Taas se alkoi. Puhumattomuus. Rankaiset minua olemalla, kuin minua ei olisikaan. Katsot ohitse, et vastaa. Odotat, että pyydän anteeksi, anelen, myönnän olevani väärässä. Muutoin riita jatkuisi varmaan ikuisesti.
Koska olet itse pyytänyt anteeksi? Kun nakkelit joulun aikana tavaroita edestakaisin kämppää, Huusit, Haukuit.. Muistan kyllä, pyysit anteeksi. Mutta muistatko sinä, että jouduin lopuksi minäkin pyytämään anteeksi, kun olin ylipäätänsä aiheuttanut sinulle sellaisen olon.
En ole itsekään mikään puhdas pulmunen, tiedän olevani vaikea persoona, mutta minä todella yritän, että sinulla olisi hyvä olla.
Eilen tulin 2maissa kotiin. Annoit hymysuin minulle "luvan" lähteä kaverini kanssa ajelemaan, ja ottamaan jonnekin pubiin pari siideriä, sekä laulamaan karaokea. Enkä todellakaan usein käy missään! Tulin ajoissa kotiin. Odotit.Vihaisen katseen kohdistuessa minuun tiesin sen olevan taas edessä. Riita.
Olin polttanut tupakkaa. Et itse polta. Olen luvannut monta kertaa lopettaa. Olen jäänyt myös monta kertaa kiinni. Tuhoan mielestäsi meidän suhteen polttamalla. Pidän tupakkaa tärkeämpänä, kuin sinua.
Kysynkin sinulta mieheni, onko rakkautesi minuun odellakin kiinni noinkin pienistä asioista. Pitäisikö minun todellakin käyttäytyä juuri, kuinka sinä koet parhaaksi?
Riitamme saavat usein alkunsa tästä minun tekemästä virheestä. Tupakan poltosta. usein se vain paisuu päiviä kestäväksi sodaksi. Minä nukun sohvalla.
Menit juuri poikasi kanssa ulos. Viikonloppuisä. Oletko koskaan huomannut kuinka paljon minä joustan ja sopeudun? Katkeruus vain on alkanut kaivertamaan sydäntäni monessakin asiassa. Miksi se olen minä, joka nielee kaiken. Avioliittosi, lapsesi, ex-vaimosi, valheesi, salailusi..
Olen tehnyt virheitä minäkin, tiedän sen. Pyydän sinua vain joskus huomaamaan, että en minä olekaan niin pilallinen ihminen, kun olet tänäänkin minun antanut ymmärtäää.
Jätän teidät nyt kahdestaan. Saatte olla pojan kanssa. Tulen kuitenkin tekemään ruoan. Niin..Tiedän, tästäkin aiheesta "keskustelemme" vielä varmasti. Miksi en ole kotona, kun poikasi on täällä. Toisaalta, "keskustelisimme" varmasti myös toisesta vaihtoehdosta; Miksen vaikka olisi lähtenyt jonnekin, kun kerran olin kiukuttelutuulella. Niin.
Olenko se tosiaan minä, joka kiukuttelee?
-Rakas Avopuolisosi-
Koska olet itse pyytänyt anteeksi? Kun nakkelit joulun aikana tavaroita edestakaisin kämppää, Huusit, Haukuit.. Muistan kyllä, pyysit anteeksi. Mutta muistatko sinä, että jouduin lopuksi minäkin pyytämään anteeksi, kun olin ylipäätänsä aiheuttanut sinulle sellaisen olon.
En ole itsekään mikään puhdas pulmunen, tiedän olevani vaikea persoona, mutta minä todella yritän, että sinulla olisi hyvä olla.
Eilen tulin 2maissa kotiin. Annoit hymysuin minulle "luvan" lähteä kaverini kanssa ajelemaan, ja ottamaan jonnekin pubiin pari siideriä, sekä laulamaan karaokea. Enkä todellakaan usein käy missään! Tulin ajoissa kotiin. Odotit.Vihaisen katseen kohdistuessa minuun tiesin sen olevan taas edessä. Riita.
Olin polttanut tupakkaa. Et itse polta. Olen luvannut monta kertaa lopettaa. Olen jäänyt myös monta kertaa kiinni. Tuhoan mielestäsi meidän suhteen polttamalla. Pidän tupakkaa tärkeämpänä, kuin sinua.
Kysynkin sinulta mieheni, onko rakkautesi minuun odellakin kiinni noinkin pienistä asioista. Pitäisikö minun todellakin käyttäytyä juuri, kuinka sinä koet parhaaksi?
Riitamme saavat usein alkunsa tästä minun tekemästä virheestä. Tupakan poltosta. usein se vain paisuu päiviä kestäväksi sodaksi. Minä nukun sohvalla.
Menit juuri poikasi kanssa ulos. Viikonloppuisä. Oletko koskaan huomannut kuinka paljon minä joustan ja sopeudun? Katkeruus vain on alkanut kaivertamaan sydäntäni monessakin asiassa. Miksi se olen minä, joka nielee kaiken. Avioliittosi, lapsesi, ex-vaimosi, valheesi, salailusi..
Olen tehnyt virheitä minäkin, tiedän sen. Pyydän sinua vain joskus huomaamaan, että en minä olekaan niin pilallinen ihminen, kun olet tänäänkin minun antanut ymmärtäää.
Jätän teidät nyt kahdestaan. Saatte olla pojan kanssa. Tulen kuitenkin tekemään ruoan. Niin..Tiedän, tästäkin aiheesta "keskustelemme" vielä varmasti. Miksi en ole kotona, kun poikasi on täällä. Toisaalta, "keskustelisimme" varmasti myös toisesta vaihtoehdosta; Miksen vaikka olisi lähtenyt jonnekin, kun kerran olin kiukuttelutuulella. Niin.
Olenko se tosiaan minä, joka kiukuttelee?
-Rakas Avopuolisosi-
Vastaukset 6
Vanhimmat
hieno kirje mutta lukeeko hän sen täältä etkö voisi käydä kehitys keskustelua hänen kanssaan ja jos mikään ei muutu niin mikset lähtis
Ei oo helppoa uusioperhe-elämä,
lue kirja: äitipuolen käsikirja,
jos sen jälkeen tuntuu, että haluat jatkaa, anna palaa,
mutta jossakin vaiheessa joudut itse tekemään ratkaisusi,
jos tuntuu koko ajan ahdistavalta, kuka pakottaa sinut olemaan parisuhteessa,
oletko vankilassa omassa suhteessasi?
minkälaista sinulla voisi olla yksin ?
Jos kuitenkin vastaat, että olet mieluummin miehesi kanssa, lopeta valittaminen ja keskity harmonian ylläpitämiseen, mutta älä alistu.
Hyvää jatkoa !
Kyllä saisit ymmärtää, ettei se tupakointi ole pikkuasia kuin sinulle itsellesi.
Jos itse ei tupakoi, on todella ärsyttävää kun toinen haisee ja maistuu aina kuvottavalle!
Sinähän et siitä kärsi, mutta toinen kyllä.
Rakas avopuoliso. Anna anteeksi luonteeni, olen tällähetkellä vähän hukassa. Hermostun pienistä asioista, sillä olen kovin epävarma meistä. Haluaisin, että suhteemme toimisi, mutta epävarmuuteni ja pienet asiat saa minut pois tolaltaan. Voisit edes yrittää olla polttamatta sitä tupakkaa, vain minun vuokseni. Tiedän myös sen, että sinun on vaikea hyväksyä minun menneisyyttä, en mahda sille mitään, minulla on poika. Sisimmässäni toivon, että tulisit toimeen poikani kanssa ja voisimme tehdä yhdessä jotain hauskaa, käydä vaikka pulkkamäessä. Minusta olisi myös mukavaa, jos kävisimme kahdestaan joskus baarissa. Ihan vaikka yhdellä bissellä kokeeksi. Rakastan sinua, mutta pelkään taas menettäväni sinut. Pusken ja ammun samalla kertaa, minulla on pahaolla. Tiedän myön sen, että sinun ei ole pakko olla kanssani, voit lähteä ja löytää jonkun toisen milloin tahansa. Pelkään sitä kokoajan, siksi en haluaisi sinun lähtevän kaverisi kanssa baariin, vaikka näennäisesti lupaankin. Itsetuntoni on nyt heikko ja tarvitsen apua, mutta en tiedä kuinka sitä saisin, en voi puhua kenellekään.
Korostat kirjeessäsi miten tupakointisi aiheuttaa parisuhteellenne ongelmia. Tupakointi voi todellakin tuntua miehestäsi pahalta. Miksi et siis itse jousta ja lopeta? Kysyt mieheltäsi onko hänen rakkautensa kiinni niinkin pienestä asiasta kuin tupakointi. Onko sinulle itsellesi? Oletko valmis uhraamaan suhteesi oman pikkumaisuutesi vuoksi? Sinähän polttelet eikä miehesi, joten sinulla on pikkumainen ongelma josta sinun tulisi luopua.
Minusta sinun olisi nyt tärkeintä miettiä onko miehesi sinulle se ihminen jota rakastat, jonka syliin haluat käpertyä, jonka vierestä tahdot herätä, jota haluat hemmotella, jonka haluat hemmottelevan sinua, jolle voit sanoa: Rakastan sinua!
Ohje: Kiedo kätesi miehesi kaulan ympärille, anna hellä suukko poskelle ja kerro miten häntä rakastat. Antakaa anteeksi ja sopikaa. Rakastakaa!
HEI!
MIETI TARKKAAN KUN JOKU ON LAITTANUT KIERTOON KORJAUS KELVOTTOMANA HANKALAN TYYPIN.JOS EI OLE
LAPSIA NIIN LÄHDE ITSE KIDUIN 10VUOTTTA TOIVOIN PAREMPAA JA PETYIN ONNEKSI ÄLYSIN LOPULTA JA LÖYSIN IHANA IHMISEN VIERELLENI.
TER. KATRI