Missä voisi tavata miehiä?

minä käyn kesäisin pururadalla juuri sunnuntaisin juoksemassa, koska siel on aina nuoria naisia lenkillä. Sitä en tiä, miks ne on just sunnuntaina siel mut on minun lisäks jotkut muutkin huomanneet sen. Itsehän olen sinkku myös ja minut voi talvisin löytää salilta, koulusta tai ravintolasta. Mutta tiedän kyllä mistä puhut, pariutuminen voi olla vaikeaa ja itse en sitä edes halua tällä hetkellä. Haluan kyllä tutustua vaikka kaikkiin maailman kauniisiin naisiin mutta seurusteluun en millään ehtisi.

Sama juttu täällä. Oon ollu sinkkuna jo vuoden ja nyt alkanu kyllästyttää. Tosiaan väitetään ettei etsimällä löydä, mutta ei kotona olemallakaan. Eli pitäis kanssa ruveta vähän aktiivisemmaks.

Jos haluaa itse etsiä niin baari ja netti kai ne yleisimmät keinot, mutta ei niistäkään helppoa. Mäkin oon nettitreffei muutamii kertoi kokeillu ja vaan kaverin saanu sillä tavalla. Tosi tuuria pitää käydä. Baarissakaan seurustelusuhteen saaminen ei oo mikään helppo juttu, koska baarissa ihmiset kuitenkin erilaisia verrattuna normaaliin.

Jos taas haluaa oottaa, että se oikea tulee etsimättä kohdalle niin parhaita paikkoja varmaa työpaikka, opiskeluympyrät, kavereiden kautta, liikuntaharrastukset, järjestötoiminta, kurssit. Noihin tietty aktiivisesti pitäisi sitten ottaa osaa ja kai nimenomaan niihin mitä ite kiinnostaa eikä ilmottautua vaikka vaan espanjan kielen kurssille sentakia kun siellä on naisia tai karate kurssille kun siellä on vain miehiä.

Oon mäki lenkkipolulla tai rullaluistellessa joskus miettiny et pitäiskö mennä juttelemaan, mutta ei sitä sitten viitti jos vaikka vahingossa pelästyttää toisen.

Mutta ihan sama mikä paikka tai mikä aika niin täytyy kai vaan oottaa sitä hetkeä, että tilanne tuo yhteen itsensä jonkun kanssa ja sitten voi alkaa keskustelemaan jotain tilanteeseen liittyvää ja siitä se lähtee....

Ps. mistä päin oot ja minkä ikäinen? =) Ite oon 23 ja pk-seudulta.

Lenkillä iskeminen onkin oma taiteenlajinsa. Ensin pitäisi päättää juoksusuunta, toiseen suuntaan mentäessä katseet kohtaavat ja toiseen suuntaan mentäessä voi juosta jonkun "kannoilla".

Rohkeus ei välttämättä ole hyväksi ainakaan miespuolisille sillä jos liian useille rupeaa heittämään juttua saa ahdistelijan maineen.
Pahimmassa tapauksessa saa vaihtaa kokonaan maisemaa.

Parasta olisi laittaa muistiin kellonaika ja viikonpäivä jolloin joku mukavan näköinen oli liikkeellä ja pyrkiä saamaan katsekontaktia useina päivinä. Kun tarpeeksi usein näkee jotain samassa paikassa niin sitä onkin jo melkein puolituttu eikä vastapelurikaan varmasti pahastu jos jo tutuksi tullut naama vaikka heittää jotain juttua säästä tai koiran kakoista.

Helpoin tapa erottaa sinkut on seurata sivusilmällä mihin he katsovat vastaan tullessaan. Varatut eivät tuijota suoraan päin joka ikinen kerta. Vanhemmat naishenkilöt(mummot) toki tekevät poikkeuksen, he katsastavat tarkasti jokaisen vastaantulijan.

Otollisimmat päivät ovat omasta näppituntumastani perjantai, lauantai, sunnuntai. Jos jollain on omakulta niin juokseeko hän yksin hikipäissään pimeällä polulla vai istuu kotosalla toisen vieressä tv:n ääressä? Aivan....

Niille joilla on todella huono itsetunto sinkkuuden takia en edes suosittele lenkkiä sillä siellä näkee harvasen hetki toinen toistaan onnellisempia pareja ja se voi vain lisätä omaa ahdistusta.

Vähän kaksipiippuinen toki hyödyn kannalta tämä länsimainen seurustelutapa, kun ei vanhemmat sovikkaan pareja.

Aikanaan tämä kumppanin hakeminen teknistyy laitteilla(kännykkä?) joihin ladataan oma profiili ja hakuparamterit, kun sopiva tulee esim 6m etäisyydellä tulee piippaus ja tiedot vaihtavat omistajaa. Noh ehkäpä Japanissa on jo jotain tälläistä.

Homma tulee toki teknistymään tästäkin vielä eteenpäin ja voi kertoa sitten lapsenlapsille kuinka omassa nuoruudessa se kumppani piti hakea ihan ilman apuja, oli ne vaan melkoisia aikoja...

Pyöräilijät, etenkin maastopyöräilijät, ovat lähes takuuvarmasti sinkkuja. Johtuuko sitten naurettavista vaatteista, esim. http://www.bikerfox.com/glamourshots/pages/0049.htm :-)
Vai "strategisten" paikkojen telomisesta satulaan, vai oudosta huumorintajusta?

Mutta potkaise seuraava fillaroija kumoon ja totea itse :) (Tämä koski vain ns. vapaa-ajan fillaroitsijoita, työmatkapyöräilijät ovat usein perheellisiä)

itse toivoisin löytäväni tyttöystävän esim. kirjastosta, kahvilasta tai vaikka lenkillä käydessäni. Mutta mitenkä aloittaa jutustelu? Olisipa vaikka jotain sinkuille tarkoittettuja retkiä/kahvittelu ryhmiä, jossa olisi vaikka samanhenkisiä? Itse olen kyllä niin tumpelo ja ehkäpä liian ujokin, että en osaa aloittaa keskustelua, mutta toivoisin, että joku nykäisisi hihasta missä vain!

Voin olla väärässä, mutta musta tuntuu että teoriassa toi lenkkipolulla tapahtuva alote on järkevää vaan naiselle. Etenkin tämmösissä paikoissa kuin Otaniemi, jossa miesten määrä saa heikompi vatsaisen voimaan pahoin. Nainen voi ottaa sen pienen riskin, että mies ei nyt välttämättä haluakkaan kyseistä naista.(ei kovin todennäköistä täällä päin). Sensijaan mies voi saada kunnon selkäsaunan vähemmälläkin yrittämisellä.
Myös baareissa naisilla on etulyöntiasema lukumääränsä vuoksi. Ei siellä uskalla tavallinen jannu ilman kunnon pohjustuksia nätille tytölle haastella mukavia. Ja pohjustusten kanssa ne mukavat muuttuvat epämukaviksi. Toisin sanoen, kun meno on kuin mehiläispesässä, ei yksinäinen mies välttämättä oikein jaksa uskoa mahdollisuuksiinsa.

moi!

onko 35v liian vanha?

Olen 45 ja exäni oli 25. Olisi ollut parempi etten olisi koskaan tavannutkaan kun tuli niin paljon surua vain toisen auttamisesta eteenpäin.
Vahinko että siitä jäi semmoinen fiilis että ei osaa luottaa keneenkään. Kaikki kaverit katosi ku
ex aina haukkui ne pystyyn ja nyt sit korjaillaan
omaa elämää yksin. Älä hosu näitten juttujen kans vaan elä ja ole nuori. Niin minäkin joskus tein ja tekisin varmaan edelleen. Eri tavalla vain. Luottamatta liikaa. Jatkoja sulle