Minä sain n. 2 viikkoa sitten selville että avopuolisoni on pettänyt minua. Ollaan oltu 9 vuotta yhdessä ja lasta yritetty pari vuotta. Heidän suhteensa kesti kolmisen kuukautta. Mieheni sanoo että eivät ole muuta kuin suudelleet humalassa ja kertoi että piti tätä naista juttelu kumppaninaan koska minun kanssani ei pysty juttelemaan.. Ihmettelin tätä, koska itse luulin että me voidaan puhua mistä vaan! Vaikka he eivät olisi harrastaneet seksiä nii minuun sattuu silti se että mieheni valehteli aina sen naisen luokse mennessään menevänsä muualle.. Heillä oli tapana lähetellä teksti viestejä ja sen kyllä huomasi miehen puhelin laskujen suurentuessa..Mieheni haluaisi kuitenkin jatkaa minun kanssani! Olen kuulema tärkeämpi kuin se toinen, mutta miten voisin luottaa enää?? Minun ajatukset ovat aivan sekaisin kun en tiedä mitä tehdä.. Luulin että meillä menee hyvin, mutta ei ilmeisesti mennytkään! Itse en pystyisi pettämään ihmistä jota rakastan! Välillä tunnen ahdistusta ja välillä vihaa.. En tiedä edes katuuko mieheni ja jatkuuko se ns. suhde sen naisen kanssa.. Aika näyttää kenties!! Mutta minut ainakin saatiin tuolla tempulla poljettua maahan! :( Nyt tunnen oloni yksinäiseksi! Oli pakko kirjoittaa kun ei uni tule miettiessä miten jaksaa ja jatkaa eteen päin.. Lapsi haaveetkin menivät siinä samassa..
Pettynyt
Mitä teen-78
101110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on käynyt tässä muutama kuukausi ihan samoin. Mieheni oli rakastunut toisen miehen vaimoon ja oli hänen kanssaan puoli vuotta. Kun sain sen selville mieheni oli todella onneton ja sanoi ero tästä tulee. Minä siihen että ei välttämättä jos hän jättää tämän naisen kokonaan. Se on mielestäni ihan ensimmäinen ehto jatkamiselle. Että toinen suhde päättyy kokonaan.Jos pystyt antamaan anteeksi ja jos miehesi on pyytänyt sinulta anteeksi voit yrittää jatkaa. Mutta vain yhden kerran, minun mielestäni. Miehille on jotenkin helpompaa näköjään mennä. Tuntuu että se ajatus on siellä jalkovälissä kaikenaikaa ja että sitä ei kuitenkaan pidetä niin tärkeänä, ei ainakaan sitä kun itse menee. Mutta katastrofi tulisi jos nainen menisi.Mieti tarkoin tahdotko tehdä sen ison työn että voitte taas elää luottaen toisiinne. Minä ainakin sanoin meihelleni että nyt luottamisesta tuli suhteellista eli en enää koskaan luota kokonaan.Mutta yksi asia muista, syy ei ole sinun.Helposti ajattelee mitä olen tehnyt niin että mies tuon teki. ja mieskin yrittää sanoa että kun sitä ja tätä. Ei se ole niin, jos on isoja ongelmia silloin erotaan, eikä lähdetä vieraisiin. Yksi suhde kerrallaan, se on minun mielipiteeni.
Minulle kävi vähän samoin, mutta minä olen mies ja vaimo petti. Oli tavannut miehen antoi emailin ja rupesivat kirjoittelemaan, tekstaileen, soittelemaan... väittää ettei toista tapaamista ollut, ei seksiä... mutta suunnitelmissa kyllä.
Annanko anteeksi... en tiedä...luotto ainaki meni...
En usko, että miehesi olisi ollut ilman seksiä... jamitä väliä sillä on... silloin seon ollut (kai ) vain sen takia. Jos taas ollut vaan ja jutellut... on mennyt henkiseksi... jolloin tunne side on vahvempi kuin vain seksissä. Se tuntuu pahemmalta...
Jos ei ole lapsia niin nyt ei kannata hankkia... ainakaan vuoteen... katsoo miten ukko on ja menee...
Ei ne asiat parane vaihtamalla jos muutoin tykkää toisesta.... kai se yksi retki pitää hyväksyä...
Mutta oliko tämä ekaretki sitä varmaan mietit...
Älä nyt heti anna anteeksikaan... kiduta vähän.
Miehesi kai vain kaipasi jännitystä elämään... ja nyt tajuaa mitä on menettämässä... liittonne voi vain vahvistua jos nyt osaatte keskustella.
Muista... älä rupea kostamaan... ellet meinaa lopettaa suhdetta... siitä tulee vain itselle paha olo...
Koeta jaksaa ja jutella.
Moi,
Kertomuksesi oli kuin omasta elämästäni..
Viime keväänä ja alkukesästä tuli tunne,että mua petetään..noh,ei muuta ku "salapoliisit" matkaan ja sieltähän se pahin pelko sitte tuli selville.Mieheni (ollaan oltu ja eletty yhdessä kohta 8 vuotta) vietti enemmän aikaa mun parhaan ystävän kanssa.Mitään sellaista ei kuulemma ole tapahtunut,mutta minkäs teet,kun oma mieli ja ajatukset sanoo aivan muuta.
Just samallalailla sano mieheni,juttukaveria vailla,ku mun kanssa ei kuulemma voi jutella.
Ja nuo oudot puhelut,tekstiviestit ja yksinäiset kävelylenkit,jotka sitte paljastuki miehen ja tuon ystävän ja hänen lapsensa yhteisiksi hetkiksi.Meillä on 3 lasta ja kysyinki ´joskus,että miksei omia lapsia voi ulkoiluttaa...vastausta en oo saanu vieläkään.Ero on käyny omassa mielessä jo usein,mutta en halua vielä antaa periksi.Pelottaa,että saan kuulla jotain vielä kamalampaa...iiik!!
Tän ystävän kanssa sitte juteltiin ja yritettiin selvittää asioita,ni mun syyhän se sitte lopuksi oli,ku he olivat yhessä olleet..mä kuulemma ajoin heidät siihen.Olemalla töissä?Tekemällä pitkiä päiviä ja jopa tuplavuoroja?Outoa,mutta miehethän tunnetusti on putkiaivoja..
Mäkin luulin,että asiat oli hyvin,ja niin tietysti tahtoisinkin,mutta...kunpa vain saisin jotain vastauksia jostain..
En tiedä vieläkään,mitä tulee tapahtumaan,mutta aika näyttää..luottaa en uskalla.
Jos haluat jutella,laita viestiä tänne,niin otan yhteyksiä esim. s-postilla..
Jaksamisia sulle..tämä jutustelu helpottaa omaakin oloani.
Moi! En uskalla laittaa tänne s-posti osoitetta, mutta kiitos kuitenkin! Jaksamisia sinullekkin! Auttaa tämä kirjoittaminen ja asian jakaminen todella paljon:) Katsellaan ja kirjoitellaan jatkossa mitä tapahtuu..
Onhan mies ilmiselvästi pettänyt sinua, jos sen sellaiseksi tunnet.
Toisilla, kun menee pettämisen rajat eri paikoissa...
Jos sinusta noin pahalta tuntuu, miksi jatkaa suhdetta?
Jos kaikki ajatukset lapsestakin ovat nyt mielestäsi hukkaan heitettyjä...
Aika huono selitys, jos tarvitsi naista jutellakseen, sillä jos sinun kanssasi voi puhua?
Mistä sinä tiedät vaikka pannutkin olisi ko.naista?Kunhan vaan kaunistelee asiaa sinulle...
Voi olla,ettet ikinä saa luottamustasikaan takaisin miestä kohtaan...
Ehkä kannattaisi sinun harkita uutta itsellesi?
Vai miltä sinusta tuntuu?!
Sain selville viime keväänä pääsiäisen aikoihin, että mieheni on tekstaillut ja soitellut naisen kanssa 7 kuukautta. Tämä oli mulle hirveä järkytys että hän oli alkanut tämän viestittelyn mun odottaessa meidän yhteistä lasta. Pääsiäisen aikoihin meidän poika oli vajaa 2 kuukautta ja vailla nimeä. Silloin mieheni vielä vakuutteli että he ovat pelkästään ystäviä. Joulun aikoihin mulle selvisi että ovat muutakin kuin ystäviä ( tapailivat koko syksyn noin joka toinen viikko). Syyksi kanssa kertoi ettei osaa puhua mun kanssa. Ihmettelen tätä syytä kovasti. Tää on tosi raskasta aikaa ollu. Tekstailevat, soittelevat ja tapailevat vieläkin, kun mies ei pysty päättämään kumman kanssa haluais jatkaa. Ai niin tämä nainen on tahollaan naimisissa ja kahden lapsen äiti, harkitsee vissiin eroa. Ollaan yritetty miehen kanssa jutella ja selvittää näitä asioita, mutta tuntuu että ollan umpikujassa. Mä olen valmis antaa anteeksi ja jatkaa siitä eteenpäin, ilman tätä naista tietysti. Välillä vaan en tiedä kuinka jaksan. Vaikeaa lähteäkkään toisen luota pienen lapsen kanssa.
Kiitoksia viesteistä!:) Vieläkin vaan mietin mitä tehdä! Kyllä minä luulen että se suhde toiseen naiseen on loppunut..Sain tarkastaa puhelimen ettei ole siellä mitään muistissa. Menot ovat miehellä vähentyneet reippaasti.. Ja ne lapsi haaveetkin pitää siirtää myöhemmäksi! Todella vaikea tilanne on, mutta katson vielä jonkun aikaa miten jatkuu ja sitten teen päätöksiä! Mutta jos koko ajan tulee tunne että minua petetään niin silloin minun on jatkettava ilman tuota miestä! En ole tällä hetkellä edes töissä niin on liikaa aikaa ajtella tuota tapausta! Itseäni olen välillä syytellyt, mutta ei se tietenkään minun vikani ole. Olen vihainen sille naiselle, koska se tiesi kuulema minun olemassa olosta.. Minä en tunne häntä! Onneksi! Enkä aio kostaakkaan miehelleni tekemällä samoin, minun omatuntoni ei sallisi sitä! Mutta katsellaan miten jatkuu..
Itse tulin petetyksi seksuaalisesti, eli kyse ei ollut tuollaisesta keskustelujutusta...oikeastaan tuo on vielä pahempaa minusta, jos hän kokee toisen naisen olleen parempi ihmisenä, jolle voi puhua. Jos se nainen on ollut ihastunut mieheesi, tottakai hän on niin ihana ja kultainen jolle voi kertoa kaiken...voit vain ajatella, että auta armias millainen hänestä tulee, jos olisivat olleet yhdessä pidempään.Sitten miehesi olisi ehkä ajatellut, että ei hänellekkään voi puhua...ehkä. Mutta en halua masentaa tai maalata piruja seinille, minusta tuntuu, että ei se nyt kyllä pelkkää keskustelua ole ollut!Kunhan kaunistelee asiaa...ei halua satuttaa sinua totuudella, koska kuitenkin välittää sinun tunteistasi. Itse lähdin lätkimään silloisesta suhteesta välittömästi, muutama kuukausi meni ja takaisin mies tuli häntä koipien välissä ja nyt ollaan onnellisesti ja rehellisesti yhdessä jälleen, tällä kertaa entistä ehompana. Keinonsa kullakin, mutta pikku läksytyksen annoin hänelle...Olen myös sitä mieltä, että ei lapsia nyt!Pistäppä ukko vähän miettimään mitä tuli tehtyä ja anna itsestäsi asiallisesti tähän suhtautuva kuva, kerro hänelle, että et ikipäivänä tekis hänelle samaa, sen verran toisen tunteita kunnioitat, mutta anna hänelle opetus mitä hän todella saattaa menettää.Ja miksipä et jututtaisi sitä naistakin samalla! Jos hän on kertonut sinulle kerran totuuden, niin ei hänen pitäisi sitäkään tilannetta pelätä. Jos se nainen sepostaa lisää pökköä pesään ja miehesi kieltää sen, voit hyvin sanoa miehellesi, että onpa ihana keskustelukaveri ollut sulla, valehtelijakin vielä...;)Äärimmäiset tilanteet vaativat äärimmäiset olosuhteet. Ei tässä nyt välttämättä selviä olemalla kiltti! Ei muuta kuin sota pystyyn sisko, mutta muista olla hänelle silti se rakastava nainen ja ota kaikki rauhallisesti, huutamatta ja räyhäämättä.(Ovelaa...) niin...ja jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden, ihmisiähän me kaikki vaan ollaan=)tsemppiä!
Erosin reilu vuosi sitten avopuolisostani toisen naisen takia. Mielestäni pettämisen voi kerran antaa anteeksi, yhden kerran voi laittaa erehdyksen piikkiin, mutta toista ei. Unohtaminen onkin sitten jo vaikeampaa. Silloinen mieheni tosin oli patologinen pettäjä. Seurustelimme seitsemisen vuotta ja eron jälkeen selvisi, että hän oli pettänyt koko ajan. Tiesin pettämisistä jo ennen ero, mutta koko karmeus paljastui vasta erottuamme. Hän muutti heti parhaan ystävänsä luo, joka nyt sattui olemaan nainen ja he olivat yhteydessä toisiinsa koko suhteemme ajan. Minulle tietenkin seliteltiin, että vaan kavereitahan tässä ollaan, niin kuin aina, mutta selittelyt eivät enää menneet läpi. Nyt heillä on muutaman kuukauden ikäinen lapsi ja omakotitalo rakenteilla. Se siis siitä kaveruudesta. Jos luulet, että pystyt vielä luottamaan mieheesi, anna hänelle vielä mahdollisuus ja yritä unohtaa tämä välikohtaus. Asiaa ei voi nostaa esiin jokaisen tappelun yhteydessä (niin meille kävi)ja luottamus on jokaisen suhteen kivijalka...
Viikko sitten mulle paljastui samanmoinen tilanne. Mies (ollaan oltu naimisissa 11 v)on matkatöissä ja paljon poissa kotoa, joten luottamus suhteelle on ehdoton ja olen pitänyt sitä itsestään selvänä. Sitten paljastui kuulema (voinko luottaa?) halailu- ja tekstiviesti- ja puhelusuhde toiseen naiseen. Tämä nainen on äiti, naimisissa (nyt kai asumuserossa)ja uskovainen. Mieheni on ollut jo vuosia tämän naisen ystävä, kuin myös tämän naisen miehen ystävä. Mieheni vieraili usein heillä ja puhelutkin olivat pitkiä. Tunteensa nämä kaksi ovat toisilleen tunnustaneet kuulema pari kuukauta sitten. He ovat sopineet, että pidemmälle ei mennä...
Oli miten oli, tuska on käsittämättömän suuri, viha on valtava!
Meidän liitossamme oli ongelmia, mutta jos tilanne on toisen mielestä niin paha, niin ekaks pitää erota ja vasta sitten lähteä hakemaan lohtua toisen sylistä!