Moi. oon opiskelija. näin ollen rahani on aika vähissä. nyt haluaisin kosia tyttöystävääni, mutta ongelma piilee siinä, että en tiedä oikeasti mitä hän vastaa siihen.
haluaisin ostaa kalliin ja hienon sormuksen, mutta jos naiseni kieltäytyy niin sormus menee hukkaan.
olen ajatellut ostaa ensin halvan sormuksen jonka esitän kosinnan yhteydessä ja jos naiseni suostuu nii sit hankkisin kalliin ja hienon.
Onko hyvä vai huono idea tuollainen???
haluaisin ostaa kalliin ja hienon sormuksen, mutta jos naiseni kieltäytyy niin sormus menee hukkaan.
olen ajatellut ostaa ensin halvan sormuksen jonka esitän kosinnan yhteydessä ja jos naiseni suostuu nii sit hankkisin kalliin ja hienon.
Onko hyvä vai huono idea tuollainen???
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kysy ensin, ostokset sen jälkeen. Et ole kauniiden ja rohkeiden eric vaan suomalainen opiskelija.
Suomessa (toisin kuin Amerriikan ihmemaassa) on tapana mennä sormusostoksille yhdessä. Kosit ensin: "Kulta mussukkani, mentäisiinkö huomenna kultasepälle mittauttamaan sormen ympärykset?"
Itse ainakin haluan ostaa yhdessä sormuksen sillä aion pitää sitä sormessani koko loppuelämän!
Anna naisen valita itse sormus!
Ilmeisesti olet harkinnut tämän naimisiinmenon tarkkaan. Joka tapauksessa kihlasormus on kuin rintaliivit. Jos se ei naiselle sovi niin ei hän sitä pidä. Jos menet naimisiin, niin älä koskaan osta hänelle mitään vaatteita vaan anna hänen valita ne itse. Tämä koskee oikeastaan kaikkea naiselle ostettavaa; hajuvesiä, koruja jne...
Avioliitto on vakava asia. Kosimalla kerrto tyttöystävällesi, että haluat elää hänen kanssaan koko elämäsi. Tällaista lupausta ei tule antaa harkitsematta.
Mielestäni et ole asiassa ollenkaan tosissaan. Vaikka nykyään monet menevätkin naimisiin "tosta vaan" ja kihloihin suorastaan jatkuvalla syötöllä, tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti avioliiton ajatuksen mukaista. Jos et ole valmis panostamaan asiaan edes rahaa, taidat kuulua niihin avioliiton kerskakuluttajiin. Sitten kun olet valmis sijoittamaan vaikka koko omaisuutesi ostaaksesi tyttöystävällesi mieluisen sormuksen, olet riittävästi sitoutunut häneen avioliittoa ajatellen. Juuri tuosta eleestä hänkin voi asian ymmärtää, uskoa sinun olevan vakavissasi.
Jos olet tosissasi ja kyselet tätä asiaa vain tapakulttuurin kannalta, kehotan sinua marssimaan kultasepänliikkeeseen ja ostamaan hienoimman löytämäsi sormuksen, kuluista piittaamatta. Maallinen mammona ei ole mitään rakkauden rinnalla.
Nykyään kyllä kehenkään ei kannata sijoittaa koko omaisuuttaan. On niiiin suuri mahdollisuus että nainen löytää jo viiden vuoden päästä uuden miehen ja jättää sinut kuin nallikalliolle. Eropaperit tulee sitten postissa. Ikinä en löis koko omaisuuttani vetoa siitä, että edes oma avioliittoni tulisi kestämään loppuelämäni.
kehotat opiskelijaa menemään kultasepänliikkeeseen ja ostamaan kalleinta!! mikä idiootti! sitten kai on kiva olla muutama kuukausi ilman ruokaa,ku opintolainat ja muut vähät varat menneet sormukseen?!! harvinaisen yksinkertaista ajattelua..sinä et tiedä opiskelijaelämästä yhtään mitään.
Oma mieheni kosi minua juuri...
Hänelläkään kun ei sen suurempia omaisuuksia ole luulen osaavani vastata kysymykseesi..
Joten sinuna varaisin ravintolasta pöydän ja veisin naisen sinne.
Kosisin siellä ja pyytäisin katsomaan sormuksia, joihin rahasi riittävät...!
Näin ollen vältytään väärä kokoisilta sormuksilta jne.!
Hööpö! Kosimiseen on tehtävä rutkasti salapoliisintyötä.
Valmistelut
Ensinnäkin tulee kiinnittää huomiota "siskon" oikean käden nimettömään (joka ainakin useimmiten on samaa mittaluokkaa kuin vasenkin) ja siinä esiintyneisiin sormuksiin. Opetellaan siis tunnistamaan ne näppituntumalta ja pimeässä, sillä seuraava vaihe onkin sitten aika jännä:
Sovitus
Koeponnistetaan juuri mainittu ja oikeassa nimettömässä havaittu sormus mieluimmin sikeästi nukkuvan potentiaalisen morsmaikun vasemmassa nimettömässä tarkistaaksemme mahdolliset nivelvammoista aiheutuneet epämuodostumat. Jos oikean nimettömän sormus istuu kuin hansikas myös vasemman käden nimettömään olemme löytäneet ns. ”voittajan” ja voimme siirtyä suoraan kohtaan ”mittaus”. Arviolta valtaosa oikean käden nimettömistä ovat saman kokoiset kuin vasemman käden nimettömät, joten luultavasti usea sulho pääsee tästä vaiheesta helpolla. Poikkeuksia kuitenkin löytyy ja siksi onkin syytä tehdä lisäarvioita.
Lisäarviot
Jos sormus istuu valmiiksi huonosti tai epäillään, että lyhyellä aikavälillä tulee tarvetta muutostoimenpiteisiin joudutaan tällöin arvioimaan kyseiseen sormukseen tarvittavat muutokset joko silmämääräisesti tai työntömitalla - kuitenkin millimäärämittoihin perustuen ja tietysti sen paksumman nivelen kohdalta. Ei ole syytä ostaa sormusta joka ei mahdu kulkemaan vapaasti tarkoitetulle sijoitusalueelleen. Paksumman nivelen kohdalle on kuitenkin syytä varata hieman ”toleranssia” (noin 0,5-1,0 mm) sormen mahdollisen, vai sanoisinko vääjäämättömän ;-), turpoamisen varalle - raskaus tietysti erikseen. Kukin kuitenkin arvioikoon tämän tarpeen itse. Mahdollinen anoppi käynee hyvästä vertailukohdasta. Pieni tiukkuus sormusta sormeen asetettaessa on kuitenkin vain hyvästä, sillä se muistuttaa tiukkuudellaan morsianta sulhostaan JA indikoi myös mukavasti kantajalleen mahdolliset painonpudotustarpeet.
Mittaus
Kaihon kohteen silmän yhä siis välttäessä ja tarvittavat tiedot kerättynä sormusta on seuraavaksi syytä mitata peruskoulussa jaetulla keltaisella viivoittimella saadaksemme sormuksen tarkka millimetrimäärä (halkaisija). Tähän saatuun lukuun luonnollisestikin tehdään tarvittavat lisäykset tai vähennykset edellä mainittuihin arvioihin perustuen jonka jälkeen nämä tiedot kirjataan paperilapulle, sillä muistiin ei ole syytä luottaa. Joka tapauksessa tässä vaiheessa tutkimustyötä ollaan ainakin teknisesti ottaen valmis sormuskaupoille.
”Backup”
Pieni vinkki mittaustarkkuutensa suhteen epävarmoille tai muuten helposti hermoileville:
Jos oikean käden sormus sopi suoraan myös vasempaan nimettömään voi kosimisaikeissa elävä sulho kokeilla tätä valmiiksi sopivaa sormusta myös omiin sormiinsa siltä varalta että muistilaput hukkuvat sormuskauppaan marssittaessa. Tarkoituksena tässä yhteydessä ei ole löytää mihin sormeen sormus aktuaalisesti sopisi, vaan pikemminkin löytää sellainen kohta jostain tietystä sormesta johon ko. sormus sopivasti ”jumittuu” sormeen ängettäessä. Muistamalla tämän kohdan tai merkitsemällä sen vaihtoehtoisesti sormeesi kynällä voit kihlakaupassa vielä kokeilla onko nyt ostettava sormus oikean kokoinen. Ja sitten ei muuta kun kosimaan!
Oletko miettinyt, että tapa, jota ehdotat on huomattavan hankala?!
Helpommalla pääsee, kun raahaa naisen mukanaan ostoksille!
..miehen makuun ei aina edes luottamista.
rahasta kiinni. Siis jos olette varmasti molemmat samalla päättäväisellä mielellä, niin tuossa vaiheessa ei tarvitse rahalla röyhistellä.
Vein nykyisen vaimoni reilut kolmetoista vuotta sitten töiden jälkeen saareen eväsretkelle. Siellä hän vastasi myöntyvästi kosintaani, ja sormukset ostettiin yhdessä. Hyvin yksinkertaiset ja edulliset. Timantit tulivat vasta vihkisormukseen.
Säästä rahasi ja valitkaa ne rinkulat yhdessä.