nykyinen poikaystäväni käyttäytyi todella huonosti suhteemme alkuvaiheessa. eräänä iltana hän tapasi toisen, jonka kanssa vietti kaksi viikonloppua, ilman mitään tarkoitusta jatkaa suhdetta, mutta vain mielenkiinnosta uutta ihmistä ja hauskaa kokemusta kohtaan. hän kehuskeli kavereilleen kokemuksellaan, oli innostunut minunkin edessäni, ei ymmärtänyt, miten loukkaavaa hänen käytöksensä voisi olla. ennen tapausta olimme jättäneet suhteemme "määrittelemättömäksi", millä hän on perustellutkin käytöstään; ei pitänyt minua varsinaisesti kumppaninaan. en välittänyt turhia silloin, katsoin häneen alaspäin, yritin "ymmärtääkin", ja palasin exäni seuraan, mutta sitten tajusinkin rakastavani tätä kypsymätöntä kusipäätä. olemme olleet nyt yhdessä puolitoista vuotta, anteeksiantoprosessini on vieläkin kesken, ja tunnen aika ajoin kuvotusta ajatellessani hänen käytöstään. tunnen myös häpeää: miksen osannut tämän hänen lyhyen suhteensa aikana reagoida voimakkaammin ja huutaa hänen loukkauksensa vasten hänen kasvojaan? tunnen olleeni hyväksikäytetty lammas. tunnen olevani nöyryytetty myös kaikkien niiden ihmisten edessä, joille hän kehuskeli valloituksellaan. miten pääsen tämän yli ja saan mielestäni kuvan hänestä hymähtelemässä kaverilleen siitä, miten jännittävää on ollut tavata uusi kiinnostava tyttö, jonka kanssa oli kivaa viettää viikonloppua matkalla? miten voin nähdä hänet arvoisenani? miten pääsen ylös alennustilastani? hän on pyytänyt anteeksi, kärsinyt minulle tuottamansa tuskan vuoksi ja tuntee itsekin häpeää. mutta muistot ja mielikuvat vaivaavat edelleen.
häpeä
menneisyys
3691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pakko unohtaa menneet, tai jättää kaveri. Pakota itsesi siihen mihin pystyt paremmin.
Minun exälläni oli sellainen "ihana" tapa aina flirttailla muille, vaikka minä olin paikalla. Kerran hän päätyi sänkyynkin ja useimmiten nuo flirttailut johtivat suudelmiin ja minä annoin annoin anteeksi ja odottelin, että hän kasvaisi jo aikuiseksi ja tajuaisi miten tuollainen käytös on loukkaavaa. Lopulta minulla oli pakko lähteä tuosta suhteesta kävelemään, vaikka se kipeää tekikin, sillä hän oli se elämäni rakkaus.
En minä voi sinulle sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta en myöskään kehota jatkamaan suhdetta, josta puuttuu luottamus.
Olen itse jätkä ja en voi ymmärtää miten joku voi tehdä noin. Itse olen tällä hetkellä pitkäaikaisessa suhteessa ja en todellakaan voisi kuvitella pettäväni puolisoani. Tuntuu pahalta puolestasi. Ehkä hän on ymmärtänyt, että voi käydä vieraissa ja sinulle se on sama kun et mitään sen suurempaa tee. Itse jos pettäisin en todellakaan kehtaisi edes palata oman rakkaani luokse enää ollenkaan..Tuntuisi liian pahalta häntä kohtaan..Vaikka hän antaisikin minulle anteeksi, itse en voisi itselleni antaa..