Olemme yli 4-kymppinen seurusteleva pari.
Toisella ero takana, toisella ero kesken.
Molemmilla meillä on huollettavana lapsia. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, lapset ja aikuiset.
Nyt ex-vaimo haluaakin lapset itselleen minun tultua kuvaan mukaan (ts.kiristää lapsilla) ja erokin on ollut kuulemma hätiköity ja ex-mieheni on aloittanut kiusanteon tapaamisoikeudella uuden miehen astuttua elämääni.
Suhde on koetuksella ja välillä tuntuu,
ettei se kestä tätä höykytystä.
Mitä voimme tehdä.
Paljon tunteita ja yhteistä historiaa mukana menossa. Minä huomaan itsessäni mustasukkaisuutta,jota en koskaan ennen ole tuntenut. Samoin miesystäväni minua kohtaan.
Etävanhemmat puhuvat lapsille tapaamisissa ikäviä tulevaisuudesta.
Välillä tunnen, että on parempi luopua rakkaudestani, kuin taistella näkymätöntä pahaa vastaan. Pahaa, jota en mielestäni ole ansainnut.
Ex-puolisot ovat aiheuttaneet erot. Kornia, eikö totta!
Toisella ero takana, toisella ero kesken.
Molemmilla meillä on huollettavana lapsia. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, lapset ja aikuiset.
Nyt ex-vaimo haluaakin lapset itselleen minun tultua kuvaan mukaan (ts.kiristää lapsilla) ja erokin on ollut kuulemma hätiköity ja ex-mieheni on aloittanut kiusanteon tapaamisoikeudella uuden miehen astuttua elämääni.
Suhde on koetuksella ja välillä tuntuu,
ettei se kestä tätä höykytystä.
Mitä voimme tehdä.
Paljon tunteita ja yhteistä historiaa mukana menossa. Minä huomaan itsessäni mustasukkaisuutta,jota en koskaan ennen ole tuntenut. Samoin miesystäväni minua kohtaan.
Etävanhemmat puhuvat lapsille tapaamisissa ikäviä tulevaisuudesta.
Välillä tunnen, että on parempi luopua rakkaudestani, kuin taistella näkymätöntä pahaa vastaan. Pahaa, jota en mielestäni ole ansainnut.
Ex-puolisot ovat aiheuttaneet erot. Kornia, eikö totta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
tapaamisoikeus! Eikö se ole aika vähän noiden vuosien jälkeen?
Sinulle on oikein että kärsit vähintään sen verran mitä ex-miehesi
Koska isällä on ikävä lapsia, joiden kanssa ei voi enää elää arkea vaan vain tavata viikonloppuisin, lomilla ja kesällä, niin antaako se isälle oikeuden terrorisoida lastensa äidin (exän, lähivanhemman) elämää? Kun isä (etävanhempi) hankaloittaa lasten äidin elämää hän myös hankaloittaa lasten elämää. Onko siis oikein, että lapset kärisvät koska isäkin kärsii?Sekö on etäisän ja jarmon perimmäinen ajatus, tarkoitus, päämäärä - saada lapset kärsimään?
Meidän kahden lähivanhemmanko pitäisi olla yksin loppuelämämme, elää lapsillemme. Leimautua exään. Sitten kaikki olisi hyvin. Oma onni saa odottaa eläkeikään ?
Mutta! Isän ja äidin onni on lastenkin onni!
Tasapainoinen perhe-elämä vihdoinkin. Jos exiä ei olisi.
Lapset eivät ole ennenkään olleet etusijalla etien elämässä, hyvä kun soittamalla ovat pitäneet yhteyttä.
jarmolle en viitsi edes vastata. Purkaa omaa pettymystään.
Yksi perustotuus: exät ovat AINA vittumaisia, idiootteja, hankalia jne! Olitpa kummalla puolen pöytää tahansa, sille exälle olet aina hankala exä!!
Eli teitpä niin tai näin, niin exä kokee aina että hankaloitat hänen elämää ja hänen asioita ja tapaamisia jne.
Tämä oli alkukevennys.
Vakavasti puhuen, on todella vähän eronneita, jotka osaavat hoitaa eron jälkeen lasten tapaamisasiat sovussa ja aikuismaisesti. Toisaalta ihmettelee, miksi he ylipäätänsä eroavatkaan, jos yhteistyö niin hyvin sujuu..?
En ymmärrä tommosia isejä - siis minun kokemuksen mukaan tähän syyllisyy lähinnä isät - jotka eivät yhdessäolon aikana ole olleet lapsista ja perheestään yhtään kiinnostuneita, eivät eronkaan jälkeen, mutta sitten kun exä löytää uuden elämänkumppanin, aletaan hankalaksi ja häiriköidään. Välikappaleeksi otetaan se lapsi, kun muuta lyömäasetta ei onneton olento keksi.
Ai niin, teillä hankalana on myös se uuden miehesi exä, nainen siis!??
Pienisieluinen ihminen, jolta puuttu oma elämä, ei pysty sallimaan toiselle ihmiselle onnea ja rakkautta, hyvää omaa elämää. Kun itselläkään ei ole, niin ei saisi olla muillakaan, exällä nyt viimeiseksi.
Kuvitellaan, että toisen onni ja ilo on itseltä pois?
Meillä mieheni exä kait kuvitteli, että hän voisi jatkaa elämää eron jälkeen siten, että mies on käytettävissä kun hän pyytää apua esim. auton ja fillarin huoltoon. Ja on ilmainen, nopea "aina valmis" lapsenvahti aina kun tarvetta on. Asutaan vaan eri osoitteissa, mutta muuten pidetään yhteyttä arkisten asioiden puitteissa, tai oikeastaan että mies on ex-vaimon, lasten äidin, talustusnuorassa.
Minun tulo kuvioon oli iso järkytys sille naiselle. Vaikka he olivat jo eronneet ja asuivat jo erillään ja nimenomaan se nainen nakkasi miehen ulos.
Nainen on selittänyt lapsilleenkin, että tapaamiset - säännölliset tapaamiset siis, eikä se, että mies on tuon naisen pompotettavana - ovat minun aikaansaama keksintö! Lapset sitten syyttävät minua, kun tapaamiset ovat nyt näin (joka toinen viikonloppu).
Eli oma katkeruus ja elämän pienuus kipataan lasten päälle.
Tai sen exän päälle.
Jotenkin tommonen ihminen ei vaan tajua, että kun hän on hankala sit exäänsä kohtaan, hän loppujen lopuksi vaikeuttaa ja hankaloittaa lastensa elämää.
Se on helvetin väärin. Mutta kun tuommoinen ihminen on loppujen lopuksi hyvin heikko ja onneton ihminen, voisi sanoa Kristuksen sanoin: "Herra anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät"
Minun lasteni isä oli myös sellainen ettei lapset ja perhe kiinnostanut. Kiinnostus alkoi vasta sitten, kun olin muuttanut monen sadan km:n päähän ja tapaamisiin olisi pitänyt nähdä vaivaa. erosta oli tuollin kulunut jo muutama vuosi ja sitä ennen tapaamiset oli säännöllisesti, paitsi että hänellä oli aina työkiireitä..
Hän väitti sukulaisilleen, etten anna hänen tavata lapsia. Ettei hän voi soittaa lapsille, koska hänellä ei ole puhelin numeroa. Ja olin laitanut osoitteenmuutoskortit puh.numeroimeen hänellekin. Tapaamisten sopiminen oli kuitenkin hankalaa ja riitaisaa, kun hänelle ei mikään aika sopinut, oli työkiireitä aina. Ja vika oli sitten minun: minä hankaloitan!! Minä en anna tavata!!??
No, nyt meni oman katkeruuden purkamiseksi. Suututtaa vaan.
Hassuinta on, että lapset ovat isän puolella, isän suvun puolella ja ennenkaikkea minua vastaan. He ovat niin hyviä ja pyyteettömiä ja minä ilkeä.
Niin paljon sain ilkeitä kommentteja ja vääriä syytöksiä päälleni, niin paljon on minusta siellä saloilla vääriä juorua liikkeellä, etten enää tule vastaan yhtään. Olen ehdoton ja hankala. Ainakin nyt ne juorut minusta eivät ole perättömiä tai valetta.