En jaksa enää mitään. Enkä tiedä kuuluuko tämä ihan tälle palstalle. Eli... olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin 2,5 vuotta ja nyt olemme eri koulutuksessa. Käyn siis lukiota, ja harvinaisen raskasta sellaista. Päivä alkaa yleensä klo 8 ja päättyy aina kolmen jälkeen, sitten läksyt riippuen 2-4 tuntia... aineet esitelmät muut työt... se vie 80 prosenttia elämästäni.
Entäpäs ennen niin kukoistanut suhteeni? Emme näe kuin 1- parhaimmillaan 3 kertaa viikossa ja nekin ovat pikaisia kaupungilla käväisyjä tms... Ja syynä 1.LUKIONI 2.POIKAYSTÄVÄNI EI HALUA NÄHDÄ...(niin outoa kuin se onkin. Siis hän ei juuri soittele minulle iltaisin tai pyydä jonnekkin. Muttei halua erotakkaan ja sanoo rakastavansa. Hänellä on uudet piirit ja uusi huippu luokka, joka sisältää pari jakorasiaa, jotka todella ANTAVAT...) Minä taas seison yli 7 tuntia päivässä kolkoilla käytävillä ja matelevilla tunneilla. Ja itken koulun vessassa. Olen todella murtunut ja koko ajan tuntuu että "kohta menee yli". Poikaystäväni on kaikkeni; ainoa ystäväni (kaikki katosivat yläasteelta) rakas kumppanini, KOKO MAAILMANI. Ja jos joskus harvoin tulee sellainen päivä että voitaisiin nähdään kunnolla niin EI, ESITELMÄ ILMOTETTIIN KAHDEN PÄIVÄN VAROITUSAJALLA.
Auttakaa joku... tai mielellään mahdollisimman moni. Mitä teen lukion kanssa? Entä miten te olette selvinneet suhteenne kanssa lukioaikana? Mitä teen poikaystäväni kanssa??
Entäpäs ennen niin kukoistanut suhteeni? Emme näe kuin 1- parhaimmillaan 3 kertaa viikossa ja nekin ovat pikaisia kaupungilla käväisyjä tms... Ja syynä 1.LUKIONI 2.POIKAYSTÄVÄNI EI HALUA NÄHDÄ...(niin outoa kuin se onkin. Siis hän ei juuri soittele minulle iltaisin tai pyydä jonnekkin. Muttei halua erotakkaan ja sanoo rakastavansa. Hänellä on uudet piirit ja uusi huippu luokka, joka sisältää pari jakorasiaa, jotka todella ANTAVAT...) Minä taas seison yli 7 tuntia päivässä kolkoilla käytävillä ja matelevilla tunneilla. Ja itken koulun vessassa. Olen todella murtunut ja koko ajan tuntuu että "kohta menee yli". Poikaystäväni on kaikkeni; ainoa ystäväni (kaikki katosivat yläasteelta) rakas kumppanini, KOKO MAAILMANI. Ja jos joskus harvoin tulee sellainen päivä että voitaisiin nähdään kunnolla niin EI, ESITELMÄ ILMOTETTIIN KAHDEN PÄIVÄN VAROITUSAJALLA.
Auttakaa joku... tai mielellään mahdollisimman moni. Mitä teen lukion kanssa? Entä miten te olette selvinneet suhteenne kanssa lukioaikana? Mitä teen poikaystäväni kanssa??
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi poikaystäväsi ei halua nähdä?
Oletko nyt aivan varma että poikaystäväsi ei vain sano rakastavansa ja haluavansa jatkaa seurustelua ettet sinä loukkaannu? Tiedän, kuullostaa raa'alta, mutta suhteen päättäminen on usein vaikeaa ja sitä yrittää pitkittää ja jopa käyttäytyä niin että toinen tekisi sen viimeisen iskun eli lopettaisi suhteen...
Entä jos yrittäisit karsia tehtäviä tai ainakin pyhittää päivän pari viikostasi ihan pelkästään parisuhteen hoitoon?
Vaikea juttu, mutta keskustelu poikaystäväsi kanssa on ehkä ainut keino yrittää ratkaista tämä. Mieti myös, onko hän arvoisesi, jos ei kerran halua nähdä...
jaa että miten selvisin lukiosta ja seurustelusta samaan aikaan? siten, että kuuntelee tunneilla ja tekee läksyjä välitunneilla, ja vapaa-ajalla ei kouluhommia edes ajattele. niin lukio meni vallan mainiosti. maksimissaan 30 minsaa illalla katsoin mahdollisia läksyjä tai kirjoitin pikaisesti aineen.
ja kirjoitin mielestäni oikein hyvät paperit. 1x L, 2x E, 1x M ja 1x C. ja ei mitään ongelmia jatkokoulutuksen saamisessa. helposti irtos paikka. vasta lukion jälkeen tajusin että niillä kurssi arvosanoilla ei ole periaatteessa MITÄÄN merkitystä. vain ylioppilas-todistus ratkaisee. ja sekin yllättävän vähän. suosittelen että rentoidut ja jätät koulu hommat vähemmälle. saat enemmän energiaa ja mahdollisesti parisuhteesi kuntoon. ja kun kirjoitusten aika tulee niin silloin voit taas panostaa. kyllä lukulomalla ehtii vaikka mitä! jos olet normaalijärkinen nuori nainen niin hyvät paperit saat kunhan jaksat lukulomalla lukea. ensimmäiset kaksi vuotta olis voinu jättää vaikka väliin.
Ei voi yleistää. Ilmeisesti olet varustettu päällä, joka oppii vähemmällä työllä, onneksi olkoon (se muuten on mukavaa, eix ookkin *virn*).
Silti, alkuperäisen kirjoittajan huoli oli mun mielestä että kundi ei haluu olla sitoutuneena häneen ja olla naisensa kanssa...
Homma tietenkin tasapainoilua, silti ... jos kokee koulun tärkeäksi, niin kundin tarvis ymmärtää se ja tukea. Ellei niin tee, niin voi kysyä mix ei (älä uhraudu).
Itse toimin aikoinani siten että hankkiuduin eroon päivälukiosta ja siirryin iltalukioon. niinä aikoina seurustelin itseasiassa 3 eri naisen kanssa yhtä aikaa ja ei ollut mitään ongelmia ehtiä jokaisen luo. kannattaa valita taikka tarvittaessa VAIHTAA seurustelukumppani sellaiseen joka voi osallistua koulutöihisi ja jopa kirjoittaa esitelmiä yms. puolestasi. voit myös opettaa ystävällesi käsialasi jolloin sinun ei tarvitse enää muusta murehtia kuin siitä että kirjoittaako lukion lopuksi 6 vaiko 7 ällää.
Mahtavaa jatkoa ja onnea koulunkäyntiin
Turhaa siinä iniset. Monen muunkin opiskelijan koulupäivät alkavat kello 8 ja päättyvät kello 15 jälkeen.
Aika monta tuntia läksyjen parissa aherrat jos todellakin sinulla menee illassa 2-4 tuntia. Ei niitä läksyjä täydellisesti tarvitse tehdä.
Jos poikaystäväsi ei halua nähdä sinua, se voi johtua siitä, että hän on yksinkertaisesti kyllästynyt sinuun ja eihän se mikään ihme olisi, jos tosiaan stressaat jo koulusta noin paljon. Sinun olisi ehkä parasta jättää poikaystävä ja keskittyä tähän rankkaan lukion käyntiin. Tai sitten yksinkertaisesti relaa vähän ja yritä nauttia elämästä. Monet pystyvät tekemään esitelmän kahden päivän varoitusajalla, mitäs ihmeellistä siinä on?
On se hirveää, että lukioikäisenä toiset jo sekoavat.. *huhuh*
Oletko sama mimmi joka on jo useampaan otteeseen kirjoittanut tänne ja marissut samasta aiheesta eri nimimerkeillä???
Pitäisiköhän sinun nyt jo tehdä sellainen johtopäätös, ettei täältä enempää apuja ole tulossa, kuin mitä olet jo kirjoituksiisi saanut! Itsetuntosi vaikuttaa jokseenkin huteralta kun poikaystävän luokkakaverit vie yöunet...
Ehkä ei kannata jatkaa lukiossa, jos se on sinulle noin ylivoimaista. Ainakaan sun ei kannata miettiä yliopisto- tai ammattikorkeakouluopintoja lukion jälkeen. Kyllä mullakin oli lukiossa kahdeksasta neljään kestäviä päiviä, mutta eivät ne silti tuntuneet ylivoimaisilta, ei edes raskailta. Enkä kyllä koskaan tehnyt läksyjä kahta tuntia. (Ja menestyin hyvin lukiossa, päästötodistus ja YO-todistus todella hyvät.)
Juttelepa poikaystäväsi kanssa ihan rauhassa suhteestanne. Kysy, mitä hän toivoo ja odottaa parisuhteelta, esimerkiksi kuinka paljon hän tahtoo viettää aikaa yhdessä. Selvitä, oletko hänelle vain hätävara, jonka kanssa hän on niin kauan kunnes löytää mieluisamman tyttöystävän, vai onko hänellä nyt vain sellainen vaihe, että hän tahtoo viettää aikaansa uusien ystäviensä kanssa. Varaudu myös siihen, että suhteenne päättyy eroon...
Olin itsekin lukiossa, ja olen edelleenkin, aikamoinen perfektionisti. Tein tunnollisesti mitä pitikin ja pärjäsin oikein hyvin. Olet oikeassa, että läksyt vievät paljon aikaa iltaisin. Tarkoitus on kuitenkin että teet vain sen verran kuin jaksat ja sen verran että aikaa jää myös itsellesi ja ystävillesi. Pärjäät varmasti kirjoituksissa vähemmälläkin lukemisella ja saat hyvän todistuksen. Ja jatko-opiskelujen suhteen lähinnä juuri yo-totarilla on merkitystä, pääsykokeet merkkaavat ehkä enemmän.
Seurustelin itse koko lukio-ajan, näimme joka toinen viikonloppu. Nämä viikonloput pyhitin kuitenkin täysin seurustelulle eikä se koulunkäyntiä haitannut. Vieläkin ollaan yhdessä, ja olen onnellinen että oli muutakin elämää lukion ohella! Jatko-opiskeluihin pääsin kivuttomasti.
Kun olet nyt PYHITTÄNYT aikaa poikaystävällesi ja itsellesi ja rentoutunut, huomaat varmasti poikaystäväsi todelliset tunteet ja voittehan niistä keskustellakin...
ONNEA JA PIRISTYSTÄ!
Hei,
Itse seurustelin lukioaikana tiiviisti. Olin todella rakastunut ja huumassa. Näin jälkikäteen en muista juurikaan koulusta sinänsä...Luin ja pärjäsin riittävän hyvin, mutta myös poikaystävälle jäi aikaa. olin hikarilukiossa ja tiedän, että painostus suorittamiseen voi olla kovaa. Kuitenkin jatkon kannalta kirjoitukset ovat, kuten joku kirjoittikin, oleellisemmat kuin numerot kursseista. Olen itse yliopistossa nyt ja olin siis keskiverto-oppilas lukiossa. Toisaalta kuulostaa, että olet todella kiinni poikaystävässäsi...Olisi hyvä, jos sinulla olisi muitakin ihmissuhteita. Ole avoin uusille ihmisille, sillä kenenkään varaan ei kannata elämäänsä rakentaa. Toimiva ihmissuhde vaatii molempien osapuolien sopivan asteista itsenäisyyttä. Kaikkea hyvää sinulle. Älä uuvuta itseäsi!
miten lukio ajan seurustelun kävi, oletteko vielä yhdessä?
Olen nyt 26 v...Emme ole enää yhdessä. Seurustelimme 7 vuotta ja suhde oli hieno. Sovimme yhteen todella hyvin. Erosimme kuitenkin 2 v sitten, mutta olemme edelleen hyviä ystäviä. Ero oli raastava ja tuntui, ettei voi elää ilman toista. Olimme kasvaneet yhteen. Kuitenkin olen selvinnyt ja nyt minulla on uusi suhde. Suhteemme ed. kanssa päättyi hänen toiveestaan. Hän koki, ettei uskalla/voi jatkaa, koska olimme niin nuorina aloittaneet seurustelun ja hän halusi olla varma siitä, että suhteemme on juuri sitä OIKEAA. Ero on ottanut koville myös hänelle. Emme kai ole vieläkään täysin toipuneet... Elämä on arvaamatonta. Olen nyt kuitenkin vahvempi ja itsenäisempi ja olen huomannut, että olin vaarallisen riippuvainen ed.poikaystävästäni. Nyt pärjään omillanikin...ja se on tärkeä phja suhteelle.
totean vaan, että tässäkin vois olla perspektiiviä alkuperäiselle viestijälle -- vaikka yksilöllistä jos mitkä, nää seurustelut siis....
ajateltavaa kuitenkin ...
Jos suhde tuottaa jo lukio-aikana noin suuria ponnistuksia, niin kannattaisi ehkä pysähtyä miettimään, että onko missään mitään järkeä.
Uskon, että lukiosi tuotaa sinulle paljon työtä ja vaivaa, mutta se ei ole kauheasti verrattaessa mitä tuleman pitää kun siirryt todelliseen opiskelija-elämään. Töitä opiskelu tuottaa kaksin-kolminkerroin lukioon nähden, lisäksi käyt ilmeiseti osa-aika työssä.. murehdit rahojen riittävyyttä etc. Ota lukioajastasi nyt kaikki mahdollinen ja mahdoton irti, kun vielä olet nuori ja huoleton.
Kantsis ehkä myös miettiä sitä, että poikaystäväsi ei halua nähdä sinua.. haluatko alistua moiseen.
En halua tässä mitenkään luoda kammottavaa kuvaa opiskelija-elämästä. Nautin siitä suuresti, mutta tietynlainen huoletomuus on loppueloksi menetetty..
Hyvää jatkoa, mihin ratkaisuun päädytkin.