Vaikka toisaalta tuntuukin että se loppuu aina kesken. Ehkä se siitä lähtee, kun vaan on lähekkäin. Joskus tuntuu vain että arjessa sellaisen tilanteen luominen ei ole niin helppoa.
Aloitteen kyllä mun mielestä voi tehdä se kokeneempikin, ja sukupuolellakaan ei ole väliä. Itsekään en oikeastaan odota tai edellytä aloitetta, on vaan alkanut hämätä kun itsekään ei sitä osaa/uskalla tehdä.
Onko aivan mahdoton tehtävä sanoa toiselle selvällä suomenkielellä esim.:"Mä niin haluaisin rakastella sun kans,rakas!"??? Tai jotain muuta kivaa.Tekeekö se heti naisesta päälle käyvän huoran ja miehestä raiskaajapukin?
Ei pelkkä hinkkaaminen ja lääppiminen riitä.Puhukaa ihmiset!!!
Jos haluu saada on pakko antaa...joka suhteessa.
Meillä meni näin:
oltiin seurusteltu 3kk ja mies jonkun kerran vihjaillut seksiä, mutta minä jostain syystä halusin odottaa. Ja mieshän siinä odotteli..rehellinen syy tähän oli että minä neitsyt ja häpesin sitä, enkä kehdannut tunnustaa sitä miehelleni...=)
No, siinä se yhdyntä sitten meni ja todella mukavaa oli...!
Arvaa vain olinko ujo kun ensimmäisen kerran olimme yhdessä??
No tottakai..mutta kyllä se siitä on tasoittunut..
Nyt 5v yhdessä ja 3v yhdessäeloa ja YHTÄKÄÄN päivää en pois vaihtaisi =) =)
Meillä oli sama ongelma. Ollaan molemmat 25 paikkeilla mä vähän yli ja toinen alle. Tyttö ei uskaltanut ottaa katse kontaktia ja mä luulin, että se ei ole vielä kiinnostunut mihinkään fyysiseen. Muaki se vaivas, mutta onneksi osasin ottaa asian välillä rennostikki, sillä jos jännittää kokoajan ei toinen voi saada hyvää vaikutelmaa susta. Sit tyttö otti asian aiheeksi muutaman kk jälkeen ja tein seuraavalla kerralla aloitteen. Ehkä se oli parempi noin kuin hätiköiden. Monet luulee, että rakkaus on toisen ulkonäköön ihastumista, mutta oikeasti se on toisesta välittämistä. Aluksi on hyvä testata, että viihtyy toisen kanssa. Tai en mä ole kovin varman, ku en ole mikään konkari näissä hommissa ja jokainen tapaus on omanlainen.
Älkää tehkö samaa virhettä kuin me.
Kun tapasimme, poikaystäväni oli 25, minä 23.
Molemmat koskemattomia.
Kumpikaan emme kehdanneet sitä silti toiselle kertoa koska ikää oli paljon..
Minä kiirehdin seksin aloittamista, sillä olin vain niin valmis.
Tein väärin.
Olisi pitänyt ekaksi rakentaa suhteeseen keskusteluyhteys ja luottamus.
Aloitimme jo ekoilla tapaamisviikoilla.
Koko touhu oli säälittävää ja molemmat tietenkin hiljaa mielessään syyttivät itseään.
Jossain vaiheessa sitten ajattelin kertoa hänelle totuuden.
Kysyin ensin häneltä monenko kanssa hän on ollut.
Vastaus oli 6! Kun aioin kertoa oman surkean saldoni, hän ei halunnutkaan kuulla vaan sanoi ettei sen ole väliä.
Niin säälittävä touhu vain jatkui, pidin itseäni ihan frigidinä.
Kamalinta oli, että hän halusi välttämättä antaa suuseksiäkin vaikka se tuntui hirvittävältä, mutta ajattelin tietenkin että minussa kokemattomana on vika ja suostuin hampaitani purren..
Vasta puolen vuoden seurustelun jälkeen, kun seksielämä alkoi jo pahasti oireilla, herra kertoi että olinkin hänelle ensimmäinen..
Tämä vei minulta luottamuksen kokonaan ja nyt olemme olleet vuoden yhdessä ilman seksiä..
En tiedä kauanko tilanne voi jatkua näin.
Emme vain osaa erotakaan.
Tarinan opetus: ÄLKÄÄ HERRAN JESTAS VALEHDELKO!
Seksi on ainut asia, jossa toista voi loukata korjaamattoman verisesti, seksissä ei saa olla MITÄÄN teeskenneltyä ja valehdeltua eikä pettämisiä.
Muuten se on pysyvästi pilalla, seksi on kuin lasia joka menee rikki ja palasia on vaikea enää jälkeenpäin liimata yhteen, ainakin liimaussaumat jäävät näkyviin..
PUHUKAA seksistä. Vaikka olisikin jotain niin noloa päässyt käymään, että olet iäkäs neitsyt.
>>Molemmat koskemattomia.
Kumpikaan emme kehdanneet sitä silti toiselle kertoa koska ikää oli paljon.. >>
Ikää oli paljon?? 25 ja 23. No ei tosiaan ollut. Pienoiseen vähemmistöön saatoitte kuulua neitsyyden menettäneiden luokassa, mutta kyllä tuon ikäisiä neitsyitä on silti paljon. Itse menetin neitsyyden vasta yli 30 v. Eikä yhtään kaduta "säästely". Se oli myöhemmän iän aloituksen paras puoli, että todellakin tiesi, mitä halusi ja ei ollut kiire mihinkään. Hiiidaasta nautintoa tuntitolkulla! Vau!!
En minäkään voi sanoa etteikö olisi "kannattanut" säästää, nimittäin minkäänlaisia kipuja tai verenvuotoja yms. ei ollut ja tuntui jopa ihanalta! Tämä henkinen puoli vain oli se joka pilasi lopulta kaiken.
Mutta kyllä se säästäminen silti kannattaa, kunhan sitä ei häpeä!
"Vasta puolen vuoden seurustelun jälkeen, kun seksielämä alkoi jo pahasti oireilla, herra kertoi että olinkin hänelle ensimmäinen..
Tämä vei minulta luottamuksen kokonaan ja nyt olemme olleet vuoden yhdessä ilman seksiä.. "
Niin tähän minun olisi myös pitänyt sanoa jotakin jo aiemmin. Älkää nyt hyvät rakastavaiset tehkö tästä neitsyt-jutusta mitään kynnyskysymystä suhteenne tulevaisuudelle. Ei neitsyyttä pitäisi hävetä, koska siinä ei mitään hävettävää ole. Mutta silti on niin, että se on ymmärrettävää, jos kumppanisi on häpeissään mennyt valehtelemaan. Ymmärrä tämä ja anna anteeksi. Nyt kun tiedätte totuuden voitte aloittaa uudelta pohjalta todella hienon yhteisten kokemusten metsästämisen. Seksuaalisuus on niin hieno asia, ettei noin pieni asia saa sitä pilata.
hei, tuli mieleen että niitähän on kaikenlaisia parisuhdepelejä, missä on kaikkia tehtäviä ja toisiin tutustumista leikin nojalla. Mitä jos kokeilette semmoista ihan huumorimielellä, sehän voisi kätevästi johtaa vähän intiimimpään kanssakäymiseen?
Mutta paras keino kyllä munkin mielestä tuon jään rikkomiseen on ihan se vanhanaikainen PUHUMINEN. Kokeile tehdä jonkinlainen tunnustus poikaystävällesi sopivalla hetkellä (esim että "mun tekisi mieli pussailla") ja katso mihin se johtaa? Tai kerro avoimesti omista fiiliksistäsi (ei tarvitse heti suoraan seksistä, vaan voit aloittaa jostain helpommasta ja vähitellen viedä keskustelua siihen suuntaan). Semmoinen avoin juttelu on ihan mielettömän vapauttavaa, siinä sitä huomaa että toinenkin ehkä vatvoo ihan samoja asioita mielessäään ja sitten voidaan yhdessä nauraa että olipa hassua. Ja parasta on kun saat myös kuulla toisen oikeita tunteita ja mielipiteitä, joissain jutuissa ne ei välttämättä olekaan ollenkaan niitä mitä olet itse päätellyt hänen miettivän. Vain keskustelemalla voi rakentaa oikeasti sydää suhdetta toiseen, ja kun sellainen on, niin seksikin on ihan superihanaa, tosi rentoa ja upeaa.
Mutta jos keskustelun aloittaminen tuntuu edelleenkin vaikealta, niin jutelkaa aluksi vaikka sähköpostitse tai chattaamalla, sillain on tosi paljon helpompaa kertoa oikeita huoliaan ja fiiliksiään.
Kirjoita ystävällesi runo joka on paljon puhuva. ;-)
Ei noi asiat ole välttämättä helppoja,musta tuntu joskus aikasemmin et miten nuo kaikki seksijutut on toisille niin helppo alottaa.
Itekin ootin kuukausia ennen mitään seksijuttuja kultani kanssa..ei kaikkien suhteitten tarvii edetä yhtä nopeasti,ei kannata ryhtyä mihinkään vaan siksi että tuntuu "olis jo aika tehdä niin.."
Jos koittasitte vaikka nukkua yhdessä lähekkäin vähissä vaatteissa tai ilman..ja alottaa vaikka vaan hyväilyillä tms.sitten kun siltä tuntuu.ei kannata pistää suhdetta ainakaa vielä hyllylle ton takia!
No juu. Takana on taas yksi yö poikaystäväni kanssa - ilman seksiä. Lähekkäin oltiin kyllä, ja tästä lähtien vannon puhumisen nimeen. Puhuimme kaikesta, myös seksistä, ja jonkinlaista hyväilyä harrastettiin. Puhuimme, että tutustutaan rauhassa yhdessä toiseen ja omaan itseenkin paremmin ^^
Puhukaa. Se on siis minun neuvoni. Puhukaa. Ilman sitä ette saa hyvää parisuhdetta aikaiseksi ^^