Moi
Kyselen tässä semmosta ku meni toi suhde puihin ja jäi kaksi lasta. Exä ei millään lailla yrittäny välien korjaamista vaan puhu paskaa koko ajan. Minun piti muuttaa toiselle paikkakunnalle, että exä sais tilaa. Piti saada nähdä lapsia säännöllisesti. Puheet muuttuivat, nyt nään kerran kuussa pari päivää, eihän tommosta ihminen kestä. Muka silloin tapaaminen on laatuaikaa, jota lapset osaa arvostaa enempi. Jätän vaikka työni, että saisin nähdä lapsiani säännöllisesti. Onko minulla mitään mahdollisuuksia saada oikeutta tilanteeseen ja nähdä lapsiani enemmän. Onko tää maa niin perseestä, että isällä ei ole muuta kuin velvollisuus maksaa ea:t sun muut. Ihmekkään jos ei miehillä pää kestä.
Kyselen tässä semmosta ku meni toi suhde puihin ja jäi kaksi lasta. Exä ei millään lailla yrittäny välien korjaamista vaan puhu paskaa koko ajan. Minun piti muuttaa toiselle paikkakunnalle, että exä sais tilaa. Piti saada nähdä lapsia säännöllisesti. Puheet muuttuivat, nyt nään kerran kuussa pari päivää, eihän tommosta ihminen kestä. Muka silloin tapaaminen on laatuaikaa, jota lapset osaa arvostaa enempi. Jätän vaikka työni, että saisin nähdä lapsiani säännöllisesti. Onko minulla mitään mahdollisuuksia saada oikeutta tilanteeseen ja nähdä lapsiani enemmän. Onko tää maa niin perseestä, että isällä ei ole muuta kuin velvollisuus maksaa ea:t sun muut. Ihmekkään jos ei miehillä pää kestä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
... eihän se noin mene, eikä kuulu mennä. Taatusti täältäkin mielipiteitä saat luettavaksesi ... mutta ehkä hieman konkreettisempia ja rakentavia neuvoja sekä ohjeita löytyy osoitteesta :
http://www.elatusvelvolliset.net/
(yhdistyksien omat sivust => helsinki => palvelut => keskustelu ... vaikka esimerkiksi)
Miksi lähdit toiselle paikkakunnalle ... vastointahtoisesti ?
Vahvistettiinko lastenvalvojalla erilainen tapaamissopimus ... rikkooko exäsi sitä ?
Miksi työ on jätettävä jotta lapsiasi saisit nähdä ... maantieteellinen etäisyys syynä ?
Kyllä Suomessa oikeutta saa, kun sitä osaa hakea ja vaatia. Ellei omat taidot riitä, niin sitten haettava apua.
Joo.. Kiitti vaan kaikille vastauksista, niistä on varmasti apua. Muutin, koska olin se hyväuskoinen, jolle sanottiin, että välimatka tekee hyvää, eli yli 200 km:n päähän. Tarkoitus oli kuitenkin nähdä lapsia exän luona joka vkloppu, mutta se kesti noin kuukauden, jonka jälkeen en enää "saanut" mennä sinne. Eli molempien tarkoituksena oli korjata suhde, joten ei vahvistettu tapaamisoikeutta. Poika täyttää viikon päästä kaksi ja synttäreille meen vaikka väkisin. En tule hyväksymään koskaan tuota ns. nyrkkisääntöä tapaamisista, saa nähdä mitä tuleman pitää.
Joo, ei mihinkään nyrkkisääntöihin kannata suostua -- tilanteen mukaan, ja se lapsen etua aina mielessä. Mikä yhdelle sopiva, toiselle sopimaton -- taitoa ja tahtoa tarvitaankin sitten näiden näkemysten sovittamisessa vanhempien välillä, usein siihen tarvitaan lastenvalvojan apua ... valitettavasti joskus käräjätuomarin päätös (koettakaa se välttää, jos mahdollista -- silti, älä alista / alistu epäoikeudenmukaisuuteen tai kohtuuttomuuteen lastenvalvojalla)
Toivon oman etusi vuoksi, että "vaikka väkisin" oli vain kielikuva ...
Ja jos yhtään tuntuu että prosessi "liian vaikea", niin sen sijaan että menetätä malttisi kertaakaan ja missään, jossa viranomaisia mukana .. niin ota juristi -- et kadu.
Pistä mailiosoitteesi (jos pelkäät "roskapostia, avaa uusi mailiosoite "aliaksena"), niin voin laittaa erittäin seikkaperäisen tapaamissopimuksen ... siitä helppo karsia ja muokata jos tuntuu liian tarkalta.
ota juristi joka hoitaa asiat puolesetasi.itse taistelin sossu tanttojen kanssa aikani ja hankin juristin niin jo rupes tapahtumaan.nyt 6v tyttäreni asuu kanssani ja minulla on yksinhuoltajuus ja äidillä ei ole siihen enään mitään sanomista
Itselläni tapaaminen on kerran kuussa yksi vkl ja hyvin toimii. Nyt x haluaa että tapaisin tiheämmin, hänellä kuulemma on raskasta. Hän haastoi minut aikoinaan oikeuteen ja päätös on saatu ja sen mukaan toimitaan. Hae oikeuden päätös jatkossa selvempää molemmille. Kunhan molemmat hoitavat yhteisesti sovittuja velvotteita.
Ero on sellainen, enää ei ole mahdollista olla lasten kanssa niin paljon kuin haluaisi. Se vaan on hyväksyttävä. Siinä ei tarvitse myöskään syyllisyyttä tuntea. Vaikka kiehuisit sisältä, malta siihen asti kunnes saat lainvoimaisen päätöksen. Sitä ei sitten kovin hevillä muutetakaan.
Sehän ei ole itsestään selvää että lapset kuuluu äidille. Voit riitauttaa. Mieti ja punnitse kannattaako.
Elämän on jatkuttava joka tapauksessa. Voimia sinulle!
Lapsellahan on oikeus sekä isään, että äitiin. Joten se tulisi molempien vanhempien muistaa.
Joka toinen viikonloppu perjantaista klo 18 sunnuntaihin klo 18 ja kesällä 3 viikkoa se on yleinen käytäntö näissä tapaamisissa, mutta nuo exät voi olla hankaliakin, jos haluavat käyttää lasta "kapulana" parisuhde ongelmissa.
... on kuvaamasi "käytäntö". Kannattaa pohtia seuraavat jutut tapaamisen suhteen
Jos "suunnilleen" samalla paikkakunnalla asutaan, hyvä olisi (etenkin jos lapset nuoria) jos "väliviikkoina" mahdollista tavata pari päivää (eli, "etä" hakee / vie hoidosta tai koulusta). Totta, ei toimi jos maantieteellistä etäisyyttä.
Lomat ... mistä 3 viikkoa ... eikä puolet. Totta, sovittavissa jos hyvältä tuntuu (varsinkin, jos on sitä maantieteellistä etäisyyttä). Entäpä talviloma (joka toinen vuosi toisella?)
Miettikää juhlapyhät (joka toinen vuosi joka toinen juhla) :
- Joulu
- Uusivuosi
- Loppiainen
- Pääsiäinen
- Vappu (juhlapyhyydestä voi olla montaa mieltä)
- Helatorstai
- Juhannus
- Itsenäisyyspäivä
Muuta huomioitavaa ... viikonloppusäännöstä kannattaa erottaa (tai harkita sitä) äitienpäivä ja isäinpäivä niin ettei noudata viikonloppuvuorottelua.
Sopikaa "korvataanko" siirretyt viikonlopputapaamiset jollain aikajaksolla, vai unohdetaanko (jokaiselle tulee tilanteita jossa vanhempien voitava joustaa "standardi" vuorotteluista).
Sopikaa, milloin esim. loma-ajankohdat on "vahvistettava".
Ja sitten, kaikki kirjallisena ja lastenvalvojan vahvistamana ... silloin juridisesti täytäntöönpanokelpoinen.
Tuo joka toinen viikonloppu ja 3 viikkoa kesällä, oli ihan ro:n päätös lapsen tapaamisoikeudesta avioeron yhteydessä, jostakinhan sitä on lähdettävä liikkeelle. Joulut ja juhannukset sopimuksen mukaan, vaikkapa vuorovuosina. Mielestäni sinulla hieman agresiivinen kanta tällä hetkellä tähän asiaan.
Muistakaa, lapsen hyväolo on päänsilitys huoltajallekin.
nyt tunnustettava tietämättömyyteni ... mistä lyhenne ro ?
Enhän minä tarkoittanutkaan ettäkö tuo kertomasi olisi lapsen välttämättä "eduttomuus"... koska taustojanne en tiedä. Kirjoittaessani tänne en kirjoita "mailia", vaan pidän mahdollisena että tämän saattaa lukea sellainenkin ihminen, joka juuri miettimässä ao. juttuja omassa elämässään.
Tavoiteltavaa on, että asiat voidaan sopia "keskenään" ja saada sille vahvistus lastenvalvojalla -- ja näin suurimmassa osassa eroja menetellään (onneksi). Aikaisempi viestini koskikin juuri sopimista ao. asioista (ja siinä huomioitavista jutuista), eikä tuomion saamista tapaamisesta. KäO:ssa ymmärtääkseni on suorempi linja, eikä siinä helluntaita aleta "hieromaan".
Kuten itse kirjoitit, juhannukset ja muut sopimuksen mukaan ... asia nyt vaan on niin, että niistä helpompi sopia kun ollaan sovussa tai edes puheväleissä. Vaikka sopimus onkin kaavamainen -- niin siitä huolimatta vanhemmat voivat sopia siitä poiketen vaikka viikottain (mikä tapaamissopimukseen voidaan kirjata) ... mutta, jos joskus sopimisen tahto/kyky loppuu .. niin on vahvistettu sopimus taustalla.
Joo, tiedän etteivät sopimukset ole se autuaaksi tekevä asia, saati takaa että niitä noudatetaan. Mutta tyhjää parempia ne ovat -- miksi ei sovita kaikesta kun sovittavissa on (siis, tarkoitan tapaamisia). Mutta, edelleen ... se tietenkin vanhempien asia -- ja minkä oman lapsen/lapsien eduksi näkevät.
Kantani ei ole agressiivinen, ehkä kirjoitustyylini -- ihan aikuisten oikeesti :-))
Omalla kohdallani niin elatus- kuin tapaamissopimuskin OK ja toimiva, kuin myös yhteishuoltajuus. Toivon että mahdollisimman monella muullakin.
Mitä mahtaisit tuumata asiasta jos itse eroaisit ja "saisit" tavata lapsiasi hurjat 4 päivää kuukaudessa.... siinä meille kaikille miettimisen aihetta.
Itse en tiedä miten jaksaisin jos itselle kävisi niin.
ro=raastuvanoikeus/alioikeus.
hyvä on olla jokin sopimus, johon voi vedota, ellei tapaamiset onnistu.
omani ovat jo isoja ja vaikka sovittuja tapaamisia oli noinkin vähän, ei ne näyttäneet kiinostavan.
"I see" sano sokee ... nykyään siis RO = KäO
Siinäpä se valitettavan usein on .. sopimuksilla ei voida velvoittaa tapaamaan .. eikä käytännössä kovin helposti "luovuttamaankaan" -- toivoa sopii, että vanhemmilla tolkku ja ymmärrys erossakin siitä, mikä lasten etu.
niihh... lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan, sen kun vain vanhemmat muistaisi.
Mun avomies erosi n.5 vuotta sitten. Ensin meni kivasti, lapset sai olla isällään niin usein kun halusivat. Sitten tuli kyse rahasta ni ämmä alko kiristämään pojilla.Eli vain lain määräämät ajat täällä, ei missään nimessä koskaan muulloin vaikka pojat kuinka halusivat, itkien pyysivät. Veemäinen ämmä,eikö?
Ja isällä ei siihen yhtään mitään sanomista.
Nyt on kaikki toisin. Noin 2vuotta sitten (pojat 9,11 ja 13 vuotta) päätettiin että nyt tehdään itse asialle jotain. Pojat vain yksinkertaisesti tulivat tänne asumaan. Äiti koitti väkisin monta kuukautta pistää hanttiin- haki väkisin koulusta yms. Käytiin käräjillä, pojat määrättiin äidille asumaan mut ei menneet silti. Äiti koitti poliisia ja sossua "auttamaan" mut ei lähteneet koska tietävät tilanteen etteivät pojat siellä pysy. Nyt, vihdoin ja viimein kun "tilanteesta" on aikaa kaksi vuotta (vieläkin on edessä asiasta käräjät) äiti alkaa käsittämään ettei pysty asialle mitään tekemään..
Että joo.. jos se sun exäs hankalaksi haluaa alkaa ni tsemppiä vaan.. raskas ja stressaava prosessi edessä jos puolesi meinaat pitää.Ja kannattaa pitää, lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaansa nähdä useammin kuin 4 päivää kuukaudessa.
"Lain määräämät ajat" ... ei laki määrää tapaamisaikoja. Elleivät vanhemmat sovi, niin tuomioistuin "määrää" tai paremminkin "sallii" ne lapsen edun mukaisesti (tosin, kai vanhempien pitäisi se parhaiten tietää)
Lasta joka yli 12 vuotias ymmärtääkseni kuullaan oikudessa, ja usein saa "päättää" kumman vanhemman luona asuu. Osalla lapsia siis tämä tilanne.
Mutta sitten alkoi ymmärrys vähenemään. Ymmärsinkö, että omavaltaisesti päätitte että "lapset nyt tulee tänne" vahvistetusta tapaamisesta poiketen? En ala rautalangasta vääntämään, mitä huoltajuuskiistoissa "villin lännen laki" tai anarkia merkitsee (molemmissa osampuolissa) -- hyvinkin täällä on voinut olla lasten äidin kirjoitus tilanteesta, ja sympatiaa riittänyt. Voin hyvin uskoa, että käräjillä tapaatte vielä ... On siinä lapsilla kestämistä.
Ja sinähän et tästä asiasta mitään tiedä.. eikö?
Jos koko tarinan kertoisin, siitä sais varmaan romaanin.
Tuomioistuin tai laki, käytännössä sama asia.
Oletko kenties saman kokenut vai mikä olet asiaan mitään sanomaan?
Kyllä, niin päätimme ja hyvä kun niin teimmme.
Ja kukaan ei sille mitään mahda, näin on kuule näreet. Usko pois, kaikki se nainen on yrittänyt, kukaan ei mitään lähde tekemään koska tietävät mitä lapset haluavat ja mikä on hyväksi. Ei lapsia voi "vangita" luokseen, ei tuossa iässä ja kamalaa olisi jos voisi.
Monta vuotta oli asiat pahasti vialla, tätä ei koskaan olisi tapahtunut (että lapset itse joutuivat ratkaisevan askeleen ottamaan) jos äiti vain olisi sallinut lasten useammin olla isän luona. Siitä ja vain siitä oli kaikki kiinni.
Kyllä se on niin että äideillä ikävä kyllä on liikaa valtaa lapsiin kun ero tulee. Pitäisi olla samat oikeudet.
Käräjillä tapaamme että saamme "lainvoiman" asialle. Että sellaista.
Lapset voivat tällä hetkellä paremmin kuin pitkään aikaan.
Naisten ylivalta huoltajuusasioissa on aivan perseestä. Minun poikani äiti oli/on kiltisti sanottuna ailahtelevainen. Juoksi vieraissa kohottamassa huonoa itsetuntoaan (joka ei todellakaan ollut minun aiheuttamaa). Itse kävin töissä, pidin taloa yllä ja hoivasin yöt "puolikuolleena" koliikkia potevaa pikkumiestä. Lähdin heti töiden jälkeen lenkille pojan kanssa, että äiti saisi omaa aikaa jne. Silti asioista oli turha keskustella saatikka harrastaa mitään sängyssä. Puolen vuoden selibaatti olikin tavallista. Kun ero lopulta armahti minutkin, äiti olikin omasta mielestään lapselle tärkein ja huoltajuusviranomainen oli samaa mieltä. Itse saan olla poikani kanssa vain sen verran mitä äiti sanelee. Kun löysin uuden puolison, niin tapaamiset senkuin vähenivät. Huoltajuusasioiden uusintakäsittelyssä vaadin lisää tapaamispäiviä, jota äiti protestoi huutamalla kuin hullu. Sosiaalitäti vain totesi tähän, että kun äiti on noin tuohtuneessa tilassa, asialle ei voida tehdä mitään. Ei lisäpäiviä, ei mitään sopimuksia. Jokin tässä systeemissä mättää. Odottelen vaan sitä päivää, että poika voi itse sanoa, kumman luona haluaa olla ja luulen, ettei se ole äiti.
Oikein ikävä tapaus. En sano, etteikö näkemyksesi oikea olis ... silti ois "hauska" kuulla äidin versio tilanteesta. Vaikka eipä se miksikään muuta sitä, ettet saa olla lapsesi kanssa ilmeisestikään lainkaan riittävästi, mikä ei todellakaan ole lapsen edun mukaista.
Jos kohdallesi sattuneet sossun tädit (tosin omalla kohdallani kokemus oli päinvastainen) ovat "femakko vellihousuja" ettekä sopuun pääse. Niin ei auta muu kuin hakea päätöstä hyvän juristin avustuksella tuomioistuimesta, missä ei äidin hysteerisyys vain sinun osakkeita parantaisi. Sillä eihän lastennvalvoja "määrää" tapaamisia vaan vahvistaa sopimuksenne.
Nurinkurinen tilanne, mutta ilmeisesti et tuossa tilanteessa paljoa muutakaan voi.