Olen rakastunut naimisissa olevaan naiseen.
Ihana että olen tavannut tuollaisen unelman.
Vielä kun saa rakkautta ja on ilo antaa.
Nainen väittää että olen sille elämänsä rakkaus mutta ei uskalla erota? Tai ainakin siirtää siirtämistään. Olemme tunteneet toisemme 2 vuotta. Nainen uskoo että jos kohtalo on saattanut yhteen hoitaa myös muunkin (siis eron)
Mitä teen??
Ihana että olen tavannut tuollaisen unelman.
Vielä kun saa rakkautta ja on ilo antaa.
Nainen väittää että olen sille elämänsä rakkaus mutta ei uskalla erota? Tai ainakin siirtää siirtämistään. Olemme tunteneet toisemme 2 vuotta. Nainen uskoo että jos kohtalo on saattanut yhteen hoitaa myös muunkin (siis eron)
Mitä teen??
Vastaukset 22
Vanhimmat
kun sinun unelma vaan vähän vanhempi.Olen naimisissa kohta 25v.ja pari vuotta sitten tapasin miehen netin kautta.Hän on 7v. vanhempi miestäni ja ulkomaalainen.Asunut kyllä suomessa parikymmentä vuotta,rauhallinen ja rehellinen.Mieheni ja minä ollaan hyviä ystäviä ja mieheni rakastaa minua vielä ongelma on siinä että minä en pysty sänkyhommiin mieheni kanssa enään.Kaikki se puoli on kuollut ja elämä tuntuu tyhjälle,mutta erota se pelottaa,on kun hyppy tuntemattomaan kaikki se turva häviää.
Haluaisin muuttaa erilleen mutta samalla haluan että mieheni pysyy elämässäni olenhan elänyt hänen kanssa yli puolet elämästäni.
Helppoa ero olisi jos olisi ilkeä mies mutta kun on maailman kiltein.Olen iso kysymysmerkki,elääkö liitossa missä ollaan kun ystävät tai erotaanko ja elän rakkauteni kanssa sitähän ei tiedä kauanko se kestää.Mutta sitä syliä kaipaan joka päivä.
Eihän meillä ole kuin yksielämä eikö se kannata nauttia?
Eikä sitä suurta rakkautta osu kuin kerran elämässä jos silloinkaan.
Ainakaan minä en ole kokenut mitään vastaavaa kuin nyt. mutta vaan miksi nainen naimisissa?
Luepa uskottomuuspalstalta-juttuja...
Mieti, pystytkö luottamaan naiseen joka on tehnyt aviorikoksen...
Mieti, erityisen tarkkaan jos mukana kuvioissa lapsia... Arkitodellisuus lastenhoitoineen, ja rumba ex-puolison kanssa ei oo mikään helppo nakkai. Ja se teidän suhde voi olla hyvin erilainen nyt, kun teillä on ehkä ne muutamat illat viikossa (?) yhdessä, kuin sitten kun arkea pyöritetään -jännitys haihtuu (ehkä naisen puolelta) ja jos on lapsia...
että näin
Mieti, ja ota selvää naisen fiiliksistä- uskalla olla kyyninenkin ja epäileväinen...
Mieti, olet rikkomassa perhettä (aviopari on perhe, oli lapsia tai ei)- olisiko sinullakin syytä katsoa peiliin... eikä vain hake atäältä hyväksyntää teollesi... "tosi rakkaus jne" Pettäjä se nainen kuitenkin, ja sinä toinen mies!
Miksiköhän löydät vaan negatiiviset asiat? Tottakai alkuperäisellä kirjoittajalla on syytä olla hieman epäilevä ja varmaan pelokaskin mitä on edessä, mutta sinä maalaat nyt piruja seinille ihan liikaa. Ja moralisoit että mies on rikkomassa perhettä, että huh huh... Kyllä suhteeseen kaksi tarvitaan ja molemmat on tietoisia mitä tekevät. Jos kaksi ihmistä rakastuu, niin minkäs tunteilleen voi, oli sitten vaimoja,aviomiehiä,lapsia,koiria tai mitä vain. Hei, tämä on elämää ja yhden ainoan kerran eletään ja toivottavasti onnellisesti. Eiköhän moni siihen onnelliseen elämään tavalla tai toisella pyri.
Mielestäni on narsistinen ajatus pyrkiä elämässä vain omaan onnellisuuteen vähät välittämättä mitä siinä matkalla onneen tapahtuu ympäröiville ihmisille.
En voi kuvitella pysyvää onnea, ei mitään hetken huumaa, vaan todellista tyytyväisyyttä elämäänsä, jos siinä samalla olisin loukannut verisesti monia.
Mutta niinhän se menee, että eipä sitä tajua tuottamaansa tuskaa ehkä koskaan... Sitten vaan ruikutetaan kun en ymmärätnyt ja en tajunnut, että onni oli siinä sylissäni, itse ajoin sen pois ja särjin vielä, ja takaisin sitä en taida saada millään...
Sad but true...
Olen kyyninen, koska olen huomannut että luottamalla, rakastamalla ja hyvää tarkoittamalla vain satuttaa itseään. Ja on muiden silmissä sinisilmäinen typerys.
Ehkä kyynisyyteni on vain olotila, joka helpottaa, moraalini kuitenkin on ja pysyy ja sen vuoksi voin elää edes lähes onnellisena.
olen jo vanha mutta minä tein aikoinaan ratkaisun, valitsin lapset ja elin puolison kanssa, jota en rakastanut.
Lapset ovat nyt aikuisia, kun minä käyn heidän luonaan, pystyn katsomaan heitä silmiin ja näen heidän silmistään ylpeyttä, että minä olen heidän isänsä.
Minä uskon, että toisenlainen valinta aikoinaan olisi tuonut ehkä, omaa onnea mutta lapsille ei yhtä vankkaa alkua elämälle
Ihan totta puhut, ettei todella usein elämässä osu rakkauden tunne eteen. On aivan mielettömän loistava tunne rakastua ja tuntea toisen rakkaus. Itselleni kävi niin vasta yli kolmekymppisenä ja ikävä kyllä sen menetin ja sydän itkee ikävää. Pidä kiinni siitä tunteesta, et välttämättä enään elämässäsi niin tule tuntemaan.
Nyt tunnen ensimmäistä kertaa mitä on rakkaus.
Ja noita ikävuosia on kertynyt 38v.
Vaan kaikkea sitä on luullut rakkaudeksi vaan sitten sen huomaa jos kolahtaa.
Kuinka moni voi TODELLA sanoa että on RAKASTUNUT?
olisiko 1/1000 vai vieläkin harvempi??
Minun kokemukseni:
Rakastuminen on helppoa
- rakastaminen on vaikeampaa
Tietyt lainalaisuudet pätevät kaikessa mitä ihminen tekee. Ei intohimoisessa rakastumisessa sen kummallisemmasta ole kyse kuin ihmisen lisääntymistarpeesta - periaatteessa. Miehen ja naisen välisessa rakastamisessa on kyse enemmän jälkeläisten elossapitämistarpeesta - periaatteessa.
Jos on kokenut kerran tai ei ollenkaan rakastumisen, silloin pitää itseään (alitajuisesti) niin erinomaisena tai niin huonona että omaa ns. vastinparia on vaikeaa löytää. Meille on kuitenkin olemassa monta "sitä oikeaa" tuolla katuja tallailemassa. Eli siitä vaan yrittämään!
En oikeasti ole näin kyyninen, mutta on hauskaa leikkiä sillä ajatuksella, että rakkaudessa ei todellakaan ole kysymys mistään sen mystisemmästä tai ihmeellisemmästä.
Mutta kyllähän rakastuminen "tuntuu" ihmeelliseltä ;) ei siittä pääse mihinkään!
Rakastaminen on helppoa kon se osuu kohdalle!
niin mullakin meni 38v ennen koin tämmöisen.
Joten jos et usko helppoon rakastamiseen on sulla se vielä toivottavasti edessä.
Se tunne on sain kuvaamaton.
.......pitääkö olla sitten vaan naimisissa vaikka tunteet on kuollut. Ettei vaan loukkaa verisesti ketään? Eikö tuo juuri ole sitä loukkaamista jos on toisen kanssa ja ei rakasta enää puolisoaan.......tosi asia vaan on yksinkertaisesti, että kukaan ei pääse väliin jos pari suhteessa kaikki on ok!!!!!!!
Tekstisi on kuin suoraa omasta elämästäni!
Olen myös täynnä kysymyksiä ja epätietoisuutta, kuluttavaa!
Elämä on kuluttavaa silloin kun rakastuu naimisissa olevaan. kenelle voit puhua?
et kenellekkään sillä silloinhan sen tietäisi kaikki. joten kaikki tunteet on pidettävä sisällä.
Ei kannata rakastua naimisissa olevaan, mutta eihän sitä voi mitään tunteilleen jos ne vie.
Ei kannata rakastua naimisissaolevaan, mutta kukaanhan ei yksipuolisesti siihen pysty, myös sen vastapuolen on oltava haku päällä ja näytettävä vihreää valoa. Sitten yks kaks huomaa olevansa kaulaa myöten liemessä, vaikkei niin pitänytkään käydä. Nämä asiat vaan hiipii salakavalasti, kun kemiat toimii paremmin mitä ikinä ennen.
Taidat puhua omasta kokemuksesta? Eipä näitä muuten voikaan ymmärtää, en minäkään aiemmin, ennenkuin omalle kohdalle osui.
Teillä suhde kestänyt jo 2 vuotta eli uskoisin että tosissaan rakastatte toisianne. Itse olin "toisena naisena" vuoden ajan ja kaikki meni meidän suhteessa paremmin kuin hyvin eli oli paljon rakkautta, iloa, hellyyttä yms. KAIKKEA mukavaa. Kunnes yhtenä päivänä napsahti ja mies halusi jatkaa elämäänsä vaimonsa kanssa.
Mitenköhän osaisin sua neuvoa... onkohan näin että useimmiten loppumetreillä "se toinen" lempataan elämästä pois, ei haluta/uskalleta lähteä uuteen tulevaisuuteen. Onko unelmallasi lapsia? Usein se on syynä, että yhdessä ollaan vaikka suhde olisi ihan kuralla. Jospa kykenisitte pitämään suhteessanne esim. kuukauden breikin ja nainen saisi mietintä aikaa mitä haluaa elämältä. Vaikeata breikki varmasti tulisi olemaan, kun on noin syvät tunteet...
Toivottavasti saat mitä haluat.
Jaksele !!!
Olepa hetken kyyninen...
Mietipä näitä "kliseitä"
- joka kerran pettää, se aina pettää
- ukkomiehet(naiset) ei koskaan jätä perhettään
- toisen suhteen raunioilta/eroprosessin ollessa kesken/ongelmien keskeltä/pettäjän omien ongelmien vuoksi - alkaneet suhteet ei koskaankestä....
Tee tämä ittes vuoksi....
Turhaa "säästät" itteäs tälle naiselle vuosikausia, jos hän ei koskaan tule tekemään todellista ratkaisua, jäät ikuiseksi kakkoseksi, ja menetät samalla mahikset omaan perheeseen...
ja ehdota tälle rakastuneelle naiselle, että hän jättää lapset ukolle ja lähtee kanssasi perustamaan rakkaudella täytetyn kodin, jossa on kummallakin ihana asua.
Epäilen suuresti, että sinun lämmin rakkautesi ei riitä korvaamaan edes, näitä naisen lapsiaan kohtaan tuntemia tunteita.
Joten kyllä sinä tuot jännitystä ja sisältöä yksitoikkoiseen elämään tälle naiselle, et muuta.
Jos nykyinen mies jättää hänet, tarrautuu hän silloin sinuun mutta tietyn vaiheen jälkeen, hän etsii taas uuden jännityksen kohteen omaa elämäänsä täyttämään.
No tuskin lapset ongelma sillä nuorin 21 v.
Vaan voihan olla että olen vaan jännitystä ja jotain mitä nykyisessä suhteessaan ei saa??
Mun avioeroani ei hoitanut kohtalo vaan käräjäoikeus, niinkuin kaikkien muidenkin.
Miten niin ei "uskalla" erota jos väittää, että olet hänen elämänsä rakkaus?
Voithan ruveta hänelle "kohtaloksi" ja ilmoittaa aviomiehelle suhteestanne, siinä se sitten totuus punnitaan.
Nainen pettää nytkin eikä lopeta takuulla koskaan.
Paneppa tämä korvan taakse: Et usko nyt mua, mutta jonain päivänä muistat juuri tämän tekstin ja mietit, että hyppäisitkö partsilta!
Tuhoon tuomittu idea!!!!
Niin täytyy tunnustaa että en ole puhdas pulmunen minäkään sillä kaksi kertaa olen petänyt. Mutta nyt tunnen ensimmäistä kertaa elämässäni uskollisuutta toista kohtaan.
Olen löytänyt elämäni naisen ja se on tunne syvällä sisällä. Sitä ei voi toisille selittää jos ei sellaista itse koe.
Naisesi käytös on kyllä todella epäilyttävää ja itsekästä.
Jos sinä kerran olet hänelle "elämänsä rakkaus", hän pettää itseään, miestään, perhettään ja sinua pitämällä yllä kulissiliittoa, jolla ei ole tulevaisuutta ja joka ei tuo iloa kenellekään.
Täytyy olla aika sairas luonne kyetäkseen moiseen kaksinaamaisuuteen, joten suurempi todennäköisyys on se, että hän ei rakasta sinua niin paljon kuin väittää..
Valitettavasti kyllä juttu on niin että kun tapaa elämänsä rakkauden, niin siinä unohtuu kaikki muu, eikä sitä tunnetilaa edes kykene peittämään aviopuolisoltaan. Rakastunut ihminen muuttuu ulkoa ja sisältä niin, ettei tyhmempikään voi olla huomaamatta.
Jos hän on sujuvasti kyennyt jatkamaan apaattisen vaimon rooliaan miehensä aavistamatta mitään, ei sinulla kovin kummoinen vaikutus ole häneen ollutkaan.
Olet hänelle vain se korvike, joka puuttuu hänen omasta liitostaan.
Kun hänellä on sekä miehensä että sinut, hänellä on kaikki.
Miksi ihmeessä hän haluaisi tilanteen muuttuvan?
Ja kai sinäkin sen tajuat, ettei kohtalo hoida avioeroja vaan ihmiset itse! Miten ihmeessä voit niellä tuollaista potaskaa?
Vähän enemmän itsekunnioitusta, tällä hetkellä olet pelkkä sätkynukke.
Naisen on helppo saada mies tekemään mitä vain räpsyttelemällä ripsiään ja esittämällä viatonta.
Hän on kuitenkin noita, joka pitää kahta miestä pauloissaan eikä halua luopua ihanasta vallantunteestaan..