Mies johon luotin täysin, petti minua naisen kanssa loppukesästä viime vuonna. Satuin tulemaan yllättäen paikalle hänen kotiinsa ja puuhissahan sitä oltiin toisen naisen kanssa! Minua satutettiin todella kavalasti! Lisäksi hän kielsi tämän naisen nähden että edes olisin hänen tyttöystävänsä!...syksy oltiin erillään ja tapailimme molemmat tahollamme muita ihmisiä, jokin veti meidät kuitenkin takaisin yhteen. Hän pyysi minut takaisin itkien! Kaikki on tuntunut nyt hyvältä ja luulen että hän on ollut nyt kunnolla, koska hän ei mielestäni ole kovinkaan pettäjätyyppiä, yhden virheen tehnyt koska meillä ei mennyt silloin hyvin.Kuitenkin luottamus on mennyttä minun puoleltani, muutoin kaikki olisi nyt hyvin.
Te joille on käynyt samoin, onko luottamus palannut?oletteko heränneet yön pikkutunteina välähdykseen mielessä siitä illasta jolloin näitte ja kuulitte mitä tapahtui, siihen että melkein itkee eikä saa unta? Loppuuko se tuska ikinä vaikka asiat olisi hyvin nyt muutoin?Onko teillä kokemuksia ja ajatuksia siitä mitä olette itse käyneet läpi, se voisi tuoda lohtua!
Te joille on käynyt samoin, onko luottamus palannut?oletteko heränneet yön pikkutunteina välähdykseen mielessä siitä illasta jolloin näitte ja kuulitte mitä tapahtui, siihen että melkein itkee eikä saa unta? Loppuuko se tuska ikinä vaikka asiat olisi hyvin nyt muutoin?Onko teillä kokemuksia ja ajatuksia siitä mitä olette itse käyneet läpi, se voisi tuoda lohtua!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun tarinani on vähän erilainen. Olimme samoissa juhlissa mieheni kanssa ja olimme sopineet, että vietämme iltaa kumpikin omien kavereiden kanssa ja lähdemme yhdessä pois. Yhdessä sitten päätetään mennäänkö jatkoille. Mainittakoon vielä, että juuri samana päivänä olin tehnyt raskaustestin, koska meillä oli yhteinen lapsi haaveissa. Testi oli vähän epämääräinen, mutta positiivinen ja kummallakin jännittyneet fiilikset. Uusi testi tehtäisiiin muutaman päivän päästä. Jossain vaiheessa iltaa näin erään naisen roikkumassa mieheni kaulassa, minua ja kavereitani tämä lähinnä huvitti, sillä tämä nainen lähenteli jos ketäkin aina tilaisuuden tullen. Minä luotin mieheeni ja uskoin hänen irrottautuvan siitä naisesta. Illan edetessä siirryimme kavereideni kanssa tanssilattian läheisyyteen ja myös tämä nainen oli siellä. Miehenikin saapui paikalle kavereineen ja tämä nainen kävi heti pyytämässä miestäni tanssimaan. Niin he sitten tanssivat todella tiiviisti ja hyväilivät toisiaan minun silmieni edessä. Kun juhlat olivat loppumassa he lähtivät paikalta käsi kädessä, mieheni ei edes vilkaissut minua vaikka meni ihan vierestä. Myöhemmin illalla törmäsin mieheeni jatkoilla. Hän ei ollut kyseisen naisen seurassa, kaula oli syöty ja ensimmäiseksi hän kysyi olenko nähnyt kyseistä naista. Tämä nainen oli hänen mielestään todella mukava. Kyseisestä jutusta on jo viisi vuotta. Tästä asiasta on riidelty lukemattomia kertoja ja välillä on harkittu vakavasti eroa. Se yhteinen lapsikin syntyi. Aika tietysti haalentaa tuskaa, mutta aina kun mieheni lähtee minä joudun painiskelemaan itseni kanssa, että en laittaisi pystyyn mitään mustasukkaisuuskohtausta. Luottamus ehkä ajan kanssa palaa, kun näkee, että toiseen voi luottaa. Ainakin toivon niin
Samoin kävi minulle, mutta vähän eri lailla.. Seurusteltiin 5 vuotta, jätkäkaveri armeijassa, eräänä viikonloppuna menin yllättäen bileisiin joissa tiesin hänen olevan.. Kaikki meni hyvin kunnes eräs nainen tuli kysymään että olenko tämän miehen kihlattu.. Vastasin että olen, kuinka niin? Nainen vastasi että mieheni oli soitelut hänelle ja pyytänyt tulemaan bileisiin jotta voisivat otaa edelliskerran uusiksi! No siitä syntyi riita jonka päätteksi mieheni myönsi pettäneensä minua. Jätin hänet välittömästi ja seuraavalla viikolla jätin kaiken yhteisen(2 koiraa ja kissa) ja muutin pois. Kaikki luulivat minun rikkoneen suhteen. Elimme molemmat 4 kuukautta omaa elämää, joskus tapaillen ja joskus tapellen. Mieheni löysi tilalleni naisen, minä vietin railakasta sinkkuelämää. Pienessä kylässä kun asutaan, sain kuulla että mieheni nykyinen odottaa hänelle lasta. Se oli iso kolaus, olimme yrittäneet 2 vuotta lasta. Nainen kuitenkin abortoi lapsen mieheni pyynnöstä ja he erosivat. Me huomasimme tuntevamme vetoa toisiimme ja aloimme seurustella. Olemme nyt seurustelleet n.2 kuukautta ja minulla on kokoajan epäilys että mieheni pettää ja en uskalla tehdä mitään lopullisia päätöksiä. On tuskaista elää kokoajan pelko mielessä ja vanhat muistot vaivana, mutta rakkauteni on todella suurta enkä tiedä miten pääsisin hänestä eroon, jos edes oikeasti haluan. Toivon että luottamus palaisi pikkuhiljaa ja että nämä vastoinkäymiset syventäisi rakkauttamme.
Nuo tunteet kuulostaa tosi tutuilta, että nyt se epäilys sitten iskee. Mekin ollaan seurusteltu nyt uudestaan joulun alusesta asti!Kiitos kovasti vastauksesta. Jotakin teidän parisuhteessa on ollut, että teidät on tuotu takaisin yhteen, rakkaus on kaunis ja ihmeellinen asia ja todella toivon sinun puolestasi että ajan mittaa se helpottaa!Varmasti tekeekin niin jos ystäväsi on luottamuksen arvoinen. Tiedätkö mitä minä tein?Näytin tämän aloittamani chatin hänelle ja hänestä tuntui niin pahalta että itki, kun olin ollut yksin tunteideni kanssa, enkä ollut puhunut hänelle!=)Asia saattaa siis olla nyt lopullisesti selvitetty, ainakin sain kaipaamani vastaukset ja kerrottua hänelle miltä tuntuu. Ehkä sinunkin kannattaa harkita, toivon sinulle kaikkea hyvää ja että et katkeroituisi suotta, olet varmasti rakastamisen arvoinen ihminen, muuten hän ei sinun kanssasi olisi, tsemppiä!
Kiitos vastauksesta! On helpottavaa kuulla että en ole ainoa ihminen joka kärsii näistä asioista! Uskon ainakin että rakkaus vielä voittaa epäilyksen! Toivottavasti teidänkin elämä jatkuu kauniina ja sellaisena kuin se kahden rakastavan ihmisen välillä kuuluu olla! Olen oppinut että rakkautta koetellaan joskus aika paljonkin, mutta toivon että se olisi sen arvoista! Kiitos! :)
Anteeksi skandinaavi kirjainten puute ulkomailla ei tunneta kaikkia kirjaimia. No tohon ei voi vastata kun et paras on selvittaa onks se rehellinen itteleen eli keksiiko aina hyvia syita omien tekojensa oikeuttamiseen vai voiko rehellisesti hyvaksya omat puutteensa ja hyvaksya ne ja elaa niiden kanssa. Koska itsella on kokemusta et itse ei uskalla/kehtaa sanoa ja tehda mita haluaisi ja naiset helposti ymmartaa taman taysin vaarin ja eivat tee aloitetta jota mies tai poika odottaa. Koska kaikki miehet eivat ole paalle kayvia ja aina seksi mielessa, no itse asiassa se on joka miehella mielessa lahes koko ajan, mutta toiset voivat hillita itsensa mauttomuuksilta ja kunnioittavat myos naistenkin tunteita, koska harvoin naisten ja miesten nakemykset varsinkin seksista ovat samanlaisia tai ajatukset ovat varmaan lahes samat mutta toinen ajattelee ja esittaa asiat toisi kuin toinen, varsinkaan nuoressa suhteessa kun ei tunneta toisen kielta ja se on tarkeata varsinkin seksi hommissa koska ovat aika intiimeja ja luokkaantuminen puolin ja toisin on hyvin helppoa varsinkin jos ei uskalleta tai kehdata puhua ja jos toinen nauraakin sen jalkeen kun olet kertonut jotain tarkeaa niin se on vain hyva merkki etta on aika kavella pois. Koska sen huomaa jos toinen on mukana taysilla ja epailykset kannattaa selvittaa ja kysyminen on helpointa eika maksa mitaan. Koska ihminen jonka kanssa haluat olla tuskin loukkaa sinua tarkoituksella. Eli mieti miksi han sinua petti koska syita on monia jos esim. tama nainen on tarttunut peniksesta kiinni ja vienyt niin eipa siina voi miesta syyttaa, harva siita pystyy kieltaytymaan, mutta jos suhteessa on kaikki kunnossa niin se helpottaa koska tyytyvainen mies on onnellinen ja onnellinen mies pystyy kieltaytymaan seksistakin tarjottaessa, koska tietaa tyttoystavan olevan parempi, ja seksi on no en voi puhua kuin omasta puolestani, niin vahintaa puolet suhteen toimivuudesta riippuu miten menee makuuhuoneen puolella ja joka muuta vaittaa todennakoisesti valehtelee. Yrita puhua varsinkin asioista jotka hiertaa ja muista ala syyttele, normaali mies pystyy keskustelemaan ja jos ei niin kannattaa miettia tulevaisuuden tilanteita mita elama tuo ja jos ei auta niin omaa aikaa on turha tuhlata johonkin mista haluat myohemmin irti. Ja luottamus on sellainen et se on kylla aina ansaittava eli ei se ihan luota muhun hokemisella tapahdu, olen saanut takaisin luottamuksen naiseen johon sen olin menettanyt mut sita ei saa oikoteita eika kannata luotta tyhjiin puheisiin ja parhaiten se onnistuu olemalla luottamuksen arvoinen ni sit on parempi ruveta toiselta vaatimaan, koska ei voi odottaa toisilta yhtaan enempaa kuin itseltaan vaatii. Mut toi tyttoystavyyden kieltaminen taas on paha koska edes kiinnijaadessaan ei halua toisen naisen pitavan hanta valehtelijana kaiken lepertely jalkeen eli mieti oletko sen arvoinen etta ulkona muut naiset ovat aina mielenkiintoisia uusia kavereita vai oletko parempi ja ansaitset hanen tayden huomion. Alaka luota kehekaan ennen kuin he ovat osoittaneet itsensa luottamuksen arvoisiksi koska maailma on taynna ihmisia jotka ottavat itselleen kuulumattoman kunnian ilman omantunnon tuskia. Frank Zappaa lainatakseni " jokainen ihminen on kusipaa kunnes toisin todistetaan".
Oli hienoa saada mielipiteitä myös mieheltä=)Kyllä olet oikeassa, että kun tuollaista tapahtuu on aika itsetutkiskeluun. Et uskokkaan kuinka monet kerrat olen miettinyt mitä minussa oli vikana, mutta en usko että ongelma oli seksielämässä, vaan ihmissuhteessa yleensä. Hän ansaitsee toisen mahdollisuuden, mutta ei kolmatta, olen sen itsekkin jo päättänyt...mutta ei kannata ajatella jos ja jos, vaan pitää katsoa silmä tarkkana mihin aika vie. En tunne tuhlaavani aikaani hänen kanssaan, tilanne on nyt kuitenkin se, että hän pyysi minut takaisin ja saa näyttää että on myös sen arvoinen. En ole mikään huono ihminen itsetunnoltani, kykenen vallan hyvin olemaan myös yksin ja uskon, että jos en halua elää yksin, en myöskään jää yksin.En siis ole epätoivoinen ollessani hänen kanssaan, vaan ilman tuota ongelmaa meillä olisi varmasti asiat kunnossa. Mutta aika parantaa haavat. Ehkä hän on todennut olevansa onnellinen kuitenkin kanssani, koska halusi lopulta minut vaikka muitakin mahdollisuuksia olisi ollut. Toivotaan että tällä kertaa asiat menee hyvin.Lepertelyyn en toki luota vaan selvään näyttöön=)Hän on kuitenkin ollut minulle todella kiltti sen jälkeen kun aloitimme uudestaan ja kuten jo itsekkin ilmaisin, hän ei ole mielestäni pettäjätyyppiä, ehkäpä jälleen kerran nainen sai vallan miehestä(siis se toinen nainen). Kyllä, jokaisessa meissä asuu kusipää.
Minulle kävi samalla lailla, tyttöystäväni tai oikeastaan kihlattuni petti minua kahden vuoden yhteiselon jälkeen. Sain hänet kiinni luettuani hänen kännykästään tekstiviestejä, edellisenä iltana minusta jo tuntui että jokin on vinossa kun juttelin hänelle puhelimitse, ja hän kehtasi valehdella minulle suoraan päin naamaa, "kulta kaikki on hyvin...soita vähän myöhemmin" no minä soitin mutta seuraavaksi hän ei enää vastannutkaan.. silloin tiesin että jotain on vialla. No me erottiin sitten pariksi kuukaudeksi, mutta ny olemme taas yhdessä ja kihloissa taas, vaikeata tämä tulee olemaan koska en tiedä jos enää koskaan voin luottaa häneen 100%:sesti tuskinpa luotankaan. Mutta summa sumarum hyvät naiset ja herrat,
ihmiselle pitää antaa toinen mahdollisuus, muttei enää kolmatta! Tätä elämänohjetta noudattaen uskon että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin.
Hei!
Niin surullista.Olen itse kokenut samaa ex-miehen kanssa ja en koskaan antanut anteeksi otin pettämisen aina 6v esille joka riidan yhteydessä.
Mutta nyt "viisastuneena" ajattelen että asiat mitkä tapahtuu tai tapahtui ja joita ei voi muuttaa on hyväksyttävä ja vaan muutettava omaa asennetta.
Ei kannata etukäteen pelätä asioita mitä ehkä tapahtuu.
Elä siis (yritä) niin kun sitä ei olisi tapahtunut sinun elämässä vaikka vaan joskus ennen jolleen...
Kyllä vaan, niinhän se menee ettei sitä sovi liikaa miettiä, hulluksihan siinä tulee!Riidoissa on kyllä niin helppoa tuoda esille kaikki huonot puolet ja mokat toiselle, niitä käyttää vähän niinkuin aseena. Meillä nuo riidat ovat syntyneet lähinnä selvittämättömien asioiden takia. Minulla on kyllä yleensä aina ollut ihan hyvä ihmistuntemus siinä mielessä että jotenkin aistin jos jokin on vialla ja näen aika helposti jos toinen ei ole rehellinen minulle. Varsinkin tätä omaa miesystävääni olen opinut lukemaan aika selvästi. Nyt on vaan vaikuttanut siltä että hän todellakin aikoo olla kanssani, että on tajunnut miten paljon on satuttanut minua, eikä tee sitä kyllä hevillä uudestaan. Monet ystävänikin ovat sanoneet, että sinä aikana kun emme olleet yhdessä, hän oli todella rikki, sen näki päällepäin. Lopulta hän masentui ja huomasin sen,tajusin silloin että nyt ei ole kaikki kohdallaan, pian jotakin tapahtuu. Niinpä, yhteen palattiin, tajusin että vaikka hän nautti sinkkuilusta kuten minäkin, niin sisimmässä kalvoi kokoajan ajatus toisesta, eikä kyennyt solmimaan mitään järkevää muiden kanssa. Olemme puhuneet siitä, molemmilla oli ihminen joka oli kiinnostunut tosissaan, mutta me molemmat olimme ilmeisesti niin kiinni vielä toisissamme, ettei siitä mitään tullut, vaikka aluksi tuntuikin hyvältä.
Yritetään päivä kerrallaan. onneksi voin ajatella, että itse olen rehellinen ja suora ihminen, jolla on sydän paikallaan. itse en kykenisi pettämään ketään, koska se ei kuulu luonteeseeni vaikka muutoin olenkin ulospäinsuuntautunut ja kova bilettäjäkin välillä=)Hauskaa kevättä myös sinulle ja kiitos neuvoista...
Luottamus ei välttämättä palaa, mutta ainakin ajan myötä kasvaa. Ennalleen se palaa todella hitaasti.
Vaivalloisuutta lisää vielä se, että luottamus kasvaa sitä hitaammin, mitä enemmän itse rimpuilet vastaan. Eli ... mitä enemmän märehdit vanhaa asiaa ja yrität tulkita onko taas joku systeemi päällä, sitä hitaammin luottamus kasvaa.
Joillakin menee jopa 2..3 vuotta. Luulis, että siinä ajassa kovinkin nousu uudisrakkauksineen vanhaan kumppaniin näivettyy ja paluu vanhaan pettämiselle otolliseen tilanteeseen on tapahtunut.
Niin, eihän sitä pidä märehtiä ikuisuuksia, mutta sen verran se sattuu, että pitää siitä jonnekkin puhua=)Mieluummin sit vaikka näille palstoille, mistä löytyy kohtalotovereita. Se auttaa ja selvittää myös omia ajatuksia...sittenpähän ei tarvitse sille omalle rakkaalle purnata ennenkuin todenteolla tulee sellainen olo...mutta tarkkailijan asemassa olen edelleen, koska en halua että minua hönäytetään uudestaan, se varmasti rikkoisi minut todenteolla. En siis lausu turhia epäilyksiä ääneen, sairaalloisen mustasukkainen en ole, mutta silti pitää osata pitää itsestään huolta ja olla silmä, sekä korva tarkkana. Jokaiseen pieneen lauseeseen voi kätkeytyä jotakin, enemmän tai vähemmän. Myös jokaiseen eleeseen...niistä näkee kun toinen välittää ja kun jokin on hullusti...kiitos mielipiteestäsi.