Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään miksi harrastatte yhdenyön juttuja, siis sitä perimmäistä syytä? Olenkohan ainut ihminen maailmassa (vieläpä miespuolinen sellainen) jolle se fyysinen seksi on lopulta vain kärpäsen kakan kokoinen osa koko juttua ja perimmäinen syy on toivon elättely siitä että jutusta kehittyisi jotain vakavampaa tai pelkästään se että saa viettää yön toisen ihmisen kanssa.
Yhdenyönjutuissa seksi on usein yhtä säheltämistä (milloin sattuu seisomaan, milloin ei, joskus saa jyystää tunnin ja ei vain tule yms.) Jos pelkkä fyysinen tyydytys on ainut asia minkä vuoksi näitä juttuja harrastetaan niin kuinka moni nainen saa yleensä edes orgasmin yhden yön partnerin kanssa jos miehilläkin on vaikeuksia (otanta kaveripiiristä kertoi että monella on vaikeuksia laueta kumin kanssa ja humalassa)?
Jos seksi yhdenyön jutuissa on keskiäärin yhtä heikkoa kun mulla ja kaveripiirissäni niin voiko pelkkä fyysinen tyydytys olla kovinkaan usein suurin motiivi?
Yhdenyönjutuissa seksi on usein yhtä säheltämistä (milloin sattuu seisomaan, milloin ei, joskus saa jyystää tunnin ja ei vain tule yms.) Jos pelkkä fyysinen tyydytys on ainut asia minkä vuoksi näitä juttuja harrastetaan niin kuinka moni nainen saa yleensä edes orgasmin yhden yön partnerin kanssa jos miehilläkin on vaikeuksia (otanta kaveripiiristä kertoi että monella on vaikeuksia laueta kumin kanssa ja humalassa)?
Jos seksi yhdenyön jutuissa on keskiäärin yhtä heikkoa kun mulla ja kaveripiirissäni niin voiko pelkkä fyysinen tyydytys olla kovinkaan usein suurin motiivi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mä uskon ja luulen kans et nois yhenyönjutuis on todellaki takana muuta kun se seksi..eli vaikka kuinka jokanen hehkuttaa kuin kivaa on olla sinkku ja saa tehä mitä haluu..niin kuitenkin se on selkeesti toisen läheisyyden hakua,ja just sitä toivoa et se ei päättyiskään.kuinka moni voi rehellisesti sanoa ettei olis toivonu et tää yhenyön juttu ottais viel yhteyttä,soittas,pyytäs kahville tai jotain.
Olen itsekin miettiny usein ihan samaa ja tullut siihen tulokseen että kaipa ihminen, joka harrastaa "yhden illan juttuja", pyrkii pohjimmiltaan hakemaan käyttäytymisellään hyväksyntää itselleen. Teoriani voi luonnollisesti olla väärä, mutten oikein keksi muutakaan selitystä asialle. Olisi kiva tietää mitä psykologia on mieltä teoriastani.
Aihe on muutenkin varsin mielenkiintoinen. Omakohtaisesti olen lopettanut nämä ns. "yhden illan jutut" jokin aika sitten; en tosin voi väittää niitä sitä ennenkään ylettömästi harrastaneeni, kokeiltua on kuitenkin tullut. Kuten myös seurusteluakin. Tältä osin yhdyn edellisten kirjoittajien mielipiteisiin: humalassa "säätäminen" tuntemattoman partnerin kanssa antaa ainakin minulle varsin vähän mielihyvää. Pelkkien seksuaalisten paineiden purkaminen onnistuu mielestäni huomattavan paljon helpomminkin: yksin;oman käden kautta. Toisen ihmisen läheisyyden kaipuu onkin sitten toinen, paljon hankalampi asia, etenkin seurustelemattomalle ihmiselle. Toisaalta en kyllä usko sitäkään, että tuntemattoman ja humalaisen "yhden illan partnerin" halaaminen tai läsnäolo keneltäkään ihmiseltä riittää läheisyyden tarvetta poistamaan. Jos jollekin tämä riittää, olkoon siitä tyytyväinen.
Tarkoituksenani ei ollut suhtautua rasistisesti tai tuomitsevasti sellaisia ihmisiä kohtaan, ketkä "yhden illan juttuja" harrastavat. Kuten sanotaan kaikki taaplaavat tavallaan ja siihen on kaikilla oikeus. Minä näen asian kuitenkin näin.
Paradoksaaliseksi asian kuitenkin tekee se seikka, että nykypäivänä, kovin vahvasti seksuaalisuutta korostavassa länsimaisessa kulttuurissamme, tällaisen "seksuaalimoraalisen" rasismin kohteeksi joutuu helposti sellainen henkilö, joka kieltäytyy tietoisesti irtosuhteista. Olen joutunut monesti tilanteeseen, jossa valintoihini on suhtauduttu kummaksuen. "Massan" mielestä on varsin kummalista miehen kieltäytyessä kauniin naisen tarjoamasta yöseurasta. Tällainen henkilö leimautuu valitettavan usein ns. "oudoksi linnuksi" tai "ronkeliksi". Mielestäni syyttä.
En halua antaa tässä kenellekään sellaista kuvaa, että vastustan uusiin ihmisiin tutustumista. Päinvastoin, mielestäni uusiin ihmisiin kannattaa tutustua ja luoda suhteita, tosin selvinpäin ja ajan kanssa kaikessa rauhassa. Tosin täytyy muistaa, että "yhden illan jutut" ja toiseen ihmiseen tutustuminen ovat loppujen lopuksi täysin eri asioita.
Ennenkuin joku leimaa omalla vastakirjoituksellaan tämän viestin kirjoittajan katkeroituneeksi ja epäonnistuneeksi tapaukseksi naisia jumaloivien miesten keskuudessa,tehtäneen selväksi, etteivät kirjoittajan mielipiteet kumpua torjutuksi tulemisesta, vaan siitä, että kirjoittajan suhtautuminen elämään on kierkegaardislaisesti pitkälti eettinen esteettisen sijaan.
Tuntuu jotenkin hullulta että jos kyse on pelkästä seksuaalisten paineiden purkamisesta niin kuka viitsii nähdä sen vaivan minkä yhdenillan juttu vaatii (yleensä pitää ensiksi mennä baariin, ottaa rohkaisua, yrittää epätoivoisesti pokata joku, kärsiä seuraava viikko tai vähintäänkin aamu morkkiksesta jne.) Jos on pakko purkaa paineita niin siihen käy vallan mainiosti omat kädet ja tyydytys on taattu ilman morkkiksia tai huonoa omatuntoa.
Näinhän se on..paljon helpommalla pääsee, jos kyse on pelkästään paineiden purusta, ihan omin käsin..
Suurta raukkautta kaikki niistä oikeasti etsii, vaikka muuta selitellään, kun ei onnistuta sitä löytämään.
Silloin kauan sitten, kun itse harrastin yhden yön juttuja, motiivina oli läheisyys. Oli mukavaa päästä toisen viereen, helliä, suudella, nukkua saman peiton alla ym.
Oli mielenkiintoista ja piristävää huomata viestisi. Vaikka en osaakaan valitettavasti lainkaan asettua osaasi, hyväksyn ja kunnioitan täysin suhtautumistasi asiaan. On onni olla niin spontaani ja ihmisläheinen, että pystyy nauttimaan läheisyydestä(viestistäsi kävi ilmi että haet/hait yhden illan suhteista juuri läheisyyttä) myös käytännössä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Todellista Platonista rakkautta!
Kreikkalainen filosofi Platonhan opettaa, että kaikkien ihmisten tulee olla hyviä lähimmäisilleen, rakastaa ja päästää nämä lähelleen. Valitettavasti "platoninen rakkaus" on saanut vuosien saatossa myös toisen, alkuperäisestä ajatuksesta hämärtyneen version, mutta ei siitä sen enempää.
Olen vilpittömästi sitä mieltä, että maailma olisi parempi paikka, jos maan kannen päällä kävelisi enemmän kaltaisiasi spontaaneja ihmisiä. Itse en tuollaiseen kuitenkaan valitettavasti pysty, mutta olkoon se minun riippanani ja vajavaisuutenani.
Kiitän vielä viestistäsi, se avasi minulle uuden näkökulman asiaan. Ehkäpä jotkut todella kykenevätkin kokemaan todellista läheisyyttä lyhytaikaisistakin ihmissuhteista. Kuten sanotaan, lähelle ja kauas ei voi katsoa samaan aikaan. Keskittyessäni kaivamaan yhden illan jutuista huonoja puolia, sokaistuin näkemään ne hyvät asiat, mitä aihe mahdollisesti pitää sisällään.
Luonnollisesti suurimmassa osassa yhden illan jutuista ei valitettavasti ole tästä läheisyyden ja hellyyden kokemisesta kyse, vaan niiden taustalla on yleensä jotain muuta. Uskoisin asian olevan näin.
Ajatukseni eivät ole kummoisia, mutta ne ovat omiani.
Ihan yksinkertaisesti, mitä enemmän kaadoin mimmejä, sitä paremman itsetunnon sain aikanaan. Ei nimittäin ollut kova itsetunto koulukiusaus-vuosien jälkeen..
mullakin syy yhden yön juttuihin on se että sais ees pienen hetken olla jonkun toisen lähellä...että joku pitäs sylissä hetken ja sais halia ja suukotella jonkun kanssa...ja ehkä sitä vaan haluaa itelleen todistaa että minä kelpaan jollekin...
JOS MULLA ON JOSKUS NIIN MÄ KATUISIN SITÄ MONTA KERTAA < JOSKUS EN NÄYTTÄISI JOPA NAAMAANI MISSÄÄN.JA KYLLÄ MÄ SIITÄ LOUKKAANTUISINKIN JOPA.JA JOSKUS SIITÄ SUUTTUISIN MINÄ ITSEKIN. MÄ OLISIN
SELLAINEN SELKÄÄNPUUKOTTELU ON TYPERÄÄ< JA JOUTUISIN MONTA KERTAA HÄIRIKKÖJEN UHRIKSI NÄITTEN YHDEN ILLAN JUTTUJEN TAKIA. TEKISIN KOLME RIKOSILMOITUSTA POLIISILLE.