Kaatuuko suhde sihen,jos toinen parista haluaa lapsia, toinen ei? Vai voiko tässä asiassa päästä jonkinlaiseen keskinäiseen sopuun, onko rakkaus tärkeämpää kuin suvunjatkaminen?
Kuvittelin aina haluavani kaksi lasta. Mutta siihen kuvitelmaan kuului myös se, että mies kantaa yhtäläisen vastuun lapsista siinä kuin nainenkin. Todellisuus tuntuu kuitenkin olevan muuta, päävastuu perheestä näyttää kuitenkin lankeavan useimmiten naiselle - ja sitä en halua omalle kohdalleni. Mielestäni lapset tarvitsevat tasa-arvoisesti niin äidin kuin isänkin hoivaa.
Miehet tuntuvat ainakin meidän kolmeakymppiä lähentelevässä lähipiirissä pakenevan vastuuta. Kun lapsi syntyy, arjen pyörittäminen jää naisen harteille. Tuntemissani lapsiperheissä nainen joko alistuu tähän tai sitten perheessä on jatkuvaa riitaa lastenhoidosta, kotitöistä, ym. ajankäytöstä.
Mies saattaa kyllä avustaa äitiä. Hän ruokkii ja nukuttaa lapsen, jos äiti niin pyytää. Mutta tuntemistani miehistä kenelläkään ei ole hajua siitä, koska lapsella on nälkä, koska nukkumaanmenoaika, koska nauvolassakäynti. Äiti organisoi, isä on sivuroolissa - jos on.
Lähipiirini perheissä lapset eivät voi jäädä kotiin kahdestaan isän kanssa, koska he usein vierastavat isäänsä. Tai sitten isä vierastaa lasta: pienikin itku, niin äiti hälytetään heti paikalle. Isä on vain lastenvahti, ei vanhempi.
Isät kyllä voivat lennossa sopia kavereidensa kanssa menoja miettimättä sitä, kuka lapsen hoitaa. Oletetaan, että äiti on automaattisesti kotona lapsen kanssa illat ja viikonloput. Äiti sen sijaan ei voi sopia mitään, ellei ensin ole varmistanut, että joku hoitaa illalla lasta. Ja useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että äiti ei voi käydä missään ilman pienokaistaan.
Useassa tuntemassani perheessä isät ovat kyllä pitäneet isyysloman. Mutta sitä ei suinkaan ole käytetty lapsen hoitoon, vaan on lähdetty kavereiden kanssa lapinreissulle tai Viroon.
No, ei tässä mitään. Ajattelin, että ei meillä sitten vaan ole tuollaista, vaan lapset saavat nauttia tasapainoisesta perheestä, jossa molemmat vanhemmat kantavat vastuunsa. Mutta sitten otin aisan puheeksi mieheni kanssa, ihmettelin tuttaviemme käytöstä. Hän tuhahti, että tottakai päävastuu lasten hoitamisesta kuuluu luonnollisesti äidille. Olin järkyttynyt!
Nyt olen todennut, etten hanki lapsia, ellei mies kanna tasapuolisesti vastuutaan perheestä. Mies on sanonut, että olkoon sitten niin, hän ei ainakaan aio sovittaa töitään ym. menojaan lapsen aikatauluun. Mutta en tiedä, pysyykö mies sanassaan. Hän puhuu kuitenkin aina välillä lasten hankkimisesta, on jo suhteen alusta asti ilmoittanut joskus haluavansa lapsia. Voinko luottaa hänen sanaansa siitä, että pysymme yhdessä, vaikka jatkossakaan en haluaisi lapsia tehdä?
Kuvittelin aina haluavani kaksi lasta. Mutta siihen kuvitelmaan kuului myös se, että mies kantaa yhtäläisen vastuun lapsista siinä kuin nainenkin. Todellisuus tuntuu kuitenkin olevan muuta, päävastuu perheestä näyttää kuitenkin lankeavan useimmiten naiselle - ja sitä en halua omalle kohdalleni. Mielestäni lapset tarvitsevat tasa-arvoisesti niin äidin kuin isänkin hoivaa.
Miehet tuntuvat ainakin meidän kolmeakymppiä lähentelevässä lähipiirissä pakenevan vastuuta. Kun lapsi syntyy, arjen pyörittäminen jää naisen harteille. Tuntemissani lapsiperheissä nainen joko alistuu tähän tai sitten perheessä on jatkuvaa riitaa lastenhoidosta, kotitöistä, ym. ajankäytöstä.
Mies saattaa kyllä avustaa äitiä. Hän ruokkii ja nukuttaa lapsen, jos äiti niin pyytää. Mutta tuntemistani miehistä kenelläkään ei ole hajua siitä, koska lapsella on nälkä, koska nukkumaanmenoaika, koska nauvolassakäynti. Äiti organisoi, isä on sivuroolissa - jos on.
Lähipiirini perheissä lapset eivät voi jäädä kotiin kahdestaan isän kanssa, koska he usein vierastavat isäänsä. Tai sitten isä vierastaa lasta: pienikin itku, niin äiti hälytetään heti paikalle. Isä on vain lastenvahti, ei vanhempi.
Isät kyllä voivat lennossa sopia kavereidensa kanssa menoja miettimättä sitä, kuka lapsen hoitaa. Oletetaan, että äiti on automaattisesti kotona lapsen kanssa illat ja viikonloput. Äiti sen sijaan ei voi sopia mitään, ellei ensin ole varmistanut, että joku hoitaa illalla lasta. Ja useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että äiti ei voi käydä missään ilman pienokaistaan.
Useassa tuntemassani perheessä isät ovat kyllä pitäneet isyysloman. Mutta sitä ei suinkaan ole käytetty lapsen hoitoon, vaan on lähdetty kavereiden kanssa lapinreissulle tai Viroon.
No, ei tässä mitään. Ajattelin, että ei meillä sitten vaan ole tuollaista, vaan lapset saavat nauttia tasapainoisesta perheestä, jossa molemmat vanhemmat kantavat vastuunsa. Mutta sitten otin aisan puheeksi mieheni kanssa, ihmettelin tuttaviemme käytöstä. Hän tuhahti, että tottakai päävastuu lasten hoitamisesta kuuluu luonnollisesti äidille. Olin järkyttynyt!
Nyt olen todennut, etten hanki lapsia, ellei mies kanna tasapuolisesti vastuutaan perheestä. Mies on sanonut, että olkoon sitten niin, hän ei ainakaan aio sovittaa töitään ym. menojaan lapsen aikatauluun. Mutta en tiedä, pysyykö mies sanassaan. Hän puhuu kuitenkin aina välillä lasten hankkimisesta, on jo suhteen alusta asti ilmoittanut joskus haluavansa lapsia. Voinko luottaa hänen sanaansa siitä, että pysymme yhdessä, vaikka jatkossakaan en haluaisi lapsia tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ainakaan tuollaisen äijän kanssa! Jos mies ottaa vastuun, niin sitten eri juttu.
Luettuani tekstisi niin tuli mieleen että kun omat lapset oli pieniä niin olin niinpaljon kuin pystyin vaimoni tukena , vaihdoin vaippa , syötin, juotin ym. mutta kiitoksena jälkeenpäin sain kuulla että en auttanut juuri ollenkaan.
Miten mies esim. imettää käsitääkseni naisilla vain on rinnat joista tulee maitoa, olisikohan se luonto tarkoittanut että nainen hoivaa lasta noin vuoden veran tiiviimin kuin mies, mies keskityisi esim. perheen elätämiseen.
En usko että näistä asioista voi tarkalleen sopia etukäteen. Tietysti on hyvä keskustella asioista ennen lasten hankintaa, mutta eiköhän se käytäntö pitkälti sanele miten asiat menevät.
Käytäntö kasvattaa molempia ja tosiasia on, että arki muuttuu joka tapauksessa niin paljon ettei sitä etukäteen osaa edes ennakoida.
ainakin minun kohdallani kaatuisi. ei kyllä kannata hankkia lapsia jos mies elää menneessä jossa "akka hoitaa kodin ja kakarat ja minä tuon rahan kotiin". itse olen 22v ja meillä on avopuolison kanssa 6kk lapsi. ei ole ongelmia tullut kotitöistä eikä lapsenhoidosta koska ne jaetaan järkevästi meidän välillä (minä kyllä teen suurimman osan mutta ei se mua haittaa). nykymaailmassa vallitsee sukupuolten välinen TASA-ARVO joten kuinka tällainen voi olla edes ongelma?
mistään, mikä löytyy ihmismielestä. Sulla on realistinen kuva tämän päivän perheyhteisöstä. Näin olen sen itsekin ajatellut ja osittain siitä syystä myös kuljen edelleen kohti lapsetonta tulevaisuuttani. Kyllä minäkin voisin "hankkia" lapsia, jos parisuhteen toinen osapuoli tekisi lapset ja kantaisi vastuun. ;) ...voisin jopa osallistuakin joskus, kun aikaa ja mielenkiintoa riittäisi.
Tietenkin miehesi mieli (samoin kuin omasi) voi muuttua niin lapsettomasta yhdessäolosta, kuin myös toisaalta hänen osallistumisestaan lapsiensa hoitamiseen.
Ainoa mihin voit vaikuttaa, on itsesi ja omat kunkin hetkiset ratkaisusi, joiden kanssa on hyvä olla ja mieli rauhallinen.