Olemme olleen avomieheni kanssa kihloissa kolme vuotta. Olen jo noin vuoden miettinyt tulevaisuuttamme, ja todennut että se ei ole mahdollista. Vaikka rakastankin miestäni, hän on kuitenkin vastuuntunnoton, enkä voi kuvitella perustavani perhettä hänen kanssaan. Syy miksi suhteemme on jatkunut näin pitkään, on se että mieheni on aika dominoiva persoona, ja minä taas alistuva. Pitkän aikaa hän päätti lähes kaiken suhteessamme. Nyt olen pikkuhiljaa oppinut pitämään puoleni ja järjetön ihastumiseni häneen on hiipunut. Haluaisin jättää hänet, mutta tunnen vastuuta hänen tulevaisuudestaan. Hän aloitti juuri uuden koulun, ja tiedän, että jos nyt jättäisin hänet, hän alkaisi juomaan ja lopettaisi koulunsa. Saattaa kuullostaa tyhmältä olla tällä tavalla vastuussa hänestä, mutta olen kuitenkin tehnyt lupauksen pysyä hänen vierellään loppuun asti, ja nyt olen rikkomassa tuon lupauksen. Olen alkanut harrastaa sitä todella inhottavaa juttua - olen vaivihkaa käyttäytynyt niin että hän ehkä jonkun ajan päästä jättäisi minut. Tyhmää, tiedän, mutta se tuntuu olevan tällä hetkellä ainoa vaihtoehto päästä hänestä eroon ilman myrskyisää eroa ja hänen masentumistaan. Vai onko jollain hyviä ideoita?
ei tulevaisuutta
lonely
111291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
varmaan pitäny laittaa tonne "suhteen lopettaminen" osioon, mutta meni jo...
Hey, muutama kyssäri. Onko lapsia, onko isoa omaisuutta jaettavana, oletteko ns. nuoria (en nyt perustele mitä välii sillä, kysyttäessä joo)?
jos ei-ei-joo, niin lähde hakemaan parempaa elämää itsellesi, aikas äkkiä. Ja ehkä jossain vaiheessa miestä rinnallesi. Ei kaveria tarvitse loukata, totea vaan että suhde on kuollut, olette kasvaneet erilleen (kyllä me häntä täällä sit lohdutetaan).
Homma kun vaan on niin, että lukemani perusteella sulla mitta täy tai ollut jo jokin aikaa, ette ole toisillenne sopivia. Ja väkisin ei pidä yrittää ... jos sen teet, niin isompi suru myöhemmin. Mitä kivaa toi sit on, että toisianne kiusaatte -- sinä rääkkäät kavereia jotta jättäis sut (ja sekin sua ahistaa), ja hän ei sua enää ihastuta. Herää!
Kasetit kahteen kasaan, ja uutta kohti itkun kanssa -- tiedät jo itsekin että se ainoo oikee ratkaisu, kun tänne kirjoitit.
PS. Jos tuon takia aloittaa juomaan, niin joko on tehnyt sitä jo .. tai aloittaa myöhemmin joka tapauksessa. Et sinä niin ihmeellinen nainen ole, vaikka ehkä halausitkin olla (ettäkö joku oikeesti elämänsa pilaisi vuoksesi).
Kiitos vastauksestasi... tässä ajatuksia joita tuli mieleen...
ei-ei-joo
Tiedän etten ole elämä-pilalle-ihmeellinen, mutta tälle miehelle olen kuitenkin kaikki kaikessa, ja hän luottaa minuun. Tiedän että hänen maailmansa romahtaa, minun takiani.
Ongelma tässähän on nyt se, että mä en pysty loukkaamaan ketään. Siitä tulee niin järjettömän huono olo, että joissain tapauksissa kärsin itse ennemmin kuin loukkaan toisia. Tiedän kuitenkin että tämä suhde täytyy jossain vaiheessa lopettaa, mutta yritän nyt etsiä keinoa, että suhteen voisi lopettaa niin että molemmat kärsisivät mahdollisimman vähän. Tiedän, taitaa olla mahdotonta...
... mahdoton yhtälö sulla käsissäsi. Ja niin on ratkaisun avaimetkin käsissäsi -- teet niin tai näin, niin pahalta tuntuu. Se on sitten vaan valinta tehtävä, ja kannettava vastuu seurauksista.
Parhaiten sinä tiedät paljonko pääsi kestää nyky menoa, tai suuriko morkkis on edessä (okei, et varmaan tiedä, mutta sulta separas arvaus kuitenkin irtoo). Joka tapauksessa, asiat mutkistuu kun pitkittyy...
Onnea ja menestystä -- voimia !
..kirjoitusta lukiessa tuli mieleen että olet ennemmin äiti tälle miehelle kuin kumppani.Turha sinun on elää sellaisessa suhteessa jossa et ole onnellinen.Elät itseäsi varten!ja mitä tohon tulee että hän alkaa juomaan jos jätät hänet niin se on täysin miehesi ongelma,ei sinun.
Koita keskustella hänen kanssaan tästä mahdollisesta erosta asiallisesti ja jos hän ei pysty asialliseen keskusteluun niin se on silloin hänen menetyksensä.Ehkä tämä kaikki on helpommin sanottu kuin tehty mutta muista että oma onnesi on tärkein!
Olen aika lailla samassa tilanteessa, tiedän ettei minulla ja poikaystävälläni ole tulevaisuutta, hänkin on aika vastuuton omien asioidensa suhteen ja sekös minua kypsyttää... Olen itse kuitenkin sellainen ihminen että hoidan kaikki asiat aina ajallaan, niin minulle on opetettu. Hän taas maksaa laskut myöhässä jne. Mutta sitten taas toisaalta rakastan häntä niin paljon että suhteen lopettaminen on todella vaikeaa, on outoa kuvitella elämää ilman miestäni...
Mitä siis tehdä???
Tiedät kai itsekin, että kaksi vaihtoehtoa sinulla on. Joko jätät miehen, koska sulla ei ole hyvä olla hänen kanssaan (ei missään suhteessa hyvä joka ikinen hetki, mutta voittopuolisesti pitäisi olla). Tai sitten katsot, että hänen puutteistaan huolimatta haluat elää miehesi kanssa (ja hyväksy ajatus siitä, että hän on mikä on – toista et voi muuttaa).
M35 tuossa jo listasi vaihtoehtoja, mutta yksi totuus on se että tuskinpa vain vaihtamalla paranee. Kuten kerroit, olet alistuva, joten etsit itsellesi vaistomaisesti dominoivan miehen. Jos olet nuori niin kyllä sitä vaihto kannattaa pari kertaa kokeilla, jos tulos on aina sama, niin tyydy siihen tai elä yksin.
No kyllä se vaihtamalla paranee ;-)) Mutta vain jos myös itse opit niin entisestä parisuhteesta, sen ”dynamiikan mahdottomuudesta”, kuin omista virheistäsikin. Ellet kasva ihmisenä, vaan teet samat virheet uudelleen (”miksi naiset aina rakastuu renttuihin” … vai miten se menikään), niin uudessa kierteessä olet ennen kuin huomaatkaan. Yritä objektiivista pohdintaa tilanteesta, ei syyttelyä (toisen tai itsensä).
saanko kysyä miten sinä aiot tehdä sen että hän myöhemmin jättäisi sinut??
kiinnostaa. koska vois olla vinkkejä mullekin.
kiitos!
Haa!Kirjoitin tälle palstalle tossa aiemmin melkis samasta asiasta.Kirjoittelit,että miehesi on dominoiva persoona ja sinä alistuva=paha juttu. Haluaisit erota, mutta pelkäät,että ero ei suju ongelmitta. No siinähän se juuri onkin ton miestyypin kohdalla.Voi suutuspäissään tai pelkästä vallanhimosta yrittää tehdä jotain joko sinulle tai itselleen,jos ero tulee.Onhan noita nähty ennenkin draamoja.Itse ajattelen mainettani.Mun mies ei varmasti rupea mua heittelemään,mutta voi kyllä satuilla kaikenlaista ympäri pitäjää.Eli erosta voisi tulla ongelmallinen.Pääasiahan on,että nainen alistuu alusta loppuun,ei hyvä.
Neuvoja:
Yritä suunnitella ero mahdollisimman hyvin.Mieti mitä sanot ja teet eron hetkellä.Mieti jopa mitä laitat päällesi.Tee asia tyylikkäästi ja jätä vielä miellyttävä parfymin tuoksu huoneeseen lähtiessäsi äläkä katso enää taaksesi.Suhde on ohi.Hänen asiansa eivät enää sen jälkeen liikuta sinua ja niin pitäisi olla myös miehen puolelta.
Olen lukenut nää neuvot naistenlehdestä.Varmaan toimii,kun ne siellä oli.