Olen eroomassa miehestä ja ei ole avioehtoa.
Lasten vuoksi haluaisin sopu eron jotta suhtee säilyisi lasten vuoksi.
Voiko omaisuuden jakaa sulassa sovussa vaikkei menisikään 50/50?
ja jos niin millainen pareri tarvii kirjoittaa
jotta kelpaa?
Lasten vuoksi haluaisin sopu eron jotta suhtee säilyisi lasten vuoksi.
Voiko omaisuuden jakaa sulassa sovussa vaikkei menisikään 50/50?
ja jos niin millainen pareri tarvii kirjoittaa
jotta kelpaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskoisin, että kaikki tahtovat sovussa erota – mutta kun tunteet pinnalla ja usein aika negatiivisesti latautunut tunnelma, niin valitettavan herkästi näkeekin toisen ”itsekkäänä ja ahneena” ja itsensä uhrautujana (ja toinen tuntee ihan samoin). Ja sitten onkin riita käsissä – toivotaan ettei teillä.
Omaisuudenhan voi jakaa aivan kuten kaksi ihmistä tahtovat, teistä se on kiinni … koska omaisuuden luovuttaminen ei ole rikos. Joskus molemmat puolisot ymmärtävät ja hyväksyvät sen, että 50/50 jako laillisuudestaan huolimatta ei oikeudenmukainen tapa jakaa omaisuus. Eikä aina tuomioistuinkaan näin tulkitse (esim. lyhyissä avioliitoissa osituksen kohtuullistaminen).
Periaatteessa ositus (josta laaditte ositussopimuksen, ei pakollinen mutta suositeltava) on aika yksinkertaista matematiikkaa. Pesän velkojen (ovat sitten yhteisiä, omia, tai toisen … ja vaikka otettu ennen avioliiton solmimista, vrt. opintolaina) ja varallisuuden erotus jaetaan kahteen kasaan. Usein vaikea ihan tasan jakaa (kuten asunto), jolloin vähemmälle jääneen puolsin ”vaakakuppiin” enemmän saanut maksaa ns. tasinkoa sen verran että ”puntit tasan”.
Niin, ja avioehdottomassa liitossa ei merkitystä sillä, kumman nimiin omaisuus on merkitty (vrt. aseet, veneet, autot tai moottorikelkat). Osituksen ulkopuolella on ns. henkilökohtainen omaisuus (vaatteet, kengät, niin ja ja korut … joista muuten voi tulla tulkintaerimielisyys).
Siinäpä se oikeastaan on … sovitella kannattaa – laiha sopu aina parempi kuin lihava riita. Silti, kohtuuttomuuksiin tai kiristykseen ei pidä alistua.
Jos yhtään alkaa tuntumaan, että nyt ”vedätetään” (esim. puoliso alkaa hukkaamaan yhteistä omaisuutta ilman hyväksyntääsi) ja omat voimat / taidot ei riitä … niin kannattaa hakea asiantuntija neuvoja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Erokin pitäis ehkä kaupallistaa siten .Eroaminen pitäis ajalella mitä minä sillä saan ja mitä menetän,ikään kuin vaihto kauppa eritellä tarkasti mitkä asiat on eroamalla huonommin ja mitkä paremmin.Tämän kun syvällisesti selvittää itselleen ei tavii katuu
Enpä oikein tuohon eron kaupallistamiseen usko -- eikä lopulta kovinkaan moni eroa tai avioliittokaan taloudellisen edun vuoksi tekee. Tokihan näitäkin ihmisiä maa päällään kantaa, mutta onneksi vähemmistönä. Vaikka sanotaanhan sitä, että aviomiehen ihannemitat ovat 90-60-40 (90 vuotias, 60 miljoonaa omaisuutta, ja 40 astetta kuumetta).
Ihanne on, että omaisuuden jako tehdään sovussa .. tai ainakin oikeudenmukaisesti. Laki on laki, mutta se ei sopimasta estä ja joustamasta kun "kirjan" mukainen tulkinta ei oikealta tunnu asianomaisten tilanteessa (esim puolison opintovelkojen tai kulutusluottojen jakaminen). Valitettavasti kaikki olemme vain ihmisiä, ja herkästi erossa tunteet niin pinnalla, että tuppaa objektiivisuus asioiden tarkastelussa sumentumaan.
En takoittanut kaupallistamisella rahaa tai taloutta.
ollut meilläkään sopimusta ja jaettiin 50/50. Tehkää inventaario ja jakakaa sen mukaan. Ei ne meilläkään mennyt aivan tasan, muttei siinä vaiheessa jaksa alkaa tappelemaan.
jos miehesi suostuu, niin ei mikään laki sano että hänen pitää vaatia puolta omaisuutta