Miehen uskottomuudesta on jo kuukausia , mutta asia sattuu vielä; kyynel on herkässä ja ajatukset ovat joka päivä siinä asiassa. Yritäpä katsoa tv:tä niin ei kun tulee ohjelma jossa käsitellään uskottomuutta tai luepa lehtiä , niissäkin puhutaan uskottomuudesta, nyt ne myös koskettavat itseäkin. Yhdessä on päätetty jatkaa, mutta helppoa ei tämä ole ja pahinta on se,että luottamus meni ja saako sitä koskaan enää takaisin. Miksi näin kävi, mikä oli minussa vikana, millainen se toinen nainen on...Kysymyksiä on riittämiin ja niillä itseään kiusaa ja ne muistot vasta pahaa tekevät. Jos tästä selvitään, selvitään kaikesta.Kiintoisaa olisi kuulla ,mitä kokemuksia parisuhteen jatkamisesta muilla on ja mikä auttaa itseä tässä tilanteessa .
Kannataako parisuhdetta jatkaa uskottomuuden jälkeen ?
petetty
102551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen kyllä sitä mieltä ettei kannata jatkaa jos noin on päässyt käymään, sanon näin vaikkei olekaan omakohtaista kokemusta semmoisesta. Jos ei pysty olemaan pettämättä ei kannata sitoutuakaan, niin se vain on. Kyllä sitä pitää pystyä pitämään itsensä hallinnassa eikä tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä pelkästään itselleen ja näin aiheuttaa ongelmia muille.
tiedän tunteen varsin hyvin, ja kyllähän tuo sattuu. ainoa mikä helpotti oli asiasta keskusteleminen, eikä sekään ihan helppoa ole ollut. raivareita, vihaa, inhoa, masennusta, itsetunnon menetystä. selvitäksenne miehesi on voitava selittää asia omalla tyhmyydellään, ja hänen on pyydettävä anteeksi ja kaduttava. älä vain lähde miettimään minkälainen joku muu nainen on ollut, vaan pidä pää pystyssä ja elä omaa elämääsi erityisesti silloin kun alkaa sattumaan. parisen vuottahan toipumiseen menee eikä se kuitenkaan unohdu milloinkaan. katkeruutta voit tuntea vielä useammankin vuoden kuluttua jutun palatessa mieleesi. älä missään nimessä lähde etsimään syytä miehesi alhaiseen käytökseen omasta persoonastasi. miehesi ei ole ollut arvoisesi pettäessään luottamuksesi. sen voi muuten kyllä kasvattaa takaisin jos hän näkee miten pahalta sinusta tuntuu, miten väärin hän on tehnyt, ja hän ymmärtää ettei milloinkaan enää halua toimia niin. muista että asiat ovat lopulta yksinkertaisia ja että niiden pohtiminen turhan useasta näkökulmasta vain tuottaa lisää tuskaa. mutta kai tuokin prosessi on käytävä läpi koska niin on käynyt minullekin vaikka järjellä olen yrittänyt ajatuksenjuoksuani ohjailla. lopulta tajuat että miehesi on ollut vain kypsymätön idiootti ja voit antaa hänelle anteeksi. mutta pidä mielessä, että jos paska alkaa valumaan vain suuremmassa määrin, ehkä et vain voikaan antaa anteeksi vaikka kuvittelisitkin haluavasi, ja silloin tunteetkin kylmenevät hiljalleen. parisuhdekaan ei ole itsetarkoitus. pää pystyyn!
Kirjoitit tähän malliin:
" selvitäksenne miehesi on voitava selittää asia omalla tyhmyydellään, ja hänen on pyydettävä anteeksi ja kaduttava. "
Miten mies voi selittää tapahtuneen pettämisen omalla tyhmyydellään, jos hän ei todellakaan ole tyhmä? Miten siinä tapauksessa menetellään, jos pettäminen on tapahtunut siitä syystä, että oma vaimo ei ole osannut tai halunnut käsitellä petturimiehensä kanssa sellaisia henkeviä asioita, jotka miestä olisivat suuresti kiinnostaneet. Tekeekö mies silloin niin suunnattoman suuren synnin, jos hän omaa elämäänsä helpottaakseen pohtii jonkun ymmärtäväisen ja ajattelevan naisen kanssa näitä kysymyksiä? Tekevätkö nämä parisuhteen ulkopuolisen viisaan naisen kanssa käydyt henkevät keskustelut muuten viisaasta miehestä tyhmän?
Toinen kummallisuus tekstissäsi on tämä anteeksipyytäminen ja katuminen, jonka ymmärrät täysin väärin. Petetyn kumppanin mielessä oleva tuska helpottaa vasta sitten, kun petetty antaa anteeksi pettäjälle. Vasta sen jälkeen paraneminen pääsee alkamaan, ja elo normalisoituu molempien kohdalla. Anteeksipyytämiseen ja katumiseen pakottaminen ei ratkaise eikä paranna tilannetta ollenkaan, sillä pakon edessä pettäjän anteeksipyyntö ja katumus voivat olla vai pelkkiä sanoja tukalasta tilanteesta pääsemiseksi. Pääasia eli kolhiintuneen parisuhteen korjaaminen saattaa tässä pakotusprosessissa kokonaan unohtua.
Kyllä pettäjälläkin on käryn jälkeen tarpeeksi vaikeaa ilman pakkokatumustakin, joten turhaa taakkaa ei hänellekään pidä tukalassa tilanteessa sälyttää. Kaikki tällaiset pakotteet vain haittaavat korjaustyötä ja hidastavat paranemista. Raamatussakin kehotetaan vain antamaan anteeksi, mutta siellä ei ole mitään mainintaa anteeksipyytämisestä. Vain kaikkein viisaimmat ihmiset ymmärtävät tämän anteeksiannon oikean merkityksen.
Kirjoitit edelleen:
" lopulta tajuat että miehesi on ollut vain kypsymätön idiootti ja voit antaa hänelle anteeksi. "
Miksi ihmeessä miehen pitäisi olla kypsymätön idiootti, jotta voisit antaa hänelle pettämisen anteeksi? Onko Sinusta todella ihanaa viettää loppuelämäsi kypsymättömän idiootin kanssa? Eikö mitenkään ole mahdollista antaa pettämistä anteeksi edelleenkin ( pettämisen jälkeenkin) viisaalle ja henkevälle miehelle? Eikö hänen kanssaan eläminen olisi henkisesti suunnattomasti rikkaampaa kuin yhteiselo idiootin kanssa? Feministienkin pitäisi alkaa hieman tarkemmin ajatella taitamattomia sanavalintojaan, sillä muuten jokainen viisas ja kunniallinen mieskin juoksee vieraan viisaan naisen syliin puhumaan järkeviä.
henkevä, älykäs ja viisaskin ihminen voi käyttäytyä tyhmästi, mitä kirjoituksessani tarkoitin. usein pettäminen on puhtaasti typerää, ainakin silloin kun ei ole täysin ymmärtänyt miksi niin toimi tai mitä siitä seuraa. ja jos oma vaimo ei ole tarpeeksi henkevä, hänestä voi erota ennen kuin menee loukkaamaan hänen tunteitaan pettämisellä. puhut oman elämän helpottamisesta, minkä ajatuksen kautta voi ymmärtää pettämiseenkin sortumisen kyllä, mutta mikä ei kuitenkaan oikeuta pettämistä.
en ole ymmärtänyt anteeksiannon ideaa väärin, vaan korostin siitä kommunikoimisen puolta antaessani oman mielipiteeni tässä. en tarkoita, etteikö anteeksi voisi antaa vaikkei sitä pyydettäisikään. tahdoin osoittaa, miten tärkeää anteeksipyytäminen ja katuminen ovat pettämisestä toivuttaessa. onhan itsestään selvää, että jos suhdetta halutaan jatkaa, pettäneen on kaduttava sitä, että on loukannut puolisoaan? tällä ei ole mitään tekemistä pakottamisen kanssa.
itse elän hyvässä parisuhteessa miehen kanssa, joka on käyttäytynyt kuin kypsymätön idiootti. hän myöntää tämän itsekin, ja molemmat hyväksymme sen, että muutoin syvällinen ja älykäs henkilö on voinut tehdä lapsellisen virheen aikanaan tekoaan täysin tajuamatta.
luulen näkeväni tekstistäsi, että olet itse pohtinut esittämiäsi kysymyksiä oman kokemuksesi näkökulmasta, mikä selittänee sen, että olet ehkä huomaamattasi vääristellyt kirjoitukseni tarkoitusta ja sanomaa.
Oli Sinulla niin mahtipontista ja opettavaista tekstiä, että mieli tekee vielä muutamalla sanalla kommentoida kovimpia väitteitäsi. Kirjoitit mm. näin:
" usein pettäminen on puhtaasti typerää, ainakin silloin kun ei ole täysin ymmärtänyt miksi niin toimi tai mitä siitä seuraa. "
Useimmat viisaat miehet tietävät pettäessäänkin aivan hyvin sen, mitä ovat tekemässä ja mitä kärystä tulee seuraamaan. Tämänkin tiedostaen he ehkä kerran elämässään antavat oikeille tunteilleen periksi ja ajautuvat pettämään liian määrätietoista vaimoaan. Tällainen pettäminen saattaa monessa tapauksessa olla rauhoittavaa terapiaa sellaiselle kiltille ja fiksulle miehelle, jonka vaimo on feministi ja aina oikeassa kaikissa asioissa.
Opetus jatkuu edelleen:
" tahdoin osoittaa, miten tärkeää anteeksipyytäminen ja katuminen ovat pettämisestä toivuttaessa. onhan itsestään selvää, että jos suhdetta halutaan jatkaa, pettäneen on kaduttava sitä, että on loukannut puolisoaan? "
Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että kiltin tohvelisankarin (mahdollisesti varakkaan) pitää tahdottomana ja katuvana olla tohvelin alla jatkossakin, jotta feministivaimo voi edelleenkin määräillä kaikesta ilman mitään vastaväitteitä. Pakon edessä suoritettua anteeksipyyntöä tärkeämpää on kuitenkin se, että sekä pettänyt että petetty puoliso löytävät keskinäisissä keskusteluissaan syyt pettämiseen ja osaavat ja haluavat syiden selvittyä korjata parisuhteensa niin tasapuoliseksi ja hyväksi, että pettämistilanteeseen ei enää ajauduta.
Esittämälläsi pakko-anteeksipyynnöllä tilanne saadaan usein väliaikaisesti korjattua, ja parisuhde vain näennäisesti kuntoon. Jos pettänyt mies on varakas, niin feministivaimokaan ei halua taloudellisesti turvallista asemaansa vaarantaa erolla, vaan pakottaa kiltin miehensä katuvaisena jatkamaan suhdetta. Vaikka mies näennäisesti onnellisena ja katuvaisena suostuu jatkossa marssimaan vaimon ohjeiden mukaisesti, niin todellisuudessa hän saattaa tällaisen anteeksipyynnön jälkeen surra itsensä ennenaikaiseen hautaan. Määräilevä vaimo voitti tämänkin erän.
Entistä kovempia teesejä hulttiomiehelle:
" itse elän hyvässä parisuhteessa miehen kanssa, joka on käyttäytynyt kuin kypsymätön idiootti. hän myöntää tämän itsekin, ja molemmat hyväksymme sen, että muutoin syvällinen ja älykäs henkilö on voinut tehdä lapsellisen virheen aikanaan tekoaan täysin tajuamatta. "
Jo äsken vastasin, että muuten syvällinen ja älykäs miehesi saattaa kurinpalautuksesi jälkeen surra itsensä henkisesti yksinäisenä ja onnettomana ennenaikaiseen hautaan. Näin käy monesti liian kilteille ja hyville miehille.
Ja kovia terveisiä myös minulle:
" luulen näkeväni tekstistäsi, että olet itse pohtinut esittämiäsi kysymyksiä oman kokemuksesi näkökulmasta, mikä selittänee sen, että olet ehkä huomaamattasi vääristellyt kirjoitukseni tarkoitusta ja sanomaa. "
Olen omien kokemusteni pohjalta hyvin paljon mietiskellyt näitäkin asioita, ja juuri tästä syystä takerruinkin niin hanakasti opettajamaiseen tekstiisi. En minä Sinun sanomaasi ole tarkoituksellisesti vääristellyt, vaan olen ainoastaan kirjoittanut siihen sellaisia lisäkommentteja, että tavallinen kiltti mieskin ymmärtäisi tekstisi sanoman oikealla tavalla.
Meillä kävi niin että mies petti ja siitä tuli vakavia ongelmia ja jatkuvia riitoja. Viimeistään riidoissa se vanha synti taas pengotiin takaisin esille.
Päätin etten pysty olemaan hänen kanssaan, ilman että hänkin jotuu kantamaan samaa taakkaa, joten menin ja petin itsekin.
Ja vielä oikein hehkutin miehelleni, miten paljon parempi se toinen mies oli sängyssä ja isompi kalu yms.
Miettiköön sitä tykönäs.
Nyt vasta on minulla rauhallisempi olo, vaikka tuskinpa se ainakaan paransi suhteen tilaa, mutta opetti hänelle ainakin läksyn.
Miettii ehkä seuraavassa suhteessaan enemmän tekemisiänsä.
piti vielä sanoa, että kun moni täällä puolustelee että ei ihminen muka himoillensa mitään voi.
Ihan kuin uskollisilla ei olisi himoja!
Kyllä minäkin niin usein olen halunnut saada kunnon kyytiä joltain taitavammalta ja isompimunaiselta, mutta silti se oli HÄN joka petti!
Paras tapa saada toinen oppimaan hillitsemään itsensä, on antaa samalla mitalla takaisin.
Sen tuskan tajuttuaan kuvottaa ajatuskin pettämisestä.
Ja minä nautin kun saan nyt vuorostani katsoa hänen kärsivän.
veikkaanpa ettei suhteenne tule olemaan kovin pitkäikäinen...
Ei tuolla päästä kyllä asioita ratkomaan tuodaan vaan lisää ongelmia...
Ja jos rakastaa ja haluaa todella kestävää suhdetta tekiskö noin? Ihmettelelenpä vielä sitäkin miten pysyit alentumaan petturimiehesi tasolle...
Jos asiat on niin huonosti et meet iteki pettämään, niin kantsisko erota?
Jos suhde halutaan kuntoon pettämistapauksen jälkeen, niin kostamista ei ainakaan kannata ajatella. Kostaminen tekee ongelmat vaan moninkertaisiksi, ja korjaustyö on entistä hankalampaa. Kostamiseen syyllistyvätkin vai kaikkein heikkolahjaisimmat ja typerimmät ihmiset.
Pettämisen jälkeen molempien puolisoiden täytyy yhdessä aloittaa korjaustyö. Petetynkin pitää ymmärtää se, että ei se pettäminen ole johtunut pelkästään pettäjän pahasta tahdosta, vaan taustalla ovat yleensä olleet sellaiset parisuhteen vaikeudet, joista puolisoilla ei ole ollut uskallusta tai ymmärrystä puhua keskenään. Jos näistä asioista ei uskalleta puhua pettämisen jälkeenkään, niin silloin kannattaa kääntyä ammattiauttajan puoleen, sillä puolisot eivät voi toimia toisilleen terapeutteina.
Jos rakastat mistäsi, ja hänellä riittää ymmärrystä tunteillesi, ja hän myös itse katuu, kannattaa ainakin yrittää!
Usko, on parempi että et tiedä toisesta naisesta paljoa, ainakaan minkänäköinen, voit kuvitella sen mielessäsi niin kauheaksi kuin haluat!!!
Ammattiauttaja vertasi uskottomuudesta parantumista puukoniskusta toipumiseen - kestää kuukausia, jopa vuoisa, ja kivut ja säryt voi seurata loppuelämän, arpi jää joka tapauksessa...
Yritä kohottaa itsetuntoasi, keskity itseesi, hoida itseäsi. Yritä löytää onnellisuus myös itsestäsi. Olet hyvä ihminen kun annoit uuden mahdollisuuden, anna miehellesi mahdollisuus todistaa että virheistä on opittu, äläkä syyllistä loppuelämää...
Aika parantaa haavat, jonkun ajan kuluttua muistot ei tee enää niin kipeää!
Jätä telkkariohjelmat katsomatta, niin mä tein ainaki puol vuotta!
Voimia!