Miten pääsee eroon toivottomasta rakkaudesta?
Olen yrittänyt järkiintyä mutta aina uudelleen huomaan tunteeni voimakkaan vireen.
Hän vapaa minä muodollisessa liitossa jo vuosia ollut.
Olen yrittänyt järkiintyä mutta aina uudelleen huomaan tunteeni voimakkaan vireen.
Hän vapaa minä muodollisessa liitossa jo vuosia ollut.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sulla näyttää olevan sellainen tilanne että kun oma suhde on "värittömällä tolalla" sulla on tavallaan niinku tilaus uudelle. Jos sun nykysuhde ois toimiva, et edes miettisi tommosia juttuja. Järki sanoo, että unohda ja tunteet sanoo ihan muuta. Nyt sun täytyy miettiä mitä ihan oikeesti haluat. Voi olla että tämä tunne mitä tunnet nyt tätä "toivotonta" kohtaan, onkin vain viesti sulle itselle että sun suhde on tähän nykyiseen ohi. Välttämättä se ei tarkoita sitä että juuri "toivottoman" kanssa lopulta haluaisitkaan olla, jos järjellä mietit, vaan se on tavallaan aukonu sun silmät näkemään mikä on nykyisen suhteen tila. Älä ryntää suhteesta toiseen. Jos päätät päättää nykyisen suhteen, hommaa oma asunto, asu yksin ja käy läpi tämä vanha, ennenkuin ryntäät mihinkään uuteen. Ero, vaikkakin vain avoliitosta, on aina vaikea prosessi, ja vaatii työstämistä, tee se ihan oman itsesi vuoksi, kun se työstö on ohi, olet ehyempi ja voimakkaampi ihminen, ja voit alkaa zuumaamaan ympärilles kaikessa rauhassa sillä silmällä, etkä ole törmannut hätäpäissäs suhteesta toiseen, jota ehkä sitten jälkeen päin joutuisit katumaan...
Kaikkea hyvää sulle...
En voi jättää sairasta miestäni, vaikka ei ole mitään muuta kuin eletyt vuodet ja olemme kahden.
Vuoteessa yksin valvoen joskus tulee mieleen, että olen liian nuorena joutunut tähän tilanteeseen. Meillä on iso ikäerokin.
mie menin sanattomaksi...tunnen suurta empatiaa sua kohtaan, tilanteesi on kyllä niin surullinen...
Niin ja toivoton.Kiitos kuitenkin vastauksesta. Elämä ei aina hymyile-eihän?
Mitäs tohon voi lisätä. Itse vastasit kysymykseesi (miksi sitten edes kysyit).
Jos valintasi on ettet miestä jätä, koska ET VOI jättää ... niin älä missään nimessä jätä -- elämän hallintaa ja rohkeutta valita (sekä tietenkin taitoa valita oikein) peräänkuulutan täällä usein.
Jos olet päättänyt tämän ainutkertaisen elämäsi näin käyttää ... niin se on valintasi, ei voi kuin toivottaa onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä.
PS. jos olisin se mies, niin kauheaa kun tajuan, että kanssani ollaan säälistä, ko oon kipeäkin ...
Ei hymyile ei ... tulee mieleen hyvä iltarukous :
"Jumalani, anna minulle nöyryyttä hyväksyä asiat joihin en voi vaukuttaa. Anna rohkeutta puuttua niihin asioihin, joita voin muuttaa. Ja anna viisautta, jotta osaan erottaa nämä kaksi toisistaan."
Aina pitäisi ajatella seurauksia eteen päin.
Jos järki menee "molemmista päistä" yhtä aikaan niin ei kait pysty ajattelemaan.
Mieheni ei onneksi tiedä ,että olen säälistä.Hän muuten kehoitti minua hakemaan itselleni halaajan,jopa eräästä meidän tuttavasta. Tiesi ettei tämä kysienen ihminen vaatisi koskaan avioeroa,vaikka onkin vapaa mies.
tarkoitatko järjen menemisellä molemmista päistä teitä kahta ihmistä, vai omia päitäsi?
Ei tuohon oikein voi mitään sanoa ... kuin saman mitä aikaisemmin, tehkää / tee niin kuin parhaaksi näet, muutakaan et voi. Jonka tietenkin loppupelissä jokaisen meistä tehtävä (siis tää valinta aina aika-ajoin, kun elämä tiellemme haasteita viskoo).
Näillä lähtöarvoilla en kykene isompaa "analyysiä" antaa.
Ei kai auta muu kuin olla ja palaa.Onneksi on haaveet,niilläkin pääsee eteenpäin.
Ei tietenkään voi kuin olla ja "palaa", koska sen valinnan olet tehnyt ... elämänhallintaa nainen!
Jaksamisia!
Mistä sitä elämän hallintaa saa? Myydäänkö sitä jossain..?
Ei myydä ... niinkuin ei lukutaitoakaan myydä ...
opittavissa oleva, joillekkin helpompaa kuin toisille -- kaikille mahdollista, ja jopa suotavaa.
Olen kuin kävelemään oppinut lapsi, jota kukaan ei taluta?!
taas en edes odota taluttajaa, koska hän voisi taluttaa väärään suuntaan.
Suunnan tietää itse parhaiten, vaikka se vähän kompastellen ja hitaasti löytyisikin...
Anna kompuroida vaan ... toivotaan ettei kovin pahasti napsahda leukaan.
ei, ainakaan suopean leveästi... Saanko kysyä mitä miehesi sairastaa?
tuo satuttaa kumpaakin osapuolta kun he saavat tietää.eikö totuus olisi parempi?
Missä olisi totuus. Rakkaus ei väsy sanotaan ja tunteita ei voi tukahduttaa vaikka kuinka haluaisi.
ei saa heittää hukkaan! Kaikki se rakkaus, joka sinulla on: Pidä siitä kiinni, sillä juuri se tekee elämän elämisen arvoiseksi.
Vaikka miehesi on sairas ei se tarkoita sitä, että sinä olet sairas, et voi elää hänen elämäänsä.
Kiitos lohduttavista sanoista!!!
eli ... mitä aiot tehdä .... ?
Jos joku rohkea osaa tehdä kanssani aloitteen, silloin EHKÄ voisin taas elää täysillä.Tiedän, ettei sellaista rohkeaa tule _ siis kaikki pysyy ennallaan!
Joku tekee kyllä aloitteen jos ROHKAISET häntä siihen. Sitten mikään ei ole enää ennallaan :). Tsemppiä.
Viittaan alkuun.Miten pääsen irti rakkauden ajatuksestani?
Hyvä Kathy, pohjimmiltaan sokea sokeaa neuvoo, ja M35 on oikeastaan jo sanonut kaiken mitä minäkin voin. Mutta kerronpa: tapasin vajaa vuosi sitten naisen, jonka kanssa olen tehnyt tavattoman paljon asioita yhdessä (enemmän ja tiiviimmin kuin kenenkään seurustelukumppaninkaan kanssa). On vain niin, että hän ei halua minua miehenä, riitoja tulee usein ja yleensä turhasta, mutta toisaalta ei suostu irrottamaankaan minusta (silti saan mm. kuulla vastoin tahtoani, miten hän haluaisi seksiä toisten miesten kanssa). Saamani kritiikki ja väliin pelkkä kiukuttelu kertovat hänen omasta pahasta olostaan. Hänellä ei oikeastaan ole ihmissuhteita, on äitinsä ja yksi vanha luokkakaverinsa. Tunnen hänen elämänvaiheensa ja näen hänen persoonallisuushäiriönsä (rikkinäiset lähtökohdat ovat itsellänikin, mutta osaan kuitenkin luottaa ihmisiin ja päästää lähelleni). Olen (parhaina hetkinä, joita on ollut paljon) nauttinut tavattomasti hänen seurastaan kuten hänkin minun, mutta toista ei voi väkisin eheyttää, yhteydenpitomme on täysin yksipuolista: en voi soittaa hänelle, en voi käydä hänen luonaan, hän sen sijaan voi halutessaan ja itselleen sopiessa kumpaakin. Hänen kanssaan on pohjimmiltaan upea tunnevirite ja tiedän, että viihtyisimme hyvin yhdessä, myös miehenä ja naisena. Kuukausi kuukaudelta kestotilanne syö minua ja näen elämäniloni hiipuvan (useat ystäväni ja tuttuni ovat varoittaneet: irrottaudu, vapaudu, tule takaisin omaksi itseksesi). Sydämeni sanoo aina vain: odota, toivo, rakenna, eheytä, usko - ja järkeni sanoo: lopeta yhteydet häneen, ole välinpitämätön, unohda hänet. Hän osoittaa välittämistään tavaroin, tuo kotiini vastoin tahtoani tavattomat määrät erilaisia, sinänsä hyviä esineitä, mutta tällä hän saattaa minut kiitollisuudenvelkaan, se on jonkinlaista käänteistä takertumista (olen kertonut moneen kertaan, että en katoa, en minä sinua jätä - ketään ei vain voi vakuuttaa sanoin). Pitkähkö juttu ja takaisin sanaasi: "neuvokaa!!!" Olen lukenut muutamassa kuukaudessa melkein sata kirjaa parisuhdeongelmista, persoonallisuushäiriöistä, ja enemmän tai vähemmän senkaltaisista aiheista enkä ole tullut hullua hurskaammaksi. Ongelmatilanne voi jatkua loputtomiin, ellei sille tee jotakin. Luulen, että pääset rakkauden ajatuksestasi, jos tietoisesti et ole missään yhteydessä häneen vähään aikaan ja jos tunteesi ei ole syvä (vaarana on tietysti myös, että tunteet vain vahvistuvat), tiedän toisaalta, että yhteyksien katkaiseminen ja riitely ei ole auttanut mitenkään minun ja hänen väliseen ongelmaan. Välinpitämättömyyskään ei ole minua, joten järjen kehotus siihen ei toimi. en myöskään osaa ajatella ketään toista naista seurustelukumppaniksi, kun hän on sydämessäni. Pystytkö katkaisemaan yhteydenpitonne joko pysyvästi tai sovituksi ajaksi ja pysymään päätöksessäsi/päätöksessänne? Jos sellainen onnistuu, pystytkö täyttämään aikasi muiden ihmisten tapaamisella ja harrastuksilla? Järjen ja sydämen ristiriidasta on kysymys, viittaan M35:n aiemmin siteeraamaan rukoukseen muutta mahdollinen ja hyväksyä muuttamaton, rukouksen loppuosa onkin olennainen, siinähän kehotetaan näkemään näiden välinen ero. Lopulta pyydät neuvoa irrottautumiseen. Se näyttää (pyyntösi mukaan) menevän niin, että sinun on tehtävä järkiratkaisu ja se varmasti sattuu ja paljon. Kuitenkin vain sinä voit sen tehdä, parhaassa tapauksessa jopa yhteisymmärryksessä ja sovussa sen miehen kanssa. Ei lohduta sinua, mutta minun on tehtävä samoin, koska muuten vajoan syvemmälle masennukseen, en saa takaisin keskittymiskykyäni, en saa takaisin sopua itseni kanssa. Muuten, se siteerattu rukous on käytössä sekä AA:ssa että AAL:ssä, irti riippuvuuksistahan sillä yritetään, toivoton rakkaus on riippuvuutta. Anthony de Mellon kirja Havahtuminen (pokkarina muutaman euron ja saatavana kirjakaupassa) on kovaa teksitiä, mutta siitä voi olla apua sinulle. Samaa sinulle kuin eräs ystäväni (ystäväni oli yhdeksän vuotta ulkomailla aviossa miehen kanssa, joka ei ollut sinut rikkinäisen taustansa suhteen ja käpertyi lopulta enemmän ja enmmän omaan maailmaansa, ketään ei voi pakolla avata ja saada aitoa yhteyttä säilymään...) minulle toivottoman (ja yksipuolisen) rakkauteni suhteen: "ota takaisin riippumattomuutesi ja elää rohkeasti omaa elämääsi, älä pelkää, et jää yksin."
Oukkei ... siis tarvitset neuvon -- ihmisiltä jotka eivät elämääsi oikeasti tunne. No, kai se kohtuutonta onkin olettaa, että SINÄ siihen vastausta keksisit.
Sitä saa mitä tilaa.
1. Huomenna kerrot miehellesi että jätät hänet, koska elämä hänen kanssaan on epätyydyttävää, ahdistavaa, ja nuivettaa sinut lopullisesti => pääsi on hajoamassa.
2. jos olette avioliitossa, jätät käräjäoikeuteen erohakemuksen.
3. Haet itsellesi uutta asuntoa ja jaatte "kasetit". Tiedän, asunnon hakemiseen ja vuokraamiseen tarvitaan hieman rahaakin. Tämän järjestelyistä on jo ideoita, en nyt kerkee niitä latoa.
4. Alat elää parempaa elämää, opit ja viisastut eletystä.
Siinä oli neuvo! Ja jos vielä niitä kaipaat, voin lisätä yksityiskohtia paikkoihin mihin jäi epäselvää.
"sääli on sairautta ja kipu kemiaa"
Kiitos neuvosta, tämä olisi paras ratkaisu mutta- EN voi jättää sairasta miestä ,joka tarvii minua.Oikeastaan olen jo tehnyt erään ratkaisun.Tarkoitus on otta itselleni"rakastaja", joka ei vaadi avioeroa.Vain yksi MIES,johon voisin luottaa ja olla joskus hänen kainaloisensa.