Miksi minusta tuntuu, että ns. "oikea" pettäminen ei ole ollenkaan sitä mistä täällä puhutaan?
Mielestäni pettäminen ei ole seksiä vieraan kanssa tai muuta yhteenkuuluvuudentunnetta, suutelua tai mitä tahansa, joka liittyy kumppanini ja kolmannen osapuolen väliseen suhteeseen. Se on kumppanin asia mitä tekee kunhan ei tee sitä suoraan silmieni edessä.
Pettäminen on sitä, että kumppani kertoilee vuolaasti MINUN vikojani ja henkilökohtaisia asioitani ympäriinsä. Halveksiva, väkivaltainen käytös suoraan kumppania kohtaan on petos kuten kaikki muutkin "epäsuosionosoitukset".
Parisuhde ei koskaan voi tai ei ainakaan saisi olla kenenkään ainoa suhde. Miten yksi ihminen pystyisi tyydyttämään kaikki omat tarpeet? Onko ystävyys ja rakkaus lopultakaan niin eri asia? Minusta on hienoa, että miehellä on kavereita (ei roiku liikaa minussa), mutta eipä juuri hetkauttaisi, vaikka hän rakastaisi toista naistakin jos minä saisin sen osan hänen rakkaudestaan kuin ennenkin.
Kommentteja?
Mielestäni pettäminen ei ole seksiä vieraan kanssa tai muuta yhteenkuuluvuudentunnetta, suutelua tai mitä tahansa, joka liittyy kumppanini ja kolmannen osapuolen väliseen suhteeseen. Se on kumppanin asia mitä tekee kunhan ei tee sitä suoraan silmieni edessä.
Pettäminen on sitä, että kumppani kertoilee vuolaasti MINUN vikojani ja henkilökohtaisia asioitani ympäriinsä. Halveksiva, väkivaltainen käytös suoraan kumppania kohtaan on petos kuten kaikki muutkin "epäsuosionosoitukset".
Parisuhde ei koskaan voi tai ei ainakaan saisi olla kenenkään ainoa suhde. Miten yksi ihminen pystyisi tyydyttämään kaikki omat tarpeet? Onko ystävyys ja rakkaus lopultakaan niin eri asia? Minusta on hienoa, että miehellä on kavereita (ei roiku liikaa minussa), mutta eipä juuri hetkauttaisi, vaikka hän rakastaisi toista naistakin jos minä saisin sen osan hänen rakkaudestaan kuin ennenkin.
Kommentteja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarkentava kysymys ... elätkö parisuhteessa nyt, oletko rakastanut / rakastatko jotain tiettyä miestä isosti ?
Ei voi oikein sujuvati kommentoida kirjoitustasi, koska jos kuvaamasi tilanne ja ajatus irroitetaan parisuhteen dynamiikasta -- vastaus on "juu - ei" tai "riippuu tilanteesta". Moralisointiin ei syytä, koska kuvaamassasi tilanteessa ei VÄLTTÄMÄTTÄ loukata tai satuteta ketään.
Jos puolisosi kanssa olette samaa mieltä siitä, että kuvaamasi suhde on sitä mikä molempien arvojen ja odotusten mukainen, niin asia on oikein OK. Kunhan samalla muistetaan niiden "kolmanisen" tunteet ja rehellisyys heitäkin kohtaan.
Ellet sinä tai miehesi ole sitä mieltä, että tällaisessa liitossa tahdot elää -- niin silloin toista loukataan, eikä se ole rakkautta tai "hyvä suhde", ja siis valhetta.
Jos et tiedä, mitkä miehesi "arvot" ja "pelisäännöt" ... mitä suhteelta odottaa ja mitä ei ... niin kannattaa ottaa puheeksi. Luullun arvaamisen taakse turha piiloutua.
Ja jos ne erilaiset kuin omasi ... niin tee kompromisseja (vapaasta tahdostasi) tai ole elämättä sopimattoman partnerin kanssa.
Ei elämä nyt NIIN monimutkaista ole ... "oikeaa" pettämistä on kun oikeasti petät puolisosi luottamuksen (ja tyhmyyttä ellet tiedä mihin hän sinussa luottaa) -- ei se ole ohjekirjamaisesti määritettävissä.
pitkässä parisuhteessa. Vuosien varrella olemme juurtuneet toisiimme. Ihastumisia kolmanteen osapuoleen on ainakin itselläni pari kertaa ollut ja mennyt.
Nyt tosin on meneillään niin vaikea tapaus, että se on saanut minut ihmettelemään itseäni, mutta ennenkaikkea mieheni suhtautumista suhteeseen. Ei hän välinpitämätön ole, muttei ole kyllä sanonut siitä mitään negatiivistakaan. Tosin ei hän kaikkea tiedä; eikä haluakaan. Suhtautuminen asiaan on samantapaista kuin tuossa yläpuolella olevassa "tsi":n kirjoituksessa "Hyväksyisin teoriassa".
arvaan, että mies on sisimmässään todennut suhteenne toimimattomaksi ja pystyyn kuolleeksi -- ei hänellä riitä enää voimia, motivaatioata tai halua "räjähtää" (välittää) mahdollisista sivusuhteistanne, koska tuntee ettei siitä mitään apuakaan ole.
Anna niskalaukaus suhteelle, niin pääsette jatkamaan kukin tahoillanne.
Olenko väärässä ... ?? Todennäköisesti -- sinä asian haaran parhaiten tiedät, toivottavasti...
Hei!
Hyviä mietteitä,mutta kuka mitenkin kokee.
Mä olen niin ehdoton kyllä etten hyväksy itseltäni pettämistä enkä toiselta(jos tiedän)en anna ikinä anteeksi, en pysty.
Menen naimisiin kanssasi ja rakastan sinua sillä ehdolla että ja haluan sallit minun valvovan sinun jokaista askeltasi...vai
Rakas menen naimisiin kanssasi koska rakastan sinua ja haluan olla kanssasi koko elämäni.
En halua omistaa enkä rajoittaa sinua koska olethan ihminen jota rakastan.Rakastathan sinäkin minua kaikkine puutteineni ja virheineni.
RAKASTAN!
en minäkään pettämistä hyväksy, mutta sehän kirjoitukseni juju olikin, ettei mielestäni satunnainen suhde toiseen ole sitä. Oli se sitten seksiä tai "vain" leimuavaa rakkautta :).
näin, ksi.
Rakkaus kestää nimenomaan silloin, kun hyväksytään toinen sellaisena kuin tämä on, virheineen, puuteineen ja "omituisine" mieltymyksineen..
Itselläni miehenä on suhde kahteen naiseen. Usein on mietitty yhdessä mitä me saadaan tai menetetään. puolia on tullut kun matkustellaan, me todella paljon asuntoautolla,niin aina yksi pääsee tavallaan ilmaiseksi.Kaikki kulut on yhtäpaljon onko meitä 2tai3. jouduttu toteamaan yleensä 1 kolmesta keksii olla älykäs,paremmin kuin 1 kahdesta.Miinus asioita ei ole tullut vastaan kertokaapa te niistä.