Kolmen vuoden mittaisen suhteeni viimeiset kaksi vuotta avomieheni on väistellyt puhumista minkäänlaisista tulevaisuuden suunnitelmista tai vastaavista. Hän on todennut ettei halua kanssani ns. tulevaisuutta eikä mitään muutakaan sinnepäin. Kuitenkin hän haluaa olla yhdessä ja kun turhaudun ja uhkaan lähteä hän aina jotenkin onnistuu "pehmittämään tilanteen". Tiedän että hänen edelliset suhteensa ovat päättyneet ikävästi, mutta nyt ei voi enää olla kyse kaksikymppisen vapaudenkaipuustakaan. Hän rakastaa minua sen tiedän... muuta en sitten ymmärräkkään. Arki sujuu todella ihanasti yhdessä ja mielestäni sovimme hyvin yhteen. Mitä hänen päässään liikkuu miehet hyvät?
Miehistä mielipidettä..
Janina
51335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hankala sanoa toisen puolesta. veikkaisin että pelkoa ja varauksellisuutta, ehkä epävarmuuttakin, juuri sen takia että hänen aiemmat suhteet on päättyneet ikävästi. ehkä hän ei halua suunnitella mitään vaan ottaa päivän kerrallaan mutta ei osaa sitä ilmaista.
olen sama mieltä.... anna häneen olla rauhassa ja miettiä rauhassa asioita... mutta älä ikinä unoha omat halusi/tunteita... et ei sun tartte elää hänen ehdoilla, kaikki on hyvin kunhan se on parasta sulle... ole 100 % varmaa päätöksistä.
Taustalla olevat karut kokemukset varmaankin ovat jättäneet heppuun jälkensä. Kyllä siinä tulevaisuuden suunnitteluhalut lähtee, jos on vaikka samaa takana kuin itselläni: 5 v avoliitto --> loppui anopin tekemään myyräntyöhön ja naisen mustasukkaisuuteen, vuoden avo --> loppui pettämiseen, vuoden avo --> loppui pettämiseen, 8 v avio --> loppui puhumattomuuteen, frigiditeettiin ja siihen että ex eristi minut lapsista.
Taidan olla oikein varsinainen lantamagneetti... :(
Parasta pysyä vaan omillaan ja jättää ne naisten kanssa tulevaisuuden suunnittelut niiten tehtäväksi, joilla vielä riittää uskoa onnistumiseen.
Viihdyn kyllä naisten seurassa ja jotain säätöä on menossa suurimman osan aikaa, mutta miksi järjestäisin itselleni taas vaikeuksia ja sydänsuruja sitoutumalla johonkin yhteisiin tulvaisuuden suunnitelmiin, kun on odotettavissa kuitenkin vain harmia ennemmin tai myöhemmin?!
kyl se kantsi tehdä niin ku parhaksi näet.... mut jos mä alan miettia kaikki mun suhteet jotka ovat kans aika epäonnistuneet (lievästi sanottuna), niin parasta mun olisi mennä nunnaluostariin... mut mä en jaksa pohtia mitä ennen tapahtui, enkä antaa sen vaikuttaa mun elämään... se oli silloin ja voi voi jouduin kärsii, mutta silti uskon parisuhteseen. niin ku huomasit tällä miehellä on hyvä parisuhde ja hän voi pilata sen tolla asenteella, kysymys kuulu : onko ne kaikki huonot suhteet sen arvoisia?!
Minä sitten ihailen teitä naisia. Te jaksatte/kestätte miestenne aivoituksia vaikka kuinka kauan. Pari vuotta ei ole aika eikä mikään odotella mahdottoman muuttumista mahdolliseksi. Hei hyvää päivää, jos mies sanoo ettei halua tulevaisuutta kanssasi, niin kaveria hän vaan hakee. Jos rumasti miesten kielellä sanotaan, niin vakipanoa vaan. Herää nyt, olet odottanut jo liian kauan, jos muutosta ei ole tapahtunut. Nyt on sinun aika toimia.