Oon aina ollut täysin varma, että pystyn hallitsemaan itseni ja haluni tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt mietityttää.
Jonkin aikaa sitten oli yhdet juhlat, joihin poikaystävä ei halunnut lähteä mukaan, mutta itse tietty lähdin, kun oli paljon tuttuja paikalla. Siellä sitten useamman pullon jälkeen jossain vaiheessa iltaa naispuolinen ystäväni suuteli mua. Siis ei pussannut, vaan suuteli, ja toisti sen vielä myöhemmin useamman kerran. En oikeastaan tee eroa miesten ja naisten välille, eli voin teoriassa olla kiinnostunut kenestä vaan, yleensä tosin miehistä. Mutta siis en ole miettinyt ystäviäni, tätä kyseistäkään, "siinä mielessä".
Niin siis, sanoin tuosta sitten tietty poikaystävälle kun seuraavan kerran nähtiin. Ei se kummemmin reagoinut, se on joskus itse asiassa sanonut, että naisten kanssa saan tehdä mitä huvittaa. Omasta mielestäni en kyllä saa, koska bi:ksi itseni lasken, joten pettämistähän se ois siinä missä mikä tahansa muukin. (Ja taisin hänet siitä vakuuttaakin.) Tuosta suutelujutusta en pode huonoa omatuntoa muuten kuin sen vuoksi minkä kuvan siitä VOI saada, enkä haluaisi poikaystävää suotta huolestuttaa tai satuttaa. Kun en siis se ystävä ei seksuaalisesti muhun kummemmin vetoa, ollaan tunnettu vuosikausia (eli ollaan läheisiä _ystävinä_) ja se kuitenkin oli aina se, joka kaappas mut syleilyyn enkä minä sitä. Toisaalta, mua huolestuttaa tässä just se, että miten helposti mä olin vietävissä. Vielä kun oli pikkuisen ikävä omaa rakasta, jota on tottunut suutelemaan, niin sitten kun tuntee pehmeät huulet huulillaan niin se on oikeastaan aika mukavaa, ja vie mennessään. Eli en tosiaankaan pistänyt vastaankaan. Ei se mitään, kun se oli nyt vain toi kaveri, mutta mitä sitten, jos jonkun muun kanssa kävis noin? Ei taida paljon auttaa selitykset siitä, että se oli vain lievitystä oman kullan ikävöintiin! Nyt mua alkoi tosissaan pelottaa se, että mitä mä saattaisin tehdä, jos joku vain osaisi johdatella oikein. Kai täytyy tästäkin huolesta puhua poikaystävälle... Rehellinen sentään osaan olla.
Jos me tää pikkujuttu ohitetaankin olankohautuksella, niin mitähän sitten jos joskus sattuukin isompi juttu? En tosiaankaan haluais, tyhmää touhua. Onko teillä vastaavia pelkoja itsensähallinnan suhteen? Vaikka en missään kaatokännissä ollutkaan, pitää varmaan jatkossa jättää alkoholi kokonaan pois, ettei se ainakaan pääse hämärtämään ajatuksia, ja vaikka sitten vältellä niitä tilanteita, joissa ihmiset on vähän turhan "bilefiiliksissä". Pettäminen on siis tosiaankin viimeinen asia, mitä haluaisin poikaystäväni mun taholtani kokevan. Neuvoja, kokemuksia, ajatuksia?
Jonkin aikaa sitten oli yhdet juhlat, joihin poikaystävä ei halunnut lähteä mukaan, mutta itse tietty lähdin, kun oli paljon tuttuja paikalla. Siellä sitten useamman pullon jälkeen jossain vaiheessa iltaa naispuolinen ystäväni suuteli mua. Siis ei pussannut, vaan suuteli, ja toisti sen vielä myöhemmin useamman kerran. En oikeastaan tee eroa miesten ja naisten välille, eli voin teoriassa olla kiinnostunut kenestä vaan, yleensä tosin miehistä. Mutta siis en ole miettinyt ystäviäni, tätä kyseistäkään, "siinä mielessä".
Niin siis, sanoin tuosta sitten tietty poikaystävälle kun seuraavan kerran nähtiin. Ei se kummemmin reagoinut, se on joskus itse asiassa sanonut, että naisten kanssa saan tehdä mitä huvittaa. Omasta mielestäni en kyllä saa, koska bi:ksi itseni lasken, joten pettämistähän se ois siinä missä mikä tahansa muukin. (Ja taisin hänet siitä vakuuttaakin.) Tuosta suutelujutusta en pode huonoa omatuntoa muuten kuin sen vuoksi minkä kuvan siitä VOI saada, enkä haluaisi poikaystävää suotta huolestuttaa tai satuttaa. Kun en siis se ystävä ei seksuaalisesti muhun kummemmin vetoa, ollaan tunnettu vuosikausia (eli ollaan läheisiä _ystävinä_) ja se kuitenkin oli aina se, joka kaappas mut syleilyyn enkä minä sitä. Toisaalta, mua huolestuttaa tässä just se, että miten helposti mä olin vietävissä. Vielä kun oli pikkuisen ikävä omaa rakasta, jota on tottunut suutelemaan, niin sitten kun tuntee pehmeät huulet huulillaan niin se on oikeastaan aika mukavaa, ja vie mennessään. Eli en tosiaankaan pistänyt vastaankaan. Ei se mitään, kun se oli nyt vain toi kaveri, mutta mitä sitten, jos jonkun muun kanssa kävis noin? Ei taida paljon auttaa selitykset siitä, että se oli vain lievitystä oman kullan ikävöintiin! Nyt mua alkoi tosissaan pelottaa se, että mitä mä saattaisin tehdä, jos joku vain osaisi johdatella oikein. Kai täytyy tästäkin huolesta puhua poikaystävälle... Rehellinen sentään osaan olla.
Jos me tää pikkujuttu ohitetaankin olankohautuksella, niin mitähän sitten jos joskus sattuukin isompi juttu? En tosiaankaan haluais, tyhmää touhua. Onko teillä vastaavia pelkoja itsensähallinnan suhteen? Vaikka en missään kaatokännissä ollutkaan, pitää varmaan jatkossa jättää alkoholi kokonaan pois, ettei se ainakaan pääse hämärtämään ajatuksia, ja vaikka sitten vältellä niitä tilanteita, joissa ihmiset on vähän turhan "bilefiiliksissä". Pettäminen on siis tosiaankin viimeinen asia, mitä haluaisin poikaystäväni mun taholtani kokevan. Neuvoja, kokemuksia, ajatuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanon vaatimattoman varoitukseni..
Varaudu siihen, että tulevaisuudessa saatat tuntea hillintöntä kiihkoa ja palavaa intohimoa johonkin toiseen mieheen kuin poikaystävääsi (tai naiseenkin jos olet bi). Tämä siitä huolimatta, että tällä hetkellä pettäminen taholtasi olisi viimeinen asia, jota poikaystävällesi haluaisit. Siitä huolimatta, että rakastaisit häntä vielä paljon tulevaisuudessakin.
Elämä menee hukkaan jos kokoajan varoo ja välttelee, väistelee. Tosin suinpäinkään ei pidä minnekään syöksyä! Tunteitaan ei aina voi hallita, vaikka niin joskus väitetään; niitä voi kuitenkin yrittää hillitä.