Kysyisin niiltä, jotka pettävät puolisoaan tai ovat pettäneet ja eivätkä ole sitä tunnustaneet, niin ettekö pelkää jäävänne kiinni tai pelkää, että se joskus paljastuu?? Itse petin yhteisen tuttavamme kanssa enkä ole sitä kertonut miehelleni. Nyt joudun koko loppu elämän elämään siinä pelossa, että se joskus paljastuu esim. se jonka kanssa petin kertoisi puolisolleni. En kuulu niihin ihmisiin jotka pettävät joka viikonloppu. Tämä oli ensimmäinen kerta ja varmasti viimeinen, koska niin paljon olen siitä kärsinyt. Ne jotka pettävät vähän väliä ei varmaankaan edes pelkää kiinnijäämistä tai eivät edes välitä siitä! Nyt joudun elämään ainaisessa pelossa.Tuntuu etten uskalla suunnitella yhteistä tulevaisuutta tämän takia, koska pelkään, että jonain päivänä kaikki romahtaa. Olemme olleet yhdessä melkein 10 -vuotta. Asian kertomista ei kannata ehdottaa, koska tässä tapauksessa se ei ole mahdollista. Ennemmin eroan!
Pelkäättekö kiinnijäämistä?
Ikuinen pelko?
212415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kannattaa kertoa,ennenkuin puolisosi saa tietää esim tältä pettäjäkumppaniltasi.Niin kävi meillä .Mieheni rakastajatar teki pienen puhelinsoiton.Pettäjät olkaa varovaisempia.Ette voi tuntea vastapuolta.
missään nimessä mene koskaan kertomaan! Tämä on 55 vuotiaan miehen neuvo joka ei ole koskaan pettänyt. Luin vain kirjoituksesi ja seuraavan vastauksen ja itselle tuli kiire vastaamaan ennenkuin teet jotakin peruuttamatonta! En todellakaan ole mikään valehtelun tai epärehellisyyden kannattaja, mutta on asioita joista on paras vaieta. Tämä on kyllä ensimmäinen kerta kun neuvon ketään valehteleen, mutta jos tapaus tulisi jotenkin eteesi, niin kiellä kylmästi. Älä mene hajoittaan avioliittoasi ja tekemään miestäsi onnettomaksi koska hän ei mitenkään kärsi kun ei tiedä koko tapausta. Sinuna yrittäisin lakata vaivaamasta päätäsi asialla jolle et enää mitään voi ja antaa myös anteeksi itselleen sillä ihmisiä me vain olemme. Nyt olet ehkä vain sinä onneton, mutta onko tilanne parempi jos miehesikin ja ehkä toinen perhekin on samassa tilanteessa.
kerran, älä kerro. Kysymys on myös muiden ihmisten kuin sinun ja miehesi elämästä. Oletko oikeutettu aiheuttamaan ehkä toiselle pariskunnalle avioeron?
Se on paha juttu, kun on huono omatunto pettämisen takia. Oma vikas. Kerro sille mitä olet tehnyt. Niin se vähentää sitä riskiä että teet sen uudemman kerran. Ja se toinenkin oppii susta vähän lisää. Nyt sä petät sitä lisää kun et kerro. Kaksois virhe! phuuit!!
kannattais silloin erota. olet saastuttanut itsesi. ja vielä yhteinen tuttu, eih! TOSI reilua miestäs kohtaan olla kertomatta. se varmaan hommailee jotain sen yhteisen tutun kanssa ainakin silloin tällöin ja on autuaan tietämätön että "-tämä mun kaveri on nussinut mun naistani". mitä kauemmin pimität asiaa mieheltäsi sen kauemmin hän on elänyt valheessa ja varmasti reaktio on sen mukainen(jos saa tietää). MIKSI NUSSIT SEN TOISEN MIEHEN KANSSA!?!?
Mitä ei silmä näe eikä korva kuule sitä ei myöskään sydän sure.Joten älä tuota kärsimystä kertomalla.
Saattaahan tietysti olla niin idiootti mies joka kertoisi miehellesi mutta riski on todella pieni.
Katkerat naiset voivat joskus soitella mutta ei miehet.Uskon vielä miehisiin miehiin...vai onko miehistäkin tullut "akkamaisia"
Jokainenhan kyllä tietää itse mitä tekee. Eikä kukaan petä ihmistä josta aidosti välittää. Eli mitä väliä sillä kiinnijäämisellä sitten on?
Miksi sitten olla ihmisen kanssa, jota pitää pettää vähän väliä??? Sillä ja kerran pettämisellä on kuitenkin suuri ero! Se on totta, että jos pettää, niin ei välitä toisesta, mutta rakkaus voi tulla takaisin, kun huomaa virheensä. Niitä, jotka pettää jatkuvasti tai vaikka 3 kertaa vuodessa en todellakaan ymmärrä. Kai he tuntevat siihen jonkunlaista kieroutunutta oikeutta. Voiko sellainen ihminen todella rakastaa puolisoaan (vaikka niinhän näillä palstoilla väitetään)?
Eiköhän tuon pettämisen laita ole vähän kuten joissain muissakin asioissa:
Toiset sietävät esim. alkoholistia puolisona. He siis näkevät puolisonsa ihmisenä eikä alkoholistina, jolle pitäisi antaa kenkää. Alkoholin suurkulutus on vain yksi kumppanin ominaisuus. Tietysti myös alkoholistit kärsivät siitä, etteivät voi olla juomatta, vaikka se olisi parempi kaikkien kannalta.
Tämä sama pätee "vähän väliä" pettämiseen. Pettäjä tietää satuttavansa kumppaniaan, muttei voi lopettaa, koska saa siitä ties mitä fiboja lähinnä omia tunne-elämän reikiä paikkaamaan. Ts. syy pettämiseen tai alkoholismiin ei ole kumppanissa. Sellainen kumppani, joka kokee asian näin voi rakastaa pettävää tai juopottelevaa puolisoaan.
myös toisinpäin: Kyllä se vieraissa juoksijakin voi rakastaa kumppaniaan. Itse asiassa monesti kumppani on ainoa ihminen maailmassa, jolle naissankari avautuu, edes vähän.
Itsekin olen käyttänyt alkoholin suurkuluttamista ja pettämistä esimerkkeinä samasta asiasta )oirehtelusta) … ja siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, mitta en ihan joka kohdassa.
En tiedä onko sairaalloinen pettäminen diagnosoitu sairaus? Jollain voi olla tieto tästä, minulla ei. Mutta sen tiedän, että alkoholismi on sairaus – mitä ei välttämättä pidä sekoittaa juoppouteen (mikä lopulta johtaa alkoholismiin, mutta tästä ehkä enemmän toisaalla).
Jos alkoholisti ei sairauttaan hoida ja tunnustaa (halua tai osaa), niin harvassa naiset tai miehet jotka sellaisessa suhteessa voivat elää. Ja jos elävät, valitettavasti usein ns. kohtalotovereita. Samaa analogiaa mun vaikee keksiäpettämiseen … toki on sellaisia ”avoimia” suhteita – olisko se sitten vastaavaa.
Suurin osa pettäjistä tekevät syrjähypyn valinnan koska omassa liitossa on paha olla, se ei toimi ja on ”kuralla”. Joskus pettäjä tajuaa sen, aina ei. Väitän, että kyse kuitenkin yhdenlaisesta oireilusta.
Samoin alkoholin käyttö voi lisääntyä, ja se eräs tapa oirehtia toimimattomassa ja epätyydyttävässä liitossa (kemiallista hyvääoloa haettava).
Kumpaakaan ei pidä hyväksyä tai ”annettuna” ottaa – kun oirehtivaa ja sairasta liittoa aletaan rakentamaan uudelleen, ja se toivottavasti saadaan molempia tyydyttäväksi sekä vahvemmaksi liitoksi … niin molemmat oireet loppuvat. TAI sitten, päädytään eroon.
Ei kukaan muu kuin tekijä itse ole vastuussa ryyppäämisestä tai pettämisestä, tai syyllinen siihen … mutta molemmat ovat vastuussa siitä että suhde toimii, tai yhteisvastuullisesti syyllisiä ellei se toimi ja sille eivät mitään tee (saati tunnusta sitä).
Alkoholismi ei johdu missään tapauksessa mistään muusta kuin alkoholistista itsestään, kuten sanoit. Kyllä siitä syyttää voi kumppani tai rempallaan olevaa liittoa, mutta oikeasti syy löytyy vain ihmisestä itsestään ja siitä, että on kyvytön ratkomaan OMIA ongelmiaan.
Ehkä toisin kuin sinä, tiedän useita tapauksia, joissa nimenomaan mies TAI vaimo juo enemmän kuin tarpeeksi. Kukaan heistä ei ole itse tunnustanut ongelmaansa vasta kuin usean kuukauden tai jopa vuosien jälkeen. Senkin jälkeen, kun hoitoon on hakeuduttu, meno saattaa jatkua samanlaisena, vuosikymmeniäkin. Silti liitot kestävät, koska kumppani tietää toisen juomisen johtuvan muista syistä kuin kuraisesta liitosta. Ei kukaan muuten jaksa ainakaan selvinpäin alkoholistin vierellä elämäänsä elää.
Syrjähypyistä ei myöskään pidä vierittää syytä kumppanin niskaan eikä oireilevaan liittoon. On otettava vastuu syrjähypyistään ITSELLE. Sikäli kun kykenee ilmaisemaan asian kumppanilleen näin, on liitossa jo huomattavan paljon parempi olla! Ainakin itse voisin ajatella eläväni syrjähyppyihin taipuvaisen miehen rinnalla huomattavasti paremmin jos hän sanoisi jotain näin
"Sinulla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Minulla vain välillä "naksahtaa" ja sitten mentiin. Yritän kyllä tehdä parannuksen" Jenkeissähän on jo klinikoita, jotka hoitavat näitä nimettömiä casanovia.
Sen sijaan jos mies väittäisi, että hänen syrjähyppynsä johtuvat minusta ja meidän suhteesta, hän olisi silmissäni välittömästi luuseri, jonka kanssa en haluaisi enää elää. Tämä siksi, että koko parisuhdekäsitykseni lähtee ajatuksesta "toista ei voi muuttaa, vain itseään". Jos minun täytyy muuttua, että hän parantaisi huonot tapansa niin hänhän voi jatkaa peliä loputtomiin.
Suhde voi toimia alkoholismista tai syrjähypyistä huolimatta; asenne kumppaniin on se mikä ratkaisee kaiken.
Toisaalla jo hieman samaan vastasin, tarkennan tähänkin.
On olemassa alkoholismia ja ryyppäämistä ... toinen sairaus, toinen voi olla mainitsemani oire. On olemassa pettämistä joka usein oire toimimattomasta suhteesta, ja on kuvaamiasi "casanovia" (onkohan sairaudeksi diagnosoitu, voi olla).
Syrjähypyissä ei pidäkään vierittää koskaan syytä puolison niskaan, mutta yhteisvastuullisia usein ollaan (eli, se toimimaton suhde) siihen pahaan oloon suhteessa mikä pettämisenä joillain ilmenee.
Vastuu syrjähypystä on otettava itselleen, mutta myös petetyllä vastuu siitä työstä joka edessä mikäli syrjähypyn jälkeen jatketaan kohti parempaa ja vahvempaa liittoa. Tähän vastuuseen liittyy myös kriittinen tarkastelu siitä, millaisessa parisuhteessa olemme eläneet ... onko se mitä molemmat tahtovat ja toivovat... Väitän edelleen, että suurimmassa osassa liittoja joissa petetään, se parisuhde EI ole kunnossa.
Puolisoa ei normaalisti petetä huvikseen tai ilkeyttään ... siihen on isompi syy ... ellei syyhyn puututa, ovat lupaukset tyhjiä ja pettäminen jatkuu (siitä kai hokema, pettäjä pettää aina).
Siitä että suhde voi toimia alkoholismista tai syrjähypyistä huolimatta olen täysin samaa mieltä ... mutta ei ilman että asialle tehdään jotain (molemmat tai toinen)
Todella asiaa.
Jos suhde ihana ja molemmat rakastavat ja rakastelevat ei varmaan edes tule mieleen pettää tai sit kyl jo sairas:))
Lyhyt, ytimekäs ja osuva kommentti! Näinhän asia juuri on. Miksen ole aiemmin tajunnut.
Kiitos sinulle. Helpotit oloani huomattavasti!!!
Ei syytä kertoa ... joillakin ihmisillä on outo käsitys, että jaettu tuska ja syyllisyys, sekä sen tulemana puolison paheksunta ja läksytys jotenkin omaa tai suhteen tilaa parantaa ... ei ei hyvät ystävät.
Luulen, että opiksi ja ojennukseksi olet ottanut, ja toivottavasti pohdit / pohditte miehesi kanssa suhteenne laatua ja ongelmia (pettäminen on ollut oire jostain isommasta "umpisolmusta", tod.näk.). Silti, tätä ei esimerkkinä tarvitse ottaa ... pelkäänpä että mutakin konkreettisia ongelmia elosanne on. Miettikää mitä tahdotte liitoltanne, huoltakaa sitä.
Ja paska puhetta, että kerran pettää aina pettää ... Ominaisuus joillakin siihen on herkemmässä (kuten joillekkin ryyppääminen), mutta valinnan voi jokainen tehdä. Voima omaan valintaan ja elämänhallintaan (myös pettämisen suhteen) tulee elämänkokemuksen ja oppimisen tulemana, vaikkei ihminen perimmiltään muutukaan.
Mutta, on yksi tilanne jossa menisin tunnustamaan. Jos mies suoraan kysyy silmiin katsoen "oletko sinä pettänyt minua?" ... ja näet että hän todella pohtinut ja epäillyt sitä. Niin tunnusta! Ellet niin tee, mies uskoo kyllä ... ja alkaa pohtimaan "olenko todella vainoharhainen ja mustasukkainen peto, kun vaimoani epäilen ... vaikka Sirkku sanoo että ei ole pettänyt ... mutta minulla tämä tunne...". Siis, oletuksena ettei miehesi ole mustasukkaista tyyppiä. Varmaan koetan sanoa, että kyllä me miehetkin vaistotaan asioita... Ja JOS miehesi tuon jälkeen saa totuuden selville muualta, niin siitä se helvetti repeää ... fiksuna voit kuvitella miltä silloin tuntuu.
Hei!
Älä vaan missään tapauksessa kerro miehellesi!
Se mitä ei toinen tiedä niin ei haittaa, mutta jos haluat keventää sydäntäsi niin tee se jollekin ammatti-ihmiselle siksi koska ystäviin ei voi luottaa tässä asiassa.
Minä nimittäin en olisi koskaan halunnut tietää et mua on petetty ja en koskaan antannu anteeksi ex:llä sitä et kertoi...jos pokkaa pettää niin kärsiköön:))
Jos suoraan kysyy, rauhallisesti ja asialisesti (vaistoaa asian, ei pidä sekoittaa mustasukkaisuuteen -- eli kysyis joka käänteessä aina syyllistäen) ... kerro totuus, enemmän satuttaa jos/kun muualta selviää.
Mutta älä kerro pettämistä puolisolle sillä syyllä, että helpotat sillä omaa pahaa oloasi (jaetun ilon periaate ei toimi tässä) -- tee se toisin.
Kannattaa kertoa heti aviopuolisollesi ja ottaa se vastaan mitä sieltä on tullakseen.
Sillä: LUULETKO TOSIAAN, ETTET PETÄ MIESTÄSI UUDESTAAN?
Olet päässyt makuun ja tästä pettämisesi vasta alkaakin...
höpö höpö ...
suurin osa naisista tai miehistä ei petä ilkeyttään vaan koska ... jaad jaadi ... ei jaksa toistaa...
kuitenkin, ei mee noin !
...etten enää petä! Minä ainakin viisastuin yhdestä kerrasta. Ei ollut sen arvoista todellakaan. Hetken huumaa. Niin paljon olen siitä kärsinyt, että en halua enää kokea samaa. Terapeutit ym. käyty... Ainakin nyt tiedän, etten halua ketään muuta kuin mieheni!