Olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo usean vuoden. Viimeiset puoli vuotta on mennyt vaihtelevasti huonosti, enkä tiedä miksi... Riitelemme paljon. Minä yksinkertaisesti rakastan häntä liikaa; lähettelen hempeitä viestejä, soittelen paljon, ajattelen kun herään ja kun laitan nukkumaan, pidän valokuvaa tyynyni alla ja kirjoitan joskus kirjeitäkin.
En vain koskaan ole saanut tähän vastakaikua. Viime kesänä olimme ihana pari ja poikaystäväni kaipasi seuraani... NYT hän ei oikeastaan koskaan pyydä minua minnekkään, eikä tule esim luokseni yöksi. Hän ei halua olla kanssani. Ja soittaakin harvoin. Asia on vaivannut minua kauheasti ja kaikki on ollut minun varassani viimeiset puoli vuotta; minä olen soitellut ja pyydellyt...
Eilen illalla itkin tätä kaikkea ja päätin soittaa ja yrittää puhua, myös erosta. Ja sain kuulla mitä en todellakaan odottanut;
hän sanoi että "VOISKO SE ETTEN HALUA NÄHDÄ JA OLLA KANSSAS JOHTUA VAIKKA SEURASTA?? SUA EI VAAN JAKSA. PUHUT KAIKKEA PASKAA JA OOT VAAN SEMMONEN..." Tuo lause viilsi syvemmältä sydämestäni kuin mikään on koskaan viiltänyt. Kukaan ei ole sanonut minulle pahemmin. (Poikaystäväni on ainoa kaverini ja rakkaani jonka kanssa haluaisin olla koko ajan. Hän on maailmani keskipiste ja selkäranka. Kaverit ovat jättäneet ja minua haukutaan paljon selän takana vaikka olen aina ollut kaikille mahdollisimman kiltti. Ja millaisen palkan olen saanut?) Kaiken lisäksi hän sanoi: "VOISITKO JOSKUS KÄSITTÄÄ ETTÄ HALUAN OLLA JOSKUS YKSIN? AINAHAN SINÄ VAAN TUKIT MEILLE!" Tuo ei kylläkään ole totta, siis jos hänestä olisi kiinni niin hän olisi aina omissa oloissaan tai kavereidensa kanssa. Koko suhteemme on kiinni minun soittelustani ja muusta... Hän on aiemmin sanonut minulle että voin tulla hänen luokseen koska haluan, mutta olen silti vältellyt tulemista ilman sopimusta etten vain tuki. Joskus olen kuitenkin tullut ovelle asti pyytämään häntä vaikka kaupunkiin... mutta sainpa tietää mitä hän tästä kaikesta ajatteli.
Lopuksi hän kuitenkin sanoi ettei halua erota koska välittää minusta. Ja pari tuntia myöhemmin soittaessaan ettei ole koskaan ajatellut eroa tosissaan, ja että osaisi kuvitella meidät perheenä...
Auttakaa hyvät ihmiset, mitä minun pitäisi tehdä?
Hän on todella kaikkeni ja jos hän joskus jättää minut niin unohdan miehet elämästäni kokonaan. Ja todennäköisyys että minä jätän hänet on minimaalinen. Mutta mitä sanotte nuista eilisen kommenteista? Entä miten saan koottua suhteeni??
En vain koskaan ole saanut tähän vastakaikua. Viime kesänä olimme ihana pari ja poikaystäväni kaipasi seuraani... NYT hän ei oikeastaan koskaan pyydä minua minnekkään, eikä tule esim luokseni yöksi. Hän ei halua olla kanssani. Ja soittaakin harvoin. Asia on vaivannut minua kauheasti ja kaikki on ollut minun varassani viimeiset puoli vuotta; minä olen soitellut ja pyydellyt...
Eilen illalla itkin tätä kaikkea ja päätin soittaa ja yrittää puhua, myös erosta. Ja sain kuulla mitä en todellakaan odottanut;
hän sanoi että "VOISKO SE ETTEN HALUA NÄHDÄ JA OLLA KANSSAS JOHTUA VAIKKA SEURASTA?? SUA EI VAAN JAKSA. PUHUT KAIKKEA PASKAA JA OOT VAAN SEMMONEN..." Tuo lause viilsi syvemmältä sydämestäni kuin mikään on koskaan viiltänyt. Kukaan ei ole sanonut minulle pahemmin. (Poikaystäväni on ainoa kaverini ja rakkaani jonka kanssa haluaisin olla koko ajan. Hän on maailmani keskipiste ja selkäranka. Kaverit ovat jättäneet ja minua haukutaan paljon selän takana vaikka olen aina ollut kaikille mahdollisimman kiltti. Ja millaisen palkan olen saanut?) Kaiken lisäksi hän sanoi: "VOISITKO JOSKUS KÄSITTÄÄ ETTÄ HALUAN OLLA JOSKUS YKSIN? AINAHAN SINÄ VAAN TUKIT MEILLE!" Tuo ei kylläkään ole totta, siis jos hänestä olisi kiinni niin hän olisi aina omissa oloissaan tai kavereidensa kanssa. Koko suhteemme on kiinni minun soittelustani ja muusta... Hän on aiemmin sanonut minulle että voin tulla hänen luokseen koska haluan, mutta olen silti vältellyt tulemista ilman sopimusta etten vain tuki. Joskus olen kuitenkin tullut ovelle asti pyytämään häntä vaikka kaupunkiin... mutta sainpa tietää mitä hän tästä kaikesta ajatteli.
Lopuksi hän kuitenkin sanoi ettei halua erota koska välittää minusta. Ja pari tuntia myöhemmin soittaessaan ettei ole koskaan ajatellut eroa tosissaan, ja että osaisi kuvitella meidät perheenä...
Auttakaa hyvät ihmiset, mitä minun pitäisi tehdä?
Hän on todella kaikkeni ja jos hän joskus jättää minut niin unohdan miehet elämästäni kokonaan. Ja todennäköisyys että minä jätän hänet on minimaalinen. Mutta mitä sanotte nuista eilisen kommenteista? Entä miten saan koottua suhteeni??
Vastaukset 21
Vanhimmat
..häneen hieman etäisyyttä, vähennä yhteydenpitoa muutamaksi viikoksi, niin ehkäpä hän taas innostuu sinusta, kun huomaa, että kaipaakin seuraasi, kun et ole koko ajan viestittelemässä tms. Yleensä parin päivän tauko ei riitä, koska sen aikaa ihminen helposti nauttii vapaudestaan (taidatte olla aika nuoria?), joten tarvitsee muutaman viikon kärsivällisyyttä nähdä, että kiinnostaako sitä toista sitten se läsnäolosi enemmän. Yleensä ihmiset tajuavat asioiden arvon vasta siinä vaiheessa, kun niitä ei enää ole.
Muista myös se, että me ihmiset vain olemme erilaisia, toiset kaipaavat enemmän omaa rauhaa/aikaa ja yksinäisyyttä. Jos rakastat poikaystävääsi, sinun tulee myös hyväksyä tämä puoli hänessä. Mutta ei tietenkään niin, että joudut itse epähuomioiduksi, vaan kyse on tietenkin myös sinun onnestasi. Mieti, millaisen suhteen haluat ja, onko se mahdollista poikaystäväsi luonteenlaadun omaavan ihmisen kanssa.
ehdotuksistasi. Täältä saa harvoin asiallista viestiä. Tässäkin etsin ohjeita mitä tehdä ja apua myös itselleni, miten saisin ystäviä yms. mutta jotkut suoraan sanottuna haukkuvat päin naamaa. Mutta niitä kyllä riittää...
Kivaa kun muiden ehdotuksista on apua!
aikaa ja pikkusen etäisyyttä!? joskus se avaa silmiä kummasti.. Olis myös hyvä, jos sä koittaisit löytää omia ystäviä ja olla niitten kans, jutella ja silleen.. että mies ei kokis sua liikaa "taakkana". Mä nimittäin oon seurustellu parin tyypin kans, jotka ei halunnu ku olla mun kans ja koko ajan olis pitäny kuiskia helliä sanoja ja hyväillä.. Mä en jaksanu. Ei sitä kuitenkaan ikuisuuksiin kasva.. Toisaalta liiasta makeasta tulee vaan huono olo..
Kannattaa tosiaan miettiä, voisko jotain tehdä toisin.. Ku ei toinen välttis kaipaa niitä helliä sanoja ja lepertelyjä, rakkaudentunnustusten virtaa jne.. Kannattaa yrittää tosiaan löytää uusia ystäviä, harrastuksia.. Nimittäin se jo luo paineita, jos tietää olevansa ainoa ystävä..
pieni korjaus:
Ei sitä kuitenkaan ikuisuuksiin kasva..
Siis ei kestä :)
Ehdotan samaa
jos ihan olisit tekemättä yhtään mitään. mulla oli yhessä vaiheessa vähän samantapanen ongelma muttei läheskään noin paha... sulle on kehittyny pahimmanlaatunen riippuvuus ja se taas ahdistaa sun miestä. mitä enemmän sä siinä roikut sitä kauemmas se susta pyrkii.. ota iisisti ja keksi itelles jotain muuta tekemistä, hanki kavereita tai harrastus tai jotain.. ei se alussa helppoo oo mutta kyllä se siitä lähtee kun saat jotain muuta mietittävää. malta vaan niin kyllä sekin sua rupeaa kaipaamaan ja soitteleen perään kun susta ei kuulu mitään vähään aikaan. jos ootte päivän näkemättä niin kyllä 1 parin minuutin puhelinsoitto päivän aikana riittää!
No tuo kuulostaa kyllä vähän säälittävältä. Sanot, että ystäväsi ovat jättäneet ym. Ja että poikaystäväsi on maailmasi. Älä hyvä ihminen elä vain poikaystävääsi varten tai hänen kautta. Ihan loppupeleissä tässä maailmassa ollaan ihan yksin, vaikka oltais naimisissakin, eli kenestäkään ei saa olla noin riippuvainen.
Jos ero tulee, tiput täysin tyhjän päälle, koska ystäväsi ovat jättäneet. Miksiköhän? Jos omistat kaiken aikasi rakkaallesi, eivät ystävätkään jaksa ikuisuuksiin odottaa, että otat/pidät yhteyttä. Vähän saisit aikuistua.
Sulla on tautisen hyvä poikaystävä, kun se on noinkin kauan kestäny. Sä olet läheisriippuvainen. Takerrut toiseen kuin takiainen ja tukahdutat sen. Ihmisillä on erilaiset tilantarpeet ja tolla menolla sä tunget kyllä sen kaikkein eniten sietävänkin ihmisen ihon alle. Huh! Päästä irti, anna sen hengittää. Etkö sä tajua, että teet sen elämästä helvetin? Se ei saa olla koskaan itsekseen, koko ajan olet tunkemassa lähelle tai vaatimassa yhteydenottoja ja läheisyyttä. Jos sä haluat pitää sen, anna sille tilaa hengittää. Opettele olemaan yksinkin, harrasta, nauti elämästä. Maailma ei kaadu, eikä ihmiset katoa sun elämästä, vaikka sä et koko ajan roikkuisi jonkun hihassa tai lahkeessa kiinni.
että etpäs tainnut ongelmaa käsittää kun tollaista kommenttia pukkasit. Tuo kommenttis oli kaukana kysymyksestä ja todellisuudesta.
Tuo on läheisriippuvuutta, valitettavasti. Sä olet kertomasi perusteella läheisriippuvainen ja poikaystäväsi reaktiot ymmärrettäviä.
Tietysti poikakaverisi olisi asian vähän ystävällisemminkin sulle voinut sanoa, mutta silti liika roikkuminen ja piirittäminen helposti ahdistaa toista, varsinkin jos koko maailmasi tosiaan pyörii tuon yhden ihmisen ympärillä ja varassa.
Hanki ihmeessä omaa elämää, uusia ystäviä ja mielekästä tekemistä. Silloin sun seurasikin voi taas kummasti alkaa poikakaveriasi kiinnostaa.
Olen itsekin aika samanlaisessa tilanteessa, ehkä kuitenkin lievemmässä. Olen samanlainen kuin sinä, tahtoisin olla poikaystäväni kanssa koko ajan, soittelen, tekstailen todella paljon ja huoneessani on paljon hänen kuviaan.
Poikäystäväni viihtyy kanssani nykyään taas hyvin, mutta meilläkin oli kausi, jolloin hän vain tylysti sanoi haluavansa olla yksin.
Toisinaan hän myös kävi kahvilla, yms. muiden tyttöjen kanssa. Hän ei tuntunut välittävän yhtään miltä se minusta tuntui. Itkin itseni iltaisin uneen, mutten halunnut päästää irti. Ilman poikaystävääni minulla ei ole mitään. Niinpä vaan pidin kiinni kynsin ja hampain. Annoin poikaystäväni tehdä niitä juttuja mitä hän halusi ja yritin keksiä jotain tekemistä itselleni. Se oli vaikeaa yleensä vain istuskelin kotona. Minunkin ystäväni ovat hävinneet ympäriltäni. He ovat minulle tärkeitä, mutta miksi olisin heidän kanssaan jos voin viettää ihanaa aikaa poikaystäväni kanssa?
En tiedä miten neuvoisin sinua.. Ero on meidän kohdallamme ollut jo lähellä, mutta juuri hetki sitten poikaystäväni taas sanoi minulle rakastavansa minua todella paljon, ihan niin kuin minä häntä. Älä siis lopeta yrittämistä, mutta pidä vähän etäisyyttä. Odota, että poikaystäväsi pyytää sinua jonnekin tai menkää isommalla porukalla jonnekin jottei poikaystäväsi joudu aina olemaan vain sinun kanssasi.
Jaksamisia!!
että on joku joka ymmärtää. :)
luulen että etäisyyden ottaminen siihe jätkään on ainoa ratkaisu tässä vaiheessa. älä eroa, ainkaan vielä.. pidät pari viikkoa taukoa soitteluista/viesteistä ni eiköhän se siitä. ja jos ei, niin sun pitää löytää voimaa erota siitä. se on kylmä fakta. et kai luule että vietät loppuelämäs tollasen ihmisen kanssa?
ja pikkuinen:
"mutta miksi olisin heidän kanssaan jos voin viettää ihanaa aikaa poikaystäväni kanssa?"
toi on niin väärin ajalteu kuin vain voi olla! vaikka on kuinka ihana poika/tyttöystävä, niin AINA täytyy löytää aikaa kavereille. me ainaki jätkien kanssa pidetään baari/saunailoja ihan jätkissä. puhutaan misten juttuja, saunotaan ja juodaan kaljaa. ei todellakaan ole hyvä että viettää kaiken aikansa pika/tyttöystävänäs kanssa. niin ne kaverit kaikkoaa. tuliko mieleen että sun kaveris varmaan hengailee yhdessä ja tekee yhdessä kaikenlaista ilman sua, koska oot aina poikaystäväs kanssa? mun kaveri on samanlainen.. sillä on nyt tyttöystävä ja on jättäny kaverit aika vähälle. tuntus että sillekkin se tyttöystävä on kaikki kaikessa! kavereita pitää muistaa ja pitää yhteyttä, ja viettää aikaa myös heidän kanssa. ja on tietenkin hyvä olla välillä erossa siitä seurustelu kumppanistakin!
Näit kauniin perhosen. Laitoit sen lasipurkkiin ja kannoit sitä ylpeänä mukanasi. Et huomannut ympärilläsi enään muita, koska halusit vain tuijottaa aarrettasi. Sinusta tuli sokea. Muut kaikkosivat ympäriltäsi. Mutta unohdit, että perhonen ei kasva lasipurkissa, vaan ajoittain sen on päästävä vapauteen. Lopussa tukit vielä ilmareiätkin painamalla purkin rintaasi vasten. Halusit pitää sen niin lähellä itseäsi. Älä tukehduta perhostasi, anna sille tilaa hengittää.
tää ketju on mielestäni lievää läheisriippuvuutta henkivä, mutta joka nuorille "suotakoon" ja osa kasvamista. Tavallaan vahvat tunteet "söpöjä".
Jossain näisistä ketjuista kirjoitin aforismin (ei oma keksintö) naisesta, mutta sopinee mieheenkin ...
"Hän on kuin hienoa hiekkaa, jota rannalla olet ottanut kämmenellesi. Jos puristat kätesi nyrkkiin, hiekka valuu sormiesi välistä. Jos pidät kätesi avoinna, tuuli puhaltaa hiekan pois ...."
Jotenkin juttusi toi mieleen oman seurusteluni alkuajat, jolloin poikaystäväni oli aina "kimpussani". Hän oli ensimmäinen poikaystäväni (vaikka olin jo 23v!) joten olin tottunut olemaan yksin.
Minua ärsytti, että hän koko ajan "ahdisteli" ja seurasi perässäni kuin avuton koiranpentu!
En saanut edes käydä maitotölkkiä ostamassa ilman, että hän halusi mukaan.
Hyvä kun roskiksen sain viedä itsekseni.
Mitä enemmän hän "ahisteli", sen enemmän kapinoin vastaan.
Kerran sitten räjähdin hänelle asiasta ja sanoin samantapaisesti kuin oma kultasi, että tarvitsen tilaa ja omaa rauhaa.
Rakkauden puutteesta ei ollut kyse, en vain halunnut tuntea ettenkö enää omistaisi itse itseäni.
Ajan mittaan asia onkin korjaantunut kuin itsestään, hän antaa minulle tilaa, minä en enää kaipaa niin paljon omaa rauhaa ja nyt meillä menee ihan kivasti.
Mitä jos jättäisit sen MULKUN????? Hanki elämä ja mies joka tekee sinut ONNELLISESKI!!??!!
Minä olen kolmannella kierroksella, joten tiedän jo jotain parisuhteista. Neuvon sinua: hanki itsellesi ystäviä. Ystävät ovat korvaamattomia ja lähes yhtä tärkeitä, kuin se poikaystävä.
Ota huomioon se, että suhde ei ehkä ole loppuelämän kestävä, vaikka kuinka sellaista toivoisi. Mitä sinulle jää eron jälkeen, jos koko maailmasi on ollut poikaystävä?
Kun itse koin avioeron kahteen kertaan, oli ystävillä ja sukulaisilla tärkeä merkitys, että selvisin. Jos en olisi hoitanut ihmissuhteitani avioliittojeni aikana, olisi minun käynyt tosi huonosti. Samaa voin sydämestäni suositella sinullekin. Ajattele asioita kauaskantoisesti ja irrottaudu poikaystävästäsi elämään myöskin omaa elämääsi.
Vaikuttaa vähän siltä, että vaikka pyydät neuvoja ja apua, et kuitenkaan niitä halua. Toivot saavasi vastauksia, joissa ihmiset ymmärtävät tilanteesi, silittävät päätäsi, voivottelevat ja antavat myötätuntoa. Realistiset viestit läheisriippuvaisuudesta, rauhoittumisesta, tilan antamisesta sekä oman elämän hankkimisesta ja elämisestä ovat juuri niitä viestejä, joista sinun pitää nyt löytää ne todelliset asiat.
Vaikutat aika nuorelta...? Minkä ikäinen olet? On täysin ymmärrettävää että nuorena haluaa olla poikaystävänsä kanssa, mutta on tärkeää viettää aikaa myös ystävien kanssa, sillä vaikka suhde menisi, hyvät ystävät jäävät.
Tee omia juttujasi, ja anna poikaystävällesi aihetta ajatella, että juuri sinusta kannattaa pitää kiinni. Niitä ajatuksia tulee varmasti kun hän huomaa että sinulla on muutakin elämää, eikä hän voikaan pitää sinua itsestäänselvyytenä.
Äläkä ihmeessä käsitä niin, että sinun pitäisi tehdä hänet mustasukkaiseksi, ei ei. Hanki harrastuksia, ota yhteyttä vanhoihin ystäviisi ja tehkää kumpikin tahoillanne mieluisia asioita. Sitten on kivempi viettää taas aikaa yhdessä ja puhua siitä miten kummankin päivä on mennyt.
Mutta jos suhteenne loppuu, olisiko se taistelemisen arvoista? Jos kärsit tilanteesta nyt, eikö olisi parempi että se loppuu jos se ei voi siitä enää parantua. Aina tulee uusia ja noin omistautuvalle tytölle löytyy varmasti hieno poikaystävä!
oon ite ollu tossa samassa tilanteessa ja siitä pääseminen on rankkaakin ollut.en ymmärrä nuita toisten kommentteja..on helppo tuntemattomalla ihmisellä tai joku joka ei ole kokenut tuollaista siis ollut samassa tilanteessa kuin sinä sanoa asiasta tyyliin "hanki elämä ja keksi tekemistä",asia ei ole välttämättä niin helppoa ja yksinkertaista..jos haluat jutella niin laita tänne mailiosoittees niin kirjoitan sulle varmasti.