Tämän viestin aiheena on ystäväni, johon en saa kontaktia enää.
Ennen hän oli seurallinen ja hauska, viihtyi kavereiden seurassa ja nauroi paljon. Kaikki pitävät hänestä.
Nykyään hän ei vietä enää aikaa ystävien kanssa. Tiedän hänen ongelmistaan vain sen, että hän on käynyt/käy terapeutilla ja käytti/käyttää masennuslääkkeitä. Siksi, että olisi helpompi olla. Nykyään hän eristäytyy. Ei vietä koskaan aikaa ystävien kanssa. Tai aluksi hän aina lupautuu tulemaan, mutta peruu kuitenkin jollain tekosyyllä. Milloin on tenttiin lukua, milloin mitäkin.
Ongelma on se, etten tiedä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä. Toisaalta loukkaa se, että hän pistää ystävyyden katkolle, puhumatta asioistaan mitään. Haluaisin auttaa, mutten tiedä miten. On vaikea olla tukena, jos toinen ei halua lähteä mihinkään tai puhua. Jos hänen luonaan menee käymään, silloin hän on kyllä seurallinen.
Tuntuu, että kaikki kaveripiirin tapaamiset menee siihen, että ensin pitää maanitella porukalla, tulisit nyt sinäkin.. Seuraava etappi on se, kun hän lähtee aikaisin ja kaikki maanittelevat, että älä nyt lähde.. Yleensä hän jättää tulematta mihinkään tai viipyy vain tunnin. Itseäni loukkaa se, että ystävyyteni laitetaan noin katkolle. Ei anneta mahdollisuutta auttaa eikä mitään. Ja vaivaa se, etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Pyytää väkisin mukaan aina? Vai antaa olla rauhassa? Väsyttää se ainainen maanittelu-show..
Tämä nyt on aika yleisesti selitetty, mutta onko joku ollut samassa tilanteessa tai tunnistaako omasta kokemuksesta mistä voisi olla kyse? Kiitän kaikista mielipiteistä!
Ennen hän oli seurallinen ja hauska, viihtyi kavereiden seurassa ja nauroi paljon. Kaikki pitävät hänestä.
Nykyään hän ei vietä enää aikaa ystävien kanssa. Tiedän hänen ongelmistaan vain sen, että hän on käynyt/käy terapeutilla ja käytti/käyttää masennuslääkkeitä. Siksi, että olisi helpompi olla. Nykyään hän eristäytyy. Ei vietä koskaan aikaa ystävien kanssa. Tai aluksi hän aina lupautuu tulemaan, mutta peruu kuitenkin jollain tekosyyllä. Milloin on tenttiin lukua, milloin mitäkin.
Ongelma on se, etten tiedä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä. Toisaalta loukkaa se, että hän pistää ystävyyden katkolle, puhumatta asioistaan mitään. Haluaisin auttaa, mutten tiedä miten. On vaikea olla tukena, jos toinen ei halua lähteä mihinkään tai puhua. Jos hänen luonaan menee käymään, silloin hän on kyllä seurallinen.
Tuntuu, että kaikki kaveripiirin tapaamiset menee siihen, että ensin pitää maanitella porukalla, tulisit nyt sinäkin.. Seuraava etappi on se, kun hän lähtee aikaisin ja kaikki maanittelevat, että älä nyt lähde.. Yleensä hän jättää tulematta mihinkään tai viipyy vain tunnin. Itseäni loukkaa se, että ystävyyteni laitetaan noin katkolle. Ei anneta mahdollisuutta auttaa eikä mitään. Ja vaivaa se, etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Pyytää väkisin mukaan aina? Vai antaa olla rauhassa? Väsyttää se ainainen maanittelu-show..
Tämä nyt on aika yleisesti selitetty, mutta onko joku ollut samassa tilanteessa tai tunnistaako omasta kokemuksesta mistä voisi olla kyse? Kiitän kaikista mielipiteistä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mullakin oli kerran tuollainen ystävä, sairastui masennukseen ja muuttui lääkkeiden myötä. Ikinä ei jaksanut lähteä mihinkään, jos lupasi niin perui kuitenkin. Mutta jos kylään lähti niin jaksoi olla iloinen ja seurallinen, hetkenverran.
Masennuslääkkeet väsyttää. Ei ainoastaan fyysisesti vaan myös henkisesti. Yhtäkkiä mikään ei jaksa kiinnostaa, ja tuntuu kuin jokapäiväiset jutut olisi nähnyt jo sen sata kertaa.
Kyllästyy elämään.
Et voi kuvitella millainen ponnistus on päästä kotioven ulkopuolelle. Kaupassa käynti oli useana päivänä ollut verrattasvissa maailman ympäri yksinpurjehdukseen. Ja sitten vielä pitäisi ulos lähteä bailaamaan?
Parhaiten teet kun annat ystävällesi sitä omaa rauhaa mutta pidät häneen yhteyttä hänen tavallaan. Soita tai tekstaa, käväise piipahtamssa vaikka iltalenkillä. Kysäise jaksaisiko lähteä pikku kävelylenkille vaikka ... Väkisin ei kannata seuraan yrittää, se saattaa johtaa vielä suurempaan eristäytymiseen.
Tai valehteluun. "luen tenttiin", "mul on yks kaveri tulos käymää", "telkusta tulee yks ohjelma jonka mä haluun katsoa" jne...
Outoa että sinä tunnet itsesi loukatuksi kun ystäväsi on henkisesti huonossa kunnossa ja tarvitsisi apua. Olet kai itsekäs ihminen. Yritä myös ymmärtää että välttämättä ystäväsi ei tarvitse apuasi. Ainakaan sellasita apua mitä sinä olet hänelle valmis antamaan. Oletko kysynyt millaista apua hän sinulta oikeasti kaipaisi?
Vastoin yleistä luuloa, masentunut ihminen ei pääse masentuneisuudestaan sillä että niskaan kaadetaan helvetisti huvituksia. Kun ei jaksa nauraa, alkaa helposti v---uttamaan tuollaiset ystävät. Jos sinua väsyttää se ainainen maanittelushow, niin miksi jatkat sitä? Jos ystäväsi ei kertakaikkiaan halua tehdä jotain ja sinä tiedät sen niin mksi jatkat?? Siksikö että sinusta tuntuisi paremmalta kun olet muka edes yrittänyt?
Jos et tiedä mitä pitäisi tehdä, voisit kysyä sitä ystävältäsi. Tai puhua siitä ammattilaisen kanssa, hän osaa varmaankin neuvoa sinua paremmin kuin tämän avoimen foorumin sekopääjengi.
Äläkä koskaan kuvittele että sinä voit parantaa ystäväsi masennuksen. Siihen pystyy vain hän itse.