Kävin ekoilla treffeilläni, ja molemmat ollaan kovin kiinnostuneita toisistamme. Sovimme jo seuraavatkin treffit. Missä vaiheessa seurustelu alkaa? Onnistuneista treffeistä, siitä kun alamme kulkea käsi kädessä vai sänkyynmenosta? Milloin on sopivaa kysyä, haluaako toinen seurustella mun kanssa? Eihän sitä voi heti ensisilmäyksellä kukaan päättää.
Mistä suhde alkaa?
Jari
204727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sinusta tuntuu siltä, että haluat seurustella ja sinusta tuntuu myös vastapuolen sitä haluavan. Kannattaa ottaa se silloin avoimesti puheeksi, niin kyllä se siitä lähtee.
oltiin ja tapailtiin ensin pari kuukautta ja sitten alkoi molemmat lämmetä..=) 3 kuukauden jälkeen mies kysyi seurustellaanko ja vastaus oli selvä!
Missään yhdynnässä ei oltu tämän aikana, kun tuli 3 kk täyteen, silloin olimme sängyssä.
Ja nyt yhdessä 5 vuotta ja yhdessä asumista 3 v ja en niitä kyllä vaihtaisi mihinkään!! Niin ihanaa yhteisaikaa on ollut...=D =D =D
Siinä vaiheessa kun tuntuu siltä, että olisi kiva nähdä toista suurin piirtein joka päivä?
Tästä on varmaan jokaisella oma teoria, joten voit päättää, mikä niistä on paras itsellesi.
Oman teoriani mukaan te seurusetelette parasta aikaa. Seurustelu alkaa mielestäni ensimmäisistä treffeistä. Seurustelussa on tietysti eri asteita suhteen sitoutumisen asteessa. Pelisäännöistä pitää kuitenkin varmistua tavalla tai toisella. Joidenkin mielestä kun voidaan seurustelun alussa olla muidenkin kanssa.
Peräti hassua on kysyä, seurustellaanko vai ei. Eihän se kerro itse asiasta vielä mitään.
Ja sitten nainen ihmettelee sun selän takana
et mitä toiki nyt oikeen luulee, pari kertaa
tavattu ja se käyttäytyy et ollaan joku pari!
Hah haa, sanon minä.
Treffaillut on aluksi vaan tapailua. Kyllä
se sitten käy selväksi, koska seurustellaan.
Alkuperäiselle sellanen nyrkkisääntö, että
jos et oikeasti ole varma: et seurustele!
Mut ei se sitä tarkoita, ettei se naises
pahastuis siitä, jos sulla olis muita hoitoja.
Näin se menee.
>>Ja sitten nainen ihmettelee sun selän takana
et mitä toiki nyt oikeen luulee, pari kertaa
tavattu ja se käyttäytyy et ollaan joku pari!
Jos luit viestini, niin ymmärrät etten käyttäydy kuin olisin pari ekojen treffien jälkeen. Minusta on äärimmäisen huvittavaa, että on keksitty sana tapailu. Ennen aikoinaan riiattiin. En tiedä voiko sen suomentaa nykysuomeksi seurustelu vai tapailu, mutta siitä oli kuitenkin kyse, että pari liikuskeli yhdessä ja vähän huonolla katsottiin, jos "riiasi" useamman kanssa kerralla. Siis nyt ei ole kyse sanasta vaan siitä, mitkä on pelisäännöt. Olennaisin kysymys on lienee se, että saako olla muita suhteita samaanaikaan kun "tapailee" tai "seurustelee".
Omasta mielestäni sana "seurustella" kuvaa hyvin sitä, että kimpassa liikutaan (=ollaan toistensa seurana) ja miten sitten suhtaudutaan muihin toisen sukupuolen edustajiin tahollaan, riippuu seurustelun pelisäännöistä. "Tapailu" sanan käyttö jotenkin turhaan monimutkaistaa yksinkertaista asiaa.
Mutta niin kuin sanoin, jokaisella varmaan on OMA teoriansa.
Nythän juuri nimenomaan on kyse
sanamäärittelystä! Emme voi keskustella,
jos molemmat käytämme samaa sanaa aivan eri
merkityksessä.
Seurustelu on vakavaa. Keskustelu
seurustelusuhteista, joissa on
vapaammat pelisäännöt, kuuluu mielestäni
automaattisesti enemmänkin flowerpower
tai kinky-osastoille. Tapaillessa
saa olla muita suhteita. Huomaatko kuinka
sanat itsessään sisältävät "pelisäännöt"?
Kukaan ei enää riiaile. En ole kuullut koko
sanaa vuosiin, mummoni käytti sitä joskus.
Sana tapailu ei monimutkaista asiaa yhtään,
päinvastoin. Se lopettaa tarpeen vaivautuneisiin
pelisääntökeskusteluihin.
Ei tässä ole kyse omista teorioista. Lähinnä
ikäkuilusta ja kielen muuttumisesta. :P
Kiitti, sain hyvät naurut jutustasi - ikäkuilu, heh! Mäkin olen kuullut sanan riiata vanhoista suomifilmeistä. Ei tässä nyt sentään niin vanhoja olla.
"Nythän juuri nimenomaan on kyse
sanamäärittelystä!"
Tää nyt on eri hassua. Minusta kun ei ole kyse "sanasta" vaan nimenomaan pelisäännöistä. Voithan toki kannattaa sellaista TEORIAA että tapailu sanaan automaattisesti kuuluu sääntö: "ole kuinka monen kanssa vain" ja seurustelu sanaan sääntö: "tämä on vakavaa, ei olla muiden kanssa samaan aikaan". Mutta epäilen ovatko kertomasi säännöt niin yleiset ja kaikkien hyväksymät, että OLETUKSESI olisi oikeutettu. Minä esim. en ainakaan hyväksy "tapailuun" sääntöä, että saa olla muita suhteita samaan aikaan. Mutta kukin tyylillään ja säännöillään, eikö?
Tota kinky juttua en tajunnut ollenkaan. Kyllä vapaampia ehtoja yhdessä ololle nykyisin on olemassa riippuen pariskunnasta. En tiedä, mitä sanaa ne sitten käyttää. Mulle kelpaa kaikelle yhdessä ololle säännöistä riippumatta sana "seurustelu".
"Emme voi keskustella,
jos molemmat käytämme samaa sanaa aivan eri
merkityksessä."
Tilanne ei taida kuitenkaan olla noin pessimistinen. Kumpikin ymmärrämme, että seurustelu liittyy miehen ja naisen romanttisluonteiseen yhdessä olemiseen (ja miksei samaa sukupuolta olevienkin väliseen). Erimielisyytemme liittyy suhteen pelisääntöihin. Minusta sinäkin joudut ne tavalla tai toisella sopimaan. Teet sen sitten päättämällä siirtyä "tapailusta" -> "seurusteluun" tai jollakin muulla tavalla. Mielestäni tällainen siirtymä ei yksin riitä asian tekemiseksi selväksi suhteen osapuolille. Tarvitaan se "vaivautunut pelisääntökeskustelu" ;) tai jokin muu tapa (esim. huumori on sallittu).
Eli yhteenvetona: tässä on kyse parisuhteen välisestä kommunikaatiosta ja yhteisten toimintatapojen löytämisestä siten, ettei kummankaan osapuolen tarvitse yllättyä ja pettyä.
Ei välttämättä ala ensi-treffeistä, ei musta niin helppoo oo, ei mulla alkanu ainaka sillee, me vaan mentiin yhteen, ei ollu kertaakaan treffejä meillä.
En kyllä koskaan ole varsinaisesti kysynyt, eikä minulta ole kysytty, että "ruvetaankos seurustelemaan". Se on vaan tapahtunut omalla painollaan > soiteltu puolin ja toisin ja kyllä sitä sitten jossain vaiheessa varmaankin tajuaa, että nyt sitä seurustellaan. Ja normaalin ihmisen moraali kyllä kertoo, missä vaiheessa muut ihmiset ovat poissasuljettuja.
laskea mitään ihme merkkejä. Se mitä ihminen tekee riippuu nin paljon ihmisestä. Itse ajattelee seurustelevansa ja toinen viettikin vaan aikaa mukavassa seurassa.
Siinä vaiheessa kannattaa ottaa asia puheeksi, kun alkaa itsestä tuntua aiheelliselta.
Asia ei ole aina helppo, avovaimoni kanssa aina väitellään (leikillään), ollaanko oltu yhdessä 2 vuotta vai puolitoista. Itse lasken puolen vuoden "riiausajan" seurusteluksi, hän laskee suhteen alkaneen vasta myöhemmin kun oltiin jo tuttuja, oltu useasti sängyssä, tavattu vanhemmat jne. Itse lasken seurustelun alkaneen säännöllisestä tapailusta.
Itse olen miettinyt samaa kysymystä lähiaikoina... Pirun vaikeaa tuon asian määrittäminen. Minä ja Hän emme seurustele vielä, vaikka tapasimme kaksi kuukautta sitten ja olemme harrastaneet seksiä jo toisilta treffeiltä asti. Pari viikkoa sitten minua ahdisti, kun kaikki oli suhteessamme niin epävarmaa, enkä tiennyt mistä oli kyse. Nostin kissan pöydälle ja kävimme kiivaan keskustelun tunteistamme. Ratkaisu oli se, että me tapailemme vielä ja katsomme rauhallisesti mitä siitä syntyy. En todellakaan tiedä milloin suhteestamme tulee seurustelua, mutta eivätköhän tunteet sen näytä.=) Ja onko sillä loppupelissä mitään merkitystä seurustellaanko vai ei, jos kunnioitamme toisiamme jne.
asia, josta suhteessa pitää osata PUHUA, tai ei ole valmis suhteeseen ylipäänsä!
Siitä eteenpäinkin suhteen tilaa pitää osata päivittää puhumalla taas lisää.
Niin yksinkertaista ja silti niin vaikeaa..
Nykyäänhän on sinkkuilu in, ja kaikenlainen yksilönvapaus. Minkäänlaiset uhraukset ja panostukset muuhun suuntaan ovat auttamattomasti out! Jos seurustelet, sinultahan voi vahingossa mennä elämässä jotain muuta ohi samalla!
Tämän seurauksena nykyään on mitä älyttömimpiä virityksiä ja sanoja tapailusta deittailun kautta hengailuun, jotka saattaa kestää vuosiakin. Itse en oikein lämpene moiselle touhulle. Jos vaivaudun tapailemaan ihmistä säännöllisesti, olen yleensä jo todella kiinnostunut. En osaa olla todella kiinnostunut puolen kaupungin jätkistä samanaikaisesti joten sääntöjä ei minun kurissapitämiseksi tarvita. Koska en ihan oikeasti välttämättä tarvitse ja hae kumppania, en deittaile, pussaile, naiskentele sillä tavalla kokeilumielessä etteikö voisi olla kiinnostuksestani jo todella varma siinä vaiheessa. Jos taas tapailen säännöllisesti miestä puhuen töistä tai autosta, ilman kummankaan puolelta tulevaa flirttiä, mutkattomasti, kyseessä on omasta mielestäni ystävyys.
Toi kysymys on vähän veteen piirretty viiva, mutta mä ajattelisin, että siitä alkaa seurustelu, kun ei ole enää kiinnostunut lähteä kokeilemaan muiden kanssa treffejä ja tietää kenet haluaa tänäkin iltana tavata ??
sitä tarvitsee kysyä?
Sitä musta ei voi tietää oikein, riippuu minkälainen pari toinen on? Ihastuksesta, samanlainen huumorintaju, samanmielinen harrastuksen kans voi. Mulla on oli sillon aikoinaan tyttöystävä koulussa ja se tais lähtee kun tyttö oli uus paikkakunnalla ni ja kuljettiin koulu matkat yhdessä ni nuoruuden innostuksessa lähdin esittelemään hänelle paikkakuntaa ni siittä se tais lähtee mut se suhde ei si loppujen lopuks kestäny kun tyttö liian tempperamenttinen mulle ja suuttu si jostain ni jätin sen si, ainaki tempperamenttisen mulla tyssää, sen luonteiset ei kai vissiin sovi mun yhteen, ite oon rauhallinen/rento. Harrastus musta on yks lähtö, mikäli on samanmielinen ja ihmis-kemia, mut kai ratkasee sekin minkälaiselta toinen näyttää (enkä tarkoita vaatetusta) vaan nätti, fiksu ja filmaattinen eli että on mieleen. Asiaa on sillee vaikee sanoo kuitenki mistä lähtee juttu?
Me alettiin seurustella ensimmäisen treffikerran jälkeen ja arvatkaa mistä syystä, minä en yrittänyt heti saada seksiä, siitä nuori naisen oli tyytyväinen. Sanoi että kerrankin mies joka ei heti yritä päästä panolle.
Tämähän vaihtelee paljon, että miten ihmiset asian tulkitsee. Sen takia on tärkeää, että asiasta puhutaan ääneen.
Aikoinaan puolisoni kanssa käytiin pari kertaa treffeillä, ja sovittiin että homma ei johda sen pidemmälle. Kuitenkin jäätiin kavereiksi. Ajan myötä meistä tuli kavereita "etuuksilla", eli harrastimme seksiä aina kun siltä sattui tuntumaan. :) Molemmat kuitenkin siis deittaili muita, eli emme me seurustelleet, vaikka vietimme aikaa yhdessä ja harrastimme seksiä.
Olimme tunteneet noin vuoden, kun otimme puheeksi, että voisimme seurustella. Siitä katson siis alkaneeksi meidän parisuhteen ja seurustelun. Siinä vaiheessa jäi myös tietenkin pois muiden deittailu.
Yhteen muutimme asumaan siitä vajaan vuoden päästä. Nyt yhteisiä vuosia on takana jo useita, ja elämme onnellista perhe-elämää.
Kerran olen aloittanut parisuhteen vain parin tapaamisen jälkeen, ja kyseinen henkilö paljastui narsistiksi. Ei siis mikään hyvä kokemus... Otin opiksi, enkä suhteisiin sen koommin nopeasti hypännyt. Parempi tuntea ensin hyvin. :)