Mikä nykyajan naisia vaivaa, kun miestä ei osata huomioida ja arvostaa edes pätkän vertaa? Aina on MINÄ ITSE ensin ja toiset tulee perässä. Minä itse on niin tärkeä, että ellei Minä itsellä ole kaikki hyvin ja kauniisti niin sitten vaihdetaan maisemaa. Ja naiset kun väittävät ettei mies osaa keskustella! Meneppä keskustelemaan parikymppisen naisen kanssa, sen mielestä keskustelut on turhia ja vanhanaikaisia ja asioiden on edettävä nopeasti omalla painollaan. Itsekeskeisyys aiheuttaa naisissa levottomuutta, on jatkuvasti hypittävä paikasta toiseen haalimaan uusia ystäviä ja uusia elämyksiä. Olet tänään Porissa, huomenna Hesassa ja torstaina Torniossa. Asut päivän kotona, toisen kavereissa ja kolmannen exän olohuoneen sohvalla. Ollaan niin hyvää ystävää entisten, nykyisten, menevien ja tulevien kanssa, ettei kukaan ota selvää mitä hän itse todella haluaa. Ja kun yrität kysyä jotain, saat ympäripyöreän vastauksen jossa kaikki vaihtoehdot on jätetty avoimiksi. Tätä ei mies kestä. Mies haluaa tietää missä mennään. Joko seurustellaan tai sitten ei seurustella. Kun seurustellaan, ei kierretä ympäri suomenmaata "tutustumassa uusiin ihmisiin" eli katsomassa jos jostain löytyis vielä parempi mies. Ja turha väittää että olisin mustasukkainen tai tiukka. Hyväksyn ystävät ja annan täyden vapauden liikkua, mutta on tiedettävä mitä merkitsen naiselle ja mitä nainen merkitsee mulle. Näiden asioiden välttely johtaa vain huonoihin lopputuloksiin. Tuntuu että kaikki vielä vapaat naiset on toivottomia tuuliviirejä. Aidot, tasapainoiset ja miehelleen omistautuvat naiset ovat jo naistyyppinä harvinaisia. Tai sitten naisten aikuistuminen on niin hidasta, että balanssi löytyy vasta kolmekymppisenä.
Naisten itsekeskeisyys
Pettynyt mies
10318103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Täyttä asiaa sinulta. Toivoisin että säilytät uskosi siihen että aitoja, tasapainoisia ja miehelleen omistautuvia naisia on, koska heitä on. Valitettavaa että ihmisissä on niitä joille minä itse on tärkeintä, kunnes elämä ehkä toisin opettaa, herättää ymmärtämään paremmin toisten tunteita ja olemaan epäitsekkäämpi.
"...miehelleen omistautuvia naisia on..."
Ahaa, siis naisen pitäisi omistautua miehelle. Miksi ihmeessä? Onko nainen mielestäsi "aito ja tasapainoinen" jos hän omistautuu miehelleen? Eikö sinunkin olisi aika tulla jo 2000-luvulle?
Eikö tässä nyt ole aika itsekeskeinen mies kyseessä, jos hän odottaa, että nainen OMISTAUTUU hänelle.
Kun suhdetta luodaan, pitää molempien joustaa, mutta omistautua toiselle ei mielestäni tarvitse. On tervettä pitää kiinni sopivassa määrin myös omista suunnitelmista ja tarpeista. Elämässä täytyy olla myös muuta ja muita kuin se kumppani. Ystävyyssuhteista kannattaa pitää huolta.
En tarpeeksi ajatellut tuota ilmaisua "omistautua". Tottakai omaa elämää pitää olla, ystäviä ja itsensä toteutusta, harrastuksia parisuhteen rinnalla. Yhdyn ajatuksiisi mitä lopussa kirjoitit. Tarkoitin tervettä "omistautumista", uskollisuutta ja toisen kunnioittamista parisuhteessa.
pudonnut kärryiltä? :)
Seurasin huvittuneena joku aika sitten "keskustelua" lapset ja parisuhteet palstalla, jossa akat kävivät tukkanuottaa asiasta muutaman näennäisesti miehen kanssa. Sanon näennäisesti sen takia koska, en todellisuudessa voi tietää onko nimmarilla "faija" kirjoittava mies vai nainen...
Siellä oli paria piristävää poikkeusta lukuunottamattaa KAIKKI sitä mieltä, että naisen tärkein tehtävä on alistua miehelle. Jos hän ei sitä tee, hän on kylmä ja itsekäs! Näin sanoi nainen toiselle.
Naisen ON PAKKO TEHDÄ LAPSIA, koska pääministerikin niin toivoo...hyväkin syy perheen perustamiseen?
"Keskustelu" oli päätöntä. En allekirjoita sitä näiltä osin ollenkaan. Enkä kuvittele, että olemalla suhteessa tulee autuaaksi ja kunnioitetuksi! En edes ajattele niin, että suhde ja kumppani olisi se tärkein maailmassa.
Sama se pätee miehiinkin. Jo lukemalla näitä palstoja, miesten itsekeskeisyys, välinpitämättömyys ja ajattelemattomuus tulee enemmän kuin usein esille. Turha syyllistää vain naisia tästä. Kyllä niitä helmiä löytyy kummastakin sukupuolesta. Mutta kuten sanontakin kuuluu: Ei helmiä sioille!
Ihmisten, miesten ja naisten, aikuistuminen on tosiaan nykyään niin hidasta, että balanssi löytyy vasta kolmikymppisenä, jos silloinkaan.
hyvää pointtia tuossa. Minusta tasa-arvo ja vahvat naiset ovat hieno asia, mutta alkaa joskus jo mennä vähän överiksi.
Samat edut pitää saada joka asiassa, mutta herrasmies maksaa ja tekee kaiken paskan.
Vahva nainen taas tarkoittaa sitä, että jos hän ei jotain saa NYT, niin se haetaan muualta. koska hän on vahva itsenäinen nainen ja kaikki pitää tulla kun sormia napsauttaa.
Annat jossain itselesi tärkeässä asiassa periksi parisuhteen vuoksi, niin vastaus on "hyvä, muista sama homma ens kerrallakin" eikä mielessä käy, että ens kerralla on toisen vuoro.
Mikset puhu ikinä tunteista -> vittuako taas märiset asiasta?
Sun pitää olla MIES -> sun pitää olla hellä ja herkkä.
Mikset ikinä ota väkisin ja rajusti -> ai saatana missä vitussa se esileikki on?
Lujempaa, kovempaa, ei sitä vittu sillee tehdä ku viimes piti tehdä ja ikinä en oo tosta tykänny, vaikka viimes vaatimalla vaatii samaa asiaa.
Etkö halua enää olla sylikkäin -> mene ny vittuun siitä, kun haluan mennä kaverien kanssa ulos.
Kaverit on menny jopa aviosiippojen edelle nykyajattelussa. "Miehet menee, mutta kaverit pysyy"-ajattelu on mennyt sen edelle, että oltais onnellisia kaverin löytäessä oman rakkaan. Ollaan vaan vihaisia ja mustasukkaisia, kun joku onkin yhtäkkiä itseä tärkeämpi kaverille.
Homma on mennyt siihen pisteeseen, että epäilen jo fiksujen ja mukavien naisten olemassaoloa. Tuntuu että seurustelun hyvät puolet ei yllä lähellekään sinkkuuden hyviä puolia.
En osaa kuitenkaan sanoa kuin oman mielipiteeni, joten vaikea sanoa ovatko nykymiehet samanlaisia?
Omia naistuttavia seuratessa kyllä laskee koko ajan usko naisiin parisuhteessa.
..usko nykymiehiin laskee kokoajan. Varsinkin kun kattelee kavereiden miesystäviä. Että kyllä tämä on molemminpuolinen ongelma. Miehet valittavat, naiset valittavat...kukaan ei ole enää tyytyväinen.
Puhut paljon ja asiaa. Erityisesti kommenttisi tämän ajan naisten kaveruus- ja ystävyysajattelusta on niin täyttä totta kuin olla ja voi. Miestä ei osata arvostaa. Miehelle ei anneta aikaa. Kaverit ja kaverit... lässyn lässyn sitä sun tätä mut oikeasta elämästä ei ymmärretä yhtään mitään!
oletko oikeasti nainen?
"Kaverit ja kaverit... lässyn lässyn sitä sun tätä mut oikeasta elämästä ei ymmärretä yhtään mitään!"
Kuulostaa vain siltä:)
Olin yllättynyt nähdessäni näkemyksesi. Olen aina luullut, etten ole vieläkään tarpeeksi sosiaalinen, mutta vika taitaapi sittenkin olla meissä naisissa. Olen nimittäin huomannut saman kaveripiirissäni: Ensin päätetään mennä lähimpään kahvilaan ja sitten löydetäänkin itsemme kaukaisesta ostoskeskuksesta. Jatkuvasti pitäisi mennä jonnekin ja tehdä jotakin. Milloinkaan ei voida istua hetken paikoillaan ja rentoutua. Siinä alkaa itsekin hiipua porukasta niin, etteivät muut huomaakaan. En yhtään ihmettele miksi naiset stressaavat keskimäärin enemmän kuin miehet.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että naisen pitäisi tietää, mitä hän itse haluaa. Niinhän meidän jokaisen. Jos ei tiedä mitä haluaa, ei pääse eteenpäin. On myös totta etteivät naiset kykene omistautumaan miehelleen kokonaan. Se saattaa johtua pelosta menettää hänet. Aikuistumiseen en menisi vertailemaan, sillä jokainen meistä aikuistuu omaan tahtiinsa.
Näyttääpi siltä että pari näpeilleen saanutta itkee elämän julmuutta...
Olen täysin samaa mieltä Pettyneen Miehen kanssa. Nykynaisia tuntuu vaivaan uskalluksen puute sitoutumiseen tai sitten vain kuvitellaan, että jossain on olemassa sellainen unelmien prinssi, joka muuttaa elämän ruusuilla tanssimiseksi ja sellaista etsitään sitten jopa epätoivoisesti tai ainakin hyvät ja kunnolliset miehet jätetään "rannalle ruikuttamaan". Unelmien prinssejä ei valitettavasti ole. Mun mielestä viisaampaa olisi hyvän ja sopivan kumppanin löydyttyä paneutua suhteeseen tosissaan osoittamalla huomiota ja välittämistä ja osata joustaa omista mielipiteistään. Antaa suhteelle mahdollisuus onnistua. Liiallinen itsekeskeisyys ja se, ettei uskalleta sitoutua, ei todellakaan ole hyvä kasvualusta onnelliselle parisuhteelle. Vai onko sitten niin, että nykyään naiset haluavat kokea enemmän hetken huumaa kuin rakkautta yhteen ihmiseen? Tämä on tietysti yleistystä, mutta olen törmännyt vastaavanlaisiin kokemuksiin, joista Pettynyt Mies kirjoitti. Itse olen tavannut noin 1,5 kuukautta sitten upean naisen, jonka kanssa synkkaa todella hyvin, mutta myös tämä nainen on suoraan sanonut ettei osaa sitoutua. Aika näyttää tuleeko jutusta mitään, mutta mun mielestä kumppaneilla täytyy olla suunnilleen samanlainen käsitys siitä mitä parisuhteessa eläminen ja suhteen hoitaminen käytännössä tarkoittaa. Silloin täytyy itsekeskeisyyden tilalle löytyä laajempaa ajattelua ja toisen ihmisen mielipiteiden arvostusta. Hassua sinänsä, että tämä on aiemmin ollut enemmän miesten ongelma, mutta maailma muuttunee tässäkin asiassa.
Miksiköhän naiset hieman pelkää sitoutua nykyään ja ovat muutenkin varovaisia..??? Hmm...johtuisikohan niistä miekkosista, jotka pettävät, valehtelevat, lyövät, raiskaavat..!! Aika vaikea heti tunnistaa tällainen tapaus. Äijät kun ovat juonia, salakavalia lirkuttelijoita joiden todellinen luonne paljastuu vasta myöhemmin parisuhteessa. Pitäisikö tämä riski aina ottaa?? Ei. Kannattaa olla valikoiva ja tarkastella miestä kunnolla (eikä mennä heti lupaileen avioliittoa ja mukuloita ym), niin sen helmenkin sieltä suon pohjalta löytää.
Olet oikeassa. Mutta nyt on jo myöhäistä katua. Elämän tilanne on se mikä on, itsehän minä tähän tilanteeseen hankkiuiduin. Ja nyt on kestettävä kaikki mitä se tuo mukanaan. Valmis en ole, omantunnnon tuskia riittää, liiankin kanssa. Mutta toivoa, sitä aina on.....................
en ole ikinä pyörittänyt vehjerallia minun käsittääkseni on terveellistä takoa parikymppisille likanlätkille että linja-autostakin löytyy pelonsekaisesti massaa muuten asiasta tietävät linja-auton perään pyöreään kulmaan kun saa 30-40 syvän lommon ja henkilö-auto kun heittää katolleen kai pienetkin kikit tietää mikä on keskipakovoima
Miksipä ei parikymppinen nainen (tai mies!) saisi nauttia vielä elämästään hetken? Ennenkuin hypätään oravanpyörään, jumitaan töistäkotiinja takaisin -kierteeseen, hukutaan kotitöihin, lapsiin ja lemmikkieläimiin...Miksi on niin väärin haluta elää hetken itselleen jos siihen on mahdollisuus? Mihin on kiire?
Miksi et sitten etsi itsellesi kolmekymppistä?
Lienet tyypillinen suomalainen nuori nainen, kun pidät vain "vapautta" nauttimisen arvoisena elämänä. Onko seurustelu teille naisille joku rangaistus, vai miksi sitä halutaan vältellä? Miehenä haluan että seurustelu tuo itseni ja valitsemani naisen välille molempien tarvitsemaa elämänlaadun täydennystä. Seurustelusta ei siis ala mikään uusi kotileikkivaihe, vaan se tarkoittaa että kaksi toisistaan paljon välittävää ihmistä tekevät toisensa onnellisiksi. Onnellisia voidaan olla käymällä päivittäin ulkona, matkustelemalla ja toisinaan yksinkin. Kaikki eivät halua tai saa lapsia, ja silti seurustelevat onnellisina. Onko nyt niin, että naisille on jäänyt omasta äidistä käsitys naiseudesta hellan ja pesukoneen välissä? Ja sitten ei tällainen mies kelpaa, joka osaisi siivota ja tiskata.
Tuo "itselleen eläminen" on kyllä niin osuva ilmaisu, että parempaa en keksi. Miksi ihmeessä te naiset sitten tahdotte jatkuvasti tapailla uusia miehiä, jos kerran samalla haluatte elää itsellenne? Katsos kun kaikkea ei voi saada, sen kyllä elämä opettaa. Jos et nainen osaa miehen kanssa nauttia elämästä, niin nauti sitten siitä pyhästä yksinäisyydestäsi.
Kova kiire on miehillä pistää naiselleen pallo jalkaan! Heh...johtuisikohan tämä siitä, että miehet edelleenkin haluavat naisesta sen piian ja kotiorjan, joka siivoaa, pesee äijän paskaset alkkarit, laittaa ruokaa pöytään ja hääräilee köökin puolella kuin joku mokomakin superkokki. Hoitaa lapset (jos niitä on), ymmärtää miestä KAIKESSA (vaikka mies löisi, sekin on oikein naiselle, hänhän on sen ansainnut). Omia mielipiteitään ei saa tuoda esille (senhän huomaa täälläkin) ja jos vastaan väität, niin aijai!! Kyllä on arka paikka miehille tuo.=D
Tyytyisinkö siis olemaan joku harmaa hiljainen hiirulainen ja sätkynukke, joka tekee kaiken mitä mies (perheen PÄÄ, herrajumala!) vaatii?? Ei kiitos. Vielä kun tuohon kaikkeen lisätään se, että nainenhan automaattisesti on aina valmiina seksiin, vaikkei sitä haluaisikaan. Mitä siitä?? Sehän kuuluu kotiorjan velvollisuuksiin. Ihan sama minkä näköinen, kokoinen, luontoinen jne mies on ja kuinka surkeat rakastajan taidot hän omaa; naisen pitää kuitenkin olla hyvännäköinen (ehdottomasti!), hyvät tissit ja perse (sehän nyt on itsestäänselvyys!) ja tietysti hoikka. Eikä sekään riitä vaan tämän lisäksi tottakai (aivan selvä juttu) oltava loistava passaaja ja mahtava seksigoddes (joka tyydyttää miehen salaisimmat ja irstaatkin fantasiat). Sillä ei ole väliä nauttiiko nainen (ei tietenkään!), kunhan äijä saa pussit tyhjennettyä ja taas pystyy keskittymään siihen jalkapalloon ja kaljan läträämiseen olkkarin sohvalla).
Siis miksi me naiset ei haluta (heti) sitoutua?? Nooh, ihmetelkää nyt sitä sitten miehet.
P.S. Ja kyllähän niitä helmiä löytyy. Mutta se on kuin etsisi sitä äärettömästä valtamerestä..
Katkeraa tekstiä täällä monelta; Wise womanilta eritoten!
Ei oo kovin viisaan naisen tekosia velloa tollaisessa suossa.
Minulle on herttaisen yhdentekevää millainen ja mikä luulet minun olevan. Kettuilu tai valitus ei taida auttaa sinuakaan mihinkään tässä asiassa kuitenkaan? Sinun on tietysti pakko yrittää saada se läänin menevin mimmi ja muuttaa se haluamaksesi naiseksi, sellaiseksi joka ajattelee samoin kuin sinä? Sitten ihmetellään ihan kirkkain silmin että onko tosiaankin seurustelu naiselle jotenkin rajoittavaa? On se kyllä kumma juttu!
Olen viisas, kun en suostu tuollaiseen elämään. Pitäisikö kärsiä?? Kärsi sinä, minä en. Ja kirjoituksessani olikin hieman provon makua..;) Mutta sinuun se kuitenkin meni täydestä!
Jokaisella tietysti on oma elämänsä ja tekstistäsi hyvin kävi ilmi millainen se sinun kohdallasi on. Puhut nyt vähän asian ohi, kun kysymys on naisten itsekeskeisyydestä. En kiistä ettei moni mies ajaisi suhdettaan kuvailemaasi helvettiin, mutta minä en ole sellainen mies. Siksi naisilta voisi odottaa (varsinkin sellaisella kokemuksella mitä sinulla on) silmää miesten suhteen. Eli kykyä jo ensimmäisestä lauseesta ja katseesta päätellä, onko mies mies vai sika. Silloin ei turhaan tarvii viritellä joka suuntaan pieniä suhteenpoikasia ja odotella mikä niistä alkaa vetää parhaiten. Tuollainen toiminta tuottaa pelkkiä kärsimyksiä.
Samaa mieltä olen. Miksi ihmeessä joku nainen väittää katkeruudeksi sitä, että tajuaa elämän realiteetit?? Miksi niin moni vieläkin (haloo! nyt eletään 2000-lukua) alistuu moiseen oravanpyörään, tahtoo sanoa huonoon suhteeseen jossa mies määrää ja alistaa naista, ollaan eron partaalla, sitten kuitenkin jäädään suhteeseen ja kärsitään, kärsitään hiljaa omassa yksinäisyydessä ja itsesäälissä. Ja sitten kuitenkin kehdataan neuvoa naisia, jotka eivät halua alistua samaan tilanteeseen. Ei ymmärrä. Lieköhän kateutta, kun itse ei päästäkkään (saada aikaseks) lähtemään siitä huonosta parisuhteesta. Ulospäinhän voi teeskennellä, että voi, kaikki on aivan hyvin! Näitä hyssyttelijä naisia en voi sietää, oikeen hävettää niiden puolesta. Selkärankaa, naiset!
Ja sinähän et tiedä millaista minun elämäni on! Tällä hetkellä sinkkuna ja onnellinen olen. Kirjoitukseni olikin kärjistetty (kai sen nyt huomasi!) ja valitettavasti sellaisia miehiä on paljon. Sinä siis et ole sellainen, hyvä niin. Olen jo lapsena saanut sellaisen roolimallin miehestä ("rakas" isäni), että samanlaista hullua en elämääni halua. Valitsen siis viisaasti. Ja tämäkö nyt sitten kuitenkin on "typerää"??
moni mies kuvittelee olevansa huippuyksilö, oikein miestenmies, ja kuitenkin naisen mielestä täys sika. Koitappa nyt tulla sieltä jalustaltas ihan kiltisti alas, ennekuin joku sahaa sen tolpan poikki, ja sitten sua vasta sattuukin.
Miehillä on ikävä tapa rajoittaa paremman puoliskonsa tekemisiä. Loppupeleissä nainen tuntee tukehtuvansa kuoliaaksi ja säntää karkuun kun vielä pääsee.
Olet ymmärtääkseni vielä nuori mies, nauttisit sinäkin elämästäsi ja vapaudestasi, kyllä sä vielä ehdit sitoutua. Taidat olla vähän läheisriippuvainen, pelottaako yksinolo?
ps. minun äitini ei tiskaa eikä paljoa kokkaile, miehet ovat aina hoitaneet sen puolen.
niin miksköhän se läänin menevin mimmi alkaa seurstelemaan???
no mehän muut onneks tiedetään sun elämästä kaikki ja me miehet tuskin ollaan tässä alistamisessa sen pahempia kuin naiset.
Seurustelu saattaa joskus tosiaanki olla rangaistus vääränlaisen miehen kans...Miehet ku ei yleensä tee kotitöitä ja toisekseen monet miehet ajattelee vain itseään, eikä ota sitä tyttöystävää millään lailla huomioon ennekuin koittaa se julma todellisuus, että nainen etsii paremman jos häntä komennellaan ja pidetään kuin vankia...
Miehistä ei heti huomaa mitä ne ovat luonteeltaan!!! Ne on niin perkeleen hyviä teeskentelemään!!! Sitten se karu totuus käy vasta ilmi kun on asunut jonkin aikaa yhessä...Joskus kuitenki jos on oikein sikamainen mies niin se paistaa läpi heti ensi sanomisista...
Kannattaa välttää seurustelua vaan seurustelemisen vuoksi!! Oon aina ajatellut että ensin pitää löytää itselleen ns. "sielunkumppani" ja eiköhän sitten automaattisesti halua asettua aloilleen. Itse olin sinkkuna 22-vuotiaaksi ja tottavie elin ihan vaan itselleni ja onnellisena! Nyt olen yhdessä seitsemättä vuotta saman miehen kanssa, elän itselleni/kumppanilleni (onnellisena edelleen). Aina kannattaa kummallakin olla MYÖS oma elämä, vaikka kuinka toista rakastaisi.
Ei kai tuo Pettynyt mies olisi muuten niin kovin pettynyt...
Jossakin "Naisen kanssa" -sarjiksessa oli hauskasti ja osuvasti kuvattu naisen ja miehen seurustelusuhteen alkuvaihetta. Siinä miehen (ja miksei naisenkin)suurin koetinkivi oli se, hyväksyykö naisen kaverit uuden miehen. Vasta sitten seurustelu oli ok jos naisen kaverit pitivät miestä ok-tyyppinä.
Itsekin olen huomannut parisuhteissani ystävättärien merkityksen todella suureksi naiselle... ja voin sanoa, että ystävät menevät miehen edelle, vaikka nainen kuinka tunnustaisi tälle rakkauttaan. Tottakai ystäviä ja kavereita pitää olla, mutta jos asioita (esim. parisuhteen ongelmia) puidaan pelkästään ystäväpiirissä, niin eihän ne siitä parane. Sitten jos ystävättären miesasiat ei mene hyvin, niin omaa hyvääoloa ei tuoda julki vaan morkataan "sisko-meiningillä" omaakin miestä. Asioista pitää uskaltaa puhua myös miehensä kanssa. Ei me niin tyhmiä olla :)
Jumankekka mikä MIES !
Sitä balanssia on turha hakea minkään tietyn ikäisiltä naisilta, ja tuskin ainakaan alle 30v.
Sä saat olla onnellinen, kun tiedät mitä haluat läheisiltäsi.
Ja vielä vaadit osaksesi sitä.
Ja varmasti sä sen löydätkin !
Voi kun oma miehenikin olisi mies !
... ja hän on mies. Ainoana erona on se, että hän ei ole parikymppinen vaan yli kolmekymppinen. Surffailee netissä ja etsii sieltä jotain "vielä parempaa". Chattailee kuin teinit, jakelee puhelinnumeroaan eri palstoilla. Omistaa kaksi kännykkää, joista toinen puhelin on takin taskussa ja toinen esillä "tyttöystävän" pöydällä.
Panee ilmoituksia sinkut-sivuille ja surffailee niissä. Kaiken tämän lisäksi on myös patologinen valehtelija, eli toimintansa peittämiseksi keksii mitä utopistisempia valheita, jota kertoo ns. tyttöystävälleen.
Onneksi tyttöystävä on fiksu ja sai tämän selville ja nyt kusetetaankin miestä ensin pahemman kerran, ja sitten kengänkuva perseeseen.
Tytöt, olkaa varovaisia netistä löytämienne miesten kanssa ja luottakaa itseenne!
Kirjoitit aika hyvää tekstiä ja se mielestäni osui aika oikeaan. Olen ihmetellyt aivan samaa, miksi niin moni ikäiseni nuori nainen elää niin tajuttoman hektistä ja samalla itsekeskeistä elämää. Se ei toisaalta ole mikään ihme tässä pinnallisessa ja yksilökeskeisessä nykymaailmassa. Nykyään kaikkea pitää näköjään kokeilla ja saada, on kerättävä kaikenlaisia extreme-elämyksiä ja oltava hirveä määrä ihmisiä ympärillä. Kaiken täytyy tapahtua tässä ja nyt jne. Olen sitäkin ihmetellyt, miksi niin monen parisuhde kariutuu tai kumppania vaihdetaan niin usein kuin se vain mahdollista.
En voi ymmärtää tällaista, koska taidan itse olla ihan erilainen tyyppi, kuin toiselta planeetalta. Olen mielestäni aito ja tasapainoinen sekä rauhallinen ihminen, jolla on arvomaailma kunnossa (arvostan perinteisiä arvoja). En ole kokoajan menossa, esim. juhlimiset ym. ei kiinnosta pätkän vertaa enkä edes kaipaa paljon ihmisiä ympärilleni. Itse asiassa minulla ei tällä hetkellä ole juuri yhtään ystävää, poikaystävääni lukuunottamatta. Tapaankin eniten juuri häntä ja annan hänelle aikaani, josta hän toki on mielissään sekä kuuntelen myös hänen toiveitaan ja ehdotuksiaan ym. Tasa-arvoisuus parisuhteessa kuuluu myös miehelle ei pelkästään naiselle.
niin..mulla on tuttuja sinkkuja jotka eivät osaa elää parisuhteessa sitten ollenkaan..aina vain uudet tuulet puhaltaa ja pannaan sitä ja petetään toista..ja seurustellaan taas pari kuukautta(joukossa naisia ja miehiä)oikein välillä ahdistaa niitten kylmä ja sydämetön meno..ja vituttaa kuunnella niitten parisuhde huolia kun ne ei sitä tosissaan kuitenkaan halua(siis seurustella)elikkäs meitä on moneks..=(
Odotan tässä illan esiintymistä.Luettavaksi sattui tämä .Vielä nuorena taiteilijana en muutama vuosi sitten olis uskonut naisista sitä mitä nykyään saan kokea ja nähdä.Tuntuu että mulla olis mahdollisuus helposti tuhanteen naiseen Suomessa.Kyllä naisen lokiikka on usein mietityttänyt.Siihen mitä oli ennen, ei ikä eikä kokemus riitä vastaamaan.oleeko se niin että nainen kun ihastuu se ei näe muuta.en kerro kuka olen.olen tässä koneella vähän aikaa mahd.kysyä.Esiintymispaikalla en kysymyksiä siedä.
oletkos frederik=)
Aivan erisukupolvea ja varmaankin kulttuuria
Tutkijat sanovat, että tytöt aikuistuvat pari vuotta poikia aikaisemmin. Toisin sanoen murrosikä, henkinen ja fyysinen kehitys kohti aikuisuutta alkaa tytöillä aiemmin.Siten myös he aikuistuvat aiemmin. Niin tai näin, 20-vuotias on mielestäni vielä aika kokematon ja lapsellinen. Elämä on muutenkin muuttunut vuosikymmenten myötä ja ihmisten tavat, liikkuminen ja ajanvietto myöskin ovat erilaisia kuin joskus muinoin.
Oletko jo itse paljon yli 20:n? Jos etsisit ikäistäsi seuraa, ehkä näiden naisten jutut eivät tuntuisi silloin sinusta niin itsekeskeisiltä, eikä sinun juttusi heistä vanhanaikaisilta. Enemmän ikää, niin kyllä kypsyyttäkin pitäisi löytyä. Samalla pitäisi miettiä, etsikkö aina samoista paikoista näitä tapauksia, sillä ehkä olisi hyvä kokeilla muutakin ympäristöä, sillä monasti samalla tavalla ajattelevat liikkuvat samanlaisissa paikoissa. Mieti sitä.
Pinnalliseen ja kovaan menoon löytyy syitä esim. Nyky yhteiskunnnasta sen arvo maailmasta. Työ elämässä pärjää paremmin jos on sinkku ja lapsetkin vaatisivat oman aikansa. Lapsen tulon jälkeen saat unohtaa omat tarpeesi pitkäksi ajaksi. Hyvä niin. Se on vaan tosi asia että ihanasta koti ajasta ei saa rahaa. Sääli.Kyllä niitä sinunkin toiveittesi laisia naisia on mutta ei joka oksalla. Sama pätee myös miehiin. Itse löysin sopivan miehen 30 vuotiaana. Siihen saakka oli huonoa tuuria ja räpellystä. Ja mitä vanhemmaksi tulee sitä krantummaksi tulee myös miesten suhteen. Itse aloin katselemaan sillä silmällä mies ehdokasta, että kuka olisi sopiva lapseni isäksi. Siis miestä suvun jatkamiseen eikä yhden illan juttuihin. Ei se naisellakaan sen helpompaa ole kuin teillä miehillä etsiä sitä juuri oikeaa. Se vaan napsahtaa eteen jos on tullakseen.Mutta tuolla katkeralla asenteellasi et kyllä löydä yhtäkään reipasta naista. Itse en moista maukumista jaksaisi. Pää pystyyn ja unohdat menneet, sitten eikun menoksi!
Eiköhän parikymppisen naisen ikään kuulu vielä teinimäinen meno. Olet eksynyt liian nuoriin. Ei tuossa iässä vielä vakiintua pidäkkään vaan opiskella ja tutustua, harjoitella seurustelua. Lapsihan kaksikymppinen on vielä, kaikella kunnioituksella.
Jotenkin en tykkää yhtään, että yleistetään, että 20 on teini. Itse kakskymppinen ja kaksi lasta. ei ole siis mitään teiniä musta..
Muistetaas taas että kaikki on yksilöitä???
että EI YLEISTETÄ toiseenkaan suuntaan...kaikilla kakskymppisillä ei ole luojan kiitos ole kahta lasta!
Aivan.. ei siis missään sitä yleistystä!!!!
Kaikki me ollaan erinlaisia, onneksi!
Ja näissä minnie ja mintun kommenteissa nähdään, miten paljon kaksi lasta kasvattaa ihmistä!!
Luojan kiitos!
Tosi asiat ovat tosi asioita. Siitä koira älähtää mihin kalikka kalahtaa. Väitätkö ette ole vielä lapsen kengissä? Eihän se ole loukkaus vaan toteamus. Ei se tee vielä aikuisesksi että on kaksi kymppisenä äiti. Kaikki ovat nuorena lapsellisia ja lapsia ja hyvä niin. Vain aika ja ikä elämän kouliessa kasvattaa. Rauhoituhan tyttö hyvä..
Naiset ei ole yksilöitä, vaan erikokoisia reikiä joita pitää silloin tällöin rassata.
Niin. Minä ainakin löysin monta samaa piirrettä kuin itsessäni on. Välillä oikeen inhottaa tää oma oleminen tälläisenä, mutta jos oikeen miettii taaksepäin, niin uskon, että se syy mun kohdalla löytyy sieltä.
Kun on jo kerran ollut pitemmässä parisuhteessa ja pari lastakin tehnyt, niin ei oikeasti varmaan olekkaan varma mitä haluaa ja mihin uskaltautuu, koska ei halua kokea sitä kaikkea mitä on jo kokenut..
Tästä siis pääsin siihen, että ehkä tänäpäivänä luottamus ihmisiin puuttuu????
Tuntuu että kaikki vielä vapaat miehet on toivottomia tuuliviirejä. Aidot, tasapainoiset ja naiselleen omistautuvat miehet ovat jo miestyyppinä harvinaisia. Tai sitten miesten aikuistuminen on niin hidasta, että balanssi löytyy vasta kolmekymppisenä.
Niitä kaipaamia naisia kyllä on mutta huolivat vierelleen vain vertaisen.
tommosen naisen täytyy olla ammatiltaan poliitikko...
Jaa että nimenomaan naisen pitää omistautua miehelleen.
Nousee niskakarvat pystyyn!
se on niin että ukko liitää ja muija könnää kakarootten kans kotona pesemäs äijän reissupyykkiä, on sitten mies taas edustuskunnossa kun alkaa menojalka vipattamaan.
Juu, on ruokittu ja ruokottu.
Ensinnäkin, nyt olet tainnut törmätä vääränlaiseen naiseen, kyllä ihan varmasti on niitäin jotka eivät sukkuloi ympäriinsä, vaan mieluummin pysyttelevät paikallaan.
Selustan turvaaminen jättämällä vaihtoehtoja auki pitää kyllä ihan paikkansa. Minäkin teen niin ja juuri siitä syystä ettei elämäänsä koskaan saa rakentaa yhden ihmisen varaan. En tarkoita, että pitäisi vieraissa hypätä, vaan sitä, että pitää olla muutama hyvä päällekkäinen ihmissuhde ystäviin tai perheenjäseniin.
Sinun pitää tietää mitä merkitset naiselle ja päinvastoin. Miksi niin? Onko sinulla kenties heikko itsetunto? Pelkäätkö riskinottoa?
Aidot, tasapainoiset ja miehelleen omistautuvat naiset ovat kuolleet sukupuuttoon, jos heitä on koskaan aidosti ollutkaan.
käy miehelleen vihkiytyneen naisen jos kaikesta huolimatta tulee ero tai mies kuolee? Siellä on yksinäinen nainen mökin hämärässä ilman ystäviä ja heidän tukeaan, hankalan on surun murtamana lähteä kehittämään ystäväverkostoa, ja mihinkä sitä enää osaa vuosien kotona olon jälkeen naisriepu enää mennäkkään, kynnykset on korkeemmalla ku mitä jalka jaksaa nousta, pelkkä postin haku laatikosta kun tahtoo jo hirvittää, kaupassa käynnistä puhumattakaan...
Juuri näin. Mitä tahansa voi tapahtua ja juuri siksi pitää olla selustan turvattuna. Joku voisi sanoa että ihmiset, jotka eivät heittäydy täysillä, eivät koskaan saa kokea mitään SUURTA! Mutta onko mikään sen arvoista, että kannattaa laittaa oma hyvinvointi ja jopa mielenterveys vaakalaudalle?
Tuo mainitsemasi naisriepu olisi joutanut menemään miehensä mukana.. eihän siitä enää eläjäksi....ja mitä se muutenkaan ilman miestään...
mutta totta, eihän hänellä ole enää mitään syytä elää, snif! Miehen mukana kun meni kaikki, snif! Enhän minä osaa ajaa autoa, en osaa hoitaa pankkiasioita, en pumpata polkupyörän renkaaseen lisää ilmaa, snif! VOI VOI tätä lesken elämää...ja että se Paavo oli pelannu totoa kaikilla niillä säästöillä jotka luulin pankissa olevan vanhuuden varalle, millä sen miehen nyt saa edes haudattua kunniallisesti....
Puhut asiaa.
Omat tyttäreni ovat juuri kertomasi kaltaisia, molemmilla on mukavat poikaystävät, mutta tyttäreni ovat ystäviä entisten poikaystäviensä kanssa ja ystävät ja ystävät, heitä riittää.
Olemme keskustelleet heidän kanssaan asiasta, joka ei ole johtanut mihinkään tulokseen.
Taitavat mukavat ja kunnolliset vävyehdokkaat pian hävitä kuvioista, jos meno jatkuu tyttärilläni entisten kanssa juoksiessa.
Itse en ole heille äitinä moista mallia näyttänyt, vaikka ystäviä paljon onkin.
En vain ymmärrä, kuinka voi olla ystävä miehen kanssa, jonka kanssa luottamus ja rakkauskin on päättynyt.
Hienoa että olet äitinä havainnut tyttärien käyttäytymisen ja tiedostat siihen liittyvät ongelmat. Se on totta, että mukava ja kunnollinen vävyehdokas ei kauaa jaksa katsella sitä loputonta entisissä poikaystävissä juoksemista. Siinä tuntee mies itsensä vaan vaihtoehdoksi, ei ihmiseksi. Tai ainakaan oikeaksi ja valituksi ihmiseksi. Henkilökohtaisesti olen seurannut tätä ystävärulettia niin pitkälle, että tiedän aika tarkkaan mihin se johtaa. Nuoret naiset joilla on pitkä lista miesystäviä, käyvät tätä listaa läpi kunnes tulevat raskaaksi. Sitten mennään kovalla kiireellä naimisiin ja muutetaan vuokralle kerrostalolähiöön. Mies alkaa ryypätä tai lopettaa työt, tulee riita ja nainen jää yksinhuoltajaksi. Nainen löytää uuden, kunnollisen miehen. Toisin sanoen hänen on kantapään kautta opittava se, mikä toisilla menee puhumalla perille.
En ymmärrä miten tämän asian saisi nuorille naisille selitettyä, kun eivät he kuuntele sen paremmin poikaystävää kuin omaa äitiäkään. Jossain se vika on ja koska se ei ole vanhempien kasvatuksessa, voi se olla koulussa. Koulussa ei enää opeteta sellaista moraalia, joka saisi nuoret naiset menemään itseensä ja miettimään mitä avoin ystävyys kaikkiin miehiin aiheuttaa.
Jaa. Minä taas en ymmärrä sitä että jos seurustellaan 5-10 vuotta yhden ihmisen kanssa, ja sitten eron tullessa ei voida enää edes tervehtiä.
Ihminen on menneisyytensä tulos, miksi pitäisi katkaista siteet ihmiseen jota kuitenkin varmasti on joskus paljon rakastanut? Minä rakastin exääni paljon, erosimme 5 vuotta sitten, rakastan edelleen, mutta kuten veljeäni. Rakkauskin näet muuttuu mutta ei välttämättä kuole.
Ei elämä ole niin mustavalkoista.
luostarikoulunko oot käyny?
...ihan mahtavat visiot asioista, se täytyy myöntää! :-D
millä vuosisadalla koulussa on opetettu noita asioita mitä tyyppi peräänkuuluttaa? =) kaskun ei vaadi että siveysvyö, huntu naamalle ja muijat komeroon kun miehet riekkuu ympäri lääniä.
Niin että naisellako ei sitten saa olla omaa tahtoa vaan perhe tai poikaystävä ovat niitä ketä kuunnellaan ja tehdään niinkuin he toivovat?
Asut muuten väärässä maassa visioinesi.
Siis naisella ei saisi olla miespuolisia ystäviä??? Just. MIEHELLÄ saa kuitenkin olla niitä nais"ystäviä"....hmm...! O TEMPORA, O MORES!
Siinä te edellä kirjoittaneet olette oikeassa, että asun ehkä väärässä maassa. Minulla on rakastamisesta, välittämisestä ja ystävyydestä hiukan italialaisempi käsitys kuin tavallisella suomalaisella. Ettekö te nyt ymmärrä että tunteet on tunteita, niitä ilman ei rakkaus synny ja rakkaus loppuu vasta kun tunteet loppuu. Rakkaus ei muutu miksikään, se joko on tai ei ole. Siis kysynkin, miks ihmeessä tässä maassa heti erotaan jos kahden ihmisen tavoitteet vähän erkanee toisistaan? Ja sitten väitetään että muka ollaan rakastettu toisiaan! Kun näin pienien asioiden takia erotaan, jäävät jäljelle vielä tunteet. Ja nehän ihmisen toimintaa ohjaavat. Tämä johtaa siihen, että naisella on tunteita monia miehiä kohtaan. Toisien sanoen monet miehet ovat hänelle läheisiä. Tätä naiset käyttävät hyväkseen; tarpeen tullen entisiä rakkauksia on helppo lämmitellä uudelleen. Olen nimim. "Pirun" kanssa täysin samaa mieltä siitä, että naiset menevät ystävyysajattelussaan aivan liian pitkälle. Miten helvetin vaikeaa se on rautalangasta vääntää, että menneet suhteet on menneitä ja onnellista tulevaisuutta ei ole ellei menneitä osata unohtaa. Älkää naiset jauhako uudelle miehelle niistä entisistä, mikään ei ole sen rasittavampaa ja epäkohteliaampaa. Jotka olette eri mieltä, kysykää äidiltänne tai muulta sellaiselta ihmiseltä jolla on enemmän elämänkokemusta. Suhde ei toimi ja sillä ei ole jatkuvuutta, ellei siihen panosta täysillä. Oma mies on mentävä ystävien edelle aina. Vapautta valittavat naiset muuttakoot maahan jossa laki sallii moniavioisuuden. Harmi vaan että se on sallittu ainoastaan miehille...
Miksi sinä minulle vastasit, eihän kirjoituksesi millään tavalla liittynyt minun kirjoitukseeni?
Rakkaus muuttuu eikä se välttämättä katoa koskaan vaikka suhde olisi loppunut aikaa sitten. Luepas tekstini uudestaan, kirjoitin että exääni rakastan edelleen, eikä se tarkoita sitä että muhinoisin hänen kanssaan edelleen vaan että rakastan häntä kuin veljeäni.
Höpön höpö, minä en lämmittele exiä, se on sääntö numero yksi, enkä myöskään jauha edellisistä nykyiselle, ja toivon ettei minullekaan jauheta existä.
Mikä oli koko kirjoituksesi pointti?
Ihana kuulla että joku kykenee olemaan ystävänä vielä seurustelun jälkeen. Näin se pitäisi ollakkin. Kunpa kaikki pystyisivät näinkin kypsällä tavalla kohtaamaan tunteet eron jälkeen. Ei siinä todellakaaan tarvitse olla mitään seksiä jos haluaa tervehtiä entistä tai rakastaa häntä ystävänä. Mustasukkaisuus on paha tauti tiedoksi kaikille.
Onkohan tässä nyt kenties kulttuuri erosta kysymys? Tunteesi kiehuvat niin tulisina.. Saako kysyä oletko etelän poikia? Ei se vaimosi varmastikkaan petä sinua jos hänellä on ystäviä. Suomi on onneksi vielä vapaa maa eikä sitä todellakaan tarvitse joron teillä olla jos ystäviään tapaa.. Ettet sittenkin taida olla liian mustasukkainen? Muista että anna kaikkien kukkien kukkia rauhassa, äläkä katkeroidu. Omaakin jyrkkää asennetta täytyy osata muuttaa. Et voi vaatia pelkästään vaimoasi muuttamaan tyyliä pitää yhteyttä ystäviin. Emme asu muslimi maassa. Onneksi.. Emmekä katolisessa.. Mites se olikaan paavin sanonta; Älkää käyttäkö kondomeja,ne tartuttavat aidsia. jne. juupa juu.
...saada naiset ymmärtämään, että mieheen pitää keskittyä. Keskittyä suhteeseen, tähän hetkeen ja yhteiseen tulevaisuuteen. Mies haluaa, että nainen ei seurusteltaessa käyttäydy kuin sinkku. Ystävyys menneiden rakkauksien kanssa ei saa häiritä uutta suhdetta. Kaverien meneminen miehen edelle on se, mitä pitää välttää. Ja edelleen, jos nainen pyörii kuin tuuliviiri eikä koskaan tiedä minne seuraavan tunnin aikana menee ja mitä tekee, niin kyllä sinkkuna pysyy ellei sitten kaltaistaan miestä löydä.
No varmasti sama pätee myös miehen käytökseen, eikö niin? Jos siis käy niin onnellisesti että kaksi samoin ajattelevaa ihmistä sattuu kohtaamaan.
Kulttuurierosta en puhuisi, koska itse olen suomalainen, kristitty ja valkoihoinen mies. Italialaiseen kulttuuriin on siksi helppo verrata, koska olen asunut siellä ja tiedän että heikäläisille rakkaudella on jo nuorena paljon todellisempi ja syvällisempi merkitys kuin suomalaiselle pintaliitosukupolvelle. Jos omaa jyrkkää asennetta on osattava muuttaa, niin sanoppa se suomalaisille naisille jotka eivät välitä miehestään, kun nämä pyytävät hiukan enemmän huomiota. Miespuoliset ystävät kyllä saavat huomiota osakseen. Joskin ovat kateellisia heti, kun ystävänä ollut nainen alkaa seurustella jonkun muun kanssa. Miksei naisille enää kelpaa naispuoliset ystävät? Miesten näkökulmasta miesten ja naisten välisen ystävyyden yksi ja ainoa tarkoitus on rakastumisen mahdollisuus. Se on tosiasia, joka häiritsee niitä kunnollisia miehiä joiden nainen on sortunut frendiholismiin.
Frendiholismi on naisten sairaus. Mulla ja muilla kunnollisilla miehillä ei koskaan ole ollut hyviä naispuolisia ystäviä enkä haluaiskaan olevan. Kaverit on erikseen ja niitä voi olla. Nainen on miehelle joko kaveri tai rakastettu. Paitsi naisille, jotka ovat frendiholisteja eli riippuvaisia läheisistä ystävyyssuhteista moniin entisiin ja tuleviin miesehdokkaisiin. Osaan jo erottaa frendiholistit kunnon naisista. Haluan että myös muut miehet oppivat saman taidon.
Siinä on sitten helvetin heikon itsetunnon
omaava nuori-mies.
Haluat omistaa naisesi sekä fyysisesti että
psyykkisesti ja vain sinä ITSE.
Mitenkä olisi tämmöinen kuvio:
Vaimoni on minun eksän lapsen kummi kun
taas vaimoni eksä on meidän lapsen kummi ???
(Exät eivät sentään ole kinpassa).
Täysin sopimatonta ja Italialaisittain perverssiä ???
Nooh kunpa kasvat isoksi niin asiat muuttuva uskoakseni
värillisiksi eivätkä ole aamusta iltaan mustavalkoisia.
Sitten on vielä hyvä muistaa että sinä et omista täällä
maailmassa mitään elävää. Kaikki on vain lainassa.
(Lainan aika voi olla kuitenkin jopa koko elämäsi
mittainen.)
"Miesten näkökulmasta miesten ja naisten välisen ystävyyden yksi ja ainoa tarkoitus on rakastumisen mahdollisuus."
Päteekö eo. lausahdus myös miesten naispuolisten ystävien pitämiseen???
Vielä tästä italialaisesta ihanuudesta...
"heikäläisille rakkaudella on jo nuorena paljon todellisempi ja syvällisempi merkitys kuin suomalaiselle pintaliitosukupolvelle."
Meneppä kertomaan se niille italiaanoille, jotka kuolaavat vaaleiden naisten perään. Ja tottakai kuolaavat, vaaleilta varmasti saa helpommin, kuin kotimaan tyttäriltä, joilla on tiukka kuri. Sitten nämä miekkoset voivat mennä naimisiin oman maan kiltin tytön kanssa, joka omistautuu heille...ja halutessaan vieläkin pitää hauskaa turistien kanssa. AH, miten ihanaa...
muuten Italiassa on ns. järjestettyjä avioliittoja, yms. Että se siitä rakkauden todellisesta ja syvällisestä merkityksestä Italiassa... Taidat olla todella pettynyt mies kun niin kovin rankasti pitää yleistää teksteissäsi. Ihan ohjeena vaan: get over it! Meitä on moneen junaan (sekä naisia että miehiä) ja se on ihan hyvä juttu.
Älä hyvä mies puhu naisista puhuessasi parikymppisistä typyköistä! Lasten kuuluukin tutustua elämään ja etsiskellä, tutkiskella, olivat tyttöjä tai poikia. Pojillehan tuo on aina ollutkin sallittua.
Mikäli feminiininen tuttavuutesi jatkaa samaa käyttäytymistä vielä lähempänä kolmeakymppiä, silloin on kyse jostain häiriöstä korvien välissä, ei uskalleta aikuistua, tai ei osata.
Onko kyseessä seurustelu nuoren tytön kanssa? Sinun pitäisi etsiä ikäistäsi seuraa. Eikä vaatia nuoren naisen/tytön muuttumista. Se todellakin kuuluu kehitykseen olla kavereiden kanssa. Paljonko teillä on ikäeroa? Toivottavasti ei ole kyseessä alaikäinen?
Kuka ja missä on määrännyt parisuhteen ihmiselle ainoaksi autuaaksi tekeväksi olotilaksi? Jo ajat sitten minua paljon viisaammat psykologit ym. asiantuntijat ovat selkeästi todenneet, että osalle ihmisistä perinteiset symbioottiset tiiviit yhteiselomuotoiset parisuhteet eivät sovellu lainkaan, eivätkä he koskaan voi olla onnellisia jos yrittävät sellaista elämänkaavaa väkisin itselleen soveltaa. Se on vastoin heidän ydinolemustaan ja henkistä rakennettaan eikä sellainen voi toimia.
Jos itsetuntemusta ja itseluottamusta ei ole, ihminen ei hyväksy tuota tosiasiaa ja yrittää korjata tilannetta vaihtamalla kerran toisensa jälkeen kumppania, mutta aina edessä on uusi pettymys, koska kyseinen "yhdelle ihmiselle omistautuminen" ei hänen kohdallan voi koskaan onnistua täysin.
Sisäisen ominaislaatunsa tunnistava ihminen sensijaan luo omanlaisensa elämäntavan: ei takerru yhteen ihmiseen ahdistavasti, ei vähättele itseään eikä vertaile muihin 'yksiavioisiin',vaan toteuttaa omalla tavallaan upeita, syvällisiä, hyviä ja elämää rikastuttavia suhteita, olkoon niitä sitten vaikka miten monia ja monitasoisia.
On kovin yksisilmäistä määritellä asioita siten että parisuhde olisi "kypsän" ihmisen valinta (miksi sitten erotaan) ja vain "kypsymättömät" ja tasapainottomat eläisivät vapaammissa suhdetilanteissa aidosti elämästään iloiten vailla omistamisen, ripustautumisen tai takertumisen tarpeita.
Moni rehellinen parisuhteessa pitkään ollut tunnustaa että väistämättä siitä kiihko ja kiinnostus hiipuu, jolloin lähdetään hakemaan ilman muuta uutta virikettä, vaikka liitossa pysytäänkin. Noinhan toimii itseään kuunteleva ihminen - ei halua sielunsa ja mielensä surkastuvan parisuhteen pihdeissä, vaan kaipaa elämäänsä muutakin. Näitä miehiä sekä naisia tunnen useita, erittäin luotettavia ja miellyttäviä, perheestään huolehtivia, mutta myös omaa sisintään kuuntelevia.
Koska me ihmiset olemme erilaisia, emme voi koskaan moralisoida, arvostella tai tuomaroida toisten valintoja. Olemme jokainen syyllisiä itsekeskeisyyteen, koskapa se loppujen lopuksi pitää meidät hengissä.
Olen aito, tasapainoinen, mielenrauhainen ja onnellinen - en vain silti hingu vakituiseen tasaiseen parisuhteeseen, koska se ei ole minun tapani elää. Mutta kuten pettynyt mieskin toteaa: kenties jotkut meistä kypsyvät vasta myöhemmällä iällä, joten odottelen rauhassa tuota 50-vuotissyntymäpäivää, johon ei enää kovin pitkä matka olekaan.
oot niin oikeessa.....kuka todellakin sanoo että avioliitto ja kestävä parisuhde on se yksi ja ainoo ja oikee tapa elää ja olla. Miksi pitäisi elää jonkun iänvanhan "pinttymän" mukaan ....ja tuntea syyllisyyttä jos sellainen ei tee onnelliseksi vaan kaipaa elämältä ihan jotain muuta!
lyhyesti: noin se on...toki on poikkeuksiakin.
tuuliviirejä ja omn paikn hakijoita toki löytyy enemmän nuoremmista. Tosin, jos aina törmäät tuuliviirinaistyyppiin, on jo aika vilkaista peiliin, miksi niin ain käy?
Hymyilyttää tuo kuvaus, yhtenä päivänä Helsingissä, toisena Lapissa ja eri tuttujen luona, tunnistan itseni kolmen vuoden takaa, kun päätin, että nyt ollaan sinkkuja ja mennnään, tutustaan ihmisiin, eikä tuomita ketään.
Nyt on tullut herra oikean kanssa seurusteltua tiiviisti pari vuotta, eli kun kolahtaa, tuuliviirittely ja ympäriinsä reissaaminen loppuu....tai reissaaminen jatkuu yhdessä;)
Yllättävän sitkeä se on ihmisillä se usko "yhteen oikeaan". Muuttuvatko ne kaikki oikeat vääriksi kun erojen määrä on aika huomattava? Sitten taas uutta oikeaa hakemaan... Oikeasta hokevat eniten ne, joilla eka ero on vielä kokematta. Sen jälkeen tulee vähän varovaisempia lausuntoja -ja ehkä jopa joku havahtuu siihen tosiseikkaan ettei ihmiselle vain yhtä oikeaa voi olla olemassa, siis ihmistä joka täysin täyttäisi kaikki toiveet ja odotukset. Siinä tapauksessa niitä pitäisi olla sata ja yksi, jotta persoonamme kaikki eri puolet saavat vastakaikua ja tyydytystä.
Ihmiset huijaavat itseään monimutkaisin selityksin kun eivät halua myöntää totuutta: pari vuotta riittää intohimoa, sitten alkaa lähtölaskenta. Sitten onkin kehityskyvystä kiinni sopeudutaanko intohimon lopahtamiseen ja pysytään yhdessä (toki vieraissa käyden) vai lähdetäänkö hakemaan uutta kumppania.
Mutta antaahan oman parisuhteen ylistely näilläkin palstoilla varmaan tyydytystä: kun saan tuomaroida muita tuuliviireiksi tai epäkypsiksi, koen olevani valtavan onnistunut ja aikuinen.
Elämä varjelkoon minua moiselta aikuisuudelta, jonka varjolla esittelisin täällä kaikkitietäviä parisuhteen ylistyksiä. Mistä kumpuaa "tuuliiviirien" eli vapaiden ihmisten tuomitseminen? Aiaiaiai, nyt ollaan niillä kynnyksillä että on jokaisen vakiintuneen katsottava itseensä...haluaisiko sittenkin toisaalta olla vapaana, mutta kun on nalkissa.
Kuten sanottu, kaikkeahan elämässä ei voi saada.
Sen minä parisuhteettomana hyväksyn täydellisesti, mutta hyväksyvätkö parisuhteissa olevat, jotka tyrkyttävät sitä rivien välistä ainoana oikeana elämäntapana?
En puhunut viestissäni yhdestä oikeasta. Varmasti meillä on useampia niitä oikeita, sen yhden oikean etsiminen kuudesta miljardista tuottaisikin liikaa päänvaivaa;) Ilmeisesti ihmisille on myös niitä oikeita eri elämänvaiheisiin. Joskus saattanee sopia kaukosuhde, joskus taas lähisuhde. Ja kaikki ovat olleet niitä oikeita-silä hetkellä.
En oikein ymmärrä itsekään ajatusta ihmisestä, joka täyttäisi kaikki toiveet, sehän on unelma, ei lihaa ja verta oleva kumppani. Ihmisen mieli on ailahtelevainen, samoin hänen tarpeensa.
"Sitten onkin kehityskyvystä kiinni sopeudutaanko intohimon lopahtamiseen ja pysytään yhdessä (toki vieraissa käyden) vai lähdetäänkö hakemaan uutta kumppania."
Itse ajattelen, että intohimo vain muuttaa muotoaan, kuten kaikki muukin maailmassa. Ehkä se ei vanhemmiten niin tärkeää olekaan. Aika näyttää, miten minulle ja rakkaalleni käy.
En ymmärrä, mistyä olet saanut sen kuvan, että tuomitsisin vapaita ihmisiä tai kokisin sen takia onnistuneisuutta. Pikemminkin koitan ymmärtää ihmisiä ja uskon, että kaikki ovat siinä tilanteessa, jossa itse katsovat parhaiksi olla.
Naiset on luotu lähinnä miehen viihdyykkeeksi.
Naisten paras avu on kiemurella miehen alla.
Ja kun naisella tulee ikää liikaa, ei muuta kuin vaihtaa taas nuorempaan kiemurtelijaan.
Valitettavasti suomalainen nainen on nykyään kuin lahna.
Pitää kaukomailta hakea kunnon kiemurtelijat.
miehet miehiä;)
...vaikka peiliin! Kirjoituksestasi päätellen sinä olet se itsekeskeinen! Ja vielä tervetuloa nykymaailmaan, suurimmalle osalle ihmisistä mikään muu ei ole tärkeää kuin MINÄ itse, joten älä siitä naisia syytä. Mielestäni tärkeää on olla pois siitä joukosta, ei mikään muu; ei ainakaan se että täällä naisia "syyllistää" itsekeskeisyydestä. Joskus harvoin törmää ihmiseen joka on jotain muuta ....mutta silti, elämä on kivaa!
on aivan turha syyttää naisia itsekeskeisyydestä. juuri laitoin poikki miehen kanssa, koska tämä ei osannut päättää oliko meidän juttu seurustelua vai tapailua. melkein vuosi olisi tullut täyteen on/off-juttua. myös se että miehelle tärkeämpiä olivat biletys ja kaverit. ikää tyypillä jo 26v. itse olen 21v ja omasta mielestäni valmis sitoutumaan vakituisesti. ehkäpä hän pitikin mua jonain leikkikaluna, mutta ei siitä kusipäästä sen enempää.
ei vain löydy sitä oikeaa itselleni vaikka kuinka yrittää. en viitsi todellakaan kertoa mitä muuta tältä kusipäältä irtosi. todetaan vain että miesten kannattaa käyttää kumia jos pettää.. jos siis näin raukkamainen munaton paska on. päätelkää siitä. nyt olen kuitenkin päättänyt elää yksin kuin etsiä enää yhtään kusipäätä tartuttamaan kaikki taudit sun muut ikävät asiat muhun. olen kyllästynyt miehiin ja heidän turhiin lupauksiin!!!! mitä pahaa olen tehnyt että joudun koko aikaa kestämään pettymyksiä elämässäni?
itse yritän olla ymmärtäväinen ja antaa miehelle tilaa ettei vain tule ahdistusta siitä että haluaisin jo vähän enemmänkin kuin vain näkemistä kerran viikossa. taas tuli kunnon valitus miehistä ja voi joku varmaan toteaakin että kun olen niin itsekeskeinen, että valitan tällaisestakin asiasta. kuitenkin pettäminen ja tautien tartuttamista ei pidä hyväksyä kummaltakaan. sen verran itsekeskeinen voi olla.
ja en ole sellaien nainen joka etsii seuraa jostain baarista. en myöskään harrasta yhden yön juttuja, vaan haluan tasapainoisen suhteen, jossa mies kunnioittaa ja rakastaa minua niin paljon ettei muita edes ajattele. onko tällainen ns. unelma parisuhde tässä yhteiskunnassa mahdoton toive toteutuakseen? kun pitäisi mua naida jokainen vastaantulijan kanssa, että saisi jotain tyydystä. (esim. hymypoika ja levottomat kaikkine osineen)
minä sen tyydytyksen saan kyllä yhden miehen kanssa ja pelkässä parisuhteessa. minusta ei saa tekemälläkään sellaista joka alkaa etsiä epätoivoisesti seuraa ja hakea kokemuksia jokaisesta miehestä. nyt olen yksin onnellisempi kuin viimeisimmässä jutussa kertaakaan. ehkä meni vähän aiheen vierestä, mutta ajattelin että sitä voisi kertoa myös miesten itsekeskeisyydestä jotain..
löytääksesi nimenomaan Sinulle sopivan elämänkumppanin. Olet vielä erittäin nuori ja koko elämä vielä edessäsi. - Itselleni se TAPAHTUI yhtäkkiä kuin salama taivaalta silloin, kun vähiten sitä odotin! Siitä on 14 vuotta ja yhdessä ollaan vieläkin ja yhteinen unelma juuri toteutettu...
Naisen osana (sinunkin) on levittää reisiään ja tyydyttää miestään, silloin kun tämä haluaa.
Näin se vaan on ja tulee olemaan.
Ei naisista juuri muuhun ole.
Vai että on naiset miehen tyydyttämistä varten???
Mitähän varten miehet on ku ne EI ES OSAA TYYDYTTÄÄ NAISTA!!!
miksi aina puhutaan joko miehistä tai naisista? täälläkin menee suurinpiirtein niin että miehet haukkuvat naisia itsekeskeisiksi ja naiset miehiä... onko siinä paljoa järkeä?... miksei voida puhua yleisesti että ihmiset ovat itsekeskeisiä... eihän toki voi olla niin että ainoastaan jompi kumpi sukupuoli on sellainen.
Tottakai ihminen on itsekeskeinen... on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja jossakin määrin pitääkin olla sellainen, miten muuten jäisi aikaa itselleen ja omille jutuilleen...
eikö tuo ole juuri sitä ihmisten itsekeskeisyyttä, että kutsutaan toista sukupuolta itsekeskeiseksi, koska hän ei huomio kumppaniaan?.... siis että aikaa pitäisi viettää suurimmaksi osaksi vain sen kumppanin kanssa..
Ja sehän on tutkittu että ihminen huomaa toisissa ne viat, mitä on myös itsellä...:)
yhteenveto: KAIKKI IHMISET OVAT JOSSAIN MÄÄRIN ITSEKESKEISIÄ! JA SE MIKÄ ON LIIKAA ON JOKAISEN ITSEPÄÄTETTÄVISSÄ. KUKAAN EI VOI TIETÄÄ MITÄ TOINEN TARVITSEE. RAJAN LIIAN JA NORMAALIN VÄLILLE VOI VETÄÄ VAIN ITSE!
Kotiteollisuuden Hynynen on mielestäni kiteyttänyt naisen todella hienosti tässä julkaisemassa tekstissään. Osuu niin naulankantaan, että menee iho kananlihalle!
Nainen se jaksaa ihmetyttää Hynystä, aina ja ikuisesti, joka päivä. Viime aikoina mies on tehnyt seuraavanlaisia huomioita.
Osaavatko naiset oikeasti puhua muusta kuin omista lapsistaan ja miehistään? Monta kahvilakeskustelua sivukorvalla kuunnelleena Hynynen on vakuuttunut siitä, että ei ne osaa. Perkele, akat lähtee keskenään kahville tai kaljalle ja käyttävät koko sen ajan ihmissuhteittensa analysointiin tai lastensa taitojen ja vaivojen kertaamiseen. Ja joku idiootti käyttää aikansa siihen, että kuuntelee tällaista keskustelua viereisessä pöydässä. Ei, saatana! Ja jos ei puhuta ihmissuhteista ja lapsista niin sitten puretaan työpaineita. Aina puretaan jotain, nainen ei osaa rentoutua koskaan. Jos sillä on hetken kivaa, niin silläkin hetkellä se kerää jotain negatiivista energiaa, joka pitää purkaa viimeistään kuukautisten aikaan astioita heittelemällä, miehelle vittuilemalla (esim. haukkumalla tämän auton, se on jo pyhäinhäväistystä!) tai sitten sille omalle, rakkaalle sydänystävälle puhumalla. Joko tuntikausia puhelimessa tai kahvilassa.
Mikä helvetin tarve naisella on aina arvostella muita ihmisiä, varsinkin muita naisia? Aina jollain on törkeät vaatteet, ruma kampaus tai aina joku on muuten vain vitun tyhmä. Oikeassahan he monesti ovat, ei siinä mitään, mutta silti. Nainen itse ei ole koskaan tyhmä. Nainen itse on maailman keskipiste. Ja yksi miehen tehtävistä on pönkittää tätä uskoa kukkasin, hellittelyin ja rakkaudentunnustuksin. Hyi, helvetti!
Naisen tulee saada tietty määrä omaa miestään per viikko. On olemassa tietty kiintiö, joka on määritelty suhteen alussa, ja jos se ei toteudu, niin nainen tuntee itsensä hylätyksi. Mies ei enää rakasta häntä, koska munaa ei tulekaan enää toistakymmentä kertaa viikossa. Yritä siinä sitten selittää, että aivot ovatkin nousseet kiihkeän alun jälkeen sykkivästä jalkovälistä päähän takaisin, että eihän sitä koko ajan jaksa soutaa. Eikä naista itseäänkään niin usein huvita, mutta kun on se kiintiö! Kiintiö on saatava täyteen, muuten keskinäinen rakkaus on kuolemaisillaan! On lemmittävä vaikka väkisin, vaikka kumpaakaan ei kiinnostaisikaan.
Nainen haluaa tehdä asioita yhdessä miehensä kanssa. Ahtaaseen keittiöön on mahduttava yhdessä tekemään ruokaa, vaikka mies haluaisi edes sen hetken olla rauhassa turhalta hössötykseltä ja pusuttelulta. Yhteiset kävelylenkit ovat aivan ehdottoman pakollisia, muuten ei heru ja saattaa lentää tavaratkin. Miehen on krapula-aamuna lähdettävä naisen kanssa vaateostoksille korvaukseksi siitä, että tuli edellisenä iltana jätkien kanssa vedettyä pilkkuun asti. Kauppoihin on lähdettävä heti yhdeksältä. Miehen tehtävä on olla makutuomarina ja olla juuri sitä mieltä, mitä nainen haluaa. Jos nainen sovittaa omasta mielestään hyvännäköistä vaatetta, miehen on sanottava, että onpa se hyvännäköinen. Nainen saattaa myös virittää ansan. Hän saattaa tahallaan sovittaa rumaa rättiä ja kokeilla, miten tarkkaavaisena mies vaatteidensovitusrituaalia seuraa. Älä, mies, koskaan lankea tähän ansaan! Seuraa aina tarkasti ja sano vaatetta rumaksi jos se sitä on, muuten tulee karatea! Jos puolestasi olet välinpitämätön (Hynynen on sitä aina, varsinkin krapulassa, ei nimittäin kiinnosta pätkääkään) niin rakkaus on jälleen lopussa. Alkaa mökötys, jonka voi kuitata ainoastaan lemmellä ja kenties romanttisella illallisella. Ja kukilla tietysti, ne toimivat aina. Kukkakimpulla nainen kuin nainen sulaa, se on varma.
Nainen haluaa näkyviä merkkejä yhteiselosta ja keskinäisestä rakkaudesta. Näitä merkkejä ovat esim. lapset tai suhteen alkupuolella kotieläimet. Koira tai kissa on hankittava, tai vähintään kultakalat, joita sitten yhdessä hoivataan. Juostaan, perkele, yhdessä pitkin puistoa ja "koulutetaan" yhteistä koiranpentua. Heitellään keppiä ja käskytetään niin perkeleesti. Nauretaan yhdessä, kun on niin ihanaa yhteisen harrastuksen äärellä, keräillä jotain koiranpaskaa puiston nurmikolta paperipussiin pienellä lapiolla tai kumihanskalla. Miestä koko touhu yleensä vain vituttaa, hän tekisi koirasta mielellään vaikka lämpimän karvahatun, mutta ei auta, ei. Koiran kanssa on peuhattava, muuten mies ei rakasta naista tarpeeksi ja sanomista tulee.
On ne aika epeleitä ne naiset. Mutta onneksi niillä on aina hyvät tissit ja perse. Naamalla ja älykkyydellä nyt ei ole niin väliä. Turhaa hifistelyä.
KÄRSIKÄÄ PEHMIKSET SEURAUKSET , HAHAA
Loppujen lopuksi kuvailemallasi käytöksellä saattaa olla hintansa. Suomen suurimmissakin kaupungeissa on aika pienet piirit, jostain ammatillisista tai opiskelupiireistä puhumattakaan. Pahimmassa tapauksessa nainen saattaa tuhota oman maineensa töppäilyillään ja saada kevytkenkäisen leiman. Lisäksi vielä jos mukana on ollut likaista peliä, niin mitenkäs luulette petttyjen tai näiden tuttavapiirin suhtautuvan naiseen tämän jälkeen. Sama pätee tietysti miehiinkin.
Näytän löytäneeni mielipiteet jakavan aiheen, josta riittää keskusteltavaa. Syytä onkin. Ennemmin tai myöhemmin tämä naissukupolven käytöstapojen muutos tulee suurennuslasin alle. Taidanpa ehdottaa tästä kolmoskanavan dokumenttiohjelmaan hyvää keskustelunaihetta. Asian kokeneena miehenä menen mielelläni itse alustamaan keskustelun ja palan halusta päästä tenttaamaan tuuliivirityyppisten naisten ajatuksenjuoksua. Me miehet olemme sentään naisia kohtaan aina inhimillisiä, vaikka olisimme itsekeskeisiä. Parisuhteeseen kykenevä mies ei ikinä ole kylmä ja piittaamaton.
"Parisuhteeseen kykenevä mies ei ikinä ole kylmä ja piittaamaton. "
Niin, ehkä ne on enemmänkin niitä jotka ei kykene...
"Me miehet olemme sentään naisia kohtaan aina inhimillisiä, vaikka olisimme itsekeskeisiä."
Joo, kylläpä kuullostaa helevatan tutulta. Paitsi että mun kohdalla on jo 17 yhteistä vuotta avovaimon kanssa eli ei oo kyse mistään pentujen pelistä. On tainnut aika tehdä tehtävänsä kun ei emännällä riitä mielenkiintoa meikäläistä kohtaan. Teen ruoan, pyykkään, siivoan ja pelaan lasten kanssa; tämä siksi kun haluan tehdä näin ja osoitan perheen merkitsevän mulle paljon. Kyllähän tästä toki palkan saa; seksiä 2kertaa kuussa kun muistaa sitä joka ilta/aamu/päivä pyytää. Missähän sitä oikeen tekeen väärin kun tollasta perustarvetta pitää oikein pyytämällä pyytää ja ruinata kuin lapsi karkkirahaa itselleen!!!!? Huom. en ryyppää enkä käy minkäänlaisissa pippaloissa; enkä estä emäntääkään käymästä. Kohta on ranteessa jännetupen tulehdus kun seksi maittais vähän useamminkin!!! Vieraisiin ei oikein viittis lähtee kun siltä osin on kaikki ollut kunnossa, tähän saakka. Vois kyllä olla ihan terveellistä käydä vähän bilettämässä ja huorissa, saahan siitä hetken herkun ja nopean eron. Kuulkaas naiset, älkää antako suhteen mennä tähän saakka vaan tulkaa pois siitä Daniel Steelin maailmasta jossa ei oo muuta oikeeta kuin kirjan kovat kannet. Kyllä mieskin haluaa huomiota ja sitä että välitetään, ei tämä tarkoita mitään ylenmääräistä lääppimistä ja tekopyhää muodon vuoksi oloa; kun nyt kerran saman katon alla asutaan niin tos on sulle nyt tän viikon herkku!!! Voi hyvän tähen. PS. Kun tässä on alkanut silmät aukeneen saattaahan se käydä jotta naapurin leskirouva alakaa miellyttää...