Kirjoittelin taannoin yhdeksän sivun autoverovalituksen hallinto-oikeudelle. Nyt näyttäisi siltä, että takaisin on tulossa noin puolet maksamastani verosta. Aikaa valitukseen kului useampi tunti, mutta palautusta on tulossa kolmisen tonnia korkoineen.
Alkuperäinen veropäätös oli täysin väärin, ja tullin menettely ala-arvoista.
Luulen että valtio loppujen lopuksi jää tullin harkitsemattoman toiminnan takia tappiolle kaikkien valitusten käsittelyn aiheuttaman työn ja kustannusten jälkeen.
Alkuperäinen veropäätös oli täysin väärin, ja tullin menettely ala-arvoista.
Luulen että valtio loppujen lopuksi jää tullin harkitsemattoman toiminnan takia tappiolle kaikkien valitusten käsittelyn aiheuttaman työn ja kustannusten jälkeen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
terve mä tein valituksen viime syyskuussa ei oo mitään kuulunu. kauan sulla meni et sait päätöksen?
Moi,
Voisitko kertoa hieman enemmän omasta "case"stasi: Esimerkiksi sen, minkälainen auto oli kyseessä ja paljonko vero alunperin oli. Tämä auttaisi kovasti omia laskelmiani. Itse olen hankkimassa auton Saksasta kevään aikana.
Toin vuoden -94 mallisen volvo 850 farmarin huhtikuussa 2003.
Tulli käytti autodatan arviohintaa 15.900, julkinen tavarantarkastaja arvioi hinnaksi 12.000. Aikamoinen ero?
Tullin käyttämä alkuperäinen veroprosentti oli 29 prosenttia, ja juuri julkistettu todellinen ko. kuukauden prosentti on 22.
Alkuperäinen veron määrä (autovero alv) oli 5.900, laskujeni mukaan palautusta tulisi noin 2.700.
Olin yhteydessä Tulliin, ja pyysin pikakäsittelyä kun juttu on mielestäni olemassa olevilla tiedoila helposti itseoikaistavissa. Jos siihen suostutaan, vedän valitukseni pois.
Jos tarvitset apua valituksen teossa, voin toimia asiamiehenä (lausunto, laskelmat, valituksen muotoilu). Tällä palstalla ei saa mainostaa palveluita, joten ei siitä sen enempää.
Itselläni lähes yksi-yhteen case, toin vuotta nuoremman 850 farkun syksyllä. Tulli jätti yksilölliset piirteet huomioonottamatta, ja lätkäisi arviohinnaksi käsittämättömän 16500e.
Paljonko tavarantarkastajan lausunto maksoi, ja voitko suositella jotain tiettyä tarkastajaa? Jos et halua mainita nimiä, niin seutukuntakin käy. Omalla alueellani tuntuvat olevan kalliihkoja / siteitä järjestäytyneeseen autokauppaan.
Kiitos tarkennuksestasi. Valituksen tekoon en kuitenkaan tarvitse apua, sillä minulla ei vielä ole tullattavaa autoakaan. Oma mielenkiintoni on kiinnittynyt erään automerkin (Range Rover) veroprosenttiin: Tullin julkistamien tietojen mukaan se olisi nimittäin käyttänyt vuoden '90 malliselle RR:lle 30% veroastettta, mikä on kummallista ensinnäkin siksi, että muissa vastaavan kokoisissa autoissa ko. prosentti on huomattavasti alhaisempi. Lisäksi olen ymmärtänyt, että maastoajoneuvoille tuli täysi autovero vasta 1993 ja muiden merkkien kohdalla tämä näkyykin prosenteissa, mutta jostakin syystä RR on ilmeisesti tulkittu henkilöautoksi tms. Kyseisiä autoja on kuitenkin tuotu toistaiseksi niin vähän, ettei valituksistakaan ja tullin mahdollisista reaktioista näytä olevan saatavilla dataa.
Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että tavarantarkastajan lausunto antaa ainoan lähellä olevan arviohinnan kustakin autosta ja sen käyttö olisikin siis suositeltavaa mikäli hinta tuntuu Tullin arvion mukaan olevan aivan eri luokkaa.
Koska yleisen oikeustajun vastaisesti, näyttäisi kuluttajalla/verovelvollisella olla näyttäoikeus, niin voisiko tavarantarkastajan laskua "maksuttaa" tullilla jos hinta-arvio heittää Tullin summista? Näinhän yleisesti on esim. oikeuskulujen kohdalla: se kumman hyväksi asia katsotaan, on oikeutettu perimään kulut toiselta osapuolelta. Tulli siis maksumieheksi mikäli hintarvio muuttuu?
Kerroit ensin, että palautusta on tulossa 3000 e.
Nyt sanot, että edes päätöstä ei ole tullut.
Verotusarvon muuttumisesta ei siis ole mitään takeita ja tuon 29%:n ja 22%:n erotuksen tulli palauttaa automaattisesti ilman valitustakin.
Täyttä puppua koko juttusi ja vielä yrität hävytön mainostaa palvelujasi (lakimies... pyh). Itselläsikin on suuri vaara, että koko valituksesta (9 sivua!!!) ei jää mitään muuta tulosta kuin tavarantarkastajan lasku maksettavaksi.
Oleellinen asia tuo tavarantarkastajan aiheuttamat kulut.
Ei voi olla mitenkään oikein, että kuluttaja joutuu käyttämään omalla kustanuksellaan tavarantarkastajaa saadakseen tullin korjaamaan virheellisen veropäätöksensä.
Suosittelen, että kaikki tavarantarkastajaa käyttäneet huomioivat valituksessaan vaatimuksen tämän tullin aiheuttaman kulun korvaamisesta.
Joku tavarantarkastajaa käyttänyt voisi vaikka kysäistä asiaa esim. oikeusasiamieheltä.
Hyvä Mika, kun kerran haukuit hävyttömäksi ja ilmoitit jutun olevan puppua, niin kommentoidaan nyt sitten.
En missään vaiheessa väittänyt, että olisin saanut uuden päätöksen valitukseni perusteella, vaan että alkuperäinen päätös oli väärin ja olen saamassa palautusta. Määrä perustuu omiin laskelmiini. Jos ymmärsit toisin, se on harmi. Tullin virkamiehen ilmoituksen mukaan jonossa on noin 10.000 vanhan lain mukaan tehdyn autoveropäätöksen mukaista valitusta, ja uuden lain mukaisia käsitellään vasta niiden jälkeen. Normaalissa käsittelyssä en siis mitenkään olisi voinut vielä saada päätöstä. Omassa asiassani sekä veroprosentti että oikea arvo ovat helposti tullin käytettävissä, joten pyysin suullisesti itseoikaisua.
Varsinaisesta päätöksestä:
Kuten mainitset, tulli varmastikin korjaa autoveroprosentin oma-aloitteisesti oikein, jahka asiani etenee normaalin prosessin mukaisesti siihen asti. Siihen voi kuitenkin kulua huomattavan kauan. En mielelläni odottaisi, vaan toivon saavani palautuksen nopeammin, mikäli laki antaa siihen mahdollisuuden.
Auton yleistä vähittäismyyntiarvoa tulli ei ymmärtääkseni normaalissa toiminnassaan korjaa ilman sitä koskevaa vaatimusta ja selvitystä. Aikanaan tehtävä toinen päätös siis jättäisi veron määrän edelleen vääräksi. Siinä mielessä lausunnon hinta ei mene hukkaan. Lienet oikeassa siinä, että Tullilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta noudattaa tavarantarkastajan lausuntoa. Se nyt kuitenkin oli paras käytettävissäni oleva näyttö oikeasta tavaran arvosta, ilman mitään perustelua vaatimukseni olisi ollut köykäinen. Lisäksi sain kuulla, että tulli ottaa lausunnot vakavasti, vaikka tullin puhuessa vastuu on kuulijalla.
Oikeudellisesta prosessista aiheutuu aina kuluja ja vaivaa, ja lausunnon arvo on osa niitä. Otin tietyn riskin hankkiessani lausunnon, mutta tuotto-odotuskin on itselleni hyväksyttävä.
Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että verovelvollisen kannettavaksi ei pitäisi jäädä verotettavan kohteen arvon selvittämisestä aiheutuneet kulut, varsinkin kun arvojen ero vaikuttaa olevan suuri ja verovelvollisen oikeusturva edellyttää lausunnon hankkimista, eikä tulli sitä itse hanki.
Valituksen tekeminen ja lausunnon hankkiminen oli edellä esitetyin perustein mielestäni järkevää. Kun siihen kerran ryhtyy, se on mielestäni syytä tehdä huolella, ehkä jopa yhdeksän sivun verran. Siitäkin voit vapaasti olla eri mieltä.
Palvelujen mainostamista nimenomaan yritin välttää, sehän ei ole keskustelun sääntöjen mukaista. Aihe herätti kiinnostusta, joten samalla kun kerroin lisää asiastani, tarjosin apuani. On ihmisiä, jotka eri syistä mieluummin käyttävät erilaisiin tehtäviin asiamiestä kuin toimivat itse. Pahoittelen jos sait sellaisen käsityksen, että kirjoitin mainostaakseni palvelua, siitä ei ole kyse. Autoverotus tällä hetkellä kokonaisuutena on mielestäni vastoin kansalaisyhteiskunnan perusteita, EY:n tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta ja kansalaisten yhdenvertaisuutta, siksi uhraan tälle asialle aikaani.
Lausunnon kustannuksista: Itse hankin lausuntoni Espoolaiselta julkiselta tavarantarkastajalta, ja maksoin lausunnosta kaikkine kuluineen noin 200 euroa. Lausunto oli monipuolinen ja perusteltu, ja sen liitteenä oli valokuvia autosta. Voit pitää määrää ihan vääränä jos haluat, mutta se lienee Espoon kauppakamarin mukainen taksa. Sen enempää en kai voi kertoa, etten suututa Mikaa ja ala mainostaa palveluita.
Mukava lukea asiallista juttua. Kiitos!
"Aikaa valitukseen kului useampi tunti, mutta palautusta on tulossa kolmisen tonnia korkoineen.
Alkuperäinen veropäätös oli täysin väärin, ja tullin menettely ala-arvoista."
Pitkästä selityksestäsi huolimatta asia on yksinkertainen. Tulli palauttaa (suht. nopeasti) prosentin julkaisemisen jälkeen liikaa perityn veron automaattisesti.
Verotusarvon tulli laskee tietyllä tavalla, joka on kaikille verovelvollisille sama. Tavarantarkastajan arvioperuste on eri. Verotusta ei voida toimittaa sillä periaatteella, että kun uhraa 200 e itse hankkimaansa arvioon, niin saa 1000:n verosta alennusta. Eli valitus aina palkittaisiin.
Ja lopuksi. Hallintovalitus ei ole siviiliprosessia, jossa korvataan hävinneen osapuolen oikeuenkäyntikuluja. Eli arviot ym. jää omaksi tappioksi. Valtiolta tietenkin voi vaatia eri oikeudenkäynnistä vahingonkorvausta, mutta se on jo taas eri juttu.
Terveisin oikea lakimies
Hyvä "Oikea lakimies", ehkäpä vielä toistan muutaman edellisen viestini kohdan, jotta ei jää väärää käsitystä.
- Ensinnäkin: jos luet vaatimatonta ja varmastikin hyvin puutteellista kirjoitustani tarkemmin, huomaat, etten väittänyt, että tulli korvaisi lausunnon arvon sellaisenaan. Kirjoitin, että niin pitäisi mielestäni tehdä, koska verovelvollisen on oikeutta saadakseen tullut hankkia maksullinen lausunto, ja tullin arvio poikkesi suuresti ammattilaisen arviosta. Näin kai Siilinkin joutui tekemään, eihän tulli usko verovelvollisen omaa ilmoitusta auton arvosta. Tämä periaate ei varmaankaan ole käyttökelpoinen kaikessa lainkäytössä. Saat olla eri mieltä mielipiteeni järkevyydestä.
- Toiseksi: Totesin aika selvästi, että prosessissa ottaa kuluriskin. Voi olla, että menetän ko. rahan (noin 200 e), mutta jos vaihtoehto on, että en saa tullin vääränä pitämäni hinta-arvion perusteella palautusta (noin 1.500 e), olen valmis ottamaan riskin. Lisäksi voi olla, että tein turhaa työtä laatiessani valituksen, mutta olkoon niin. Olen ennenkin tehnyt asioita, joista en ole saanut välitöntä rahallista korvausta.
- Kolmanneksi: Toteat, että veroprosentin korjaukseen perustuva palautus tulee melko nopeasti. Se olisikin hyvä. Päätöksen perusteena olevaa auton arvoa tulli ei tietääkseni oma-aloitteisesti muuta. Mielestäni ei ollut aivan tyhmää pyytää tullia tässä vaiheessa selvittämään, voisiko se ottaa lausunnon huomioon samalla kun se korjaa veroprosenttia. Tästäkin asiasta saa olla eri mielipiteitä, itse yritän aktiivisesti saada rahani pois tullista mieluummin nopeasti kuin hitaasti.
Tämä tästä keskustelusta. Oma vähäinen kontribuutioni on annettu, toivottavasti siitä joku hyötyi. Kiitos "Oikealle lakimiehelle" terävistä (piikikkäistä) kommenteista.
Kiitos keskustelunavauksestasi ja kommenteistasi. Tämä viestiketju on mielenkiintoisimpia pitkään aikaan. Toivottavasti pidät meidät ajan tasalla valituksesi käänteistä.
On nähty, että tullin markkina-arvot ovat järjestään vääriä, jopa kymmeniä prosentteja yläkanttiin. Tavarantarkastajan lausunto lienee paras mahdollinen keino tämän osoittamiseen. Jos tätäkään ei valitusportaissa katsota riittäväksi, niin mitä sitten?
Omista nykyisistä ja tulevista tuontiautoistani tulen mitä suurimmalla todennäköisyydella lausunnot hankkimaan. Valituksen jättämistä sen sijaan aion lykätä valitusajan loppuun. Tämä siksi, että seuraavan kolmen vuoden aikana ehtii paljon tapahtua, ja 9% viivästyskorko on riittävän hyvä tuotto sitoutuneelle pääomalle.
... alkuperäinen viestisi sävy oli ihan toinen.
>>Alkuperäinen veropäätös oli täysin väärin, ja tullin menettely ala-arvoista
Mitä olet mieltä, onko autontuojalla oikeus saada tietää, mitkä ovat ne lähtöarvot, joista omaa autoaan vastaava "taulukkoprosentti" on saatu syntymään?
Kerropa Mika lisätietoja itsestäsi, ettei tarvitse varuilta kaikkia Mika nimisiä lakimiehiä karttaa, jos tarvetta lakiapuun tulee. Olen nimittäin oikeudenmukaisuuden puolella oleva automies.
ollut edes veroprosentin osalta oikea päätös.Ei taatusti ollut.Arvaappa miksi?
No siksi,että vero% on aivan väärin laskettu. JUU, niin se vain on, joo,reilu peli vai mitä, JOO!!(Se yleinen prosentti on vain laskettu tullin taholta aivan pr...stä, eili väärin ja vielä VM ohjeiden (ei kirjallisten) mukaan ja vielä VM:ön tieten. JES NIIN SE VAIN ON,vielä...
Älä lässytä. Mikä on ongelmasi?
Autoverolaissa ei oteta kantaa siihen miten verotusperustana käytettävä markkina-arvo määrätään. Yksiselitteistä on ainoastaan se, että tämän arvon perusteella määrättävä vero ei saa YKSITTÄISESSÄKÄÄN TAPAUKSESSA olla korkeampi kuin jo maassa olevassa autossa jäljellä oleva vero. Kaikille asiaan tutustuneille on selvää että tullin omaksuva käytäntö on räikeän virheellistä ja johtaa säännönmukaisesti aivan liian korkeisiin veroihin.
Kenellekään omilla aivoillaan ajattelevalle ei pitäisi olla epäselvää, että ajoneuvon perusteelliseen yksilölliseen arviointiin perustuva asiantuntijalausunto on aika helvetin vahvoilla verrattuna jonkin autokaupan intressitahon tilastolliseen hatustavetoon.
Tämäkin versio autoverolaista on hiekalle perustettu kärjellään seisova pyramidi, joka ei tule saavuttamaan edes uhmaikää. Fiksut pärjäävät aina ja keräävät hillot himaan korkojen kera. Lässyttäjät jäävät kotiin nukkumaan auktoriteettiuskoonsa tuuduttautuneina.
Verotustiedot ovat salaisia ja vanhan lain mukaiset verotusarvot (CIF-hinnat) ovat yleisen laissa säädetyn liikesalaisuuden piirissä.
Mutta julkisuuslaki sanoo näin:
"11 §. Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin.
Hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn."
Pykälässä on pitkä rimpsu poikkeuksia, joista tässä tapauksessa tulisi kysymykseen ainoastaan tämä:
"Asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta:
1) asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua;"
Luin kysymyksen huolimattomasti. Tarkoitin yleisprosenttia 29/30, mikäli sitä sovelletaan esim. vm.-95 ja vanhenpaan autoon.
Taulukkoprosenttien taustatietojen riitauttaminen onkin vähän eri juttu. Tässähän on vähän vastaava tilanne, kuin verottajan vahvistaessa varallisuusverotusta varten tiettyjä verotusarvoja.
Silloin virhe ei ole verotusmenettelyssä, vaan viranomaisen valmistelevassa toiminnassa. Ehkä se asia etenisi kantelutietä oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle. Mikäli virhe olisi ilmeinen, olisi tietenkin syytä ensin ilmoittaa veroviranomaiselle, eli autoverotuksessa tullille.
Jokatapauksessa jonkinlainen näyttö virhe-epäilyn tueksi pitäisi olla, ennekuin asiaa lähdettäisiin tutkimaan.
http://www.hamechamber.fi/htt-tavarantarkastajat.htm
Vähän virnistäen katsoin autojen TAVARANTARKISTAJAN ammatin ....puolueeton lausunto ?
Tietääkö kukaan millaisen liikkeen takana ?
"Autoverolaki 11 b §. (V:15.5.2003 , A:4.4.2003, Sk:266/2003) Ajoneuvon yleisellä vähittäismyyntiarvolla tarkoitetaan hintaa, joka yhdestä samanlaisesta ajoneuvosta olisi yleisesti saatavissa myytäessä se verollisena Suomen markkinoilla kuluttajan asemassa olevalle ostajalle sinä ajankohtana, jona ajoneuvo ilmoitetaan tai olisi pitänyt ilmoittaa verotettavaksi. Jos yleisiin myyntihintoihin perustuvaa arvoa ei ole käytettävissä, yleinen vähittäismyyntiarvo määritetään siitä hinnasta, jolla samanlaisia ajoneuvoja yleisesti ilmoitetaan myytäväksi, vähennettynä tavanomaisia alennuksia vastaavalla erällä.
Ajoneuvon yleiseen vähittäismyyntiarvoon katsotaan kuuluvan kaikki se, minkä ajoneuvon ostaja välittömästi tai välillisesti luovuttaa vastikkeeksi ajoneuvosta myyjälle tai kolmannelle osapuolelle. Arvoon luettavan erän nimityksellä, maksun ajankohdalla tai muulla vastaavalla seikalla ei ole vaikutusta siihen, onko erä sisällytettävä vähittäismyyntiarvoon. Tavanomaisia rahoituskuluja ja ajoneuvon asiakkaalle toimittamisesta aiheutuvia tavanomaisia enintään 600 euron suuruisia kustannuksia ei kuitenkaan lueta ajoneuvon arvoon."
Lain mukaan verotuarvo perustuu ensisijaisesti yleisiin myyntihintoihin (yleinen vähittäismyyntiarvo). Koska laki on tämä, ei tulli voi lainvastaisesti lähteä perustamaan verotusarvoja esim. verovelvollisen itse hankkimaan arvioon. Sama koskee valitusviranomaisia (hallinto-oikeus).
Esimerkiksi voitaisiin ottaa jokin iso autoliike, joka tuo Saksasta satoja autoja vuodessa (R-Jouppi). Valtaosa autoista myydään kohtalaisen nopeassa tahdissa, jolloin kunkin yksilön faktinen vähittäismyyntiarvo tulee kiistattomasti selville. Ei ole kyseessä edes miään arvio. Parhaimmillaan autosta saattaa olla jo kauppa valmiina ja hinta selvillä, eli liike hankkii Saksasta asiakkaan toivoman auton
Mikäli lähdettäisiin tähän yksilökohtaiseen, esim. tavarantarkastajan antamaan arvoon perustuvaan systeemiin, tällainen autoliike voisi tehdä verovalituksen jokaisesta autosta, koska he pystyisivät todistamaan, että todellinen vähittäismyyntiarvo oli eri kuin verotuslaskelmassa oleva arvo. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska arvonmääritys autoverolain mukaan ei toimi näin. Ja mikäli väite siitä, että tullin käyttämät arvot olisivat järjestelmällisesti yläkantissa, tällaiset autoliikkeet puuttuisivat siihen.
Mikäli olette parempia oikeusoppineita, kuten näistä viesteistä voisi päätellä, niin tulkaa autuaaksi omassa uskossanne.
Näin maallikkona ensimmäinen vastauksesi kuulosti asiaan paremmin sopivalta:
"11 §. Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin.
Hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn."
En ymmärrä, miksi tätä ei pitäsi soveltaa taulukkoprosentin riitauttamisessa?
Mitenköhän asianosaiselta voisi edellyttää pienintäkään näyttöä valituksen tueksi, jos hänelle ei anneta mahdollisuutta nähdä tietoja, joiden perusteella näytön voisi antaa?
Et kertonut ajomäärää tms. Mikäli oli alle 200 tkm ajettu, näyttää autotalli.com nyt tällä hetkellä -94:n alarajaksi 15.900 e. Joten halvimmastakin -94:sta pitäisi saada alennusta 25 % että päädyttäisiin tuohon 12.000 e:n hintaan. Olen vuoden sisällä ostanut yhden käytetyn ja toistakin olen pitkään katsellut. Kauppiaat lupaavat käteiskaupassakin yllättävän pieniä alennuksia eikä KP:ssakaan tunnu tärppäävän. Ihan viimeaikoina ovat hinnat kyllä tulleet alas ja tarjoukset ovat parantuneet. Tullin hinta Volvostasi vajaa vuosi sitten näyttäisi olevan OK.
Kiitos asiantuntevista vastauksistasi.
Kuitenkin lainaus:
"Ja mikäli väite siitä, että tullin käyttämät arvot olisivat järjestelmällisesti yläkantissa, tällaiset autoliikkeet puuttuisivat siihen."
Mitä tarkoitat "tällaisilla autoliikkeillä"? Rinta-Jouppia ja muita merkkiliikkeitäkö? Niillähän ei ole pienintäkään intressiä saada tuontiautojen hintatasoa alemmas, koska se on se vakavin uhka suljetulle liiketoiminnalle.
Ainoa tutkimus, joka on tehty tullin käyttämien arvojen oikeellisuudesta, on osoittanut, että ne ovat yläkantissa ja siten virheellisiä.
Huomasin itsekin huonon sanavalinnan ja arvasin, että tähän puututaan. On totta, että autokaupalla on tietty intressi pitää pyyntihintoja korkealla, koska suurin osa (toisin kuin esim R-J) ei halua siirtyä käytettyjen tuontibisnekseen. Sekin on totta, että kaupan ja valtion intressit ovat yhdensuuntaiset. Kuvio on hyvin monimutkainen, koska autoveron tuotto taas on pois muusta verotuksesta.
On myös hyvä muistaa, että niistä runsaasta 30000 tuontikäytetystä valtaosa on ollut kaupallista tuontia ja siten käytettyjen ylihinnoittelun vaikutus osin eliminoituu. Tuontia harjoittavalla kauppiaalla on sekä tuontiautoja, että vaihdossa tulleita Suomi-autoja. Kun hän pitää käytetyn hintalapussa ylihintaa, jolla mahdollisesti yritetään rajoittaa tuontia, kalikka kalahtaa hänen omaan nilkkaansa korkeampana tuontiauton verona. Liian korkeasta pyynnistä on siis pelkästään haittaa.
Näinollen esim. Rinta-Joupin, jolla on pitkäaikaiset suhteet ja hankintakanavat Saksaan ei kannattaisi pitää ylihintaa, koska muita alemmilla pyynneillä he nopeasti lisäisivät myyntiään ja pystyisivät tontikäytetyillä tyydyttämään kysynnän. Käytettyjen autoverotuksessa he voisivat suureen myyntivolyymiinsä vedoten vaatia alempia verotusarvoja (toteutuneista hinnoista tulisi yleisiä hintoja).
Jokatapauksessa taktiset kuviot liiketoiminnassa ja kaavamainen verotusmenettely ovat ihan eri asioita. Mikäli verotus toimitettaisiin yksilökohtaisten todellisten arvojen mukaan, tuontiautojen kauppiaat voisivat pyytää verotusta toteutuneen hinnan mukaan. Mutta näin ei voida tehdä. Koska todellinen kauppahinta ei voi olla verotuksen peruste, ei sitä myöskään voi ei voi olla jonkun ulkopuolisen arvio. Tämä oli pointtini.
Pitääkö tulli verotusarvotasoa liian korkealla ja mikä tietyn auton hintataso on, se on ikuisuuskysymys. Mikäli kuvitellaan tietty auto (yksi yksilöllinen tapaus). Sen hinta riippuu siitä minkä liikkeen hallissa se seisoo. Eri kauppiailla on eri hinnoittelustrategioita. Vaikka se on samassa liikkeessä, sen hinta riippuu mm. siitä, millä hintaa se on tullut sisään jne. Se taas riippuun mm. auton vaihtajasta, jotkut tinkaavat vimmatusti, jotkut eivät oikeastaan lainaan.
Kun se myydään, tulee taas esiin ostajan tinkimiskyky ja halu. Sen lisäksi hinta voi olla alempi, mikäli se on kauan seisonut hallissa. Tällä hetkellä hintatasoa painaa kauppiaiden suuret varastot. Käytetyllä autolla on menelaista arvoa tunnearvosta - kirjanpitoarvoon. Se ei ole kuin kossupullo, jolla on kunakin hetkenä vain yksi hinta (Alkossa). Näin ollen tietyssä vaihteluvälissä olevat hinnat ovat kaikki yhtä oikeita tai vääriä.
Verotusarvon ongelma ei ole valtiovallan luoma, eikä siihen voi vaikuttaa lainsäätäjä, tulli eikä auton ostaja. Se on systeemiin sisäänrakennettu ja siellä se pysyy niin kauan kuin autoja niiden rahallisen arvon perusteella verotetaan.
Tässä on sellainen juttu, että julkisuuslaki koskee viranomaisen asian käsittelyä varten hankkimaa aineistoa. Siis sitä todistelua koskevaa asiakirja- tms. aineistoa, jonka perusteella ratkaisu on tehty.
Kun tulli tekee verotuspäätöksen, sillä ei ole käytössä tätä tausta-aineistoa vaan taulukkoprosentit perustuvat lakiin. Samoin on myöskin yleisprosenttin kohdalla, mutta silloin törmätään autoverolain 6 a § 4 momenttiin, joka kuuluu näin:
"Jos 3 momentissa kannetun veron määrä ylittää sen veron, joka sisältyy markkinoilla olevan vastaavan ajoneuvon jäljellä olevaan arvoon, veron ylittävää määrää ei kanneta."
3 momentti on juuri tuo yleisprosenttia koskeva.
Mistä verottaja tietää ylittääkö 29/30 oikean veron määrän, ellei tausta-aineistoa ole ?
No tullistahan on kerrottu, että heillä sitä ei ole. Näyttäisi ainakin Siilinin tapauksen perusteella siltä, että yleisprosenttia ei silloinkaan käytettäisi, vaan alinta vastaavassa autossa tiedossa olevaa.
Näin ollen tausta-aineisto jää ikuisiksi ajoiksi pimentoon, ellei sitä maahantuojalta saa. Siellähän se on niin pitkään kuin arkistoja säilytetään.
Lainaus:
"Kun tulli tekee verotuspäätöksen, sillä ei ole käytössä tätä tausta-aineistoa vaan taulukkoprosentit perustuvat lakiin."
Ei kai ne taulukon veroprosentit mihinkään lakiin perustu, vaan tullin itse tekemiin (tai merkkimaahantuojien, jollaista tietoa tulli on myös kertonut) laskelmiin ja selvityksiin.
Sillä asialla, onko tullilla käytössään verotuspäätöstä tehdessään sen hallussa oleva tausta-aineisto vai säilyttääkö se sitä eri huoneessa, ei liene merkitystä. Se on tullin sisäisestä työnjaosta riippuva asia.
Taulukon julkaiseminen sen sijaan perustuu lakiin.
Ote laista:
"...olisi yleisesti saatavissa myytäessä se verollisena Suomen markkinoilla kuluttajan asemassa olevalle ostajalle..."
Minun äidinkielen ymmärryksellä tässä ei viitata mitenkään yksinomaan elinkeinonharjoittajan myyntiin. Autokauppaa tapahtuu paljon myös suoraa kuluttajien välillä ja tämän kaupan alan hintataso unohdetaan nykytulkinnassa kokonaan. Autoliikkeen myynnin yhteydessä kuluttaja saa itse auton lisäksi kuluttajasuojalain mukaisen takuuturvan (lisäksi mahdollisesti täydellisemmän takuun), sekä lähes poikkeuksetta mahdollisuuden vaihtokauppaan, jolla on myös tietty arvo. Koska nämä sisältyvät autokaupassa myytävän auton myyntihintaan, on se korkeampi, kuin kuluttajien välisen kaupan hinta, joka on puhdas auton arvo.
"...yleisesti saatavissa..." eli kyseinen hinta olisi kuluttajankin yleisesti saatavissa myydessään auton toiselle kuluttajalle. Tässä tullin nykyinen tulkinta on väärässä.
Lain mukaan tulli voi käyttää hinnoitteluapuna esim. kaupallisesta myynnistä saatavia tilastoja, mutta se ei varmasti oikeuta rikkomaan em. lain tekstiä.
Voihan tuota vaatia. Luulenpa vaan, ettei aineistoa luovuteta tuon julkisuuslain perusteella taulukkoprosenteista, eikä yleisprosenteistakaan, koska sitä ei tullin käytössä ole. Silloin voidaan tietenkin kysyä, mikä merkitys autoverolain 6a§ 4 momentilla on.
Pidän lopultakin aika outona, että kansalaiselle määrätään maksettavasi vero, jonka prosenttiluku on jonkin tahon (sen, joka pyrkii maksimoimaan verotuoton) yksipuolisesti ilmoittaman ilman asianomaisen mitään tarkistusmahdollisuutta.
Ymmärrän julkisuuslain varmistavan juuri tämän asianosaisen tiedonsaantimhdollisuuden, jota pitäisin myös länsimaisen oikeuskäytännön kannalta täysin perustavaa laatua olevana asiana.
Minun äidinkielen ymmärryksellä tässä ei viitata mitenkään yksinomaan elinkeinonharjoittajan myyntiin.
-- Oikeassa olet. Ongelma onkin siinä, ettei yksityisistä kaupoista sen paremmin kuin liikkeidenkään toteutuneisiin kauppoihin perustuvista hinnoista ole saatavissa tietoa siinä muodossa, että se olisi massamenettelyssä (yli 30000 verotuspäätöstä/vuosi) käytettävissä. KP:n pyynnit ovat samat kuin liikkeissä (noin yleisesti).
Lain mukaan tulli voi käyttää hinnoitteluapuna esim. kaupallisesta myynnistä saatavia tilastoja, mutta se ei varmasti oikeuta rikkomaan em. lain tekstiä.
-- Kuten aiemmin sanoin, käytetyllä autolla ei ole sellaista hintaa kuin kossupullolla. Käytännön pakko on tyytyä tietyyn haarukkaan. Mikäli tulli vetää ylärajalle sen vuoksi, että mm. eduskunnassa lakia säädettäessä ilmaistiin selkeä tavoite periä käytetyistä veroa mahdollisimman paljon, ei auta.
Valituksessa pitää pystyä osoittamaan, että meni ylärajan yli.
On kuitenkin muistettava, että salassapidettävää tietoa, mm. liikesalaisuus, josta tässä asiassa on kysymys, on paljon. Ja näin pitää ollakin.
"Valituksessa pitää pystyä osoittamaan, että meni ylärajan yli."
Valituksessa pitää pystyä osoittamaan, että meni alarajan yli olisi mielestäni oikea tulkinta. Muuten syrjitään yksittäistapauksessa ja se on tunnetusti kiellettyä. Tai jos oikein vedetään tiukka vaatimus niin tullin pitää pystyä osittamaan ettei se perinyt liikaa eikä auton tuojan.
Tulli yrittää kokoajan siirtää näyttövelvollisuutta tuojalle. Kun verotus perustuu tuojalle näkymättömiin muiden toimijoiden saamiin todellisiin kauppahintoihin ja uusista aikoinaan maksettuihin prosentteihin joiden perusta on salaista tietoa, ei yksittäisellä tuojalla voi mitenkään olla tietoa niistä arvoista joiden perusteella hänen tuomaa autoa tulisi verottaa. Siis tullin on esitettävä miksi auto on sen arvoinen mitä se verotuksessa käyttävät ja annettava pyydettäessä nähtäväksi myös tiedot joihin arvio perustuu.
Tuon tasoista salassapidettävää tietoa on yhteiskunta täynnä, joten salassapidon varjolla kansalaisen oikeuden polkemista ei voida rajoittaa.
Kysymys on kansalaisen oikeudesta saada tietää kyseisen automallin kyseisen ajankohdan (usein vuosia vanha tieto) CIF-hinta. Tämän yksittäisen tiedon salaaminen asianosaiselta ei voi olla sellainen, että "yleinen etu" ei voi sitä sallia.
Asianosaiselta voidaan edellyttää tästä yksittäisestä tiedosta vaitiolositoumus. Niin kuin hyvin tiedät, vaitiolovaatimuksia on maailma täynnä, joten mistään ihmellisestä asiasta ei ole kysymys. Ei niiden kaikkien tullin virkamistenkään silmiä ole puhkottu, vaikka samoja papereita ovat nähneet.
P. S. Kiitos, kun jaksat alan ihmisenä osallistua tähän keskusteluun. Usein täällä keskustellaan melko rajallisin tiedoin lainsäädännöstä.
Muistettava, että ilmoituksissa suurimman massan muodostavat ne yksilöt, jotka on ylihinnoiteltu, eivätkä mene kaupaksi. Sopivasti hinnoiteltu tulee lehteen tai nettiin, parin päivän päästä se on jo myyty ja ilmoitus poistettu. Jäljellä taas vain ne ylihintaiset. Esim. kuluttajatutkimusviraston selvitys valotti tätä ilmiötä, joka vääristää näkemystä yleisestä hintatasosta.
Omasta 850 20V -95 alle 180tkm farkusta, lähes kaikki varusteet, olen valmis luopumaan vaikka heti sanotaan pari tonnia tuon löytämäsi alarajan ali, eli 13900.
myöskin tavarantarkastajan lausunnon,eikä voi kuin nauraa tullin sekä auto-datan hinta-arvioille. Tavarantarkastajaa lainatakseni "auto-data on autokauppiaiden luoma lista autojen myyntihinnoista katteineen,takuineen yms."
Mulla -93 Audi;tullin arvio! lähes 13ke,tavarantarkajan alle 9ke.Eikun pukkaamaan valitusta...
Minulla tavarantarkastaja arvioi auton 34 keuroa, Autodata/tulli 42300! Tarkastaja totesi, että markkinahinta on se, jonka saisin kun myyn auton yksityishenkilönä ilman mahdollisuuutta rahoitukseen ja vaihtoautoon. Eikä takuutakaan olisi.