Oloni on melko haikea, koska poikaystäväni lähti tänään armeijaan. Olemme olleet päivittäin tekemisissä, ja koska asumme yhdessä (tosin vielä vanhempieni luona) tämä on aikamoinen muutos. Olemme olleet yli vuoden yhdessä ja 4 kk kihloissa.
Olen yrittänyt lohduttaa itseäni ajatuksella, että tämä olisi jonkinlaista mahdollisuuksien aikaa. Käyn vielä lukiota, joten voisin korottaa arvosanojani. Lisäksi olen aloittanut keramiikkakerhon ja aion alkaa harrastamaan enemmän myös liikuntaa.
Kaikesta huolimatta tunnen itseni niin surulliseksi, vaikka kuinka yrittäisin syöttää itselleni tämän ajan olevan täynnä mahdollisuuksia. Haluaisin kuulla muiden kohtalotovereideni tuntemuksia ja sotaleskivaiheen ylittäneiden kokemuksia. Esimerkiksi miten suhde kesti ja miten korvasit ns. luppoajan?
Olen yrittänyt lohduttaa itseäni ajatuksella, että tämä olisi jonkinlaista mahdollisuuksien aikaa. Käyn vielä lukiota, joten voisin korottaa arvosanojani. Lisäksi olen aloittanut keramiikkakerhon ja aion alkaa harrastamaan enemmän myös liikuntaa.
Kaikesta huolimatta tunnen itseni niin surulliseksi, vaikka kuinka yrittäisin syöttää itselleni tämän ajan olevan täynnä mahdollisuuksia. Haluaisin kuulla muiden kohtalotovereideni tuntemuksia ja sotaleskivaiheen ylittäneiden kokemuksia. Esimerkiksi miten suhde kesti ja miten korvasit ns. luppoajan?
Vastaukset 24
Vanhimmat
oikeeseen sotaanko sun äijäs olis pitäny lähteä?? se vaa ravaa jossain metässä ja lihoo siellä ja pääsee melkeen joka viikonloppu sua painamaan, nii mitä sä valitat????
Kävin minäkin juuri viemässä avomieheni armeijaan.. Itkuhan siinä pääsi, muutenkin tuntuu pahalta kun ei olla oltu pitempään erossa yli vuoteen... Ikävä on jo nyt valtava.. Itse en vielä tiedä mitä rupeaisin tekemään, toivottavasti saan pian töitä, niin olisi jotain tekemistä.
Mutta se vähän helpottaa, kun tietää, että kyllä se sieltä soittelee, ja että silläkin on ikävä. Kaks viikkoa pitäs nyt olla yksikseen... Jotain tekemistä pitää minunkin keksiä, hulluksihan tässä muuten tulee.
Ole sinä onnellinen, ettei sun tarvii olla yksin, kun asut vielä vanhempiesi luona. Olisi tosiaan paljon helpompaa asua vielä kotona kun ois ihmisiä ympärillä..
Mutta kaipa tämä tästä, eihän ole enää kun puoli vuotta, niin sitten se on ohi! Pitää vaan yrittää ajatella positiivisesti, vaikka välillä se voi olla aika vaikeaa...
minultakin lähti tänään poikaystävä armeijaan, ja tuntuu tosi tyhjältä.. ollaan seurusteltu yli vuosi ja nähty jos ei viikolla, niin ainaki joka viikonloppu ja vietetty kaikki lomat yhdessä. tuntuu mahdottomalta ajatella puolivuotta melkein kokonaan ilman häntä.. jos joku haluaa mailailla/kirjotella (etenkin sä, Surullinen) niin laittakaa osote tänne.. pietään me sotalesket yhtä=)
Sama juttu kun teillä muillakin, poikaystävä lähti aamulla inttiin eikä hetkeen näy. Melkeinpä symbioosielämään tottuneelle tämä on todellinen opettelemisen paikka.
Vaikka asiaa kuinka kelaili etukäteen mielessä, niin pahalta se tuntuu. Onneksi kaveripiiristäkin löytyy kohtalotovereita, joiden kanssa voi pitää terapeuttisia keskusteluiltoja :).
Melkein huvitti kun luki muiden viestejä, lähes kaikki olivat kehittäneet tai kehittämässä itselleen jotain sijaistekemistä. Itse tein tänään suursiivouksen, kokkasin paremmin kuin pitkään aikaan ja luin yli jääneet ajat koulukirjaa... Tähän kuitenkin tottuu (seurustelin puolitoistavuotta sitten inttissä olleen pojan kanssa, se suhde loppui 2kk intissä olon jälkeen, tosin muista syistä). Uskoisin että ensimmäisen loman jälkeen tilanne helpottuu. Tässä vaiheessa on tunne, että toinen on jossain korvessa puoli vuotta eikä paljon nähdä. Kun ensimmäinen loma koittaa parin-kolmen viikon päästä ja yhteistä aikaakin löytyy, tuntuu seuraava viikon (viiden päivän) ero melko lyhyeltä.
Raskasta... Uskoisin että tämä aika on vähintään yhtä paha meille kotona odotteleville tyttöystäville, miehillä on armeijassa ainakin alussa koko ajan tekemistä, eikä siviilielämää ehdi kovinkaan ajatella. Koitetaan jaksaa !
Mun avokki on ollu nyt puoli vuotta armeijassa ja 3 kk olis vielä edessä! Huhtikuussahan se sitte tuleekin takasin =D
Aluks musta tuntu, etten kestä sitä! Itkin aivan hirveesti kun oltiin totuttu olemaan yhdessä niin kiinteesti! Mutta pääsin sit parin viikon päästä uuteen työpaikkaan, jossa työskentelen lasten parissa. Se kummasti piristi. Kun oli/on mukava työ niin se vie ajatukset kumman nopeesti muualle. Mulla oli varmaan sekin että kun tuli kaks suurta muutosta, uus työ ja rakas lähti niin jotenki sitä pääsi silleen alkuun niinku olis uus elämä alkanu. Mä itken vieläkin kun se lähtee lomilta pois..toisinaan ehkä senki takia ku jotenki tuntee olonsa niin onnekkaaksi kun on tuollanen kullanmuru ittellä =D
Musta ainakin tuntuu että tää puoli vuotta on menny ihan siivillä! Siis tosi nopeesti! Vaikka kulta pääsee vaan joka toinen viikonloppu korkeintaan lomille..toisaalta, se tekee puolet vähemmän sitä lähtemisen surua ja murhetta..
Kannattaa vaan muistaa, että kun se tulee sieltä lomille, niin ei yritäkkään tehä kaikenmaailman hommia, jotka on jääny tekemättä, kun se vkloppu on kuitenki niin mahdottoman lyhyt aika ettei siinä paljoa kerkee tekemään. Jää vaan paha mieli. Yleensä parempi ettei suunnittele mitään suuria.
Meillä menee ainakin hyvin. Seurusteltu ollaan nyt neljä ja puoli vuotta. Kihloihin mennnään kunhan tuo pääsee sieltä armeijasta pois. Kyllä sitä vapaa-aikaa osaa arvostaa ihan eri tavalla kun intti loppuu. Niinkin yksinkertanen asia, kun herääminen aamulla rakkaan vierestä, ajatus siitä, että ei oo mihinkään kiire, eikä tarvi erota parin päivän päästä kahdeks viikoksi...Tuotahan en oo vielä ittekkään päässy kokemaan, mutta kolme kuukautta vielä, sitten... =D
Tsemppiä kaikille "inttileskille" kyllä me yhdessä pärjätään, ja on lohduttavaa tietää, että meitä on muitakin =D Mihinkä muuten teiän miehet lähti? Mun oma on Keuruulla spollena.
Oma kultani lähti Säkylään ja välimatka on noin 50km.
Todella hienoa, että kirjoittelette tänne omakohtaisia juttujanne! Se on antanut minulle jo jonkinlaista lohtua. Enpä ainakaan ole yksin tämän asian tiimoilla...
Teillähän on niin vähän välimatkaa, että sä pääset helposti kattomaan sitä sinne!! Mikäli sulla on auto käytössä!! Meillä kun on välimatkaa yli 200 km =( Puhuin just oman kullan kanssa puhelimessa.. Se on ollu portilla ottamassa vastaan mortteja.
Mä tein sen virheen alussa, että aloin odottelemaan sitä päivää kun se intti loppuu. Ennemmin kannattaa odottaa sitä seuraavaa lomaa..
Tsemppiä paljon kaikille!! Ja sitte ulos lenkille, se virkistää mieltä! Sisälle ei kannata jäädä murehtimaan!
mun kulta lähti sodankylään ja välimatkaa on noin 500 km. onneksi ens sunnuntaina pääsen käymään siellä ja sit vielä kaks viikkoo kiinni ja se pääsee lomille.. mä vietin eilen kavereiden kans taas pitkästä aikaa laatu aikaa.. pakko keksiä jotain.
Olet oikeassa, että välimatka ei ole suuri, mutta minulla ei valitettavasti ole edes ajokorttia. Kävellen se 50km on ainakin minulle liian pitkä matka, heh...
Juu.. Munkin kihlattu astui eilen armeijan harmaisiin. Eilinen ilta oli tuskaa.. Kun toiseen ei saa yhteyttä samanlailla kun ennen iltaisin :(
Hieman ehkä helpottaa se, kun ollaan muutenkin jouduttu olemaan viikot erossa, koska opiskelen muualla.
Ensi sunnuntaina olis tarkotus ajella sinne Keuruulle katsomaan rakastani..
Kyllä kai tähänkin tottuu..
Pärjäillään :)
..mä taidan kans nostaa kytkintä sunnuntaina ja ajella keuruulle kultsia kahtomaa..
mullakin poitsu lähti ja tuntuu et siitä olis jo ikuisuus vaikka yhden yön oon nukkunu vasta ilman... koulu ei maita ja ajatukset pyörii jossain ihan muuaalla kundini halauksissa ja suudelmissa... oon itekkin kelannu alottaa vähä enemmän urheilua et sais ajatukset muualle... sit on viel se kun kavereiden kundit ei viel lähteny inttiin niin ne vaan selittää kuinka n.3vko menee nopeesti ja et kyl se siel tulee... ne ei ymmärrä kuinka oon surullinen kun mun rakas ei oo mun vieres... lohdutonta kelaa et on menny 1 päivä joka on tuntunu ikuisuudelt ja viel on 6-12 kk edes... mut rakastan kundiini niin paljon et mä yritän jaksaa pää pystys
Voi sinua sotaleskeä, aivan kuin minä olisin kirjoittanut tuon. Kaverit ei tosiaankaan ymmärrä, ellei heillä ole omakohtaisia kokemuksia. Täytyy myöntää etten minäkään ymmärtänyt ennen eilistä...
Mun mailaossa olis [email protected]. Mä oon seurustellu tän jätkän kaa vuoden. Mullakin on tosi haikee ja tyhjä olo. Mun poikakamu meni vekarajärvelle puoleks vuodeks ja jo nyt on ihan kauheen ikävä sitä! Jos joku haluaa mailailla nii tos alus oli mun mailaossa.
Jep jep, niin se munkuin kultu läks sitte inttiin. Ollaan seurusteltu kolme vuotta, ja olin aina ihan varma että hukun kyyneliin sinä päivänä kun se lähtee... Kyllä oli koko viime viikonlopun itku herkässä, ja eilenkin vielä, mutta kun oltii puhuttu puhelimes eilen illal, oon varma että kyllä tämä tästä. Helpottaa huomattavasti kun tietää että se pärjää siel ja sattu jopa tuttuja samaan tupaan! Ja kun se on tossa lähellä (santiksessa) niin nähdään kuitenki iltalomilla sitte jonkun ajan päästä:)
Kyllä se parempi on näin päin että se on siel ku mä, nyt ainaki tietää et se on hyvässä tallessa ;) Ja mikä meillä tytseillä on odotellessa tääl lämpösessä kotosessa kun jätkät mönkii perse mudassa jossai pöpelikössä ja koittaa syödä hernarinsa ennen ku se jäätyy kippoon kii...
Positiivista ajttelua, pitkää pinnaa ja rakkautta niin kyllä se siitä:)! Tsemppiä kaikille!!
Missä päin rakkaanne ovat armeijassa? Aiemmin tulikin jo ilmi että oma kultani on palvelee Keuruulla.. Ootteko sunnuntaina menossa sinne?
..laitoinki tohon sun aiempaa juttuu, että sunnuntainahan sinne keuruulle ois tyrkättävä..jos jostai auton keksii lainaa, tai jonkun muun kyydin..
oma poikakaverini lähti maanantaina sodikseen ja sunnuntaina ois tarkoitus mennä bussilla käymään kun on järjestetty kyydit sinne.. onko muita tulossa? bussi lähtee 5.15
Menikö sun kultsi suojelukouluun?
Voit mailata mulle: [email protected]. Muutkin toki, jos vaan suinkin kiinnostusta löytyy :)
mun kulti lähti parolaan. onko kenenkään muun mussukka parolassa?? onko kellään mitään tarkempaa tietoa sunnuntaista?
ps.pitäkää rakkaistanne kiinni, keuruu on täynnä inttipoikia haluavia pikkutyttöjä..
Mitäpä jostain pikkutytöistä. Ihanaa kun toiseen voi luottaa sataprosenttisesti :) Ja tietää että siellä se kulta odottaa pääsyä lomille. Ei ongelmaa tuon asian suhteen, onneks :) Kihloissakin kun ollaan..
oha niitä semmosiaki pikkutyttöjä jotka ei ymmärrä olla koskematta toisen omaa..sillo täytyy vähä kouluttaa..Mutta onneks on semmone kulti joka ei toisiin kajoa..
Niinhän se kyllä on, mutta niinku mäkin sanoin. Ihana että toiseen voi luottaa 100 prosenttisesti :)
Santikseen tuo minun ukkoni lähti, asutaa helsingis kumpiki, et sillee on kyl lähellä. Vuoden vielä aatteli siel olla. Kothtalotovereiden kans ois kiva jakaa kokemuksii, ja varsinki te joilla on kestämistä vuos tai kohteena santahamina, tai miksei molemmat:)
[email protected]