Määrä kuulostaa hurjalta mutta aikaakin on kulunut poikamiehenä pian 9 vuotta. Suurin osa tapaamisia joiden käsikirjoituksen osaan kirjoittaa etukäteen melkein sanasta sanaan. Tosin tuosta määrästä olen seurustellut 4: n kanssa, ettei tässä ihan selibaatissa olla eletty. Luulen olevani suomalaisen naisen kuin miehenkin sielunmaiseman aika hyvä tuntija ja siksi olen päättänyt laittaa kaiken kokemani kirjan kansien väliin. En kaipaa tällä lohduttavia, yleispäteviä neuvoja tyyliin " kyllä sullekin vielä se oikea osuu kohdalle ", enkä käyttäytymisetikettejä siitä miten ja millainen pitäisi olla. Haluan vain kertoa miten olen kohdannut todellisuuden, sen kummemmin syyttelemättä tai kehumatta ketään. Löytäen myös itsestäni runsaasti puutteita. Koskaan mulla ei ole ollut ongelmia naisten mielenkiinnon herättämisessä itseäni kohtaan. Naiset kun uskovat suurin piirtein kaiken. Kerrot sitten olevasi avaruuslentäjä tai syvänmerensukeltaja. Mun valttini on että olen " mielenkiintoinen" Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun pitäisi olla oma itsensä.
Yleensä tapaamiset ovat noudattaneet tiettyä kaavaa. Kiinnitäkää erityisesti huomiota lainausmerkkeihin. Ensin on " mukava " tavata. Sitten " keskustellaan " ja yritetään saada " käsitystä " toisesta. Seuraavaksi " muodostetaan " käsitys ( joka monta kertaa on virheellinen ) Loppuaika ollaan tuon käsityksen vallassa ja luullaan että " tunnetaan " jo toinen ihminen. Poislähtiessä " luvataan " pitää yhteyttä. Oven sulkeuduttua nuo " lupaukset " yleensä unohdetaan. Pettymys seuraa kun en olekaan unelmien satuprinssi joka heti hurmaa ja " vie jalat alta" Heidän henkinen kapasiteettinsä ei riitä sen ymmärtämiseen että sokkotreffikulttuuri on petollinen ja valheellinen maailma. Ihmiset eivät ole sellaisia kuin oikeasti ovat, vaan sellaisia kuin ovat TIETYSSA TILANTEESSA. Niimpä treffeillä kivaksi huuliveikoksi osoittautunut tyyppi saattaakin arkielämässä paljastua mätämunaksi. Olen 37vee, lämmin, empaattinen, kohtuullisesti toimeentuleva, kivannäköinen, nuorekas, siisti, alkoholin sosiaalikäyttäjä ja osaan keskustella keskustelutaitoa peräänkuuluttavien naisten kanssa, jotka eivät kuitenkaan osaa keskustella. Hämmästyttävää, mutta suurin " vikani" kokemukseni syvällä rintaäänellä kerrottuna on se että minulla on AJATUKSIA. Eli olen herkkä,syvällinen ja persoonallinen mies.
Tämä ei ole varsinkaan naistyyppi itsenäisen ja vahvan naisen mieleen. Hän kun etsii omaa tartsaniaan ilman liaania. Hän ei vaivaudu suomaan kenellekään aikaa, empatiaa ja ajatuksia hyvän parisuhteen muodostamiseksi. Hänen elämäänsä mahtuvat vain HÄN ja hänen lapsensa. Jos hän on lapseton, vain HÄNEN URANSA. Hän automaattisesti myös olettaa että kaikki omaavat hänen arvonsa ja asenteensa. Toisaalta se että jotkut naiset etsivät itselleen Miestä isolla ämmällä kertoo jotain myös heistä itsestään ja heidän tavoitteistaan. He etsivät Miestä vaan eivät miestä.Tämä viittaa suoraan siihen että he etsivät jotakuta täyttämään Miehen haavekuvan elämässään. Heitä ei niinkään kiinnosta luoda suhdetta johonkin tiettyyn mieheen vaan he haluavat jonkun näyttelevän pääroolia heidän fantasiassaan Miehestä.
Naistyyppi pilkunnnussija taas etsii sinusta suurennuslasilla kaikki mahdolliset viat. Itsessään hän ei niitä nää. Hänhän käy säännöllisesti seurakunnassa, on mielestään kunnollinen ja lunastanut taivasosuutensakin sillä. Hän ei vaivaudu edes laittamaan tekstiviestiä jossa lukee " kemiamme eivät sovi yhteen " , toisin kuin naistyyppi fiilistelijä joka keksii kaikki mahdolliset tekosyyt ja kliseet ettei halua tavata uudestaan. Niitä voivat olla " olemme niin erilaisia " ( ikäänkuin tämä ei olisi ollut jo selvillä alusta asti ) tai " en ole se mitä etsit " tai " vika ei ole sinussa vaan minussa " tai " ollaan vaan kavereita " tai " olen päättänyt mennä elämässäni eteenpäin " Fiilistelijä ei välitä siitä minkälaisia ihmiset todella ovat, häntä kiinnostaa vain se nautinto mitä he voivat hänelle tarjota ja siksi hän kuvaileekin miehiä kuin esineitä. Hän tahtoo sinun olevan treffeillä viihdyttävä pellehermanni, jolle voi nauraa. Näille naisille mies on yhtä aikaa näyttelykelpoinen rotukoira ja radio, jota kelpaa kuunnella kun muuten on tylsää
Naistyyppi ikisinkku taas on vähän poikamainen, ei niin haluttavan näköinen ja jolle elämän keskeiseksi sisällöksi on muodostunut hänen kummityttönsä. Toisin kuin naistyyppi vasta eronnut hän tietää ettei enää viehätä miehiä ja on jo pikkuhiljaa hyväksynyt sen tosiasian aivolohkossaan. Hän suhtautuukin treffeilyyn lähinnä rentona ja huvittavana ajanvietteenä, ilman päämääriä. Tietäen ettei tämä koskaan johda mihinkään. Toisin kuin vasta eronnut joka vaivoin saa estettyä sen ettei syöksy suoraan kainaloosi itkeä pillittämään. Kovien juonteiden reunustama katkera suu alkaa pian kertoa traditionaalista tarinaansa miehestä joka joi ja hakkasi. Tähän naistyyppiin voit luottaa yhtä varmasti kuin suomen seuraavaan hiihtomitaliin. Eli pian eksän kainalo saattaa kutsua taas. Oma lukunsa ovat tietysti henkisesti ja psyykkisesti vammaiset, xl-kokoiset, ( joissa on ollut todellla miellyttäviäkin naisia, heillä kun ei ole liian suurta käsitystä itsestään ) unohtamatta suuren koiran omistavaa naistyyppiä, joka haluaa kouluttaa sinusta oman palveluskoiransa.
Ehkä olen ollut liian hyväuskoinen ja lähtenyt treffeille paljon lupaavan mutta vähän antavan lirkuttelun innoittamana. Siis SOKKOtreffejä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tai olen ikuinen kohtaloni orja ja maistan nyt edellisen elämäni pahaa karmaa. Ainakin yhden asian olen oppinut. Helmet ovat harvinaisia. Kun sellaisen kerran löytäisi, siitä haluaisi pitää ikuisesti kiinni. Haluaisin löytää ihan tavallisen naisen jolla pää ja sydän kohdallaan. Todellisen sielunystävän ja arjenjakajan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Sitoutumiskykyisen ja haluisen. Uskoni ei ole vielä hiipunut. Jatkan siis yhä sukeltelua. Kaikki ( naiset ) jotka EIVÄT tunnistaneet itseään saavat kirjoittaa os: [email protected] Hyvää alkanutta vuotta sinkuille ja kaikille muillekin !
Yleensä tapaamiset ovat noudattaneet tiettyä kaavaa. Kiinnitäkää erityisesti huomiota lainausmerkkeihin. Ensin on " mukava " tavata. Sitten " keskustellaan " ja yritetään saada " käsitystä " toisesta. Seuraavaksi " muodostetaan " käsitys ( joka monta kertaa on virheellinen ) Loppuaika ollaan tuon käsityksen vallassa ja luullaan että " tunnetaan " jo toinen ihminen. Poislähtiessä " luvataan " pitää yhteyttä. Oven sulkeuduttua nuo " lupaukset " yleensä unohdetaan. Pettymys seuraa kun en olekaan unelmien satuprinssi joka heti hurmaa ja " vie jalat alta" Heidän henkinen kapasiteettinsä ei riitä sen ymmärtämiseen että sokkotreffikulttuuri on petollinen ja valheellinen maailma. Ihmiset eivät ole sellaisia kuin oikeasti ovat, vaan sellaisia kuin ovat TIETYSSA TILANTEESSA. Niimpä treffeillä kivaksi huuliveikoksi osoittautunut tyyppi saattaakin arkielämässä paljastua mätämunaksi. Olen 37vee, lämmin, empaattinen, kohtuullisesti toimeentuleva, kivannäköinen, nuorekas, siisti, alkoholin sosiaalikäyttäjä ja osaan keskustella keskustelutaitoa peräänkuuluttavien naisten kanssa, jotka eivät kuitenkaan osaa keskustella. Hämmästyttävää, mutta suurin " vikani" kokemukseni syvällä rintaäänellä kerrottuna on se että minulla on AJATUKSIA. Eli olen herkkä,syvällinen ja persoonallinen mies.
Tämä ei ole varsinkaan naistyyppi itsenäisen ja vahvan naisen mieleen. Hän kun etsii omaa tartsaniaan ilman liaania. Hän ei vaivaudu suomaan kenellekään aikaa, empatiaa ja ajatuksia hyvän parisuhteen muodostamiseksi. Hänen elämäänsä mahtuvat vain HÄN ja hänen lapsensa. Jos hän on lapseton, vain HÄNEN URANSA. Hän automaattisesti myös olettaa että kaikki omaavat hänen arvonsa ja asenteensa. Toisaalta se että jotkut naiset etsivät itselleen Miestä isolla ämmällä kertoo jotain myös heistä itsestään ja heidän tavoitteistaan. He etsivät Miestä vaan eivät miestä.Tämä viittaa suoraan siihen että he etsivät jotakuta täyttämään Miehen haavekuvan elämässään. Heitä ei niinkään kiinnosta luoda suhdetta johonkin tiettyyn mieheen vaan he haluavat jonkun näyttelevän pääroolia heidän fantasiassaan Miehestä.
Naistyyppi pilkunnnussija taas etsii sinusta suurennuslasilla kaikki mahdolliset viat. Itsessään hän ei niitä nää. Hänhän käy säännöllisesti seurakunnassa, on mielestään kunnollinen ja lunastanut taivasosuutensakin sillä. Hän ei vaivaudu edes laittamaan tekstiviestiä jossa lukee " kemiamme eivät sovi yhteen " , toisin kuin naistyyppi fiilistelijä joka keksii kaikki mahdolliset tekosyyt ja kliseet ettei halua tavata uudestaan. Niitä voivat olla " olemme niin erilaisia " ( ikäänkuin tämä ei olisi ollut jo selvillä alusta asti ) tai " en ole se mitä etsit " tai " vika ei ole sinussa vaan minussa " tai " ollaan vaan kavereita " tai " olen päättänyt mennä elämässäni eteenpäin " Fiilistelijä ei välitä siitä minkälaisia ihmiset todella ovat, häntä kiinnostaa vain se nautinto mitä he voivat hänelle tarjota ja siksi hän kuvaileekin miehiä kuin esineitä. Hän tahtoo sinun olevan treffeillä viihdyttävä pellehermanni, jolle voi nauraa. Näille naisille mies on yhtä aikaa näyttelykelpoinen rotukoira ja radio, jota kelpaa kuunnella kun muuten on tylsää
Naistyyppi ikisinkku taas on vähän poikamainen, ei niin haluttavan näköinen ja jolle elämän keskeiseksi sisällöksi on muodostunut hänen kummityttönsä. Toisin kuin naistyyppi vasta eronnut hän tietää ettei enää viehätä miehiä ja on jo pikkuhiljaa hyväksynyt sen tosiasian aivolohkossaan. Hän suhtautuukin treffeilyyn lähinnä rentona ja huvittavana ajanvietteenä, ilman päämääriä. Tietäen ettei tämä koskaan johda mihinkään. Toisin kuin vasta eronnut joka vaivoin saa estettyä sen ettei syöksy suoraan kainaloosi itkeä pillittämään. Kovien juonteiden reunustama katkera suu alkaa pian kertoa traditionaalista tarinaansa miehestä joka joi ja hakkasi. Tähän naistyyppiin voit luottaa yhtä varmasti kuin suomen seuraavaan hiihtomitaliin. Eli pian eksän kainalo saattaa kutsua taas. Oma lukunsa ovat tietysti henkisesti ja psyykkisesti vammaiset, xl-kokoiset, ( joissa on ollut todellla miellyttäviäkin naisia, heillä kun ei ole liian suurta käsitystä itsestään ) unohtamatta suuren koiran omistavaa naistyyppiä, joka haluaa kouluttaa sinusta oman palveluskoiransa.
Ehkä olen ollut liian hyväuskoinen ja lähtenyt treffeille paljon lupaavan mutta vähän antavan lirkuttelun innoittamana. Siis SOKKOtreffejä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tai olen ikuinen kohtaloni orja ja maistan nyt edellisen elämäni pahaa karmaa. Ainakin yhden asian olen oppinut. Helmet ovat harvinaisia. Kun sellaisen kerran löytäisi, siitä haluaisi pitää ikuisesti kiinni. Haluaisin löytää ihan tavallisen naisen jolla pää ja sydän kohdallaan. Todellisen sielunystävän ja arjenjakajan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Sitoutumiskykyisen ja haluisen. Uskoni ei ole vielä hiipunut. Jatkan siis yhä sukeltelua. Kaikki ( naiset ) jotka EIVÄT tunnistaneet itseään saavat kirjoittaa os: [email protected] Hyvää alkanutta vuotta sinkuille ja kaikille muillekin !
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niin taitaa se vastaus olla kovinkin yksinkertainen. Normaalit, järjellä varustetut naiset eivät ole hakemassa mitään Tarzaneita ja liaaneja roikkumaan pitkin kämppää. Kyllä me halutaan ihan AITO oikea ja ihminen. Ei mitään vedätystä, maalailua, valehtelua, kaunistelua, tms.
Tuskinpa sinäkään olisit kovin vaikuttunut naisesta, joka kertoilee alussa sitä ja tätä ja sitten hetken päästä tarinat alkaakin muuttuun. Siinä taitaisi tulla kevyt luottamuspula ja vedätetty olo. Pystyisitkö itse jatkamaan huomattuasi, että nainen onkin puhunut palturia?
Ja herkkyys, ajatukset, aivot, tunteet, jne. ovat tottakai hyviä, nehän todistavat, että on tekemisissä ihmisen kanssa, eikä tunteettoman pölkyn. Että sitä ei tarvitse ollenkaan käyttää syynä tähän metsään menoon.
Kirjoitin joskus aiemminkin tästä, että raivostuttaa kun miehet eivät uskalla olla aitoja, vaan pitää esittää jotakin kovista, kehuskella omaisuudellaan, työllään, tms. Ai hitto kun tylsää. Minua ainakin kiinnostaa se aito ihminen, mikä siellä pinnan alla on ja minkälaista sen aidon ihmisen kanssa on viettää aikaa, en halua mitään esittämistä. Siinä sitä sitten molemmat aidot ihmiset saavat sen oikean kuvan toisistaan heti alun alkaen ja maailma pelastuu...
2) "Muista, että olit sitten teekkari tai luonnontieteilijä, olet naisten silmissä lähinnä pohjasakkaa."
Ei tarvitse kertoa ilmoituksessaan tai deittivastauksissaan olevansa teekkari. Tai maileissaan. Tai treffeillä.
OK, jossain kohtaa toinen haluaa tietää tämänkin puolen. Mutta jos nainen on vaikka humanistiopiskelija, niin teekkari voi valehdella olevansa itsekin samanlainen. Tuskin teekkarius hänen maileistaan paistaa läpi.
Ja kunhan ei sitä teekkarin kurapukua laita treffeille, niin tuskin paistaa sielläkään valheet läpi.
Eli small talkkia heitetään, ja toisen olemukseen ja luonteeseen tutustutaan, ja puheenaiheet tuskin liittyvät koulunkäyntiin tai vastaaviin.
- Mitä mieltä olet Heideggeristä?
- No on se musta ihan hyvä pakki.
Ei tollaista tapahdu, tai riski on pieni.
No niin olette siis treffeillä, mies ja nainen, ja näette millainen ihminen toinen on, tutustutte vielä hänen ajatuksiinsa tarkemmin, voitte livenä kysellä toisiltanne mitä kehtaatte. Näet toisen hymyn, naurun, kuulet äänen, äänensävyt, erotat ilmeet, vilkuilet vartaloa, vaatteita, olemusta. Haistat hänen hiuksensa, sipaiset hänen poskiaan.
Ihastut tai rakastut, ekalla tai kymmeninsillä treffeillä.
Et rakastu sen perusteella mitä toinen vastaa kysymykseen "Missä olet töissä" tai "Missä opiskelet".
Tai kun olet rakastunut toiseen, ei se lakkaa kun saatkin tietää toisen olevan hitsaaja. Tai jos lakkaa ei se rakkautta ollutkaan, joten kumpikaan ei mitään korkeaa arvoa menettänyt.
Paras tietenkin jos ei tarvitse valehdella toiselle, eli puheeksi ei missään kohtaa tule opiskelu/työpaikka.
Vielä parempaa jos tulee, ja voit vastata ihan rehellisesti, ja se on toiselle vain yksi pieni seikka sinussa, josta ei voi kuitenkaan hirveästi päätellä millainen ihminen olet. Esim Suomen teekkareista löytyy ihmistä vaikka mihin menoon ja lähtöön, eivät he ole homogeeninen ryhmä.
ps: eilen chatin puoli tuntia erään Jossun kanssa. Se sitten kysyi missä olen töissä. Vastasin ja 5 sekuntia niin se häippäisi chatista. Siinä ei sitten ollut väliä oltiinko ehitty maileja vaihtaa vaiko eikö, homma oli päivänselvä.
Missä olet töissä tai mitä teet työksesi?
Jätit meille kaikille tämän auki?
Sínulle ei siis kirjoitettu sen jälkeen kun tämän paljastit.Mitä kauheaa se voisi olla?Kerro nyt ihmeessä muillekin?Vai haluatko vedättää salaperäisyydellaäsi muitakin?
Jos kertoisin joku saattaisi arvata kuka olen. Mutta kerrottakoon että vastaukseni ei herätä toisessa mitään vahvoja positiiviisia tuntemuksia, tai halua tutustua. Päin vastoin melko negatiivinen sävy valtaa hänet.
Laita nyt jotain vihjettä.Tämähän kuulostaa todella tahalliselta kiinnostuksen herättämiseltä.Tietenkin haluan edes vihjeen,kun esität asian noin salaperäisesti.Onko ammattisi sitten niin"vähän yleistä innostusta herättämätön,epämuodikas"vai mikä?Toimitko sosiaalisella alalla vai teetkö yksin työtäsi?Olet erittäin hyvä ilmaisemaan itseäsi,joten ihmettelen kun ei seuraa sinulle löytynyt.
Työtön.
Avasin koneen tässä aamukiireessäni ja kas...olet koneella samaan aikaan?!
Ai,että työtön?Arvaas vaan,kuinka monella sama ongelma?Ihmisestähän tässä on kyse.Jos mies on fiksu ja kiinnostava ihmisenä yms,minulla se ei vaikuttaisi yhtään mitään onko työtön vai kaivaisiko ojaa silloin tällöin.
Jos tuo on ollut este,naiset ovathakeneet jokainen täydellistä pakettia ja taloudellista varmuutta.Eihän sekään mitään takaa,vaikka olisi monkämoinen työ juuri nyt.Kiitos kun valistit.
Tuolla yhdessä toisessa ketjussa eräs nainen halusi tietää paljon mulla on rahaa tilillä. Vastasin sitten että 30000e. Joten ei se taloudellinen homma huonoissa kuoseissa ole.
Yleesä toinen vaan katoaa sitten kun saa tietää että olen työtön, enkä ehdi kertoa että omaisuutta minulla kyllä riittää vaikka apinoille jakaa. En kehtaa alkaa vastailemaan että "No omaisuuteni arvo on lähelle miljoona markkaa, josta tililläni 30000e, mutta tällä hetkellä olen työtön."
Tässäkin tapauksessa nimittäin olen työtön enää vain 1-3 viikkoa... Mutta silti vastasin totuudenmukaisesti että työtön. No ei autollakruisailua harrastava naikkonen minulle sopiva olisi muutenkaan ollut.
Työtön-sana herättää useimmissa tietynlaisen stereotypian. Eli juoppo rähjäinen tyhmä sossupummi äijä.
Onhan niitä työttömiä miljonäärejäkin, tms, eli ei se että on työtön tarkoita että on köyhä.
ps: ei anna laittaa viestiä vaikka kuinka yritän, kolmas kerta. "Pakolliset kentät ovat Otsikko, Nimimerkki ja tietienkin viestin sisältö."
Avasin ketjun koska itselläkin on useita treffejä takana. Edelliset treffit olivat seuraavan ilmoituksen pohjalta:
http://www.city.fi/deitti/ilmoitus.php?id=79588
Sain tuohon 2 vastausta. Eli tossa sullekin lisää kummallisia aivoituksiani.
Tunnistin itseni liian hyvin viestistäsi, varsinkin kohdasta itsenäinen ja vahva nainen; siksi en uskalla vastata meiliosoitteeseesi, mutta haluan kuitenkin jotenkin kommentoida.
Minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä ainoasta nettitreffijutusta. Kun erosin, pienessä alavireessä viihdytin itseäni lukemalla treffi-ilmoituksia netissä; löysin yhden ainoan potetiaalisen miehen, jolle vastasin ja sekin löytö oli aivan jonkin intuition tulosta. Hänestä kuitenkin paistoi rehellisyys, aitous ja luonnollisuus rivien välistä ja halusin kokeilla... Kaikki muut hylkäsin ehdottomasti ja oikeastaan päätinkin, että saa olla ainoa kerta, kun tällaista teen; livenäkin tapaa ihmisiä. Juttu miehen kanssa jäi kesken pitkän matkan takia, mutta haluan katsoa, miten se jatkuu tai päättyy.
Mutta kirjoitukseesi kommenttia:
Itsenäinen ja vahva nainen on yleensä tullut sellaiseksi kovan elämänkoulun jälkeen ja silloin on kannattanut valita oma elämä ja lapset tai oma ura tärkeimmäksi asiaksi maailmassa, jotta selviää. Ja juuri tämän vuoksi, kun aina on joutunut olemaan vahva, hän etsii nimenomaan Tosimiestä ja Miestä, että joskus joku olisi vahva hänen puolestaan.. Mutta tämä tietenkään ei muuta sitä tosiasiaa, mitä kirjoitit. Mutta selventää, miksi näin on.
Mutta miksi tähän on tultu? Koska naiset saivat tuhnasien vuosien jälkeen mahdollisuuden olla itsenäisiä. Mahdollisuuden itse valita miehensä ja elämänsä sisällön (lapset ja ura). Ja miehistä tuli tässä tilanteessa luonnollisesti heikkoja, sillä nythän tässä maailmassa naisella on suhteessa mieheen kaikki valta. Hän saa aina eron halutessaan, voi kouluttautua miten pitkälle tahansa, voi käyttää ehkäisyä tai olla käyttämättä, saa lapset erossa, jos haluaa, saa lapsia ilman miestäkin..
Mutta taas etenen: Mitä pitäisi tehdä? Pitäiskö miesten alkaa taistella? Vai ruveta suosiolla Tosimieheksi, jotka kantaa päävastuun? Vai mitä? Itseasiassa minä haluaisin tavata yhdenkin miehen, joka kantaa vastuun "rakastamiensa" ihmisten tunteista. Kun naisella on ne lapset, oma työ, itsenäinen elämä, jossa miehellä ei ole muuta arvoa kuin olla rakastettu keskustelukumppani ja seksikumppani, pitäisi miehen ymmärtää, että nainenkin haluaa edes sen ehdottoman turvallisuudentunteen, jossa saa olla heikko, sortua, sanoa, ettei jaksa enää. Miehen on erittäin vaikeaa sitoutua niin voimakkaasti tähän itsenäiseen naiseen, että soisi naiselle tämän!
"Kun naisella on ne lapset, oma työ, itsenäinen elämä, jossa miehellä ei ole muuta arvoa kuin olla rakastettu keskustelukumppani ja seksikumppani, pitäisi miehen ymmärtää, että nainenkin haluaa edes sen ehdottoman turvallisuudentunteen, jossa saa olla heikko, sortua, sanoa, ettei jaksa enää. Miehen on erittäin vaikeaa sitoutua niin voimakkaasti tähän itsenäiseen naiseen, että soisi naiselle tämän!"
MIKSI ihmeessä mies teksi tuon? Miksi?
Ja jos asia on kertomasi lailla, miksi joka paikassa (etenkin naistenlehdissä) vaahdotaan että miesten täytyy pukea hame päälle ja alkaa leipomaan, siivoamaan, hoitamaan lapsia jne.
Yrittäisitte päättää mitä haluatte.
Ensinnäkin meitä on moneen... eli joku haluaa sitä, toinen tota.
Minulle riittää tuo, mitä kuvailin.
Ja, miksi mies ei tekisi tuota - siis, jos tarkoitit, että soisi naiselle ehdottoman turvallisuudentunteen (eli kantaisi vastuun toisten tunteista) ja samalla olisi rakastettu, arvostettu keskustelu- ja seksikumppani? Tarkoitan tällä aikuista jo kerran suhteessa elänyttä, lapsia jo omaavaa miestä; ymmärrän erilaiset tavoitteet ja päämäärät, kun halutaan perustaa perhe.
"Itseasiassa minä haluaisin tavata yhdenkin miehen, joka kantaa vastuun "rakastamiensa" ihmisten tunteista."
Miten mies _kantaa vastuun_ rakastamiensa ihmisten tunteista? Pitäisikö miehen olla aina tietoinen, miten hänen rakastamiensa ihmisten tulisi kussakin tilanteessa tuntea, ja ellei näin ole, pitää huoli siitä että he tuotapikaa taas tuntisivat niinkuin pitääkin?
Olin havaitsevinani kirjoituksessasi hieman outoa vastakkainasettelua miehen ja naisen välisessä suhteessa. Ennen se oli niin, että mies näytti kaapin paikan ja naiselle tehtiin ura/lapsi/elämä -päätöksetkin usein muiden ihmisten toimesta tai painostettiin paljon.
Nyt sitten miehet ovat "heikommassa" asemassa, kuten sanot:
"Hän saa aina eron halutessaan, voi kouluttautua miten pitkälle tahansa, voi käyttää ehkäisyä tai olla käyttämättä, saa lapset erossa, jos haluaa, saa lapsia ilman miestäkin.."
Sitten heität ajatuksen ilmoille miesten "ryhdistäytymisestä"(?). Tulisiko miesten ottaa taas päävastuu?
Niinpä. Tulisiko?
Onko jomman kumman aina vietävä ja toinen tulee perässä? Olisi kiva kuulla tästä mielipiteitä.
Mainitsit vielä, että nainenKIN haluaa saada olla heikko ja sanoa, ettei jaksa enää. Täytyy tähän kyllä sanoa, että aika harvan miehen olen kuullut "sortuvan" tai sanovan, ettei jaksa enää. Yleensä kun ahdistaa, mies vetäytyy luolaansa ja keksii jonkun tavan paeta ongelmiaan. Näin olen huomannut.
Ihminen - ja mies! - kantaa vastuun toisen ihmisen tunteista niin kuin pikku prinssissä opetetaan eli kun olet kesyttänyt jonkun, olet koko elämäsi hänestä vastuussa. En osaa nyt selittää ihan tarkkaan, mitä tarkoitan, mutta jonkinlaista vahvuutta ja sitoutumiskykyä... ähh, vaikeaa... no, revi tosta kaikki, mitä irti saat...
En tarkoittanut mitään syvällistä toisten ihmisten tunteiden tulkintaa, vaan enemmänkin vastuuntuntoa tunneakselilla.
"Outoa vastakkainasettelua miehen ja naisen välisessä suhteessa." Siis, millä lailla outoa?
Kysymysmerkkejähän heitin ilmaan juuri siitä, että, mitä tälle pitäisi tehdä, tälle tilanteelle? En ihannoi enkä halua korostaa tätä naisen valtaa; päinvastoin haluaisin, ettei kummallakaan olisi tällaista valtaa, vaan, että eläisimme tasapainoisessa, tasaväkisessä suhteessa yhdessä yhteisin voimin. Nyt olemme olleet aina jonkinlaisissa taisteluasemissa.
Kai minä sitten odottaisin sitä miesten "ryhdistäytymistä" - joo, se sana itse asiassa kuulostaakin juuri oikealta; se pitää sisällään paljon kaipaamiani ominaisuuksia, tai niin oletan.
Kun minulla on aina ollut ainoana vastuu lapsistani - isä ei ole siihen kyennyt - niin väkisinkin tulee se reaktio, että naisenKIN olisi saatava olla heikko. Minulla on aina ollut päävastuu, ehkä mielelläni antaisin sen välillä miehelle. Mutten luota mieheen niin paljon - yhteenkään - että uskaltaisin sen hänelle edes antaa. Ja tästä tässä on just kysymys: Miten minä naisena uskallan tulla heikommaksi ja antaa vastuuta miehelle ja miten mies ryhdistäytyy ottamaan ja kantamaan vastuun? Enkä usko, että tämä ongelma on vain minun, mutta on helpompi puhua tästä näin pienemmissä mittakaavoissa - ja yleistämistäkin on syytä välttää. On toki miehiä, jotka osaavat kantaa vastuun, mutta minä en uskalla luopua siitä.
Mutta mieluiten puhuisin ihmisistä kuitenkin. Ihmisen on saatava olla välillä heikko enkä minä ainakaan uskalla tällä hetkellä heittäytyä heikoksi; miten sitten käy lapsieni ja lasten kodin?
Ja nämä avio/avoerot tuovat ongelmat kärjistyneinä: Miten mies osaa ottaa vastuun vieraankin miehen lapsista? Nainen kun ajattelee enemmänkin niin, että meillä on vastuu tämän maailman yhteisistä lapsista - tai minä naisena ainakin ajattelen näin.
Tiivistelmä:
Tulisiko miehen ottaa päävastuu?
Minä antaisin miehelle sen, jos voisin luottaa mieheen.
Miten nainen uskaltaa taas luottaa mieheen?
Tästä voit sinä jatkaa..
Pikku prinssi. Saint-Exupéryn kirjaan vissiin viittaat, en ole sitä kerennyt vielä lukea, niin en voi siihen kommentoida. Vaikea tuosta repiä irti paljoakaan, naisten ymmärtäminen ei muutenkaan ole ollut vahva alani. :-)
Mutta pääsee se etanakin maaliin lopulta.
Vastuuntuntoa tunneakselilla. Se kuulostaa jo vähän helpommalta. Täytyy muistaa, että miehet ja naiset kokevat ja ajattelevat näistä asioista hyvin erilaisilla tavoilla. Siksi minäkin tartuin alunperin siihen _vastuuseen_ toisen tunteista. No, ehkä luettuani tuon kirjan tajuan jonkun pointin lisää.
Outoa vastakkainasettelua. Niin tällä siis tarkoitin sitä, että parisuhteessa on aina jompikumpi "vahvoilla" ja toinen "heikoilla", jos nyt oikein viedään äärimmäisyyksiin. Paremminhan se olisi, kuten itsekin äsken mainitsit: tasapainoinen, tasaväkinen suhde yhdessä yhteisin voimin..
Miten päästä tähän tilanteeseen sitten. Mikä neuvoksi, mistä apua? Hyviä kysymyksiä.
Asiasta eteenpäin:
Miten nainen uskaltaa taas luottaa mieheen?
Vaikeatahan se on, jos ollaan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, varsinkin jos se karvainen kumppanisi ei ees näe mitään ongelmaa eikä ymmärrä. Tästä olisi varmaan hyvä lähteä.
Kerrot ettei miehesi ole kyennyt ottamaan vastuuta. Voisiko hän oppia? Mutta sinä et uskalla ottaa riskiä, että hän aiheuttaisi jonkin korvaamattoman vahingon. Jaa-a. Ehkä olisi yksi tapa lähteä pohtimaan missä on menty ensi kerran vikaan. Jos olet ollut erittäin aktiivinen lapsiasi kohtaan, on mies ehkä kokenut että "antaa vaimon hoitaa kun se siitä hommasta niin tykkää". Hän on tehnyt hommia, jotka osaa itse paremmin, kuten sinäkin.
Onhan se nyt selvää, että muksuista huolehtiminen on paljon stressaavampaa kuin reiän poraaminen seinään.
Tämmösiä ajatuksia tällä kertaa.
en ymmärrä vieläkään vaikka olen ollut aviossa suulaan naisen kanssa joka paasasi noita miehen pitää olla juttuja harva se päivä, siis miksi miehen pitää olla täydellinen fantasiaolento naiselle vaan homma ei toimi toiseen suuntaan lainkaan ? onko se nyt vaan niin että mies on evoluutiossa määrätty toimimaan naisen elämän täyteolentona ja nainen voi itse päättää millainen hän on miehelleen ja on suulautensa ansiosta aina oikeassa. eikö miehet pakene harrastuksiinsa ym kuka mihinkin karkuun juuri siitä syystä että nainen päättää kuinka tunteillaan oikein ja kuinka eletään parisuhdetta tai millainen miehentulee olla ollakseen mies isolla ämmällä, eikä siinä miehen näkemyksiä kuunnella sehän on selvä koska miehillä ei ole tunteita tai odotuksia naiselta. pöh ei enää täyteolentoelämää kiitos olemme ihan oikeasti tasavertaisia halusi sitä tai ei.
Esitinkö asian niin, että miehen tulee olla naisen harhakuvien mukainen mies? Anteeksi, jos olen ollut väärin ymmärrettävissä, mutta kyllä minä uskon edelleen tasa-arvoisuuteen. Miksiköhän olet noin kiukkuinen ja katkera?
Miestä sen kummemmin kuin naistakaan ei ole 'määrätty' evoluutiossa mihinkään; yritetään sopia ja selvittää, mitä kumpikin haluaa ja tarvii. Ja annetaan sitä toisillemme.
Lue, lue, mitä kirjoitin - joudun nyt toistamaan tätä, sillä et halua ymmärtää etkä lukea. Selvästikään.
Älä alennu elämään täyteolentoelämää, vaan näytä mihin sinusta miehenä on! SITÄ me naiset odotamme! Ja kaipaamme. Ja haluamme. Usko tai älä.
okei ehkä ymmärsin viestiesi sisäällön juuri päinvastoin kun ne tarkoitit? mutta nämä on kai niitä kuinka naisista oikein otetaan selvää juttuja! minä kun en ymmärrä teitä vieläkään. sulla oli noit miks mä sitä ja miks mä tätä kysymyksiä aika monta, koitan ottaa selville niitä mut kai sitä nyt saa mIES joskus olla vihanen ja katkera ainakin hetken vaikka huvikseen. mites jos mä en yrittäis kuitenkaan olla se Mies kenellekkään vaan ihan vaan ihminen toiselle ihmiselle.
phjaa, luinkin tossa vielä lisää alempana olevaa jutusteluasi ja valkeni hiukan lisää, ongelma on näköjään siinä että olet nainen ja yrität saada miestä ymmärtämään itseäsi! huh, ei sua ainakaan yrittämisen puutteesta voi syyttää mutta jo erilaiset sanat ovat vain terminologiaa miehen ja naisen välisessä keskustelussa ja tulet siis helposti väärin ymmärretyksi vaikka naiset ymmärtävätkin sinua täysin. jos tästä jotain oppisi niin sen että nainen ei voi puhua miehelle samaa kieltä kuin mitä hän naisten kanssa puhuu vaan on opeteltava puhumaan vastakkaisen sukupuolen kieltä, sama koskee tietysti miehiä. pitäsiköhän moinen olla kouluaineena muiden kieliaineden joukossa pakollisena.
Ongelma on siinä, että olen nainen...?
Niin varmaan miehen näkökulmasta.
Ei, en mä yritä saada miestä ymmärtämään itseäni - no joo hiukan - enemmänkin on niin, että yritän nyt itse ymmärtää miestä, ihmistä mahdollisimman paljon, jotta osaisin seuraavalla kerralla valita oikein; mikäli se yleensä on mahdollista! Olen valinnut väärin perustein miehiä elämääni, aivan väärin kriteerein ja nyt haluan opiskella täällä ja baareissa ja joka paikassa, että opin ennen kuin valitsen. Siitä tässä on kysymys.
Ja siitä, että haluan tehdä itse kaikkeni, jotta parisuhde onnistuu ja toimii - sen olisi hyvä olla kouluaine kokonaisuudessaan , sillä minä ainakaan en ole saanut sitä taitoa syntymälahjana.
Mutta jos mies oppii puhumaan naisen kieltä ja nainen miehen kieltä, mihin se sitten johtaisi? Kyllä minä edelleen olen sen ymmärtämisen opiskelun kannalla.
Kyllä sinäkin jonkin verran olet töitä tehnyt oppiaksesi ihmisten välisestä kanssakäymisestä jotain!
...hyvältä! Se ihminen ihmiselle..
Ja niinpä: Me naiset aina analysoidaan kaikki tunteet - omamme ja miesten - ihan puhki.
Mies on vaan vihainen ja katkera tai onnellinen ja huomenna jotain muuta... Kadehdittavaa!
Mut kyl mä opin - saat nähdä!
Ensin pieni tarkennus: Mulla ei ole tällä hetkellä sitä kumppania; kävi niin, että ko. mies kahden yhdessä asutun vuoden aikana lähti noin 10 kertaa, ruikutti takaisin kahden päivän päästä ja minä otin. Sitten tuli se viimeinen kerta ja nyt on maailmassa yksi katkera ja onneton naisten vihaaja lisää.. (hän ei ollut lasteni isä).
Mutta minä kannan vastuuni tilanteesta ja sanon, että epäonnistumisen syy oli minun, sillä olen itse vastuussa omasta elämästäni ja valinnoistani.
Nyt opiskelen valitsemaan oikein - kuten tuolla ylempänä pöljälle miehelle vastailinkin jo.
Siksi olen täällä. Etten aiheuttaisi kenellekään koskaan enää surua, että osaisin antaa rakkautta ja elää tasapainoisessa suhteessa antamalla vapautta, tilaa, miehelle (ihmiselle) oikeuden ja mahdollisuuden olla juuri sitä, mitä on.
Mutta kuten sanoin mun täytyy oppia valitsemaan oikein - ja kasvaa itsekin. Luen täällä oikein mielelläni tällä hetkellä kultaakin arvokkaampia miesten mietelmiä ja ajatuksia parisuhteesta ja elämästä sekä sen arvoista.
Kiitos sinullekin valaisusta.
Valaise lisää, jos jaksat.
Et opi tuntemaan miestä hänen puheidensa perusteella, vaan tekojensa.
Ravintolassa et opi tuntemaan miestä kuten piteäisi, vaan hänen kanssaan olisi tehtävä jotain tai elettävä ja nähtävä miten hän toimii ja miten hän reagoi asioihin.
Harvat tosimiehet käyväy ravintoloissa.
Niin tosi hyviä kirjoituksia ja Särö osaa kyllä tuoda monen naisen elämäntilanteen hyvin esille. Vastuuta nainen on joutunut kantamaan aina omasta ja muiden edestä. On yhtäkkiä vaikea ajatella, että sitä vastuuta pitäisi miehelle luovuttaa, jossei siihen mieheen luota. Jotenkin varsinkin sellainen agressiivinen ja katkera miestyyppi, joka ärsyntyy heti siitä, ettei vastuuta anneta, on tullut kait tiensä päähän naisten keskuudessa. Luottamus on se paras asia, jolla sitä vastuuta pystytään jakamaan. Eikä sitä vaatimalla saa, eikä sillä, että mies haluaa ottaa naisen elämässä jonkun tietyn aseman, johon sisältyy "lista" asioita, jotka mies on omasta kotoaan kopioinut.
Ehkä kuitenkin minua häiritsee eniten se, ettei vastuuta pystytä kantamaan YHDessä. Niin, ettei koko ajan sen naisen tarvitse yksin olla vahva ja jos väsähtää 3 minuuttia, niin heti on mies nalkuttamassa vieressä, että kuule nyt sun pitää tehdä näin ja näin ja eihän tästä mitään tuu. Mies kun SAA vetäytyä sinne luolaan, niin antakaa meidän naistenkin väsähtää joskus ja antakaa meidän vaikka potkia seinää hetken. Sitten taas jaksaa. Ei niihin naisten väsähtämisiin heti tarvitse ratkaisua hakea, ihminen vaan ei ole kone, joka toimii lakkaamatta hyvin ja täydellisesti.
Minusta sellaista päävastuun vetäjää ei välttämättä tarvita, vaan hoidetaan homma yhdessä. Toinen kun väsähtää, niin toinen jeesaa. Ja tämä toimii molempiin suuntiin ja myös naiselle annetaan se oikeus väsähtää. Kaveria ei jätetä-periaate sopisi minusta hirveän hyvin myös parisuhteisiin. Parisuhteet tahtoo pyöriä sillä "kenelle valta"-kuuluu periaatteella ja se on kyllä tuhoisa. Eikö miehet voisi suhtautua naisiinkin, niinkuin omiin kavereihin, että jos kaveria pännii, niin annetaan kaverin kiroilla ja autetaan vähän jossain kohtaa ja sitten taas jatketaan. Ei mitään valtajuttuja tähän mukaan. Miehet monesti jotenkin haluavat alkaa sorkkimaan naisen päänsisustaa ja muokkaamaan naista ihmisenä. Ettehän te sitä kavereillennekaan tee, miksi sitten naisille? Onko se iänikuinen asetelma, että miehen pitäisi olla se pää vastuunkantaja?
Kyllä tästä maailmasta vielä hyvä tulee, kun ihmiset uskaltaa olla tuntevia ihmisiä ja muutenkin unohdetaan se mies-nais-asetelma hetkeksi ja annetaan sekä miesten ja naisten olla vapaita persoonia, joilla on molemmilla samat oikeudet ja ymmärretään se, että sukupuolen perusteella ei kukaan ole oikeassa.
Niinpä. Sen oikean löytäminen lienee vaikeaa ja epätoivoistakin, mikäli joutuu tai pääsee noin monille treffilöille ;=).. Totta maar, että naisia on moneen lähtöön kuin myös miehiä. Jäin kylläkin miettimään, että ollessani naisistasi 150 s... en ole ollenkaan varma haluaisiko edes tapaamisestamme lukea jostain kirjasesta;=)
Peräänkuulutit naisilta myös sitoutumista. Niinhän se monesti on, että kaipaamme sitä, mikä itseltämme puuttuu??
Hillitöntä! Kuin lukisi vuoden ensimmäisen naistenlehden horoskooppia.
Viimeisin oma mieskokemukseni ei ollut sokkotreffi vaan puoliväkisin kuppilasta käsivarteen roikkumaan jäänyt tyyppi. Tiesin heti ettei minuun riippuminen tehoa, mutta valitettavasti kohtuullista suurempi humalatila sulki suuni. (vastaava humalatila sattuu vain kerran vuodessa, joten vahinko ei uusi aivan heti)
Parikin kertaa otin puheeksi, sekä kierrellen että suoraan, ettei tästä mitään tule. Kaveri kuitenkin sinnikkäästi sulki korvansa ja kertoi päättäväisesti , että " en minä vielä luovuta".
Valitettavasti taidan olla tyyppiä "itsenäinen ja vahva", joten pahempaa turn off:ia ei olekaan kuin roikkuminen. Minulle sopii mies joka pysyy omilla jaloillaan, osaa syödä ja pukea itse.
Ikää ja sinkkuutta on kertynyt senverran, etten odota enää prinssiä. Aivoilla varustettu sammakkokin käy, söpö saa olla että kärsii katsella.
Kirjoitat todella oivallisesti sokkotreffailun maailmasta (pätee aika tavalla myös muuhun treffailuun).
Voisin allekirjoittaa kaiken, mitä kirjoitat. Itse olen käynyt kaksilla sokkotreffeillä (netin kautta vastailin ilmoitukseen). Kaavasi on täyttä totta, noin se menee.
Itselläni kävi kuitenkin ekoilla sokkotreffeillä hieman positiivisemmin (kumoamatta tällä mitenkään havaintojasi). Treffit olivat elämäni parhaimmat ja kävimme kiinnostavan keskustelun filosofiasta (?). Deitti oli lisäksi kaunis ja naisellinen. Ihastuin epäilemättä, mutta koska odotukseni eivät olleet korkealla, en voi sanoa pettyneeni, vaikka juttu yksiin treffeihin jäikin. Muisto hyvistä treffeistä kuitenkin jäi.
Tuskin enää kokeilen uudestaan nettitreffailua. Tämä juuri kertomistasi syistä. Silti, jos odotukset eivät ole korkealla, voi sokkotreffien kautta saada hyviä kokemuksia. Eli ehkäpä "oikea" tapa suhtautua sokkotreffeihin on juuri "fiilistelijän" tapa: nauttia seurasta. Ja jos muutakin siitä seuraa, niin OK.
Vai mitä mieltä olet kokemuksinesi?
Viestintä siis sujuu sinulta, mutta ongelma on ulkonäössäsi. Valitettavasti. Naiset vain ovat miehiä paljon ulkonäkökeskeisempiä, ja jos luomasi mielikuva ei vastaa todellisuutta, no way. Olisi parempi luoda huono mielikuva ennen tapaamista ja taivutella nainen siitä huolimatta treffeille.
Jotta en vaikuta ilkeältä, vois sanoa että tilanne on tuttu myös minulle...
Niin jos toi onnistuu niin nainen yllättyy tapaamisessa posiitiivisesti pettymyksen sijaan. Ja se on aina huomattavasti parempi juttu.
Ite aijonkin yrittää päästä ens kerralla sokkotreffeille, vaikka sanon itseäni suhkot rumaksi. Sittenpähän yllättyy positiivisesti kun oonkin ihan söpö. Näin hän ihastuu muhun ja ehkä aletaan seurustelee. *haaveilee jo, aah =) *
Oikeeta tekstiä olet saanut ylös tänne HYVÄ!!!mullakin on aika paljon treffejä takana päin ja tiedän että olet aivan oikeessa....
Vastasin jo kerran tähän keskusteluun, mutta se vielä jäi vaivaamaan, että olen itse käynyt nettitreffeillä ja en kyllä ole ollut pettynyt. Odotukseni ovat olleet sellaiset, että kaikki me ollaan erilaisia, eri näköisiä, eri taustaisia ja olemme erilaisissa elämäntilanteissa. Lisäksi kun jätin treffi-ilmon, kerroin erittäin tarkkaan itsestäni ja mikä on mun juttu ja mikä ei. Rajasin, esim. uskottomuuteen taipuvat pois, koska sellaisten kanssa en halua olla tekemisissä. Itselläni näitä treffejä on ollut 3 kpl ja kahden kanssa olemme olleet jo yli vuoden ystäviä ja käydään syömässä ja kahvilla ja mailaillaan. Oikein mukavia tyyppejä molemmat. Kolmannen kanssa oli suhdekin, mutta se lähinnä lopahti siihen, että molempien erojen käsittely oli kesken, mutta kiva sitäkin miestä on tavata joskus, oikein mukava ihminen myöskin. Vastauksia sain n. 30, mutta jätin vastaamatta niihin, jotka selkeästi olivat copy-paste vastauksia ja haettiin kiihkeästi naista vierelle.
No kuitenkin jos olet käynyt noin monilla treffeillä ja saanut noihin huonon ja rajoittuneen kuvan naisista, niin pistää miettimään, että minkälaisen esikarsinnan olet suorittanut? Onko ilmoituksesi ollut sellainen, että keräät kaikki mainitsemasi naistyypit treffeille? Jotenkin sain sen kuvan, ettei normaaleja mahtunut mukaan ollenkaan (jokaisella on tietysti oma käsityksensä normaalista) ja tämä kummastuttaa? Ilmoitukseen kun laittaa itsestään faktoja ja ei-mene-läpi-jutut, niin eiköhän se esikarsinta ole aika hyvin suoritettu. Ja toisekseen tokihan se vaikuttaa, että miten itse suhtautuu naisiin. Jos asenne on juuri tämä, että minäpä tiedän kaikki naisista ja minkälaisia ne on, niin tuskinpa kukaan järkevä nainen sellaisen kanssa treffeille edes lähtee. Käsitykseni mukaan, jos vastapuoli jo valmiiksi lokeroi naiset 29 eri lokeroon ja sijoittaa naiset näihin aina, omaa rajoittuneen tajunnan ja ei näin itse pysty edes antamaan näille eri tyyppisille, tavallisille naisille tilaa, koska hänen mielestään sellaisia ei ole. Silmien avaaminen erilaisuudelle, persoonille ja sukupuolten aiheuttamat ennakkoasenteet pois hetkeksi, niin sitä huomaa elävänsäkin kovin erilaisessa maailmassa.
Että tsemppiä meille sinkuille.