Ois kiva tietää mitä anopit ajattelee.
Mikä saa ne roikkumaan varsinki poikien elämässä viimeiseen hengenvetoon asti?
Kuvitteleeko ne että vain ja ainoastaan anoppien elämäntyyli ja lastenkasvatus yms...on oikea.
Miksi he eivät irrota otettaan pennuistaan ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun ne pennut saa omia pentuja??????
Mä oon nyt joutunu mun miehen vanhempien kanssa ilmiriitaan koska haistatin niille pitkät V.....
Onko sen oman elämän hankkiminen niin vaikeaa?
Mikä saa ne roikkumaan varsinki poikien elämässä viimeiseen hengenvetoon asti?
Kuvitteleeko ne että vain ja ainoastaan anoppien elämäntyyli ja lastenkasvatus yms...on oikea.
Miksi he eivät irrota otettaan pennuistaan ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun ne pennut saa omia pentuja??????
Mä oon nyt joutunu mun miehen vanhempien kanssa ilmiriitaan koska haistatin niille pitkät V.....
Onko sen oman elämän hankkiminen niin vaikeaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
sama vika mulla. Anoppi jatkuvaan roikkuu mun ja kihlattuni elämässä ja ei tahtois antaa omaa aikaa meille.
Ei kannata kummiskaan rueta ilmiriitoihin siitä.
Kyllähän se ymmärtää, että omaa lastaan on aina ikävä.
Minä olen myöskin anoppi.Ennen kun poikani meni naimisiin,sain onnekseni tutustua miniääni hyvin.Hän on ihana!Olen onnellinen,että hän rakastaa poikaani,kuten minäkin äitinä tietenkin.Olen sanonut miniälleni alusta alkaen,että poikani on varmasti aivan erilainen ja minulle tuntematon mies siinä suhteessa,minkälainen hän on vaimolleen.Joten vaimo on paras asiantuntija enkä minä koska olen äiti.Olen sanonut miniälleni tukevani häntä aina jos poikani suhteen tulee ymmärrysvaikeuksia.Tiedänhän minä poikani huonoista puolista mutta vain äidin näkökulmasta.Meitä kahta naista yhdistää kiintymys kuitenkin tähän yhteen miekkoseen.Hyvin on mennyt.Pikkukinoista on selvitty.Anoppina minun tehtäväni on nyt tukea ja osoittaa rakkautta heille molemmille,jotta kaikilla olisi turvallinen ja luottavainen olo.
Vanhempien tehtävä on tehdä itsestään tarpeettomia lapsilleen.
voikunpa minullakin voisi olla sinunlainen anoppi.
kymmenen vuotta olen yrittänyt niin sanotusti nuoleskella anoppiani ja hakea hyväksyntää, mutta ei mitään tulosta. käytös minua kohtaan tuntuu pahenevan ja pahenevan vuosi vuodelta.
tämä on todellakin raskasta.
tänään meidän pitää taas lähteä anoppilaan ja olen koko päivän ollut ihan stressaantunut, paniikissa ja itkeskellytkin minun anoppini kohtaaminen tosiaankin on niin rankkaa. hänen ilmeensäkin miten hän minua katsoo (yleensä ei kyllä katso, on kuin en olisikaan paikalla) on niin kylmä ja julma. minä en osaa tehdä mitään oikein. jos hän on meillä kylässä ja teen ruokaa on hän neuvomassa koko ajan ja joka kerta.
kun minä olen pukenut lapseni heille mentäessä niin yleensä hän sanoo heti, että ei nuo ole sopivat vaatteet ja vaihtaa lapsille omien lastensa vanhat vaatteet. mutta nuo nyt on niitä pieniä ja lieviä juttuja jotka luulisin vielä kestäväni, jos hän muuten voisi käyttäytyä minua kohtaan toisella tapaan.
onko kenelläkään todella vaikeeta anopin kanssa näin paljoa???
miten olette selvinneet asiasta???
Voi,surku,minkä laitoit!Jotenkin sinua pitää nyt auttaa.Varmasti olet kiltti ja hyvä miniä,mistä jokainen tykkäisi.Johan poikansakin sua rakastaa!Äti ei misään nimessä saisi tuottaa miniäparalleen tuollaista tunnetta!Ottain puhuttelnn anoppisi ja pyytäsin kertomaan missä mättää?!Taitaa olla niin kuitenkin,että tykkää sinusta ja lapsista(ei kai miehéllesi ole haukkunut?)ja hän haluaa vaan näyttää,että kyllä hänkin äitinä nämä vielä osaa.Olet ihan oikein toiminut,kun annat häne´n pukea lapset siellä,Saat sitten kotona laitta itse.Ei hän halua sinullekaan pahaa mietä.Kun hän on äiti,on vaan tottunut sanomaan kaikenikäisille kakaroille miten asiat kuuluu tehdä.Ei hän muista että siinä on myös pariskunta välissä.Ole vaan ihan tavallisen ystävällinen ja muista sanani,helpottaa!Nuoleskelemaan älä ryhdy.Jos aidosti haluat auttaaa jotenkin,tee se vaan.Älä välitä,jos hän ei muka huomaa.Huomaase kumminkin ja pistää hyvällä merkille!Sinä olet aivan varmasti ihana miniä ja muista oma perheesi rakastaa sinua!!!
Selviät kun elät omaa elämääsi. Tapaat mahdollisimman harvoin. Miksi sinun tai teidän täytyy tavata ilkeää anoppia. Älkää menkö sinne. Ei kenenkään tarvitse alistua henkiseen nöyryytykseen. keskity vain omaan elämääsi ja pyyhi paha nainen mielestäsi. Anoppi saa voimia kiusaamiseen jos näkee että kärsit. Ymmärsitkö? Miehesi ymmärtää jos hän rakastaa sinua. Itse käyn hyvin harvoin anopilla ja mieheni ymmärtää koska hänkään ei kestä vanhempiensa käytöstä. Onneksi.
minulle kävi niin että anoppiehdokas vittuili ja vittuili. Hänen poikansa ei vironnut siihen...niin sai anoppi ja poika kenkää...:O)
anopilla on mahtavat voimat!!!
mun omalla mutsilla on miniä, ja se on kyllä tukenu sitä vaikka mun broidi on lusinu...ei oo syytelly ku poikaansa.
toiset on vaan sellasii että jos niitten oma kasvatusoppi ei oo menny jakeluun ne syyttää siitä muita.
eli petellään omia virheitä ja pistetää toiset kärsiin.
ja jos anoppi alkaa tunkeileen sille voi aina hakee lähestymiskieltoo ellei poika osaa laittaa rajoja.
kenenkään elämään ei saa sotkeentuu.
oi oi oi !!
Tahtoisin nähdä sen käräjätuomarin ilmeen, kun miniä hakee anopille lähestymiskieltoa koska tuppaantuu kokoajan kylään ja osallistuu liikaa poikansa elämään *heheheh*
Kertokaa sit kuinka kävi.
hooo.... ei näin.
Mulla on ongelma kuinka asetan rajat kodissani haistattelematta pitkiä.
Poikani tapasi pari kuukautta sitten tytön, jonka kanssa on mennyt ihan kivasti (sekä pojalla että minulla). Poikani, niinkuin tyttöystäväkin ovat opiskelijoita ja poikani asuu toistaiseksi kotona.
Viime viikon lopulla olimme porukalla teatterissa. Oli onnistunut ilta ja tytön piti alustavien suunnitelmien mukaan tulla kyydissämme meille viikonlopuksi, mutta hänelle ei sopinutkaan vaan aikoi tulla seuraavana päivänä omalla autollaan.
Yöllä sai poikani SMS:n, missä tyttö ilmoitti että ei ole pystynyt unohtamaan exäänsä. Sydän suri ja itki.
Tietysti se oli pojalleni shokki, enkä minäkään voinut hyvin häntä katsellessani ja yrittäessäni lohduttaa että onneksi oli vasta alussa eikä ehtinyt tuhlata vuosia hukkaan.
Seuraavana päivänä oli tyttö jo katuvainen ja tulossa meille pitemmäksi aikaa kissoineen kaikkineen, ehdolla että vierasta ei saisi häiritä, korkeintaan ilmoittaa kun ruoka on valmista, hän pysyttelisi poikani huoneessa mietiskelemässä ja itseään etsimässä. Hän kun opiskelee psykologiaa niin termitkin ovat sen mukaisia.
Ja nyt kerron teille toisille, mitä maalaisjärkeni pyytää minua sanomaan tälle tytölle:
- Jahas! Ensin järjestät pienen shokin, sitten olet seuraavana päivänä hyväntahtoisesti tulemassa tänne kuin johonkin helvetin täysihoitolaan! Kaiken lisäksi sanelet ehdot, kuinka vierasta on kohdeltava ettei ala närästää.
Taitaa olla parasta kun pysyt mörskässäsi ja etsit itseäsi kunnes sieltä löytyy muutakin kuin itsesääliin vaipunut egoisti!
Mutta koska olen (omasta mielestäni) vielä fiksu nainen niin toivotan hänet vierailemaan kodissamme viikonloppuna niinkuin tähänkin asti.
Katsotaan jatkossa, koveneeko ammukset.
Reviiri se on tulevalla anopillakin. Parasta asettaa rajat näille ajattelemattomille nuorille naisille, etteivät ala silmillä hyppiä.
...tän on pakko olla provo. Jos ei ole niin tässä on kyllä potentiaalinen "anoppi from hell".
Asenne on heti kohdallaan, eli säädetty "pikkuhuora loukkas mun poikaa". Kannattaa varmaan nyt heti olla suora eikä ensin leikkiä ystävää ja sitten alkaa ampumaan kovilla.
Vaikea ymmärtää miten aikuinen nainen voi olla näinkin sekaisin päästään... Vai vielä reviirit, alkaakohan nartut kusemaan nurkkiin :)
Mutta muista, että sun pojan ja sen tyttöystävän välit ei kuulu sulle. Parempi kun et edes mieti, mitä ne tekee. Anna niiden elää ihan omaa elämäänsä!
Ohi on!
Viimeinen täysihoitolavierailu on nyt päättynyt.
Pojassa oli sen verran puhtia, että alkuviikosta hyräytti neitin keskellä yötä takaisin kaupungin iloihin, neitin teki mieli kännätä aikansa kuluksi kantaravintolassaan ja sitä saa mitä tilaa!
Lykkyä tykö kaikille anopeille/apeille, miniöille ja vävypojille!