Hei!
Minulla on seuraavanlainen pulma. Menin naimisiin muutama kuukausi sitten, enkä ottanut mieheni nimeä. Olen sitä mieltä, että kun kerran minulla on yksi sukunimi, niin miksipä sitä vaihtamaan. Ongelmia on tullut nyt, kun on joulunaikaan ja muutenkin vierailtu mieheni suvun luona. He kun ovat onnitelleet uutta "Virtasta" ja ilmeisesti loukkaantuneet kun olen kertonut, etten ole vaihtanut nimeäni. "Eikö meidän suvun nimi kelpaa.." Raivostuttavaa!! Mikä olisi kohtelias tapa ilmaista, että toivon minusta käytettävän omaa, muuttumatonta nimeäni (niin pikkumaiselta kuin se kuulostaakin, toivoisin saaavani joulukortit yms. ihan omalla nimelläni)? Mieheni vanhemmille tämä oli kova pala, sillä he jo seurusteluaikana tapasivat lähettää meille joulukortit yhdellä, mieheni sukunimellä.
Minulla on seuraavanlainen pulma. Menin naimisiin muutama kuukausi sitten, enkä ottanut mieheni nimeä. Olen sitä mieltä, että kun kerran minulla on yksi sukunimi, niin miksipä sitä vaihtamaan. Ongelmia on tullut nyt, kun on joulunaikaan ja muutenkin vierailtu mieheni suvun luona. He kun ovat onnitelleet uutta "Virtasta" ja ilmeisesti loukkaantuneet kun olen kertonut, etten ole vaihtanut nimeäni. "Eikö meidän suvun nimi kelpaa.." Raivostuttavaa!! Mikä olisi kohtelias tapa ilmaista, että toivon minusta käytettävän omaa, muuttumatonta nimeäni (niin pikkumaiselta kuin se kuulostaakin, toivoisin saaavani joulukortit yms. ihan omalla nimelläni)? Mieheni vanhemmille tämä oli kova pala, sillä he jo seurusteluaikana tapasivat lähettää meille joulukortit yhdellä, mieheni sukunimellä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kylläpä osaavat olla pikkumaisia miehesi sukulaiset. On pelkkää itsetehostusta loukkaantua valinnastasi. Olisi ehkä parasta ottaa asia puheeksi miehesi sukulaiseten kanssa, tietysti ihan ystävällisesti ja rauhallisesti. Ja jos sinun on vaikea puhua asiasta voit pyytää keskusteluun tukea mieheltäsi?
on minun mielestäni jo sellainen asia, mistä saa puhua vaikka vähän tuohtuneempaankin sävyyn.
Vaikka sanomalla että asia on päätetty miehen kanssa ja se on heidän kahdenkeskinen päätös eikä muille sukulaisille edes kuulu!
Ja loppuun vielä vaikka joku sananparsi siitä miten tulee kunnioittaa lähimmäistään ja varmaan kamalampaakin voi tapahtua kuin että joku haluaa pitää oman nimensä!
niin lasten kannalta on todella ikävää, kun vanhemmilla on eri sukunimi.
Nykyisten valtavien avioeromäärien aikana yhteinen sukunimi on tietynlainen "side".
Yhteinen nimi ei tietenkään pidä avioliittoa koossa, mutta sillä on kuitenkin tietynlainen symbolinen yhdistävä merkitys.
Vanha käytäntö on erittäin hyvä.
Ainahan voi ottaa kaksoisnimen. Jos lapsilla ja isällä on sama sukunimi ja naisella omansa yhdistettynä miehen sukuniemeen, on se mielestäni ihan tarpeeksi sitovaa perheessä.
Itse luultavasti päädyn kaksoisnimeen, koska en halua erota harvinaisesta ja kauniista sukunimestäni, miehen nimi sopii siihen hyvin ja on sekin erikoisempi. Ei siis ruma, tai ihan järkky tyyliin Annikki Harakanpesä-Yli-Karvala tai jotain vastaavaa :)
Eräällä ystävälläni perheeseen kuuluu kolmen eri sukunimen omistavia henkilöitä. Äidillä, ystävälläni, on entisestä avioliitostaan kaksi lasta, 'Virtasia', itse hän on palannut tyttönimeensä 'Lahtinen' oltuaan avioliiton ajan kaksoisnimellä 'Lahtinen-Virtanen' ja mies tietysti tuo lapsineen perheeseen vielä kolmannen sukunimen, 'Järvisen'. Ja ihan yhtenäinen perhe tuo on. Kyllä se oma identiteetti lienee kuitenkin tärkeämpi kuin se, että koko perhe sullotaan saman könttäsukunimen alle...
Meillä on lapsen sukunimi miehen mukaan? Ei ole tuottanut vaikeuksia....
Mieheni halusi ehdottomasti vaihtaa oman"virtasensa"minun sukunimeeni ja olemme siis kaikki nyt"minun sukuani".Miehen vanhemmat ja suku tykkäsivät.Syy ei ole mikään muu kuin se että omani on vierasperäinen ja kalskahtaa"hienolta"ehkä jonkun korvissa.Syy voi olla sekin,että halutaan "paremmalta"kuulostava nimi jos toisella on.Miehen suku oli varmaan oikeassa ja arvasivat että oma sukunimesi taisi olla "parempi".Kun kaikki on nykyään mahdollista ja ihmiset saavat tehdä kuten haluavat,emme voi muuta kun tyytyä siihen.
rupeaisi sellaiseksi LAPATOSSUKSI, että ottaisin itselleni vaimon sukunimen. Samalla voisi astella suoraan hamekauppaan.
Nainen voi halutessaan ottaa yhdistelmänimen, jossa ensin hänen ns. tyttönimensä ja sitten miehen nimi.
Oli sitten vaikka mikä Pippingsköld naisen tyttönimenä, niin mies alentaa itsensä alkamalla madella jonkun "vierasperäisen ja hienolta kalskahtavan" nimen edessä.
Mutta onhan miehissäkin matelevia typeryksiä.
sanotaan sitten näin,että ovatko naiset sitten typeryksiä ja lapatossuja jos ottavat miehen nimen?Jos väität että mieht ovat lapatossuja tehdessään näin,niin väitän sitten takaisin,että naiset taitavat myös olla?
Huomaatko miten typerä väitteesi oli?
Eiköhän äskeisessä tapauksessa ollut kyse siitä,että mies itse halusi naisen nimen koska se kuulosti paremmalta?Eikä ollut eka kerta kun tällaisesta kuulen.On tullut muotiin..
Sukunimilaki on eduskunnan säätämä laki, eduskunnan (KANSANedustuslaitos) valitsevat täysi-ikäiset Suomen kansalaiset. Edustuksellisessa demokratiassa ei kaikki lait voi olla mieluisia Sinulle (tai minulle) -- sen tosiasian kanssa vaan on elettävä, että Suomalaisista 90% on pölkkypäitä.
Eli, ellei meno miellytä niin ainahan voit lähteä puoluetyöhän ja alkaa muuttamaan tapahtunutta vääryyttä (suosittelen Kristillisdemokraatteja).
Muuta HEY ... onhan meillä helpompikin RATKAISU! Valitse sinä sellainen puoliso joka ottaa mukisematta sinun nimesi - ole onnellinen. Ja koeta hyväksyä ajatus, että jotkut saattavat tehdä toisin -- ei luulisi sinua pahasti vaurioittavan tahi muuten rampauta.
Tämän alkuperäisen viestin lähettäjän ongelmahan olikin, kun kaltaisiasi on sitten naidussa suvussa, miten nuoren parin HENKILÖKOHTAINEN ratkaisunsa saadaan perusteltua sukulaisille. Luulen, ettei mitenkään. Paremminkin, kuinka saa heidät elämään asian kanssa ja pitämään mölyt mahassaan.
Höpö höpö.
miestä pahenna, ellei mies nimeä. Vanha sananlasku pätee tässäkin, mutta hieman eri tarkoituksessa...
Yhdistelmänimet ovat yleensä varsin hauskoja, joten on kohtuullista, että nainen voi halutessaan pitää vanhan sukunimensä.
Mielestäni on ihan sama minkä sukunimen pitää, ottaa tai vaihtaa. Syytä on kuitenkin muistaa, että kenelläkään ei ole "omaa" sukunimeä. Sinun sukunimesi on isäsi suvun nimi, eikö?
Ja kuuluthan nyt avioliittosi myötä "Virtasiin", vaikka sinulla eri sukunimi onkin.
Tässä vielä minun, alkuperäisen kirjoittajan mietteitä..
Vierailuilla on tuntunut siltä, ettei normaali puhe ole oikein mennyt perille mieheni sukulaisille. Mielestäni asiassa ei pitäisi olla mitään keskustelemista, vaan homman pitäisi olla ihan ilmoitusluontoinen asia. Mieheni isoäitikin oikein itkua väänti, että tuleeko lapsista nyt sitten minun nimellä kulkevia, eikä "Viratasia". Hermostuin tästä hieman ja vastasin, että jos lapsia joskus siunaantuu, niin voimme sitten mieheni kanssa vaikka heittää arvalla, että kumman nimi lapsille tulee. Mikä ei itseasiassa kuulosta ollenkaan hullummalta idealta:)
Mites muissa perheissä on ratkaistu, mikä sukunimi lapsille tulee?
oletteko miettineet formaattia esim:
Kapanen-Virtanen
ystävälläni on kaksi sukunimeä ja se on aika hyvä.. kenenkään ei tarvitse luopua ja samalla kummatkin saavat jotain!!
Meillä lapsilla on isänsä sukunimi koska se on paljon harvinaisempi kuin äidin aika tavallinen nimi.
Ihan ensimmäiseksi tarvii kysyä, oliko miehesi OK valintasi kanssa (siis aidosti, vai alistuvasti). Eli, tukeeko hän sinua "puolustelussa", vai hymistelee (mitä-mä-sanoin asenteella)?
Mun mielestä nimi ei liittoa kassassa pidä. Eikä kahta ihmistä muuten instituutiona avioliittokaan, sen enempää. Kyse on kahden ihmisen tahdosta ja taidosta elää yhteistä elämää, rakastaen ja kunnioittaen toisiaan yksilöinä -- ja kaikkea muuta mitä tämä tuo tullessaan.
Ymmärrän myös perinteet ja vanhat tavat. Tapana on ollut ottaa miehen sukunimi, kun avioidutaan. Ei perinteiin tarvitse kangistua, mutta miksi sitten perinteinen naimisiin meno, suhteen voi myös virallisttaa toisin... NOJOO, lipsui toiseen aiheeseen.
Ehdotuksia:
- kuten jo aikaisemmin kirjoitettu, pyydä miehesi tukea perusteluissa, sinänsä lyhyt "tämä meidän valinta, ja näin tahdomme asian olevan"
- edellistä voi tehostaa pohdinnalla, josko otetaankin miehellesi myös sinun nimesi, jos kerta sama pitää olla
- yhdistelmä nimi tai jopa ihan oma uusi voisi olla pohdittavissa
Ja lopuksi, älä anna asian painaa mieltäsi ... antaa korttien tulla vaikka Minni Hiiren nimellä, samapa tuo (perspektiiviä juttuihin, ja huumoria). Eikä sitä tulevaa lastakaan tarvitse murehtia nimen osalta, hänen elämänsä onnellisuuteen tai onnettomuuteen vaikuttavat AIVAN eriaisiat liitossanne, jolle toivotan kaikke hyvää.
Kosketelkaa toisiannne (F. Pappa)