Mul on kauhee ongelma...oon täll hetkel yhes yhden jätkän kans ja tykkään siit ihan ÄLYTTÖMÄSTI!!ongelma on se kun välitän yhdest toisest jätkäst tai oikeestaa rakastan... ja tunnen sen aika hyvin..en sit tiiä et tunteeks se mua kohtaan mitään.tuskinpa, kyl se olis jo varmaan sen mull jotenki jo näyttäny..mut kyl se aina joskus soittaa ja kysyy et voiks teil tulla jne... en haluu jättää nykyist jätkäkaverii...haluun olla sen kans 100%!!mut välitän siit toisest niin paljon et unohtaminen ei auta:(..joka päivä ku nään sen koulus ni alan melkeen itkemään ja mietin miksei voi ikinä saada sitä mitä haluaa...oisko kellään jotain ideoita tähän hirveeseen ongelmaan??pliis kertokaa jos on...p.s en oo varma et kirjotinko oikeeseen paikkaan:)
AUTTAKAA!!!!!!
rakastunut...
10910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et kirjoittanut oikeaan paikka … ”nuoret” olisi ollut varmaan oikeampi. Mutta älä vaivu epätoivoon – neuvoja saat täältäkin.
- Nuorena saa olla naivikin, mutta tyhmyys ei ole hyve. Kuuntele nyt hyvä tyttö mitä sä sanot, jaksan uskoa että olisit ratkaisun itsekin keksinyt.
- Jätä poikakaverisi, tai no, jättää hän sinut kuitenkin … jos meinaan oot livenä samanlainen säätäjä kuin kirjoituksesta annat ymmärtää.
- KYSY siltä jota rakastat, mitä hän tuntee sinua kohtaan, vai oletko vaan potentiaalinen hoito elikkäs vinkulelu.
- Parasta, jos et seurustele kummankaan kanssa – vaan elä nuoruutta ja ”pörrää” … opi tuntemaan ihmisiä, niin vanhempana saatat onnistua parinmuodostuksessa.
- Huolehtikaa ehkäisystä (toim.huom.)
no ajattelin kirjottaa tänne, koska tääl on varmaan vähän kokeneenpia....no joo mut ehkä en uskalla kysyy silt koska pelkään pettyväni..sen jälkeen en tiedä mitä tekisin...mutta eikös pettymykset kuulu elämään??ja niiden knssa on vaan opittava elämään...toivottavasti kestän..kiitos kuitenkin erittäin "antoisasta" vastauksesta:)
"setä" on vähän känkkis tänään (-kin), sairaslomalla koiven takia *kiroaa*
... koetan hillitä sarkasmia, ja synnynnäistä mutta vain ajoittaista kyynisyyttäni.
Tottakai pettymykset kuuluu elämään ... ja ellei niitä olisi, niin sen lisäks että elämä ois kuolettavan tylsää ... niin ei osais arvostaa niit hienoja juttuja mitä pettymysten jälkeen tulee.
Ja ellet siltä kysy (ei nyt ihan suoraa tarvii töräytää ... tekstari ... maili ... tms.), niin epätietoisuudessa rassu olet melkomoisen pitkään. JA, mitäs jos hän samanalainen vellihousu eikä uskalla kysyy SULTA samaa juttua (ko vielä seurusteletkin), siis sun tunteista häntä kohtaa. Mietipä sitä huolella ...
Kestät sinä ne pettymykset, itkun kanssa tosin. Älä katkeroidu, mutta ota opiksesi ja kasva niistä.
... myös, että elä hättäile tyttörukka, vaan nauti nuoruudesta äläkä kahlitse itseäs vakaviin suhteisiin liian varhain, säästyt (säästät muut) monelta tuskalta eikä sitten kolmekymppisenä vapaudenkaipuu iske ja riko koko perhettä!
no kiitos kumminkin=)...mutta minkäs sille voi jos on niin syvästi rakastunut....
sähän kerroit rakastavas sitä toista, etkä jätkäkaverias ... *hämmentynyt*
Eli, eix sillon kyse etärakkaudesta, kunnes saat sen selville. Ja niin kauan kun se etärakkautta, et seurustele tämän kanssa -- vaan sen pojan kanssa jota et rakasta, mutta josta välität ... joten homma hoidossa ... -ko?
oon ollu joku kuukauden yhes sen pojan kans joten mun tunteet ei oo ihan rakkaudeks viäl muuttunu..siis kyl mä siit mun jätkäkaverist välitän tosi paljon mut sit taas rakastan toista poikaa..ja se onki eka ihminen keneen oon rakastunu..tähän asti...
Hei!
On ihan normaalia et vaikka on jonkun kans ja ehkä rakastaa?(rakkautta on niin monenlaista)niin aina katselee myös muita.Sanoisin et olet ihastunut siihen toiseen ja ihastuksia tulee ja menee niiden varaan ei kannata suhdetta lopettaa.
Mä melkein 40 ja kyllä se vieläkin on ihan samanlaista..rakkaus...
Minusta kummia kirjoituksia noilta toisilta:ole vapaa yms...mä en ole koskaan ymmärtänyt tollasii ei elämä lopu vaikka on 40v ja lapsii täytyy vaan enemmän järjestellä asioita esim.kun lähtee ulos tai harrastuksii.
olen samaa mieltä kanssasi...minkäs sille voi jos ihminen niin paljon välittää...ja kaipaa läheisyyttä..ehkä pitää vaan tottua sihen ajatukseen et mä voin rakastaa sitä toista jätkää mut en vaan saa sitä..pidän kiinni tän hetkisest jätkäkaverist niin hyvin kuin pystyn..ja yritän tehdä sen onnelliseks, koska jos mä saan sen onnelliseks ni sit olen minäkin..voi olla että sekin välittämine muuttuu viel rakkaudeks..ei sitä tiiä=)
Hyvä että pääsit henkilökohtaisen kriisi yli, ja 30 päivää kestänyt liittosi voi jatkua onnellisena ;-))
Olen vakuuttunut, että olet tehnyt oikean valinnan jota miehesi arvostaa vielä vuosienkin jälkeen.