Haluaisin kuullu fiksuja mielipiteitä tilanteestani joka on ajanut minut syvään umpikujaan. Olen ollut avoliitossa kohta 13v aloimme seurustella ollessani 18v rakastan naistani edelleen paljon mutta rakkaus on muuttunut ajanmittaan minun puoleltani sellaiseksi "kumppanuus" rakkaudeksi syy siihen on se että seksielämämme on ollut todella vaisua jo liki 5-vuotta olen koittanut oikeasti tehdä sen eteen töitä, mutta aina kun jotain olemme yrittäneen sitä iloa on kestänyt viikko, kaksi ja taas ollaan samassa tilanteessa. 4-vuotta sitten ihastuin suunnattomasti yhteen naiseen ja koin hänen kanssaan taas sen josta olin jäänyt paitsi jo kauan, kerroin tästä itse avovaimolleni kun en halunnut että hän sen muualta kuulee. No siitä tietysti seurasi kriisi mutta emme eronneet ja vuosi-pari sen jälkeen meni taas suht hyvin. Mutta nyt taas liki parivuotta olen ollut hyvin ahdistunut siitä kun en saa seksiä omassa suhteessa, viime kesänä sitten kihahti ja ajattelin et helvetti jos ei sitä kerran kotona saa se pitää hakea muualta ja niin teinkin ja nyt olen puolivuotta tapaillut tosi ihanaa naista, jonka kanssa olen taas tuntenut oloni todella hyväksi nyt olen sitten miettinyt jättäväni avovaimoni koska en suostu elämään 30-vuotiaana kuin 70-kymppinen, ongelma onkin sitten se et mitä tehdä kun rakastan häntä ja hän on muuten todella hyvä nainen mut minulla on mitta täysi ja keinot lopussa, lisäksi inhottaa elää valheessa ja pettää toista mutta katson et minulla on oikeus tyydyttävään seksielämään ja se ei tässä nykysuhteessa ole mahdollista.
Suhde umpikujassa
Thomas
72757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä kai se niin on että ihmistä ei ole luotu yksiavioiseksi. Muutaman vuoden yhdessäolo latistaa halut, himot ja romantiikan.
Onneksi parin vaihto on nykyään niin helppoa. Kunpa ihmiset vain käyttäyisivät asiallisesti ja hoitaisivat jälkikasvunsa!
Ei kun puoliso vaihtoon kerran kymmenessä vuodessa.
Hei!
Kandeis sun kyl alkaa tekee päätöksiä jo kumman otat tai kohta olet yksin.
Tiedän omasta tuoreesta kokemuksesta et kauaa enää se toinen nainen ei suostu tohon peliin.
Usein surkeaa kyllä miehet toimivat vasta sit kun liian myöhäistä.
Mä just Olin 4kk ns. toinen nainen ja laitoin miehen valinnan eteen...ei osaa päättää mokoma nössö.Hilluu vaan niin kauan kun akka laittaa sen pellolle ja mä kun en huoli sitä enää sit kun heitetty pellolle koska pitää olla ihmisen oma päätös.
hei,
sama täällä, mikä hitto teitä miiehiä vaivaa?
Mullakin oli ihanainen suhde miehen kanssa ja joka sit tunnusti sen vaimolleen ja jäi pyörimään ja miettimään mitä s nyt sit tekisi.
Vaimon kanssa yhtä helvettiä ja seksiä kuulemma saa tilaamalla muutamaa kuukautta ennen kalenterista eikä sekään aina onnistu. Ja
sit,
mitäs miettimään, en jaksanut odottaa kuukaudesta toiseen vaan ilmotin et kiitti se on nyt siinä.
Jo loukkaantui, kehtaskin, kun en odota.
Ja itse jahkaa, joten äkkiäkös lopputuloksena on et elää sit yksin, kun akat kylllästyy.
itse olen sitä mieltä, että jos seksi toimii suhteessa, niin sitten toimii kaikki muukin. Hyvän ja nautinnollisen molemminpuolisen seksin myötä säilyy suhteessa myös arkipäiväinen hellyys ja hyväntuulisuus.Monethan kirjoittaa ettei seksillä ole niin väliä suhteessa, mutta luulenpa että kirjoittajat ovat itse epätyytyväisiä omaan antamaansa seksiin. Nautinnollisessa seksissä on molempien haluttava antaa ja ottaa, sekä intohimoa pitää löytyä. Mielestäni seksi ei parane "yrittämällä", eli vaimosi ei tuosta todennäköisesti muutu, joten neuvoni on: Rohkeasti vaan uusia tuulia päin...
"rakastan naistani edelleen paljon" tosi ja siinäpä se pulma onkin ei ole niin vain helppoa irtautua suhteesta jos rakastaa, vaikka seksi ei olisikaan "parasta mahdollista". Onko teillä kenties lapsia? Onko kahdenkeskistä aikaa riittävästi? Kuulehan ei se seksi siellä naapurissa pitemmän päälle ole niin herkkua kuin kuvittelet. Tällähetkellä ehkä koet jännitystä jääkö kiini vai ei, mutta kun olet erossa oikeesti "rakkaasta" alkaa se omatunto kummasti kolkutella. Pahinta on ikävä sinne tuttuun turvalliseen kainaloon. Minä "jouduin" eroamaan rakkaasta miehestäni (syitä en tark kerro) Olin minäkin ajatellut kuinka mukavaa olisi sellaisen kanssa kun asiat "synkkaa" yhteen, mutta ei se elämä ole "helppoa". No ehkä toisten on helpompi unohtaa, mutta minä en suosittelisi sinulle heti eroa. Voisitteko harkita, että toinen muuttaisi eri asuntoon ja ottaisitte aikalisän. miettisitte suhdettanne etäällä toisistanne.
Älä unohda että naisesi on myös umpikijassa.Hän kokee ja tuntee samoja asioita kun sinä.Olette molemmat lamaantuneet ja odotatte että toinen tekisi ratkaisun.Hyvä olisi osata erota "kavereina".Ei ole hyvä tuntea että toinen vihaa ja ei ole hyvä tuntea vihaa toista kohtaan.Avovaimosi tulee tuntemaan HETKEN vihaa sinua kohtaan jos saa tietää touhuistasi.Olet ratkaisun tehnyt ja nyt sinun pitää uskaltaa elää sen mukaan.Luulenpa että avovaimosikaan ei voi hyvin suhteessanne.
sellainen seikka, ettet ole suhteessasi yksinäsi onneton ja se ainut joka elää puutteessa!
Tai sinähän et siis elä enää puutteessa, mutta avovaimosi ehkä elää edelleen, sinun itsekkyytesi takia.
Hän on varmasti vähintään niin hämmentynyt kuin sinä, eikä myöskään tiedä miten pitäisi toimia tuossa tilanteessa.
Itsekkäintä mitä voi tehdä, on että alkaa pettämään ja hoitaa siten OMAT tarpeensa kuntoon, mutta pitää sitten kahta naista hämmentyneinä kun ei osaa päättää.
Suoraan sanottuna mielestäni ansaitsisit olla ihan yksin ja kypsyä vähän.