Moniko teistä elää uusioperhesuhteessa?
Itselläni on elämässäni toinen suhde menossa, jossa kumppanilla on lapsia edellisestä suhteestaan.
Alku on aikamoista totuttelua, jatkuvaa miettimistä miten lapset hyväksyvät jne.
Suhteen edetessä tulee tietoiseksi siitä että lasten toinen vanhempi tulee aina olemaan osa elämäämme, paljon yhteistä aikaa kuluu viikonloppuvanhempana olemiseen. Tuntuu että se kuluttaa vielä lapsettoman naisen voimavaroja melkolailla. Silti, rakkaus pistää tekemään tällaisen uhrauksen. Olen valmis luopumaan jostain, opettelemaan rakastamaan rakkaani lapsia, kuluttamaan aikaani epäitsekkäästi ja jakamaan suuren osan rakkaani sydämestä.
Toisinaan väsyttää. Ottaa päähän se, että mieheni soittelee ja joutuu olemaan tekemisissä exänsä kanssa niin paljon. Lasten läsnäollessa emme voi makoilla sängyllä tunteja toisiamme kädestä pitäen. Silloin saa olla liikkeessä koko ajan. Milloin mitäkin.
Silti on niitä aurinkoisia hetkiä, kun tuntee hyväksynnän lasten taholta, huomaa tekevänsä lapsen iloiseksi ja mikä parasta; isän iloiseksi ja saa tämän huomaamaan että kannatti sittenkin vielä kerran uskoa rakkauteen.
Samoja kokemuksia?
Itselläni on elämässäni toinen suhde menossa, jossa kumppanilla on lapsia edellisestä suhteestaan.
Alku on aikamoista totuttelua, jatkuvaa miettimistä miten lapset hyväksyvät jne.
Suhteen edetessä tulee tietoiseksi siitä että lasten toinen vanhempi tulee aina olemaan osa elämäämme, paljon yhteistä aikaa kuluu viikonloppuvanhempana olemiseen. Tuntuu että se kuluttaa vielä lapsettoman naisen voimavaroja melkolailla. Silti, rakkaus pistää tekemään tällaisen uhrauksen. Olen valmis luopumaan jostain, opettelemaan rakastamaan rakkaani lapsia, kuluttamaan aikaani epäitsekkäästi ja jakamaan suuren osan rakkaani sydämestä.
Toisinaan väsyttää. Ottaa päähän se, että mieheni soittelee ja joutuu olemaan tekemisissä exänsä kanssa niin paljon. Lasten läsnäollessa emme voi makoilla sängyllä tunteja toisiamme kädestä pitäen. Silloin saa olla liikkeessä koko ajan. Milloin mitäkin.
Silti on niitä aurinkoisia hetkiä, kun tuntee hyväksynnän lasten taholta, huomaa tekevänsä lapsen iloiseksi ja mikä parasta; isän iloiseksi ja saa tämän huomaamaan että kannatti sittenkin vielä kerran uskoa rakkauteen.
Samoja kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uusioperheen äitykkä minäkin.Miehellä yksi tyttö ja mulla samanikäiset kaksoset.Meillä on ollu ongelmia miehen ex:n suunnalta,mutta nyt taas rauhallisempaa.Miehen tyttö asuu myös meidän kanssa ja muuten kivasti lapset ovat suhtautuneet meihin molempiin.Ovat sen verran pieniä vielä,kohta neljä vee.
Aurinkoista jatkoa koko perheellesi ja voimia vaikeisiin päiviin.Niitä on ja tulee olemaan,olipa sitten kyseessä ydin-tai uusioperhe....
Käytöksesi osoitaa että olet aikuinen nainen. Olisipa kaltaisiasi enemmän, olen itse eronnut mies. Eron jälkeen olen muutamankerran yrittänyt seurustella mutta kuppani ei ole ymmärtänyt sitä että joutuu jakamaan huomioni kolmen tyttäreni kanssa,joten olen joutunut katkaisemaan kyseiset suhteet . Että näin
Minäkin olen uusperheen äiti. Perheeseemme kuuluu yhteensä neljä lasta, kaksi minun aikaisemmasta liitosta, kaksi mieheni aiemmasta.
Alussa oli totuttelua kaikilla. Sopeutumis- ja suhtautumisvaikeuksia ilmeni niin lapsilla, kuin aikuisillakin.
Aikaa ja vaivaa vaati ehkä eniten meillä kummallakin saada ex- puoliset tajuamaan, että tämä on nyt meidän perheemme. ME ajattelemme MEidän perheemme parasta. Emme ex- puolisoiden. Perheeseemme kuuluvat meidän kahden lisäksi kaikki neljä lastamme, olemme kokonaisuus, johon exät eivät kuulu, vaikka he ovatkin osa lastemme perheitä.
Viimeinen vuosi on sujunut "kivutta" ilman sen kummempia kommervenkkejä. Vihdoin ihmiset hyväksyvät tilanteemme ja exät ymmärtävät, ettemme ole perheenä heille mitään velkaa, emme tilivelvollisia, emmekä heidän elämänsä jatkeita.
Viimeinkin keskusteluyhteydet toimivat. Kaikki lastemme perheiden jäsenet kykenevät puhumaan keskenään. Joustoa löytyy tarpeen vaatiessa kaikille. Molempien exät tietävät toisensa ja ovat monesti tavanneetkin.
Lomasuunnittelut on kyllä joskus melkoista rumbaa, mutta kaikki pyrkivät saamaan aikaan PARHAAN MAHDOLLISEN sopimuksen, joka on reilu kaikkia kohtaan. Syntymäpäivät vietetään yhdessä.
Yritämme pitää kaikki neljä vanhempaa kiinni siitä, että meillä kaikilla on velvollisuutenamme lasten paras ja oikeutenamme myös oma elämä.
Kannamme jokainen kortemme kekoon, jotta kuvio toimisi..esim. Joskus mieheni luovuttaa lapset exälleni.. joskus minä haen ja kuskaan mieheni lapsia harrastuksiin äitinsä luota.
Joskus tämä on hieman monimutkaista, mutta pääosin rikasta elämää.
Sinä olet tosimies, kun heität naiset kuutamolle jos lapset eivät hänelle sovi. Minun isäni heivasi minut aikoinaan ulos elämästään koska uusi nainen niin halusi. (olin silloin 5 vee)
Kypsä ihminen, Hienoa että tuollaisia on.
Vaikuttaa siltä, että olemme samassa veneessä. Mulla on viisi ja puoli vuotta takana. Olin 22 kun sitouduin eronneeseen kolmen lapsen viikonloppuisään. Joka toinen viikonloppu jää kuitenkin vain meille. Se antaa voimia jatkaa... Elämä ei koskaan ole tylsää. Vaikka ex onkin kuvioissa ja mustasukkaisuuskin nostaa aina joskus päätään, on tärkeintä luottaa omaan rakkaaseen. Lapseton olen itsekin ja vauvakuumekin yrittää päästä pinnalle. Avomieheni ei kuitenkaan vielä ole valmis neljättä kertaa isäksi. Eniten pelkään tulevaisuudessa mahdollista muutosta asenteessani näitä lapsia kohtaan, jos joskus saan oman lapsen. Toivon sydämestäni, ettei vanhemmat lapset kärsi. Tässä mietittävää sinullekin tulevaisuuden varalle. Parhaita hetkiä omassa elämässäni ovat olleet kun lapset tulevat huutaen: "Sanna, kato mitä mä tein koulussa!", ovesta sisään perjantai-iltana, miljoonat kysymykset joihin ei itsekään osaa vastata ja kymmenvuotiaan pojan tiukka rutistus.
:) Uusioperheen elämä ei ole koskaan helppoa, mutta sitäkin rikkaampaa ja antoisampaa.
Olis tosi mukava vaihtaa vaikka maileja tai jotain, sillä itse olen 22 ja kuulosti kyllä tutulle toi sunkin tarina.
Laita osoite, jos haluat kirjuutella :D
Olisi todellakin mukavaa vaihdella kuulumisia. Tukea ei oikeastaan voi saada kuin henkilöltä jolla on samoja kokemuksia.
:)
Laita juttua osoitteeseen [email protected] jos siltä tuntuu :)
Siihen asti moi !