Minulla on kovin ihana tyttöystävä. Onko se normaalia? Ei edes riidellä ikinä ja saatetaan päivän eron jälkeen ihastua aivan ujostelemiseen asti. Kun nykyään tuntuu että kaikki yrittävät lannistaa "kyllä se vielä arjeksi muuttuu". Mutta eipä ole vielä muuttunut, puoli vuotta yhteisasumista takana. Kateellisia vai?
onko väärin rakastaa?
uhanalaiset
5718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mukavaa, että meitä on monta. Itsekin samassa tilanteessa. En ole tyttöystävän kanssa ikinä riidellyt - ei yksinkertaisesti ole asioita, joista tulisi riitaa. Olemme joistain asioista avoimesti eri mieltä ja siihen se jää, ei riitelyä. Molemmilla on ärsyttäviä tapojakin, mutta niihin on molemmilla lupa. Jatka samaan malliin!
Suhteessa täytyy olla jotain vikaa, jos koskaan ette riitele! Pienet riidat kuuluvat parisuhteeseen! Elo voi käydä tylsäksi, jos ette koskaan puhdista ilmaa. Meillä ainakin riidan jälkeen muistuu, miten paljon toista rakastaa, ja ettei erimielisyyksistä huolimatta haluta erota. Ja mikäpä olisi parempaa kuin seksi riidan jälkeen... ;)
Ei riiteleminen parisuhteessa ole mikään itseisarvo, eikä sillä voi mitata parisuhteen "terveyttä" tai laatua. Riitojen tarkoitus on puhdistaa ilmaa ja selvittää erimielisyyksiä. Yleensähän tämä hoidettaisiin keskustelemalla ja argumentoimalla järkevästi, mutta inhimillisyyden ja epäsopivien olosuhteiden vuoksi se menee usein riitelemiseksi. Riidat eivät sinänsä aiheuta mitään hyvää, mikäli asiat voidaan selvittää rauhallisemminkin.
Silloin on ongelmia, jos asioita ei selvitetä ja jompikumpi kokee, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi. Silloin pidemmän päälle asiat kasautuvat ja purkautuvat joko raastavana riitana tai tunteiden kylmenemisenä.
Seksi on terveessä parisuhteessa ihanaa ilman riitaakin ja monet muutkin asiat voivat palauttaa mieleen, kuinka tärkeä se toinen on. Siihen ei riitaa tarvita.
En lähtisi heti epäilemään, että jossakin on mätää. Omassa suhteessanikin riidellään ihan minimaalisen vähän, keskustellaan (toisinaan kärkkäästikin) sitäkin enemmän. Huutaminen ja riitely ei vain sovi minulle tai miehelleni. Selvitän asiat mieluummin pohjamutiaan myöden kuuntelemalla, keskustelemalla ja kompromisseilla. Sitähän se parisuhde viime kädessä on.
Rakasta vain ja lujaa. Siihen ei kaikki tänäpäivänä
kykene. Itse olen ollu samassa suhteessa 17vuotta ja koskaan ei olla kiivasta keskustelua kovemmin riidelty.
Kyllä se toisilla toimii näinkin.
tosi kiva että näin on teillä, olette selkeästi tyytyväisiä elämäänne..jostain syystä minulla ei ole eikä tule olemaan riidatonta suhdetta(vaikken nyt usein tappele)..sen verran osaan puoliani pitää..mutta jokainen taaplaa tyylillään!!