Olen 24v sinkkumies, seurustellut joskus ja muutamia lyhyempiä suhteitakin on ollut. Mutta ahdistaa olla yksin ja se takia baareissa ja yökerhoissa juokseminen on enemmän kuin tuttua. Olen melko ujo ja hiljainen tyyppi ja siksi ihmisiin ja varsinkin naisiin tutustuminen on minulle aina ollut vaikeaa. Ne vähäiset suhteet mitä minulla on ollut ovat lähteneet yleensä siitä että nainen tekee aloitteen, tulee juttelemaan tai pyytää tanssimaan, mutta niinkin käy todella harvoin ja näyttää että vain ne rohkeimmat (vanhemmat tai varatut) tai humalaisimmat uskaltavat tehdä aloitetta. Olen 186cm pitkä, hoikka ja lihaksikas, mutta olen nuoresta asti pitänyt itseäni korkeintaan keskiverron näköisenä nörttinä ja hämmästelen että nämä naiset kehuvat minua kaiken lisäksi komeaksi ja suloiseksi jne. Baareissa yleensä aina saan olla rauhassa, jos en itse yritä mitään. Miksi, jos olen muka niin söötti ja suloinen? "Voit saada kenet vaan tästä paikasta", kerran kuulin eräältä tanssipartneriltani, joka oli itse naimisissa, ja tosi kaunis itsekin. Toisaalta kun ajattelen, ei minua koskaan ole rumaksi haukuttu. Mikään sulava supliikkimies en ole, valitettavasti. Itsetunto vaihtelee roimasti, masennus on valtava kun illan päätteeksi pitää yksin lähteä kotiin, kun en saa sanaa suustani enkä yritettyä mitään. Kun en jotenkin tajua olenko oikeasti miellyttävä ja puoleensavetävän näköinen vai ihan päinvastaista. Eikä asiaa helpota sekään, että kärsin lievästä paniikkihäiriöstä, ja ihmisten joukossa on muutenkin hieman epämiellyttävää olla. Jotenkin pitäisi kai saada itsetuntoa kohotettua. Kiitos ja anteeksi kun sain purettua vähän tuntoja tänne. :)
Sinkun valitusta
ape24
81010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kivaa luettavaahan tuo oli.=) Asiallista tekstiä ja luulen, että varmaan aika monesta voi tuntua samalta, kun illan päätteeksi tallustelee yksin kotia. Samat asiat pyörivät useimpien mielessä; olisi niin kiva löytää joku, yksin ei haluaisi olla...toisaalta sinkkuus viehättää, mutta toisaalta.. Näin se menee, ainakin mulla. Sinkkuna tykkään olla, mutta ihanaa ois tavata semmone "sielun ystävä", joka olisi samalla aaltopituudella.
Onko sinkkuudesta kehkeytynyt sulle ongelma? Siis ajatteletko, kun menet esim. baariin, että nyt on pakko saada joku..muuuten ilta on pilalla? Itse olen sitä mieltä, että kovalla etsimisellä ei saa hääppöisiä tuloksia. Tulee kun on tullakseen, sanotaan.=) Ootko muuten koskaan ajatellut, että voit ehkä olla sen verran komia ilmestys, etteivät tytöt siksi kehtaa tai uskalla tehdä aloitetta? Miehet ainakin reagoivat kauniisiin naisiin juuri tällä tavoin. Paljon oon saanu katseita, vähemmän puhetta.;))
Komeus voi tosiaan olla myös ongelma, ei uskalleta sanoa miehelle mitään kun naamasta voi päätellä että naisia on joka sormella muutenkin.
Eikä nainen välttämättä usko että on sinkku vaikka mitä inttäisi, omallakin kohdalla oli kerran nainen joka ei uskonut että olen sinkku vaikka olimme kolmatta vuotta samalla luokalla.
Ja itse jutun pääjehulle sanon että jos käyt baareissa ja tanssit niin on aika VAISUA sun paniikkihäiriöides kanssa.
"Olen 186cm pitkä, hoikka ja lihaksikas"-"naiset kehuvat minua kaiken lisäksi komeaksi ja suloiseksi jne."
"seurustellut joskus ja muutamia lyhyempiä suhteitakin on ollut"
Sä oot..pitkä..hoikka..lihaksikas...kehuttu komeaksi..jopa suloiseksi.
Olet seurustellutkin...ja vielä lyhyempiäkin suhteita on ollut.
mitä sä vielä muka vaadit itsetunnon kohottamiseksi?!
Suihinoton Britney Spearsilta?=DD
Kyllähän taitaa olla paha itsetunto-ongelma, jos tuollaiset kehut vielä riitä vakuuttamaan. Itselläni toimii vähempikin ja en ainakaan masennu siitä. Eikä se häiritse, jos joutuu joskus yksin lähteen baarista. Aina ei voi voittaa, ei edes joka toinen kerta. Lisää positiivisuutta elämänasenteeseen niin kyll se siitä. Elämää tää kuitenkin vaan on!
Kai vaaditaan se Britney Spears. :) Tai sitten jos joku tosi hyvännäköinen mallityttö tulisi iskemään ja kehumaan, niin ehkä itsetunto kohoaisi. Kun minusta kuitenkin aina tuntuu että minua kartellaan eikä haluta seuraan. Bileissä olen monesti se joka yksikseen istuskelee. Kavereita minulla on aina ollut vähän, hyviä ystäviä tuskin lainkaan. Mä vain kuvittelen, tiedän, pitäisi oppia olemaan vähemmän kriittinen itseä kohtaan. Lievään panikkihäiriöön kuuluu itsensä jatkuva tarkastelu, ja se että miettii mitä muut ajattelee. Kai se näkyy ulospäin, että itsetunto on pohjissa ja masentaa.
Hyvännäköinen mallityttö...? Kai käsität, että monet "hyvännäköiset" mallitytöt on aika epätasapainoisia otuksia kaikkine komplekseineen..? Ala mieluummin vaikka harrastaan jotain liikuntaa tms., niin tapaat normaaleja, mukavia ja hyvännäköisiä typsyköitä. Lähet spinningiin ja vilkuilet siellä itses ihan pakahduksiin :) Sen vilkuilun huomaa varmasti joku hauska tyttö ja hups sun päivä onkin jo paljon kivempi:) Ja muista: ei oo tytöistäkään kaikki ihan varmoja itsestään..
Kyllä se vaan on niin,että vaikka on kuinka komea,niin täytyy sun antaa tytöille huomiota muuten ei tule mitään.
Vika ei ole sussa, vaan niissä typerissä akoissa jotka etsii itsellensä renttua joka hakkais niitä. Sä oot liian kiltti, siksi ne ämmät ei oo susta kiinnostuneita. Heti ku juot ittes känniin ja hakkaat jonkun avuttoman ämmän nii johan alkaa huorat susta kiinnostumaan.