Semmonen vinkki vaan, että huolehtikaa hyvin myös ystävyys suhteistanne vaikka olisitteko parisuhteessa. Ja jos ei muutamaa hyvää ystävää ole niin hankkikaa semmoinen tai semmoisia. Totuus on, että ero voi tulla kenelle tahansa ja jopa aivan yllättäen vaikka olisikin pitkä suhde. Sen jälkeen tekee kyllä kipeää jos putoaa tyhjän päälle jos ei ole edes sitä yhtä kunnon ystävää.
Ei nyt tietty eroo kannata ruveta pelkäämään, ja tietenkin pitää uskoa omaan parisuhteeseensa ja kultaansa! :) Mutta kyllä niitä ystäviä muutenkin hyvä olla.
Ja semmosen jutun vielä sinkkuna sanon, että jos sinkkukaveri pyytää baariin tms. niin lähtekää edes joskus. Ja muutenkin sinkkukavereille saa soitella useimmin. Ei tää tietty koske kaikkia, mutta kyllä toooosi monesti saanu kuulla ja itsekin kokenut sen, että kunnolla seurustelavat ovat pariutuneet vähän liikaa ja viettävät liian vähän aikaan myös ystävien ja etenkin sinkkuystävien kanssa.
Sitä ei seurustellessa välillä muista kuinka yyyyksinäistä sinkkulla voikaan joskus olla.
Ei nyt tietty eroo kannata ruveta pelkäämään, ja tietenkin pitää uskoa omaan parisuhteeseensa ja kultaansa! :) Mutta kyllä niitä ystäviä muutenkin hyvä olla.
Ja semmosen jutun vielä sinkkuna sanon, että jos sinkkukaveri pyytää baariin tms. niin lähtekää edes joskus. Ja muutenkin sinkkukavereille saa soitella useimmin. Ei tää tietty koske kaikkia, mutta kyllä toooosi monesti saanu kuulla ja itsekin kokenut sen, että kunnolla seurustelavat ovat pariutuneet vähän liikaa ja viettävät liian vähän aikaan myös ystävien ja etenkin sinkkuystävien kanssa.
Sitä ei seurustellessa välillä muista kuinka yyyyksinäistä sinkkulla voikaan joskus olla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistan kun koulu loppui ja ystävättäreni alkoivat yksi toisensa perään vakiintua.
Minä vaan en löytänyt sitä oikeaa niin pian, joten jäin yksin eikä kukaan kutsunut minua mihinkään, selityksenä se että "kun kaikilla muilla on pari".
Kivat sulle hei!
Vasta kun minäkin aloin seurustella, alkoi tulla yhteydenottoja mitä odottamattomiltakin tahoilta.
Kyllä ihmiset tosiaan on typeriä!
totta puhut!ystävät ovat tärkeitä ja niitä tarvitsee myös vaikka parisuhde toimisi..välillä tekee terää lähteä kavereita moikkaamaan ja irrottautua parisuhteesta..parisuhteet kaatuvat myös liian tiiviiseen yhteyteen,siis siihen ettei ole enää muuta elämää kuin toinen ja seuraavana saapuu ahdistus..aika useesti!
jepulis täyttä totta puhut! olen itse serustellut n 1,5 vuotta enkä ole kertaakaan ollut kavereitteni kanssa yksin juhlimassa, tai muutenkaan sinkkukavereiden kanssa erityisen paljon tekemisissä..välillä ehkä kahvilla käyty ja yleensä on poikakaverini ollut aina mukana. mutta huomenna ajomme pitää oikeen kunnon tyttöjen illan :) ..ja poikakaverini lähtee pitämään poikien kanssa hauskaa ilman minua:D.. Toivottavasti tekee hyvää
Ystävät on todella tärkeitä..minä sen tiedän..kun aloin seurustelemaan noin 5 v sitten, ystävät kaikkosivat jostain syystä. Yritin pitää yhteyttä mutta eipä heitä näyttänyt kiinnostavan edes kahvilla käynti..ystäviä yritin hakea harrastuksista ym mutta eipä niitä löytynyt..
nyt, viiden vuoden jälkeen kaveri otti yhteyttä ja pyysi kaffeille, olin iloinen, vaikka hän ei ottanut yhteyttä koko tänä aikana..
no, paljastui että hän oli juuri eronnut poikaystävästään ja tarvitsi jonkun jolle kertoa asiasta...
nykyään hän soittaa kerran kahdessa kuukaudessa, jos silloinkaan..minä jos soitan niin ei ehdi kuulemma puhumaan ym...
Mutta olen onnellinen että minulla on kultani..vaikka kavereita kyllä kaipaankin joka päivä...=/
Oikeassa olet, ystäviä ei saisi unohtaa, vaikka itse seurustelisikin. Mutta toivoisin myös, että sinkut eivät olettaisi, että seurustelevilla ystävillä ei ole mitään elämää.
Itselläni on sinkkuystävä, joka aina tavatessamme puhuu vain omistaan mieskuvioistaan. Minun kuulumisiani hän ei kysele, eihän minulle mitään tapahdu, kun vain seurustelen kuukaudesta toiseen saman miehen kanssa!
Baariin olen pari kertaa erehtynyt lähtemään hänen kanssaan. Siellä onkin sitten keskitytty koko ajan etsimään miesseuraa hänelle, ja jos sellaista on löytynyt, niin itse olen saanut jäädä yksin ihmettelemään. Eli olen kelvannut seuraksi vain siihen asti, kun on löytynyt kiinnostava mies.
Jos pidän bileitä, niin kutsun aina myös tämän sinkkuystäväni. Jos hän viitsii saapua paikalle, niin hän kyllä osoittaa selkeästi, miten tylsää hänellä on. Kaveripiirini miespuolisista sinkuista kun ei kukaan kiinnosta häntä. Ja jos ei bileissä ole kiinnostavia miehiä, joita voisi iskeä, niin ystävälläni on todella tylsää.
Minä siis olen ystävälleni vain henkilö, jolle voi puhua "mielenkiintoisia" miesjuttuja (tietysti minun pitää myös kommentoida niitä, ja vakuutella, että kundi on varmasti kiinnostunut ystävästäni) ja jonka voi ottaa baariin seuraksi siltä varalta, jos ei miestä sinä iltana löydykään.
Okay, tää on vain yksi esimerkki sinkkuystävästä. Mutta täytyy sanoa, että kyllä nykyisin mieluummin vietän aikaani seurustelevien ystävieni kanssa, koska heidän kanssaan voi jutella syvällisesti parisuhteesta ja siihen liittyvistä asioista (sinkkuja ei välttämättä kiinnosta, eivätkä he osaa aina antaa hyviä neuvoja).
Mutta yleisesti ottaen olen kyllä sitä mieltä, että ystäviä ei tulisi hylätä siinä vaiheessa, kun alkaa seurustella vakavasti.