Onko mahdollista, että pettäjä vain 'sekoaa'?? Olen ihmeissäni.. Meillä on aina ollut todella hyvä suhde puolin ja toisin. Vähän aikaa sitten mieheni kuitenkin petti minua. Hän kuulemma sekosi. Olen ihmeissäni, hän on aina palvonut minua?!
Mahdollista??
Näin..
111992
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toihan kuulostaa ihan selvästi siltä, ettet sä joko a.) oo antanu sille tarpeeks huomioo tai sit b.) Se on täys sekopää. Ittellekin kävi melko samantapanen tilanne. Tunteet roihuaa palvomisessa kuumana, ja toi kuulostaa jotenkin siltä, niin kuin se olis todella hakenu sitä huomioo. Kerropa mulle rehellisesti, ootko sä vaan nauttinu sen palvonnasta vai vastannu sen tunteisiin?
Kylläpä osuit oikeaan, Nellamooneli!! Ennen tätä koko pettämistä läheiset ystäväni ja ystävämme sanoivat minulle samaa. Eli nautin vain palvonnasta, enkä oikein itse antanut mitään takaisin. Myös mieheni on sanonut, etten arvostanut häntä, ja että oli kiva saada sitä sitten muualta. Näin jälkikäteen ajatellen olen tullut samaan tulokseen. Kohtelin häntä aika huonosti. Joten kyllä saan syyttää myös itseäni. Prinsessa tipahti pilvilinnastaan ja vauhdilla. En ottanut häntä ja hänen toiveitaan yhtään huomioon. Elimme jokseenkin minun ehdoillani. Nyt asiat on sitten toisin! Eli tuosta herätyksestä oli kyllä apua. Suhteemme on nykyään erilainen. Tosin vieläkin on oppimista.. Huomaan noita samoja piirteitä itsessäni vieläkin silloin tällöin. Hyvä juttu oli kuitenkin se, että molemmat oppivat jotain!
olla olemassa!Huomaa virheensä,vaikka kantapään kautta.Tunnustaa ne ja vieläpä oppii ilman katkeroitumista.Jos näin on, olet ainutlaatuinen!!
Minun oli pakko katsoa peiliin. Rakastan miestäni niin paljon, että haluan muuttua, ja halusin antaa anteeksi. Tiedän myös että mieheni rakastaa minua. Haluan tehdä sen hänelle helpommaksi:) Ja meillä on mielestäni todellakin pelastamisen arvoinen suhde. Haluan tosiaan olla niin ainutlaatuinen, että seuraavaksi ongelmat selvitetään eri tavalla. Tuosta katkeroitumisesta.. Kyllä välillä on katkera olo. Mutta se kuuluu siihen prinsessatouhuun, tyyliin 'kuinka kukaan voi MINULLE tehdä näin'. Siitä on päästävä eroon, ja olen ajan kanssa päässytkin. Ainakaan en jauha sitä enää. Eli kun paska olo iskee, hoidan sen pois (ihanien) ystävieni avustuksella. Rasittamatta enää enempää suhdettani.
Elämääni että oikein hirvittää.Tosin oma kumppanini ei ollut aivan noin avarakatseinen ja analyyttinen omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.
Kylhän suhteessa aina jotakin vialla on kun toinen pettää. Ja tokihan miehesi kiinnjäädessään uskottelee että hän "sekosi"...
Käy hyvästä selityksestä kiinnijäädessään eikä parempaakaan selitystä keski. Ja pettäjähän ei taatusti tunnusta muita "sekoamisiaan" jos toinen ei niistä tiedä. Tosi on.
Kun viestin luin, niin melkein katsoin hetken lasittunein silmin kattoon ja veryttelin sormia vuodatukseen. MUTTA, mitä silmäni näkivätkään, oppikirjamainen analyysi kirjoittajalta omasta tilanteestaan höystettynä oppimisella. Jokseenkin mitä olisin arvuuttanutkin tapahtuneeksi.
Jos tilanne todellinen ja kirjoittaja aito, niin suhteenne voi olla korjattavissa ... riippuu oireiden aiheuttamien "vammojen" laadusta. Pelkkää hyvää teille toivoen, yhdessä tai erikseen.
PS. ei se sekoamista ollut ... pahemman laadun oire suhteenne vanhan menon mahdottomuudesta
Olen aika paljon pohtinut silloista suhdettamme, ja sitä, mikä pettämiseen johti. Nyt, kun en enää puolustele itseäni enää niin paljoa, ja myönnän myös omat virheeni, on helppo kirjoittaa analyysimainen vuodatus. Pystyn ajattelemaan tilannetta jo järjellä. Ennen ajattelin vain tunteella. Tietenkään jälkipuinti ei aina toimi pelkällä järjellä, vaan välillä omatkin ohjeet hukkuvat reuhoamisen alle:)
Eli tilanne ja kirjoittaja ovat aitoja. Tapahtuneesta on lähes vuosi. Olen edelleen sitä mieltä että suhteemme on korjattavissa. Ja sitä onkin jo korjattu paljon. Tietenkin nämä vammat ovat aika syviä, mutta aikakin tekee tehtävänsä. Vaikeinta tässä on antaa anteeksi tosissaan. Vaikka haluaisikin, se EI ole helppoa. On todella vaikeaa hyväksyä tilanne. Mutta jos halutaan jatkaa, se on pakko hyväksyä. Olen sortunut välillä lapsellisiin kohtauksiin, ja lähes pakottanut mieheni rakentamaan aikakoneen ja saamaan tehty tekemättömäksi:)
Olen samaa mieltä, ettei noin voi seota. Jälkikäteen se kyllä voi tuntua sekoamiselta. Itse olen pettänyt edellisessä suhteessani kerran. Pettämishetkellä tunsin olevani täysin järjissäni, mutta kyllä jälkeenpäin ihmetytti, että mitä oikein ajattelin silloin. Tuolloin päätin että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun minä lähden siihen leikkiin.
Juu, tosi sekopää täytyy sun miehes olla jos noin vaan sekoaa. Anteex vaan.. Kyllähän noita selityksiä keksitään vaikka mitä. Eri asia on mitä me naiset uskotaan.
Mä kuulin kerran exältäni et ei muista mitään. Sillä luuli selviävänsä pettämisestä että niin humalassa oli ettei muista. hah!
ja petetyksi tulleena voin kertoa myös mistä uskon näiden omien kokemusteni johtuvan.
kun olen tullut petetyksi aikaisemmissa suhteissani syy oli se, etten minä antanut tarpeeksi. kerrankin pihtasin poikaystävältänikuukausikaupalla ja li täysin omaa syytäni että tämä haki seksin muualta. en katkeroitunut, olin tietoinen asiasta, mutta en kertonut koskaan tuolle poikaystävälleni tietäväni.
kun taas olen itse pettänyt, on tilanne ollut se, että,... olen kokenut oman oloni parisuhteessa epävarmaksi. en ole saanut mieheltä huomiota juuri lainkaan ja olen pelännyt suhteen kaatuvan ja hakenut lohtua. läheisyyyttä ja huomiota muilta miehiltä. joinakin hetkinä tuossa parisuhteesani tilanne oli se, että minä tein kotona kaiken, laitoin miehelle ruuan, hyppäsin tämän kaulaan tämän tullessa töitä, ostelin lahjoja, kehuin aina tämän ulkonäköä, rakastin suunnttomasti! mies kuitenkin töistä tullessaan antoi vain pikahalit ja näytti halauavan omaa rauhaa ja linnoittautui makuuhuoneeseen katsomaan televisiota (en saanut mennä). tuolloin (etenkin viikonloppuisin) lähdin baariin ja olin yleensä aivan kiltisti ja huomioksi riitti pelkät muiden miesten iskuyritykset ja keskustelu (työskentelen kotona tietokoneen ääressä etätyössä, enkä tapaa ihmisä ja kun ei oma mies halunnut jutella, olin todella yksinäinen), mutta 2 kertaa lähdin vieraan miehen matkaan yöksi ja kerran exän luokse päädyin. en osannut oikein katuakaan jälkeenpäin. minusta ton poikaystäväni(avomies) olisi tullut ymmärtää, että koska en saanut silloin suhteessamme yhtään mitään äneltä, niin jouduin hakemaan taritsemani muualta. meillä oli seksiäkin tuoloin vain noin kerran kuussa (oikeastaan koko suhteemme ajan) ja silloinkin aina minun aloitteestani. hän vakuutteli aina haluavansa minua jne,... mutta ei koskaan "jaksanut" ruveta hommiin ja torjui minut niin usein, etten enää lopulta voinut vongata ja osoittaa omaa haluani, koska se kävi oman itsetunnon päälle , oli nöyryyttävää ja jatkuva torjutuksi tuleminen vain sai lohdutonta itkua aikaan.
en koe koskaan seonneeni. en usko, etä sinunkaan miehesi olisi seonnut. pettämiseen on monia syitä, joskus alkoholi vie harkintakyvyn ja tilaisuushan tekee helposti petturin. silti omassa parisuhteessa täytyy jonkun mättää, jos pettämään lähtee.
olen varsin nyttävännäköinen ja tuota ex-avomiestäni (jota petin) yli 10 vuotta nuorempi. rakastan häntä yhä, mutta muutin pois noin kukausi sitten. en edelleenkään saanut suhteesta kaikkea sitä, mitä tarvitsin (asiat eivät muuttuneet, vaikka ongelmista keskustelimme paljon) ja mieheni edellytti ja halusi minulta täydllistä uskollisuuutta. en olis pystynyt jatkamaan eäätuossa suhteessa. olisin voinut jäädä jos mies olisi antanut minulle tarvitsemani tai jos olisin voinut edes "hyvällä omatunnolla" hakea sen muualta.