Buddhalainen paradoksi

>>En näe itsettömuuden, jälleensyntymän ja karman oppien välillä ristiriitaa. Voitko tarkentaa?>>

Kyse on siitä että jos ei ole olemassa sielua/itseä joka siirtyy kuolleesta olennosta syntymättömään olentoon, kuinka voidaan sanoa että tämä ja tämä on tämän ja tämän jälleensyntymä? Tässä sitten esitin että vain muistot siirtyvät (jotka nekään eivät omaa pysyvää olemusta), koska ei ole itseä/sielua joka voisi siirtyä, ja jonka vuoksi jotkut ihmiset (oletetusti) muistavat menneitä elämiä vaikka ei olekaan mitään pysyvää itseä joka olisi elänyt silloin ja silloin ja eläisi nyt jälleen. Ja toiseksi sitten jos ei ole olemassa sielua/itseä joka siirtyy kuolleesta olennosta syntymättömään olentoon, kuinka voidaan sanoa että olento kokee elämässään aiemmissa elämissään luomaansa karmaa? Tässä taas muotoilin niin että ajatus siitä että jokin pysyvä itse on aiemmissa elämissä luonut karmaa ja myöhemmissä elämissään sitten kokee itselleen luomaansa karmaa on vain harhakuva. Sen sijaan itse kuolee ja jälleensyntyy joka hetki, ja yksi itse luo karmaa jonka toinen itse sitten kokee, eikä olennon kuolema ja myöhemmin syntyvän toisen olennon tältä saama karma muodosta tähän mitään poikkeusta. Tai yksinkertaisemmin, ei ole mitään itseä joka "ansaitsisi" hyvää tai huonoa karmaa, on vain muuttuva karmavirta jota hetkellinen itse muuttaa ja joka siirtyy aina uudelle hetkelliselle itselle. Karmassa ei siis ole kyse oikeudenmukaisuudesta, vaan syiden ja seurausten luonnonlaista. Jos joku syntyy sokeana, kyse on ehkä huonosta karmasta, siitä että olosuhteet muotoutuivat sellaisiksi että hän syntyi sokeana, mutta kyse ei ole jostain minkä hän olisi ansainnut, koska ei ole todella olemassa itseä joka kylväisi ja itse korjaisi sen mitä on kylvänyt. Me voimme kuitenkin kuvitella että on olemassa pysyvä itse samaistuessamma näiden aiempien itsien(?) muistoihin, ja kärsiä tämän harhan vuoksi "omasta" karmastamme, ja myös samassa karmavirrassa eläneiden muiden olentojen karmasta. Mitä siis on Nirvana? Sitä että olento oivaltaa pysyvän itsen kuvitteellisuuden ja vapautuu niin karman luomisesta kuin sen kokemisestakin, eikä mikään hänen jälkeensä syntyvä olento enää saa osakseen tätä karmavirtaa, vaan se lakkaa olemasta. Ja koska jos itse tiedostaa muistonsa aiemmista elämistä ja samaistuu niihin, ja näin kuvittelee eläneensä näitä elämiä, voidaan tietyllä tavalla myös ajatella että myös itse/sielu vapautuu jälleensyntymien kierrosta.

Näin olen lukemani perusteella ymmärtänyt.

Heikki

Heikki J. Patrikainen kirjoitti:

>>En näe itsettömuuden, jälleensyntymän ja karman oppien välillä ristiriitaa. Voitko tarkentaa?>>

Kyse on siitä että jos ei ole olemassa sielua/itseä joka siirtyy kuolleesta olennosta syntymättömään olentoon, kuinka voidaan sanoa että tämä ja tämä on tämän ja tämän jälleensyntymä? Tässä sitten esitin että vain muistot siirtyvät (jotka nekään eivät omaa pysyvää olemusta), koska ei ole itseä/sielua joka voisi siirtyä, ja jonka vuoksi jotkut ihmiset (oletetusti) muistavat menneitä elämiä vaikka ei olekaan mitään pysyvää itseä joka olisi elänyt silloin ja silloin ja eläisi nyt jälleen. Ja toiseksi sitten jos ei ole olemassa sielua/itseä joka siirtyy kuolleesta olennosta syntymättömään olentoon, kuinka voidaan sanoa että olento kokee elämässään aiemmissa elämissään luomaansa karmaa? Tässä taas muotoilin niin että ajatus siitä että jokin pysyvä itse on aiemmissa elämissä luonut karmaa ja myöhemmissä elämissään sitten kokee itselleen luomaansa karmaa on vain harhakuva. Sen sijaan itse kuolee ja jälleensyntyy joka hetki, ja yksi itse luo karmaa jonka toinen itse sitten kokee, eikä olennon kuolema ja myöhemmin syntyvän toisen olennon tältä saama karma muodosta tähän mitään poikkeusta. Tai yksinkertaisemmin, ei ole mitään itseä joka "ansaitsisi" hyvää tai huonoa karmaa, on vain muuttuva karmavirta jota hetkellinen itse muuttaa ja joka siirtyy aina uudelle hetkelliselle itselle. Karmassa ei siis ole kyse oikeudenmukaisuudesta, vaan syiden ja seurausten luonnonlaista. Jos joku syntyy sokeana, kyse on ehkä huonosta karmasta, siitä että olosuhteet muotoutuivat sellaisiksi että hän syntyi sokeana, mutta kyse ei ole jostain minkä hän olisi ansainnut, koska ei ole todella olemassa itseä joka kylväisi ja itse korjaisi sen mitä on kylvänyt. Me voimme kuitenkin kuvitella että on olemassa pysyvä itse samaistuessamma näiden aiempien itsien(?) muistoihin, ja kärsiä tämän harhan vuoksi "omasta" karmastamme, ja myös samassa karmavirrassa eläneiden muiden olentojen karmasta. Mitä siis on Nirvana? Sitä että olento oivaltaa pysyvän itsen kuvitteellisuuden ja vapautuu niin karman luomisesta kuin sen kokemisestakin, eikä mikään hänen jälkeensä syntyvä olento enää saa osakseen tätä karmavirtaa, vaan se lakkaa olemasta. Ja koska jos itse tiedostaa muistonsa aiemmista elämistä ja samaistuu niihin, ja näin kuvittelee eläneensä näitä elämiä, voidaan tietyllä tavalla myös ajatella että myös itse/sielu vapautuu jälleensyntymien kierrosta.

Näin olen lukemani perusteella ymmärtänyt.

Heikki

Lue lisää

> Kyse on siitä että jos ei ole olemassa
> sielua/itseä joka siirtyy kuolleesta olennosta
> syntymättömään olentoon, kuinka voidaan sanoa
> että tämä ja tämä on tämän ja tämän jälleensyntymä?

Ahaa. No problem.

Ei nimittäin ole myöskään mitään itseä/sielua, joka siirtyy eilisestä sinusta tämänpäiväiseen sinuun, tai tämänpäiväisestä sinusta huomiseen sinuun. Näin ollen jos siis kuolet nyt (kopkopkop), niin tilanne ei ole yhtään erilainen kuin että jos et kuolisi.

Oppi asioiden hetkellisyydestä tarkoittaa myös sitä, että me jälleensynnymme jatkuvasti, useita kertoja sekunnissa. Tässä suhteessa kuolema ei ole mikään poikkeustila.

Koska kuitenkin mielemme, joka siis on hetkellisten ilmiöiden ketju, jatkuu ikuisuuden, ja vieläpä niin, että edelliset mielen hetket vaikuttavat myöhempiin mielemme hetkiin, toimii karman laki ihan mukavasti, vaikka mitään itseä ei olekaan.

(Itseasiassa itsettömyys - eli tyhjyys - ja karman laki - oikeammin riippuvaissyntyisyys - ovat saman asian kääntöpuolia, sillä asioiden itsettömyys tarkoittaa juuri sitä, että asiat eivät ole itsellisiä, itsenäisiä, riippumattomia, ja karman laki sanoo niin, että asioiden ilmestyminen on riippuvainen muista asioista.)

HaH kirjoitti:

> Kyse on siitä että jos ei ole olemassa
> sielua/itseä joka siirtyy kuolleesta olennosta
> syntymättömään olentoon, kuinka voidaan sanoa
> että tämä ja tämä on tämän ja tämän jälleensyntymä?

Ahaa. No problem.

Ei nimittäin ole myöskään mitään itseä/sielua, joka siirtyy eilisestä sinusta tämänpäiväiseen sinuun, tai tämänpäiväisestä sinusta huomiseen sinuun. Näin ollen jos siis kuolet nyt (kopkopkop), niin tilanne ei ole yhtään erilainen kuin että jos et kuolisi.

Oppi asioiden hetkellisyydestä tarkoittaa myös sitä, että me jälleensynnymme jatkuvasti, useita kertoja sekunnissa. Tässä suhteessa kuolema ei ole mikään poikkeustila.

Koska kuitenkin mielemme, joka siis on hetkellisten ilmiöiden ketju, jatkuu ikuisuuden, ja vieläpä niin, että edelliset mielen hetket vaikuttavat myöhempiin mielemme hetkiin, toimii karman laki ihan mukavasti, vaikka mitään itseä ei olekaan.

(Itseasiassa itsettömyys - eli tyhjyys - ja karman laki - oikeammin riippuvaissyntyisyys - ovat saman asian kääntöpuolia, sillä asioiden itsettömyys tarkoittaa juuri sitä, että asiat eivät ole itsellisiä, itsenäisiä, riippumattomia, ja karman laki sanoo niin, että asioiden ilmestyminen on riippuvainen muista asioista.)

Lue lisää

Ok, eli siis kuten kirjoitin, mutta selkeämmin, kiitos :)

Heikki

> Toisin kuin Buddha väitti, ihmisellä on sielu.

Tietääkseni Buddha ei kieltänyt "sielun" olemassaoloa; hän ainoastaan sanoi, että ihmisessä ei ole mitään sellaista pysyvää ilmiötä, joka olisi hetkestä toiseen itseytemme perusta.

Jos siis hyväksyy sen, että asiat ovat hetkellisiä, niin sielu on ihan jees.

Perinteisiä "sielun" synonyymejä eri traditioista:
- juurimieli
- erittäin hieno mieli
- Buddha-luonto
- Dharmakaya
- mielen jatkumo

Eli siis ennen kuin sanoo, että buddhalaisuus kieltäisi sielun olemassaolon, on tehtävä selväksi, mitä sanalla "sielu" tarkoitetaan.

HaH kirjoitti:

> Toisin kuin Buddha väitti, ihmisellä on sielu.

Tietääkseni Buddha ei kieltänyt "sielun" olemassaoloa; hän ainoastaan sanoi, että ihmisessä ei ole mitään sellaista pysyvää ilmiötä, joka olisi hetkestä toiseen itseytemme perusta.

Jos siis hyväksyy sen, että asiat ovat hetkellisiä, niin sielu on ihan jees.

Perinteisiä "sielun" synonyymejä eri traditioista:
- juurimieli
- erittäin hieno mieli
- Buddha-luonto
- Dharmakaya
- mielen jatkumo

Eli siis ennen kuin sanoo, että buddhalaisuus kieltäisi sielun olemassaolon, on tehtävä selväksi, mitä sanalla "sielu" tarkoitetaan.

Lue lisää

Atman=maailman sielu=tajunta tai tila.
Yhteenkirjoitettuna tajunnantila.
Miten kukin ihminen käsittää oman tajunnantilan.
Aivoissa on tila ja/tai tajunta.
Tila on mielikuvitusta,se on aivoissa olemassa.Aivorunko.FAKTA.
Tajunta on tunnettu käsite:onko potilas tajuton?
Tajunnan kapasiteetti:"kas vanhan simpanssin ei mahdu aivoihin,miks helvetissä banaaneita viedään laivoihin"? nuorison suusta kuultu usein tajuutsä?
joissakin kulttuureissa ei ole mitään "leijailevia sieluja".(buddhalaisuudessa)"guru kuolee ,siirtyy kuollessaan parinirvanaan,siihen liittyy vahva tiedollinen vakuuttuneisuus minän suhteellisuudesta ja katoavaisuudesta".Kuolema "luonnollisena",ilman kyseenalaisia sielunsiirtymisiä tai luonnottomina taivaaseenpääsyinä.Luonto määrää kierron,ei edelliset sukupolvet, voit kyseenalaistaa koko jutun.Luonto vs uskonnot tieteen kehässä.(ei elämästä selviä hengissä!)

"Toisin kuin Buddha väitti, ihmisellä on sielu."

Tämä on yleinen väärinkäsitys: Buddha ei ole kieltänyt sielua, vaan on yrittänyt omalla tavallaan vapauttaa ihmisen omista sielua koskevista projektioistaan, jotta tämä tyhjentyneen mielen kanssa olisi oivaltanut aikanaan oman sielunsa.

Eli mielikuva omasta sielusta on on esteenä omalle sielukokemukselle -näilläkin termeillä asian voi ilmaista.

tri kirjoitti:

"Toisin kuin Buddha väitti, ihmisellä on sielu."

Tämä on yleinen väärinkäsitys: Buddha ei ole kieltänyt sielua, vaan on yrittänyt omalla tavallaan vapauttaa ihmisen omista sielua koskevista projektioistaan, jotta tämä tyhjentyneen mielen kanssa olisi oivaltanut aikanaan oman sielunsa.

Eli mielikuva omasta sielusta on on esteenä omalle sielukokemukselle -näilläkin termeillä asian voi ilmaista.

Lue lisää

Yhdyn tuohon, mielestäni tuota sieluttomuus asiaa ei kannata tehdä liian monimutkaiseksi sillä se on niitä asioita jotka näkee vasta sitten kun on siinä vaiheessa harjoittelua.