olen toista kertaa avioliitossa ja kokemusta on.
edelliset anoppi ja appi IHANAT ihmiset, jotka ottivat heti yhdeksi lapsekseen minut.
Nyt toiset appi ja anoppi, kolmen vuoden kokemuksella, voin sanoa, että onni on ollut myötä, rakastavat ja taas olen saanut "uudet vanhemmat" ja he rakastavat lapsiani edellisestä liitosta niin, että lapseni nimittävät mummoksi ja vaariksi heitä.
he laittavat tekstareita ja soittelevat.
Asuvat 100 km päässä, mutta tapaamme joka toinen viikonloppu ja kesät olemme yhdessä päivittäin.
Välittäminen on aitoa ja sen kyllä huomaa, ja on kyllä molemminpuolista.
Heidän poikansa siis mieheni on kyllä saanut rakkautta ja onkin tasapainoinen ja ihana mies.
edelliset anoppi ja appi IHANAT ihmiset, jotka ottivat heti yhdeksi lapsekseen minut.
Nyt toiset appi ja anoppi, kolmen vuoden kokemuksella, voin sanoa, että onni on ollut myötä, rakastavat ja taas olen saanut "uudet vanhemmat" ja he rakastavat lapsiani edellisestä liitosta niin, että lapseni nimittävät mummoksi ja vaariksi heitä.
he laittavat tekstareita ja soittelevat.
Asuvat 100 km päässä, mutta tapaamme joka toinen viikonloppu ja kesät olemme yhdessä päivittäin.
Välittäminen on aitoa ja sen kyllä huomaa, ja on kyllä molemminpuolista.
Heidän poikansa siis mieheni on kyllä saanut rakkautta ja onkin tasapainoinen ja ihana mies.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ole omaa elämää ollenkaan ->
Asuvat 100 km päässä, mutta tapaamme joka toinen viikonloppu ja kesät olemme yhdessä päivittäin.
Vaikka minullakin on kivat appivanhemmat niin kyllä jonkin lainen hajurako pitää pitää.
Näin suon myös heille oman elämän
,mutta siitä huolimatta viihdymme yhdessä, emmekä todellakaan ole anopin ja apen nurkissa vaan meillä on mökit lähekkäin ja siksi olemme kesäisin paljon yhdessä. Anoppi ja appi antavat meidän olla omissa oloissamme samoinkuin me heidän, mutta tokihan syömme usein yhdessä ja pidämme lettukestejä ja rakennamme yhdessä meille aittaa ja huvimajaa, jossa appi on hyvänä apuna ja mielellään onkin.
Anopin kanssa kudomme mattoja ja olemme marjassa ym.
Meillä ollaan myös yhtä sukurakkaita!Tapaamme mieheni suurat sukua aina lomillamme.Omat vanhempani asuvat lähellä ja mieheni vanhemat toisessa kaumpungissa,mutta soittelemma monta kertaa viikossa.Näemme sukulaisiamme kaiken aikaa ja olemme joka päivä jonkun kanssa tekemisissä.Isovanhemat auttavat kun vievät lapsia harrastuksiinsa kun emme aina itse ehdi töiden takia.Meidän molempien suvussa on aina pidetty kaikista sukulaisista huolta ja yhteyttä.Nykynuoret manettävät uskomattoman paljon elleivät halua pitää yhteyttä.Ei aina tarvitse olla niin ruusuista.Saa sitä joskus huutakin jos aihetta piisaa.Meilläkin huudetaan ja halataan ja nauretaan ja itketään,mutta ennen kaikkea rakastetaan toisiamme!
olen ollut kihloissa kohta kaksivuotta,ja mieheni on ihana,kuin myös hänen isänsä ja hänen isänsä uusi vaimo..he ottivat minut vastaan upeasti,he ovat myös omalla tavallaan parhaimpia ystäviämme,mut anoppini(mieheni biologinen äiti)ei pidä minusta ollenkaan,empä kyllä voi myöntää että itsellänikään olisi kovin lämpimiä tunteita häntä kohtaan,koska joka kerta kun käymme kylässä,hän eisano sanakaan minulle,puhuu vaan pojalleen,ja oen huomannut sen että edes mieheni ei halua usein käydä äitinsä luona,joskus ihmettelen,että mistä se johtuu..
Tuohan on mitä tyypillisintä epäluuloa ja täysin luonnollista tuossa tilanteessa.Anoppi on huomannut kuinka miehet tulevat hyvin kanssasi toimeen.Hänkin haluaisi tulla,mutta tuntee omanolonsa epävarmaksi.Ei varmasti halua kokea sinua kilpailijaksi eikä koekaan.On vain vielä vähän kipsissä eikä tiedä miten alkaisi sinuun ystävystyä.Helpota hänen ja omaa tilannettasi,olemalla ystävällinen hänelle.Mene juttelmaan hänelle ihan kahden kesken aivan jokapäiväisistä asioista.Etsi myös aihe,mistä tiedät hänen olevan kiinnostunut .Ajattele itsesi välillä hänen tilanteeseen.Hän ei tiedä miten pitäisi olla.Älä anna periksi!Jos tunnet ettei heti auta,älä hellitä!!!Tilanteesi paranee aivan varmasti!Älä ainakaan mene valittamaan miehille tästä tai anoppi kokee että olet vihollinen.Tämä on naisten välinen asia.
MÄ 0LISIN ANOPIN LEMPITYYPPI JOSKUS JOUTUISIN KÄYMÄÄN JOPA KAUPASSAKIN AINA KYLÄÄN MENNESSÄ.JOSKUS JOPA NAURESKELISIN
ETTÄ MITÄS SÄ NYT HÖÖSÄÄT.