hhm...En nyt tiedä olenko yhtään oikealla palstalla....Yleensä puhutaan kuinka äiti ei luovu pojastaan...no mitäs jospa toisin päin.... Olen asunut kaksi vuotta avomiehei kanssa yhdessä, nyt tuntuu että on pinna täysi. Tulen hyvin toimeen anoppini kanssa MUTTA en vain voi sietää avomieheni tyyliä ylistää omaaa äitiään maasta taivaisiin. On sitten ongelmana pyykinpesu taikka vaikkapa veesapaperi rullan pyörimis suunta soittaa avomiehei samantien äidilleen...ja joskus jopa saaan kuulla "kun eihän tuo minun tyttöystävä tiedä mistään mitään". Siis minulla ei ole mitään häntä vastaan, mutta rajansa kaikessa... Olen vaan niin kurkkuani myöten täyttä....eikö mies osaa luopua äidistään kun muuttaa pois kotoa????
olen 21 ja hän 22
olen 21 ja hän 22
Vastaukset 13
Vanhimmat
Poika kotiin kasvamaan, vieroitettu liian nuorena.
Joko kestätä ja katsot kasvaako siitä mie ajan kanssa. Tai sitten panet homman poikki alkuunsa. Sellaista järjen valoa ei ole olemassa, millä tuon tavan viikossa saat pois kitkettyä.
Jos mun poikani haukkuisi miniääni minulle jostain hänen hoitamastaan asiasta tuohon sävyyn,poikani saisi kuulla kunniansa!Ei naista saa noin kohdella!Mieshän pilaa suhteensa naiseensa tuolla.
Minkälainen on pojan äiti,joka ei heti sano,että sinähän nolaat minut kasvattajana ja itsesi miehenä sekä sinua rakastavan naisen totaalisesti!Äiti ja poika saavat hävetä!
Tollaisesta miehestä ei ole sinulle mitään hyötyä. Ainut mitä hyödyt suhteestasi on oman itsearvostuksen menetys ja se että kuvittelet että kaikki mitä teet on väärin. Anna lapsen, eli miesystäväsi mennä takaisin kasvamaan, älä tee itsestäsi uutta äitiä hänelle, koska se et ole vaan NAISYSTÄVÄ!!!! Et hyödy tuosta suhteesta yhtään mitään. Jätä tuollainen mies vaikka kuinka olisi rakastanut / rakastaisit. Lopulta suhteenne hajoaa kuitenkin riitoihin siitä mikä on oikein ja mikä väärin... HÄNEN ÄITINSÄ MIELESTÄ--- ja sinä olet aina väärässä!
Oijoi, voi luoja :D
Joo kannattaisi ehkä katsella sellaista miestä joka elää omillaan eikä äidin pikkupoikia jotka piileskelee vielä hameenhelmoissa.
Kiitos kuitenkin hyvistä nauruista :D
jeps...kiitoksi neuvoista vaikkapa jättämässä en miestäni tämän takia ole....sopeudun ja eletan että hänkin joskus kasvaisi mieheksi!!!!
Mutta siis KIITOS kaikille vastanneille....
Naisparka
Jos et ymmärrä pistää poikaa kierrätykseen tai jatkokoulutukseen äiskän helmaan, saat kärsiä lopun ikääsi.
Aikuinen mies ei vertaa naisystäviä/vaimoja äitiinsä. Tosin pitää tietenkin hyvät välit äitiinsä ja suhtautuu kunnioituksella. Kaverisi on toivoton pullamössölusmu, pelkään, että sinäkin olet, koska et tajua pojua pistää kierrätykseen. Onnea vaan... Vielä hautajaisissasikin tulee sanomaan, että äiti se vasta osasi maata oikein arkussa:-)
...saat varautua siihen, että odotat turhaan.
Ehkä jonkin esineen voi muokata mieleisekseen, mutta ei ihmistä. Kunnon mies ei alun perinkään soita äidilleen ja hauku tyttöystäväänsä, usko nyt. Miksi ihmeessä hän muuten yleensä on sinun kanssasi eikä äitinsä kanssa, jos et hänelle kelpaa vaan äitiä tarvitaan joka paikassa?
Oli minullakin muinoin heila, jolle eivät tekemiseni kelvanneet, enkä tajunnut hankkiutua hänestä eroon. Kun hän sitten vuosien päästä ilmeisesti löysi toisen (ei kertonut itse, kuulin myöhemmin muualta), tajusin miten hänen asenteensa oli minua stressannut. En kai edes uskonut kelpaavani kenellekään muulle, ja roikuin hänessä tavan vuoksi. Tajusin lopullisesti jutun olleen pitkään pelkkä tapa juuri siksi, etten jaksanut pillastua edes siitä, että hänellä oli ollut se toinen nainen (joka ilmeisesti oli jäänyt soittelemaan lehdellä seuraavan naisen tultua kuvioihin).
Siis tuo tulee nakertamaan sinun itsetuntoasi - ja tunteitasi myös.
Minnuu ärsyttää suuresti,kun mies soittaa ja kysyy kaikista meidän yhteisistä päätöksistä ensin ÄIDILLEEN oli kyse sitten mistä tahansa.Tua asuuki nii lähel etä kylään tuppaa usein ja on aina kertomassa mielipiteitään kuinka meidän pitäisi elää jne.Mutta eniten vituttaa ku kaikesta pitää kysyyä äidiltä ja tehhä sen mukaan.
voi teitä lapsia !!!
Kotiin kasvamaan, sitten kokeilaan uudestaan jos vaikka onnistuu. Joillain ei koskaan!
Ymmärrän ongelmasi, koska kokemusta on! Joku nauroi ksymyksellesi makeasti, mutta kun tuo omalle kohdalle osuu niin kyllä hymykin hyytyy.
Olin nuori ja rakastunut äidin poikaan. Asuimme yhdessä 7 vuotta, menimme kihloihin alkumetreillä. Jätin hänet, mutta hän halusi avioitua ja sekin salaa äidiltään. Salaa avioituminen ei sopinut, joten menimme avoimesti vihille.Ajattelin, että ehkäpä M nyt miehistyi kerralla ja irtaantui, kun uskalsi. Mutta asiat vain paheni. Kysyin neuvoa psykiatriystävättäreltänikin. Hän sanoi näin: "se on triangelidraama, jossa heikoin häviää!"
Kestin 18 vuotta. Turhaannuin mieheni vertailuihin äidistään. Erosin 7 vuotta sitten ( ehkä olin se heikoin, vaikka nyt luulen, että vajvin!)Avioerosta alkoi merkittävästi elämäni! Parhaat vuodet olivat mielestäni menneet, mutta olen eri mieltä. Nautin yksinolosta ja seuraan vierestä, miten hänen naissuhteensa kariutuvat toinen toisen jälkeen samaan oidipuskompleksiin.
Olet nuori! Älä tuhlaa elämääsi ja kärsi, kun voit nauttia: kerran se kirpaisee, kun eroaa, mutta et tiedä mitä upeaa löydät vielä elämässäsi! Alhaalta ei voi kuin nousta!
Toivon Sinulle jaksamista ja onnea elämääsi!!!
Tosi on kun omalle kohdalle sattuu.. Se on vaan kuitenkin niin, että niitten poikien pitää itse kehittyä ja kasvaa sieltä äidin hameen helmoista pois..Tukea voi ja yrittää tyrkkiä oikeaan suuntaan, mutta se on itse miesten kuitenkin tajuttava ja itsenäistyttävä. fiksu äippäkin sen ymmärtää et linnut lentää pesästä ja yrittää sitä tukea...omalle kohdallekin on sattunut sellainen miehenalku jota äiti pompottaa ja mummokin vielä kaiken lisäksi ja herran mielestä siinä ei ole mitään outoa, että vaikka olisit mitä tekemässä ja kenen hyvänsä kanssa niin jos joku suvun naistyranneista soittaa ja käskee tekemään jotain niin silloin on heti mentävä. mutta itse siitä on miehen kasvettava ulos ja se ei tapahdu päivissä eikä kuukausissa eli odottavan aika on pitkä! mutta jos jaksat odottaa ni ota, mutta jos et nii jätä! SIMPPELIÄ
Hankkiudu äkkiä eroon siitä mammanpoikap*skaläjästä. Tai lopeta valittaminen.
Yksinkertaista. Oikeasti.
Miehelläni ja hänen äidillään on riidaton ja lämmin suhde.
Sitä ei voi sanoa omista veljistäni ja äidistäni. Aina on kärhämää poikien ja äidin välillä ja se heijastuu myös miniöitten suhtautumisessa äitiin.
Itse olen ajatellut että miestäni rakastaa kaksi naista, hänen äitinsä äidinrakkaudellaan ja minä naisena ja puolisona. En näe siinä mitään pahaa, enkä ole mustasukkainen. Mitä pahaa olisi siinä että äidillä ja hänen lapsillaan on hyvät suhteet? Niin toivoisin että omien lapsieni ja minun suhteet tulisivat olemaan kun he joskus minut jättävät.
Mahtaako ongelmat anoppien kanssa johtua omista ongelmallisista suhteista omiin vanhempiin? Asiat saattavat korostua vielä liikaa, jos ollaan nuoria tai muuten epäkypsiä ihmisinä?