Olen aivan ymmälläni!
5v. seurustelu päättyi kesällä. Toinen halusi löytää itsensä, tutustua uusiin ihmisiin ja syksyn aikana näin tapahtuikin. Tutustui, tapasi, muttei ole löytänyt itseään..
Nyt olen oppinut viimein päästämään hänestä irti, oli aikoja ettei oltu toisiin missään yhteyksissä, mutta nyt taas hän on ollut aktiivinen lähetellyt viestejä, haikaillut entiseen... Hän ei tälläkään hetkellä pysty seurustelemaan, ku ei tiedä et kuka itsekään on? Rakastetaan toisiamme, olen kuulema hänen elämän mies ja haluaa yhteisen elämän mun kanssa, muttei vielä pystyy olemaan sellainen, jonka kuulema ansaitsen?
Olen tavannut kivan naisen, joka tuntuu oikein mukavalta. Kerroin tästä EX-naiselleni ja hän meni aivan lukkoon, ei halua et mulla on kuulema muita ku hän? Hän on nyt eriskummallisessa tilanteessa, ensimmäistä kertaa en ehkä aina välttämättä ajattele häntä ja hänellä ei ole "minua".
Onko muilla omia kokemuksia vastaavasta, mitä mun kannattaisi tässä tehdä? Odottaako vielä, pettyä ehkä jälleen... Jatkaako eteenpäin? Tiedän et itse pitäisi selvittää ajatukset ja tunteet, ja tiedän sen et olisin valmis palaamaan entiseen jos toinen pystyisi olemaan hyvä, mutta odottaa en enää jaksa.. mitä toinen pyytää.
Kiitos hirveästi etukäteen jo vastauksista ja neuvoista ja kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta! :)
5v. seurustelu päättyi kesällä. Toinen halusi löytää itsensä, tutustua uusiin ihmisiin ja syksyn aikana näin tapahtuikin. Tutustui, tapasi, muttei ole löytänyt itseään..
Nyt olen oppinut viimein päästämään hänestä irti, oli aikoja ettei oltu toisiin missään yhteyksissä, mutta nyt taas hän on ollut aktiivinen lähetellyt viestejä, haikaillut entiseen... Hän ei tälläkään hetkellä pysty seurustelemaan, ku ei tiedä et kuka itsekään on? Rakastetaan toisiamme, olen kuulema hänen elämän mies ja haluaa yhteisen elämän mun kanssa, muttei vielä pystyy olemaan sellainen, jonka kuulema ansaitsen?
Olen tavannut kivan naisen, joka tuntuu oikein mukavalta. Kerroin tästä EX-naiselleni ja hän meni aivan lukkoon, ei halua et mulla on kuulema muita ku hän? Hän on nyt eriskummallisessa tilanteessa, ensimmäistä kertaa en ehkä aina välttämättä ajattele häntä ja hänellä ei ole "minua".
Onko muilla omia kokemuksia vastaavasta, mitä mun kannattaisi tässä tehdä? Odottaako vielä, pettyä ehkä jälleen... Jatkaako eteenpäin? Tiedän et itse pitäisi selvittää ajatukset ja tunteet, ja tiedän sen et olisin valmis palaamaan entiseen jos toinen pystyisi olemaan hyvä, mutta odottaa en enää jaksa.. mitä toinen pyytää.
Kiitos hirveästi etukäteen jo vastauksista ja neuvoista ja kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, olen sitä mieltä että ei sun tarvitse mitään odottaa. Elät elämääsi eteenpäin ja teet sitä / tapaat niitä ihmisiä, ihan mikä tuntuu hyvältä. Jos sitten joku nainen haluaa enemmän sinusta, mietit sillä hetkellä tuntuuko se hyvältä ja oikealta. Alä elä tulevaisuudessa, vaan nyt!
Ei kenenkään ihmisen tarvi olla toisen lelu.. toi nyt vähän vaikuttais siltä. Jos se eukko ei halua seurustella sun kans, ni ei sun tarvi kuunnella sen mielipiteitä siitä, onko sulla muita vai ei. Eihän sillä pitäis olla mitään sananvaltaa sun elämässä.. Itsehän hän on tiensä valinnut. Voithan sä sanoo sille, että sillä on ollu tilaisuutensa, oma moka ku ei osaa päättää...
Mutta älä tosiaan riko ittees, ei kukaan ihminen oo sen arvoinen, että sen takia kannattais hajottaa ittesä. ja kaikilla on oikeus onneen.. toisaalta jokainen on oman onnensa seppä..
parhaiten opettamalla hänelle elämän realiteetteja. Yksi hyvä läksy, mikä hänen pitää oppia, ettei hän voi "hyllyttää" miestään siksi aikaa, kun itse tekee mitä lystää.
Eli mielestäni olet saanut osallesi sen verran paskamaista kohtelua, että järkevintä olisi pistää koko touhulle loppu.
Siten pääsette kumpikin elämässä eteenpäin.
Eihän koskaan ole pois suljettua, että joskus palaattekin yhteen, mutta tällä hetkellä ei ole teidän aikanne.
Nyt on aika kypsyä.
Oli ihan pakko kirjoittaa sinulle, koska kertomuksesi on kuin minun elämästäni. Olen kuin tuo sinun ex-tyttöystäväsi. Halusin pari vuotta sitten löytää itseni 8v. seurustelun ja kihlojen jälkeen. Erosimme ja molemmista tuntui pahalta. Aluksi tuntui hyvältä olla erossa, mutta sitten kun kuulin hänellä olevan jotain uusia virityksiä tuli kauhea halu palata vanhaan, tuttuun ja toisaalta niin ihanaan aikaan. Tajusi että hänethän voi menettää oikeasti! Nyt myöhemmin ymmärrän, että ketään ihmistä ei saa pitää varalla elämässään, eikä kenenkään tarvitse sellaiseen ryhtyä!
Hän opetti minulle että turha itkeä kun k..akka on jo housussa ja itse tajusin että asioita osaa arvostaa vastakun ne on menettänyt. Hän ei ottanut minua enää takaisin, koska minä olin halunnut erota, tutustua itseeni..jne.
Olemme yhä kavereita ja moikkaamme nähdessä. Hän jatkoi elämäänsä täysillä, minä vielä räpiköin uudessa, onnettomassa suhteessa. Kuitenkin tiedän että hän teki minulle palveluksen. Jos jonkun kanssa haluaa olla,sen tietää. Meitä ei oltu tarkoitettu toisillemme, koska en osannut päättää. Säilymme kuitenkin molemmat aina toistemme sydämessä.
Kerroin tämän sinulle, koska haluan ettet satuta enää itseäsi. Teet itse ratkaisusi elämässä,mutta älä alistu kenenkään aivotuksiin tai varaelämäksi.