Mulla on ongelma, aina kun ihastun johonkin mieheen ja alamme tapailla minuun iskee ahdistus, se voi johtua jostain pienestä asiasta kuten jostain mitä mies sanoi tai teki miltä hän näytti kun tapasimme tjo. Lopulta olen haluton jatkamaan "suhdetta" ja lopetan sen. Sitten noin parin vk kuluttua olenkin jo iskenyt silmäni johon kuhun toiseen. En kuitenkaan "kierrätä" miehiä tahallani vaan joka kerta kun alan tapailla miestä uskon todella, että siitä voisi tulla jotain..? Voisiko syynä olla pikku tarkka isäni..?Olen joskus lukenut, että huono isä-tytär suhde voi vaikuttaa naisen tuleviin suhteisiin? Jos näin on miten sihen voisi vaikuttaa..?Kiitos jo etukäteen:)
Kierrätäjäkö?
Mena
4500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvää tässä tapauksessa on, että oikeastaan teet haittaa vaan itsellesi -- toisin kuin moni muu täällä.
Mutta kuvaamasi tilanne tietenkin on ikävä ja ehkä surullinenkin, niin kuin itsekin tunnet.
Onhan se niinkin, että paljon parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa -- voi olla, että et ole löytänyt sopivaa miestä (hyvä ja sopiva on sitten kaksi eri asiaa).
On pari muutakin ajatusta ... mutta jos kuitenkin ensin paljastat ikäsi...
" Hyvää tässä tapauksessa on, että oikeastaan teet haittaa vaan itsellesi -- toisin kuin moni muu täällä."
Niinköstä meinaat? Otitko huomioon sen että jospa tuon naisen tapaamat miehet ovat alkaneet tuntea jotain, sydän on miehilläkin ja senkin voi särkeä HUOM! Vai eikö ole mitään merkitystä miehen sydämellä ja miehen tunteilla?
Olet osin oikeassa -- mietin tuota itsekin, ja six meinasin ihan ekaks kysyykin vain ikää ...
Eli, tunteet on miehilläkin ja monella todella suuri sydän. Miehillä (kuten naisilla) on myös tolkku ja suhteellisuuden taju. JOs kierrätys on kirjoittajan kertoma 2 viikkoa ... niin mies ei siinä ajassa niin syvästi sitoudu ja rakastu, etteikö siitä parin päivä "vitutuksella" selviä (silloin miehelläkin on naama "norsunvitulla" jonkin aikaa... en sitä kiellä). Siis, mies osaa laittaa asiat perspektiiviin ja suhteuttamaan aikaisempiin kokemuksiin.
Pojat sitten ( 0 - 25 v, yleistäen -- poikkeudet vahvistaa säännön). He ottavat asiat rankemmin ja sydän voi särkyä ... tosin, sen ikäisillä se yleensä hyvin paranee (tunne toki aito ja tuskainen), ja onneksi samalla pää viisastuu. Tällekin on nimi, kasvaminen.
Eli, jos alkuperäinen kirjoittaja paljastaa ikänsä ... niin voin kertoa lisää "totuuksia" (
Kuuntele sydäntäsi, älä rupea väkisin seurustelemaan vain siksi, että nujertaisit itsesi.
Olethan aikuinen jo ihminen? Sinä teet itse omat päätöksesi. Kun ihmisellä on kyky antaa anteeksi itselleen ja toisille ihmisille hänen on helpompi elää.