en oo koskaan aiemmin tänne kirjottanu,mut nyt tuntuu niin pahalt,ett en keksiny enää muutakaan..
mä oon seurustellu yhden ihanan jätkän kans yli 1.5w,asutaan 30km pääst toisistamme,mut silti ollaan nähty melkein viikottain..
meillä on ollu tosi paljo suhteen aikana riitoja ja erottukin ollaan aiottu,koska mun poikaystävän äiti on tosi tiukka,me kumpikin ollaan 17w vuotiaita ni kultani äiti piti meitä viel viime vuoden keväänä liian nuorina seurustelemaan,mut sit viime kesänä se alko oleen paljo ymmärtäväisempi ja anto poikaystäväni tulla meille millon tahansa ja antoi mun olla heillä yötä..
kuitenki aina kun meil oli riitaa ni me kyl nopeesti sovittiin ja oltiin taas niiiiin onnellisia koska meillä oli toisemme...kunnes..uuden vuoden jälkee mun poikaystävä päätti,ettei se halua olla enään mun kans,se on tosi aggressiivinen luonteeltaan ni se mua sit haukku ja arvosteli kauheesti,kerto suoraan mitä vikoja se ei siedä mussa ja oli muutenki TOSI vihaine mulle,mä ite kun oon tosi rauhallinen,herkkä enkä suutu helposti,ni mä itkin varmaa viikon melkein putkeen,koska mua todella loukkas ja satutti ne kaikki ne vihamieliset mailit jotka olin saanut häneltä..
Viime tiistaina hän sit oli hyväl tuulel ja oli niin kuin mitää ei olis tapahtunut,ja mäkin koitin olla samanlailla,vaik mä olin vihainen edelleen ja odotin anteex pyyntöä..Meil meni taas ihan hyvin eiliseen asti,
kunnes se taas hermostu mulle,ja oli niin paskamainen taas,puhu kauheesti sen luokkalaisista tytöistä ja sarkasteli kauheesti..sen juttujen takia mä tunnen itteni taas niin helvetin paskax..
silloin ku mä tutustuin poikaystävääni olin tosi masentunut koska 12wuotias serkkuni oli paria kuukautta aiemmin ampunu ittensä,hän tavallaan nosti mut meren pohjasta pinnalle,hänen takiaan mä tunsin eläväni,itsetuntonikin(joka oli tosi alhaal)nousi hänen takiaan,mut nyt se itsetunto on taas syväl meren pohjal,enkä mä enää tiedä mitä tehdä,eilenki olisin halunnu vetää vanhoja lääkkeitä,ja kun en siihen pystynyt ni haukkuin itteäni raukax ym..
en tiedä miten mä jaksan kaiken paskan,mitä poikaystäväni ns.heittää mun niskaa..kaikkein pahinta on mun mielestä se,ett hän ei kuulemma rakasta mua enään..kyllä se kuulemma viel uutena vuotena rakasti..voix rakkaus todella viipua niin nopeesti..?
kertokaa mitä mä teen,mä en haluis menettää häntä,mut tuntuu,ett mä mielummin teen ittelleni jotain ku kuuntelen sen loukkauksia..ym..
mä oon seurustellu yhden ihanan jätkän kans yli 1.5w,asutaan 30km pääst toisistamme,mut silti ollaan nähty melkein viikottain..
meillä on ollu tosi paljo suhteen aikana riitoja ja erottukin ollaan aiottu,koska mun poikaystävän äiti on tosi tiukka,me kumpikin ollaan 17w vuotiaita ni kultani äiti piti meitä viel viime vuoden keväänä liian nuorina seurustelemaan,mut sit viime kesänä se alko oleen paljo ymmärtäväisempi ja anto poikaystäväni tulla meille millon tahansa ja antoi mun olla heillä yötä..
kuitenki aina kun meil oli riitaa ni me kyl nopeesti sovittiin ja oltiin taas niiiiin onnellisia koska meillä oli toisemme...kunnes..uuden vuoden jälkee mun poikaystävä päätti,ettei se halua olla enään mun kans,se on tosi aggressiivinen luonteeltaan ni se mua sit haukku ja arvosteli kauheesti,kerto suoraan mitä vikoja se ei siedä mussa ja oli muutenki TOSI vihaine mulle,mä ite kun oon tosi rauhallinen,herkkä enkä suutu helposti,ni mä itkin varmaa viikon melkein putkeen,koska mua todella loukkas ja satutti ne kaikki ne vihamieliset mailit jotka olin saanut häneltä..
Viime tiistaina hän sit oli hyväl tuulel ja oli niin kuin mitää ei olis tapahtunut,ja mäkin koitin olla samanlailla,vaik mä olin vihainen edelleen ja odotin anteex pyyntöä..Meil meni taas ihan hyvin eiliseen asti,
kunnes se taas hermostu mulle,ja oli niin paskamainen taas,puhu kauheesti sen luokkalaisista tytöistä ja sarkasteli kauheesti..sen juttujen takia mä tunnen itteni taas niin helvetin paskax..
silloin ku mä tutustuin poikaystävääni olin tosi masentunut koska 12wuotias serkkuni oli paria kuukautta aiemmin ampunu ittensä,hän tavallaan nosti mut meren pohjasta pinnalle,hänen takiaan mä tunsin eläväni,itsetuntonikin(joka oli tosi alhaal)nousi hänen takiaan,mut nyt se itsetunto on taas syväl meren pohjal,enkä mä enää tiedä mitä tehdä,eilenki olisin halunnu vetää vanhoja lääkkeitä,ja kun en siihen pystynyt ni haukkuin itteäni raukax ym..
en tiedä miten mä jaksan kaiken paskan,mitä poikaystäväni ns.heittää mun niskaa..kaikkein pahinta on mun mielestä se,ett hän ei kuulemma rakasta mua enään..kyllä se kuulemma viel uutena vuotena rakasti..voix rakkaus todella viipua niin nopeesti..?
kertokaa mitä mä teen,mä en haluis menettää häntä,mut tuntuu,ett mä mielummin teen ittelleni jotain ku kuuntelen sen loukkauksia..ym..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et missään nimessä olet liian nuori! hyvä että kirjotit..
se on noin ilkee sulle, eikä edes ikinä pyydä anteeks? jos tollasta tapahtuis kerran tai kaks ni sen vois ehkä ymmärtää.. jos esim sillä on itellään jotain ongelmia ja purkaa ne suhun. mutta jos tapahtuu usein ja säännöllisesti, niin mun mielestä sun ei tarvi kestää sitä. Sinuna jättäsin sen! ei tarttis enää kuunnella mitä "vikoja" itsessä on. varmasti siin jätkässäki on PALJON vikoja.. mutta ei niitä tarvitse päin naamaa laukoa. parisuhteessa pitää elää toisen "vikojen" kanssa. kukaan ei ole täydellinen.
tiedän että on vaikeaa jättää noin pitkä suhde ja jäädä sinkuksi. mutta sinun kohdallasi se tuntuu hyvältä ja oikealta vaihtoehdolta. itsellänikin on mennyt pitkä suhde poikki, ja myönnän että olin sen jälkeen ihan paskana.. tietenkin se on vaikeaa koska kaikki hyvät muistot tulee mieleen, mutta täytyy sen jälkeen muistella että MIKSI se suhde kaatui.. ja täytyy sanoa että ilman kavereitani en olisi päässyt hänestä yli näin nopeasti. kaverit on tärkeitä juuri tuollaisessa tilanteessa. ja siinä se kaveruuskin punnitaan. huomaat ketkä on oikeita ystäviäsi ja pyrkii auttamaan sinua. juttele heidän kanssaan pahasta olostasi ja suhteestasi siihen jätkään.
olet vielä nuori, ja harvoin noin nuorena alkaneet suhteet kestää kovin pitkään. jossain vaiheessa menee poikki, ja silloin täytyy vaan antaa mennä. ei saa jäädä roikkumaan. löydät varmasti jonkun joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet ja ei etsi niitä "virheitä" sinusta, vaan etsii ne kaikki hyvät ja hienot asiat sinussa! ja mitä ikinä teetkin niin jätä ne lääkkeet rauhaan. ei ne ratkase mitään! olet nuori ja sulla on vielä koko elämä edessä.
jos haluat jutella lisää niin mailaa vaikka: [email protected]
ei se saa sanoa sulle noin, mutta se tulee jatkamaan kunnes sä itse päästät siitä irti..
jos se kerran on sanonut sulle ettei rakasta sua enään, eikä muuta tee kuin hauku sua, niin miksi et ymmärrä mennä pois?
miksi aina uudestaan ja uudestaan otat sen lähellesi kun se kuitenkin vaan satuttaa sua??
voit paljon paremmin jos jätät sen lopullisesti ja jos on tarvis niin voisit harkita ammattilais auttajaa joka pystyisi käsittelemään kanssasi noita tunteita, jotka vetävät itsetuntosi niin matalalle!! Psykologi ei hauku sua vaikka mitä sanoisit! Se auttaa sua ymmärtämään omia tunteitasi! Suositukseni saa se vaihtoehto!!
toivottavasti kaikki menee hyvin sulla!!
*halaa*
Jätä tuollainen poikaystäväsi, joka saa mielesi alamaihin. Jos kenen lähellä ei ole hyvä olla, sellaisesta täytyy hankkiutua eroon. Kaikki luonteet ei sovi yhteen, joten kannattaa etsiä itselleen sopiva.
itku meinas tulla kun tota luin..omat murheet tuntu niin turhilta.. mun entinen ei oo ikinä sanonu mitään pahaa musta vaikka meil on ollu kaikennäkösiä riitoja ja mun mielestä sillä ois ollu aihetta..senkin jälkeen kun erottiin niin ollaan riidelty siitä et toinen on ollu jonkun muun kanssa sängyssä tai jotain,ollaan vieläkin mustasukkaisia toisistamme..mut siis ei oo silti haukkunu ja jos oon ite sanonu jotain et nyt pidät mua ihan huorana ni aina hän on sanonut siihen että hän ei sanonut noin eikä ajattele noin... toi nyt kuulostaa tyhmält ja asiaan kuulumattomalt mutta kun en jaksa kirjottaa koko meiän suhteen historiaa tänne....
kunpa voisin auttaa jotenkin... tiedän kyllä miltä tuntuu kun on paha olla...mua on satutettu niin paljon (alkoholisti adoptio isä..)..ei vielä ainakaan fyysisesti,mutta henkisesti.......
hei..mä haluisin kuulla lisää susta..sun exästä..
mäkin oon kokenu vaikka mitä paskaa elämäni aikana..ois kiva jakaa ajatuksia sun kans*hali*
mailaile osoitteeseen [email protected]