Mä aina kylästyn välillä mun poikaystävään ja sit mun ei huvittaisi olla sen kanssa yhtään ja sit hetkenpäästä mä taas nautin hänen seurastaan. Mistä tää johtuu?Onko muilla samanlaisia ongelmia? Välillä tulee oikein kunnon masis ja ärsyttää koko henkilö ja sit parin päivän päästä on ihan eri tilanne. Outoa. Mulla on muutenkin ongelmana sellanen että mä kyllästyn samaan henkilöön. Edellisen poikaystäväni kanssa seurustelin 3 vuotta ja sit kyllästyin. Nyt olen seurustellu puolitoistavuotta ja taas rupeaa kyllästyttään. Mutta mä en halua jättää mun poikaystävää ku mä rakastan sitä niin paljon!!! Oon muuten 20-vuotias ja poikaystäväni on 23.v
Suhde kyllästyttää..
Saara
112877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Seuraavaan kyllästyt sitten jo alle vuoden... Mielialat vaihtelee ja on luonteesta kiinni, miten niiden kanssa toimii. Toiset ei hätkähdä vastamäestä tai tasaisuudesta, toiset taas heittää hanskat mäkeen heti kun myötämäki loppuu.
ja mun avopuoliso on kohta 21wee...ollaan surusteltu 2vuotta ja se eka vuosi oli kyl kauhee,mulla oli sama et kyllästyin.jätin hänet kerran mut se otti mut viel takas!sen jälkeen nähtiin pari kertaa viikossa ja kiinnostus nousi mulla taas taivaisiin!! Nykyään tuntuu silt et en vois elää ilman häntä!
20 vuotias "nainen", nyt seurustellut 1,5 vuotta, eli olet aloittanut tämän suhteen 18,5 vuoden iässä.
Edellinen kesti 3 vuotta, eli alkoi 15,5 vuoden iässä, jos suhteet oli peräperää.
Sanon nyt kauniisti: Sinä olet vielä ihan KAKARA. Lapsena pitääkin kyllästyä tiettyihin leluihin ja hankkia sitten uusia.
Vanhempana sitten "seurustelet" oikeasti...jooko?
Ei ku... se on nyt 18 eli tää suhde alko 16 vuotiaana ja edellinen 13 vuotiaana.
Nyt pitää vähän huolestua, oma tyttö on kohta 10...
Oma suhde alkoi 19 vuotiaana ja se oli oikeastaan ensimmäinen kunnon suhde. Vielä en ole kyllästänyt.
Teollisuuden kvarttaalitalus taitaa siirtyä myös ihmsisuhteisiin... kuka nyt enään viitsii monta vuotta saman kanssa olla????
Ensin mä tykkäsin Ronan Keatingistä, mut sit mä ihastuin Robbie Williamsiin. Sit mä kyllästyin siihenkin ja nyt mä tykkään Justin Timberlakesta.
Kuulehan, aivan normaali nuori olet! On luonnollista, että nuorena hakee paikkaansa. Kokemuksia pitää saada myös miehistä. Toivon mukaan nuorena ymmärtää kokeilla ja vaihtaa kaveria, silloin ehkä vanhempana tietää mitä se on, eikä niin ole kiusausta hyppiä vieraissa pedeissä!
Itse aikoinaan koin aivan samoin. Ekan kans olin pari vuotta, toisen 1/2, seuraavan 1,5 jne.... Ja aina tuli suunnaton kyllästyminen vastaan... Tavallaan rakastin, mutta toisessa aina joku ärsytti niin paljon, ettei siitä mitään olisi tullut.
Jos sinusta tuntuu kyllästyneeltä nyt, niin suosittelen lopettamaan suhteen, vaikka tekis kipeää... Ja ainahan suhteen lopettaminen on surullista... vaikka se ei niin olis toiminutkaan. Itseäsi vain kiusaat suotta, ja aivan varmasti jossain vaiheessa loppu tulee kuitenkin...
Niin, kun oikea tulee kohdalle - huomaat sen kyllä! Itse tapasin mieheni 23-vuotiaana. Yhteistä aikaa on takana 12 vuotta. Kyllästymisestä ei ole tietoakaan, mikään ei ärsytä... ja edelleen... koko sydämestäni voin sanoa rakastavani miestäni!!!
Hyvää jatkoa sinulle!!!
Valinta on kuitenkin sinun!!!
Niin on tää kyllä hankalaa. Jotenkin välillä ajattelee että parempi olis niin ettei olisi kenenkään kanssa enää koskaan niin ei sitten loukkaisin eikä pilaisi kenenkään elämää. Ekan poikaystäväni kun jätin niin se oli aivan hirveetä ku se poika tykkäs musta niin valtavasti. Ja nyt kun ajattelen että jos tulen siihen tulokseen että jätän nykyiseni niin en tiedä kuinka pystyn siihen, koska hän myös rakastaa mua ihan hulluna. En tiedä. Kiitos vastauksistanne. Ja se on kyllä ihan totta, että ehkä sitten kun on tarpeeksi elämänkokemusta niin pystyy sataprosenttisesti omistautumaan poikaystävälleen. Mutta mitäs sitten jos ei koskaan enää löydäkkään yhtä hyvää miestä ja on nelikymppisenäkin vielä yksin?
Elämä olisikin valtavan helppoa ja yksinkertaista, jos voisi vain järjen kanssa asioita järjestellä - ja tylsää!
Onhan todella vaikeaa lopettaa suhde, jos toinen tykkää aivan valtavasti. Itse aikoinaan, kun lopetin suhteita, pidettiin kuitenkin pitkään yhteyttä ex:ien kanssa. Jopa vuoden, siis soiteltiin. Sitten kaikki hiipui hiljalleen, mutta sillä tavalla on jäänyt hyvä maku, että näin vuosien jälkeenkin voin kohdata heidät ja jutella aivan avoimesti.
Pari tyyppiä pyysi minua aikoinaan kihloihin kanssaan... Se vasta kaamea tilanne oli sanoa, etten halua vielä sitoa itseäni! Mutta silti mut ymmärrettiin hyvin, ja suoruutta kuitenkin arvostettiin... yhteyttä pidettiin jälkeenkin päin.
Yksi tyyppi, uhkas tehdä itselleen jotain, jos jätän hänet... Tuota mietinkin pitkään mitä ihmettä teen. Juttelin paljon kavereideni kanssa... muiden miesten... Keräsin rohkeutta - ja loppujen lopuksi ei käynyt kuinkaan!
Muuten, mulla oli aikoinaan sellainen pelko, että jos jätän poikaystäväni... saavatko he koskaan enää itselleen naista!!! Kaikki ovat naimisissa nykyään... Toivottavasti onnellisina!
Niin minäkin luulin, että vanhaksipiiaksi jään... Ennenkuin tapasin mieheni, olin yksin vuoden verran... Ja se oli näännyttävää! Olisin kelvannut vaikka kelle, mutta kaikilla oli kuitenkin tyttöystävät... ja minähän en lähde kakkoseksi! Mutta... odottaa kannatti...
Koskaanhan ei tiedä minkä nurkan takaa Hän kävelee vastaan!!!
kun ei oo omaa elämää vaan eletään toisen kautta, luulisin.
Samoja ongelmia taitaa olla kaikilla. Itse ainakin kyllästyn, noin 2-3 vuodessa. Ensimmäisen poikakaverin kanssa olin 3 vuotta, toisen poikakaverin kanssa seurustelin myös 3 vuotta ja nykyisen kanssa on menossa vasta 6 kuukausi. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Alussa on aina alkuhuumaa, mutta 2. vuoden jälkeen alkaa kyllästyttämään niin mielettömän paljon, että mies menee aina vaihtoon (ikää minulla on 25 vuotta).
Kyllä sä vielä löydät semmosen jonka kanssa voit olla ilman että kyllästyy ja ahdistuu.
Nuorena kannattaa olla nirso, vanhempana ei oo enää varaa valita.