Erosin juuri kolmenvuoden yhdessä asumisen ja kolmen- ja puolen vuoden seurustelusta tyttöystäväni kanssa. Tuntui todella pahalta, kun ikinä en olisi voinut edes kuvitella pettäväni häntä ja todella pidin "elämäni naisena", jonka kanssa viettäisin lopunelämää. Noh, pari viikoa se oli omilla teillään (toisen kanssa), mutta nyt kun saatiin juteltua KAIKKI mahdolliset asiat mitkä mieltä on painanut niin ei tunnu enään pahalta. Koko tän parin viikon ajan mä olen ollut aivan hajalla. Täysin lamaantunut . Päässä kaikenlaisia epäselviä asioita joita itekseen hautoo. Tää kirjoitus asu on todella sekavaa, kun olen vielä jotenkin sekaisin. Asia jonkatakia kirjoitan on kumminkin se, että PUHUKAA kaikki asiat selviksi ja olkaa rehellisiä erotessa. KYSYKÄÄ kaikki mikä mieltä painaa. Ei tietysti onnistu joka suhteessa, mutta jos suinkin mahdollista. Ilman niitä vastauksia tuntuu, että tuskin olisin päässyt tästä ylitse "ikinä". Tarkoitus olisi jatkaa ystävinä ja kuulumisia vaihtaa. Elikkä kummallekkaan ei jäänyt asioita joiden vuoksi tulisi joskus sekavassa olotilassa läheteltyä typeriä tekstiviestejä tai muuta vastaavaa.
Tää oli sekavaa :)
Tää oli sekavaa :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuli vain mieleen noista tekstiviesteistä oma ero, tuli kyllä silloin aluksi lähetettyä vaikka mitä. No ajan kanssa tilanne on tasaantunut ja nykyään olemme hyviä ystäviä. Elämä nyt ei vain ole aina reilua, mutta jatkuu...
S.H.E.D
samaa mieltä. Jos eroaa sekavassa mielentilassa "kerrasta poikki" -tyylillä, voi jäädä moni asia vaivaamaan. Eteenpäin menemistä auttaa se, että voi tosiaan selvitellä asiat, mitkä vaivaa. Senkään jälkeen ei oo heti helppoa, mutta helpompaa kuitenkin, kun on selkeys menneistä.
Vinkkinä kuitenkin sanon sen, että älkää jääkö liian pitkäksi aikaa selvittelemään menneitä, koska siihenkin voi jäädä koukkuun. Eli jossain vaiheessa on vain hyväksyttävä, että nyt on tarpeeksi selvitelty, toivotetaan toisille parasta mahdollista jatkoa ja sitten eiku eteenpäin!
puhutte. mulla tämä prosessi alko vasta tiistaina iski kuin salama kun ilmoitettiin et se on loppu nyt ja samantien lähti yhteisestä kodista "evakkoon",ei kerennyt mitään selvittelemään. Onneksi eilen hän tuli yöksi käymään ja saatiin jutella kaikessa rauhassa asiat selviksi.Joten pointtini kuten teilläkin on se että saatiin kuitenkin erota ystävinä mikä merkitsee yli kahden vuoden seurustelun jälkeen aika paljon. Niinhän se on että pakko tässä on kuitenkin eteen päin katsoa ja omaa elämäänsä suunnitella mikä ilman riitojakin riittävän vaikeaa.
Aivan näin hoidettiin meiän suhde. Yhden ainoan illan aikana juteltiin aivan kaikki mieltä painavat asiat. Kivoja yllätyksiäkin tuli esiin, mutta pääasia on että kaikki on selvää.
Uuuta matoa vaan koukkuun )
on tosi tärkeetä että asiat saadaan puhuttua edes jollain tapaa. Itse alan vasta nyt päästä jaloilleni (erosta yli 2 vuotta),sillä 7 vuotta kestänyt avioliittoni päättyi yhtäkkiä. Mies oli työpäiväni aikana kylmästi pakannut tavaransa ja lähtenyt. En koskaan saanut minkäänlaista selitystä, ja täytyy myöntää että uuteen suhteeseen lähteminen ei tule olemaan helppoa.
Onnekkaaksi tunnen itseni, vaikka rakastin naista kuin hullu. Eräälle ystävälle kävi jonkin aikaa sitten sillälailla, että muija vaan lähti ykskaks selittelemättä sen enempää. Ei edes jälkeen päin ole halunnut puhua asiasta. Vaikka seurustelu/yhteiselämä kesti pari vuotta. Mulle jos olisi käynyt niin ni en tiedä miten tästä olisi voinut koskaan selvitä. Otan osaa kohtaloosi ja toivon kaikille kohtalotovereille parasta jaksamista ja itsensä löytämistä eron jälkeen. Olen pahoillani.
itse erosin äsketäin 2 suhteen jälkeen. mikään yksittäinen tapaus ei johtanutberoon, vaan se, että koin, ettei kumpikaan ollut onnellinen. kysyin, onko parempi, että lähden etsimään omaa asuntoa ja toinen vastasi "ehkä niin on paras" ja se kertoi kaiken. puimme kaikki asiat keskustellen (mikä mätti ja miä oli hyvin) ja juuri siksi olemme edelleen parhaat ystävät ja läheiset toisillemme. asuimme eropäätöksen jälkeen yhdesä vielä 2 kuukautta, koska minulla vei niin kauan aikaa ensin löytää sopiva asunto (kk) ja myös itse muutto vei aikansa (tarvitsin tistä lomaa saadakseni tavarat pakattua jne,...). erotessa joustimme molemmat (tavaroiden ym suhteen) ja sekin on yksi syy, miksi välit ovat yhä kunnossa. on hyvä, että kumpikin välittää edelleen toisestaan ja kykenee pyyeettömään ystävyyteen.
koko lähipiiri (sukulaiset ja ystävät) ihmettelevät! erot sattuvat yleensä riidoissa ja eron jälkeen ei olla kavereita, mutta kuinkas ollakaan,... emme jakaneet ystäviä tai sukulaisia, vaan olemme kumpikin kaikkien kanssa tekemisissä. oma äitini soitti viineksi toissapäivänä exälleni ihan vain viedäkseen tälle joululahjakseni (minulle) tarkoitamani paketin (olin itse sairaana, enkä pässyt noutamaan asemalta: äitini asuu 400km:n päässsä) ja olin tänään juuri ulkona exäni duunikamujen kanssa (exä itse kotonaan).
mikään ei vaivaa, koska keskustelimme asiat halki. eroon ei liittynyt muita osapuolia. annoimme toisillemme aikaa sopeutua ja olemme muutenkin pyrkineet säilyttämään välit.
sitä en tiedä, mikä olisi tilanne, jos jommalla kummalla olisi "uusi". tämä uusi ei välttämättä sopeutuisi, mutta se ymmärrettäköön. päätimme yhdessä, että kun jompikumpi (tai molemmat) tapaa jonkun toisen, olemme aluksi tekemisissä vähemmän, mutta pyrimme antamaan ilmi rehellisesti todellisuuden. olemme hyviä ystäviä ja välitämme toisistamme ja toivomme vain toistemme parasta ja osaamme olla onnellisia toistemme puolesta, emmekä itse enää haaveile yhteisestä tulevaisudesta, KOSKA puhuessa selvisi se fakta ettei meillä ole enää yhteistä tulevaisuutta.
Jos haluat lukea mun tarinani niin lue sellanen kohta, kuin "Sovinnossa" ja ota kantaa...
Voimia kevääseen!