Heips!
Minulla meni tossa pari kuukautta sitten poikki silloisen poikaystäväni kanssa. En saa edelleenkään häntä pois mielestäni. Bussimatkoillakin katselen ikkunasta ulos ja muistelen häntä ja yhteisiä juttujamme. Ei me tosi seurusteltukaan, kun muutama kuukausi. Juttu ei onnistunut erään asian takia. Mutta kundi silti vaan pyörii päässä kokoajan. Jostain musasta tulee mieleen se ja jos jollain on samantapaisia juttuja jne. On todella ikävä häntä vieläkin.
Kysymykseni koskee nyt miehiä, ikävöittekö tai ajatteletteko te entistä tyttöänne eronne jälkeen kauankin? Kun aina sanotaan, että tytöt vain pohtivat ja murehtivat, mutta miehet ei välitä eikä tunne. Toisaalta minua lohduttaisi ajatus, että eksäni kaupungilla kulkiessaan tai yksin istuskellessaan joskus edes ajattelisi minua vielä. Tunnetteko samoin, kuin me naiset/tytöt?
Minulla meni tossa pari kuukautta sitten poikki silloisen poikaystäväni kanssa. En saa edelleenkään häntä pois mielestäni. Bussimatkoillakin katselen ikkunasta ulos ja muistelen häntä ja yhteisiä juttujamme. Ei me tosi seurusteltukaan, kun muutama kuukausi. Juttu ei onnistunut erään asian takia. Mutta kundi silti vaan pyörii päässä kokoajan. Jostain musasta tulee mieleen se ja jos jollain on samantapaisia juttuja jne. On todella ikävä häntä vieläkin.
Kysymykseni koskee nyt miehiä, ikävöittekö tai ajatteletteko te entistä tyttöänne eronne jälkeen kauankin? Kun aina sanotaan, että tytöt vain pohtivat ja murehtivat, mutta miehet ei välitä eikä tunne. Toisaalta minua lohduttaisi ajatus, että eksäni kaupungilla kulkiessaan tai yksin istuskellessaan joskus edes ajattelisi minua vielä. Tunnetteko samoin, kuin me naiset/tytöt?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toisinaan, mutta havaittuani tämän tunteen itsessäni pakotan itseni ajattelemaan jotain muuta. "Vanhojen hyvien aikojen" muistelemisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta koska en koe niiden ainakaan parantavan oloani en halua uhrata niihin myöskään aikaani.
siitä miten ero syntyi, mikä sen aiheutti tms. Eron jälkeen muutamat viikot tai muutamat kuukaudet miettii perusteita erolle ja yhteisiä aikoja, mutta kun uudet mahdollisuudet selviää niin menneitä ei tuolloin enää kaipaile.
syy miksei homma toiminut.Tai sanoit että ette
edes seurustellu.
miehenä ja useamman kerran seurustelleena voin sanoa,että kyllä mulleki tulee exät mieleen esim.jostai biisistä,mut ajan kans ei enää aiheuta ikävöintiä.Riippuu tietenki siitäki jos suhde päättyi esim. pettämiseen tai muuten kumppani oli v-mäinen,nii kyl se sit helpommin unohtuu..uusi suhde mahdollisesti auttaa exien unohtamisessa parhaiten,kun uusi kumppani välittää sinusta ja sinä hänestä,nii kyl se elämä taas hymyilee! kyllä sulleki rakas ihan varmaan löytyy!!TSEMPPIÄ! :)
Itselläni tavallaan ihan sama tilanne ja kyllä
se riipaisee miehiä ihan samalla lailla.
Ei muuta neuvoa voi antaa kuin aika parantaa.
Ite oon mies.
Erosin avovaimosta 1,5 v sitten ja vasta noin reilu puoli vuotta sitten alkoi helpottamaan. Ja vasta äskettäin tunsin olevani todella vapaa hänestä. Ystävyys silti säilyi.
kun on halunnut toisen tosissaan.
Olin liian hidas rakastumaan, hän ehti ensi ja kerkesi kyllästyäkin.
Olin epävarma, en uskaltanu tunnustaa tunteitani iteselleni ajoissa, sit en enää riittänytkään kun rakstuin kunnolla.
En ollut paras ihminen, olin oppinut vääriä tapoja käsitellä asioita, nyt kaduttaa etten päässyt niistä tavoista ajoissa irti.
Nyt vain kaipaan ja vaikka tiedän ettei koskaan tuu mitään, ei oo kontaktia, en pääse irti.
Ei auta uudet suhteet, harrastukset, eikä viina.
Vuosi on vaan pahentanut kaipuuta, hetkittäin ei tunnu, sit taas hajoo..
"Men who are hard to fall in love fall too hard in love..."
- Agent Dale Cooper, Twin Peaks-
Arvoisa Elina,
sinä suret vieläkin, minulla on kanssa nyt suru päällä, enkä pysty kuuntelemaan joitain biisejä enkä käymään tietyissä baareissa tai tulen surulliseksi. Uskon vain vahvasti että tämä on ohi menevää, mutten en pääse elämässäni eteenpäin.
Halusin kirjoittaa siksi, että sanoit että sanotaa: miehet eivät tunne vaan tytöt ainostaan murehtivat. Et varmastikaan tarkoittanut tuota kirjaimellisesti ja ymmärrän yskäsi, mutta sinulle sanon: Kyllä me miehet suoremme siinä missä naisetkin. Kysymys on paremminkin, sureeko toiset henkilö enemmmän kuin toiset : uskon että näin on.
Minua kiusaa se käsitys, jonka mukaan miehet ovat sitoutumiskammoisia ja tunteettomia. Voin sanoa itsestäni ja monista tuntemistani pojista, että he ovat vähintään yhtä herkkiä kuin tuntemani tytötkin.
Toivottavasti tämä lohduttaa sinua: Kyllä miehet surevat ja ajattelevat, ja usko pois, suomalainenkin mies jopa itkee.
Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista surusi kanssa. Surukin on pohjimmiltaan kovin puhdas ja kaunis asia jos siihen ei liity katkeruutta tai vihaa!
Ihanaa, kun sai noin symppiksiä vastauksia, kiitos kaikille ja jaksamisia myös teille!
Miehillä on järki ja looginen ajattelu ja se sanoo että turha miettiä menneitä, koska...no... ne ovat menneitä ja niitä takaisin saa, joten miksi niitä mietti.
Itselleäni meni poikki jokin aika sitten ja tietoisesti päätin että en mieti häntä, enkä yhteisiä hyviä hetkiä. Kuulostaa kylmältä, mutta parempi katsoa eteenpäin ja tulevaisuuteen, muuten voi käydä niin että kävelee todellisen onnensa ohi.
Oikeesti lopettaakaa naiset se tunteilla ajattelu, niillä ei tule kuin paskoja suhteita ja epätoivoisia ihmisraunioita. Herätkää vaaleanpunaisista pilvilinnoistanne. Rakkaus on biologiaa.
Voi kuule, en tiedä olenko sit jotenkin epänormaali, mutta todellakin on aivan hirveä ikävä entistä tyttöystävääni...
Oikeastaan ollaan vasta pari viikkoa oltu erossa ja tuntuu etten pysty ajattelemaan kuin häntä. Kuten sanoit musiikki, kaikki muistuttaa hänestä eikä se tunnu jättävän rauhaan. Onneksi työ tasapainottaa hyvin elämääni ja pitää mielen virkeämpänä, muuten en jaksaisi. Mutta tiedän et aika voittaa, ja pystyn vielä olemaan se entinen minäni - vahva ja varma... Olisi tosi kiva mailailla vaikka samoista tuntemuksista enemmän jos vain kiinnostaa?
Kovasti voimia sinnepäin! :)