vaimo jäi eilen kiinni.sanoi että eivät ole olleet sängyssä.sai vasta keskenmenon ja uskon etteivät ole olleetkaan..haluaisin vielä yrittää, mutta toinen on kopea eikä ole edes anteeksi pyytänyt.lähtee pakoon kun haluaisin keskustella asiasta. ei suostu sanomaan toisen miehen nimeä ja kuinka se minua loukkaa. kaikki tuntui menevän parempaan päin ja sitten tapahtui tämä, mitä en olisi ikinä uskonut. Kärsin tuosta keskenmenosta jo muutenkin ja nyt vielä tämä asia päälle kun oli tarkoitus yrittää lasta uudelleen.Mitä minun pitäisi tehdä, ei ole ketään jonka kanssa asiasta keskustella ja miten asiassa pitäisi edetä? Soitanko hänen äidilleen ja pyydän häntä puhumaan tytärensä kanssa???
musta päivä 1/2 v naimisissa
Yksin
162513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se on tuo keskenmeno sellainen hankala juttu. Se vaikuttaa molempien henkiseen tasapainoon ja aiheuttaa monen moista kismaa kumppanien välille.
Meilläkin oli aikoinaan yksi keskenmeno ja siitä oli todella hankala päästä yli. Tarvitaan ymmärrystä ja anteeksiantoa puolin ja toisin.
Kaikki nämä tapaukset ovat erilaisia, joten eipähän tässä voi mitään selkeitä neuvoja antaa. Ainoa on juuri tuo, että pitää koittaa ymmärtää ja antaa anteeksi, vaikka se mahdottomalta tuntuukin toisinaan.
Keskenmenosta pariskunta joko selviää tai sitten ei. Siitä voi seurata uskottomuutta ja haluttomuutta, vetäytymistä omaan kuoreensa ja vaikka mitä ongelmia. Sinä et voi muuta kuin yrittää tai luovuttaa – harkitse mitä teet ja itä toiselta sekä suhteeltanne odotat ja mitä uskot saavasi ja kuinka paljon voit itse teille antaa.
Hei!
Älä ihmees äidille...pahennat vaan tilannetta kun yrität liikaa udella anna olla ja jos jatkat elämää hänen kanssa niin älä ahdistele.Vaimo juttelee sit kun haluaa.
Juttele vaikka jollekin kaverille tai ammatti-ihmiselle asiasta.
Ja miksi muute haluat onkia miehen nimen?
Ei pahalla mut jos kerran et kumminkaan aio erota etkä ilmeisesti tehdä mitään muutoksia niin anna olla asian kun kerran ei tapahtunutkaan mitään.
olo on vain niin epätoivoinen, ehkä on sittenkin paras etten vielä sano äidillensä. halúaisin saada vihalleni jotkin kasvot, toinen ei vain puhu mitään mistään..ehdotin perheterapiaa, mutta ei sanonut juuta eikä jaata. Kaksi päivää olen ollut syömättä ja nukkumatta, ärsyttää kun toinen syö ja nukkuu hyvin kaikesta huolimatta. on vain uhmakas..tuntuu että se on jotenkin sekaisin siitä keskenmenosta vieläkin, vaikka olen koittanut tukea minkä pystyn..
Hei!
Niin naisena tiedän et jo raskaus muuttaa naisen.
Mulla 3 lasta ja aina kun olen ollut raskaana niin jotenkin en ainakaan alkuaikana ole voinnut sietää miestä.
Olin viime talvena onnellisesti kihloissa mut kun tulin raskaaksi niin meni välit poikki lapsen isän kans kun ei ymmärtän vaan ahdisteli kysymyksin et mikä mul ja mitä siin voi sanoo muuta kun tiuskia kun paha olo ja ei tiedä itsekkään mikä on..
Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa ... mitä iloa äidille soittamisesta on, tämähän teidän välinen juttu -- mitä siihen muita sotkemaan. Ja aattelepa, jos hän sitten alkaakin puhumaan .. niin et tiedä oliko se sen vuoksi että aidosti tahtoo, vai sen vuoksi että "äiti pakotti". Malttia malttia hyvä mies.
Oletteko muuten seurustelleet pitkään ennen avioitumista? Ja millainen tämä pettäminen sitten oli ... mies puolinen ystävä .. kun eivät kertomasi mukaan olleet "sängyssä" ?
näinhän se on kun tunteet nyt ovat vähän viilenneet..sain tekstiviestin vahingossa jossa toisesta oli maininta rakas, itse olen samaa sanaa odottanut jo kauan. pakko vielä yrittää jutella ja ottaa vaikka syliin..
jaah ...
Kannattaa koettaa jutella, ja selvittää mikä mättää ... ja varautua siihen, ettei toinen tahdo tai voi puhua vielä pitkään aikaan. Pakottaa ei siihen voi, ja liika yrittäminen saattaa pistää toisen huolella lukkoon...
Pelisilmää ja malttia, muuta en voi neuvoa. Ja kun tilanne rauhoittuu, niin huolella punnitsette mitä lopulta tahdotte elämiltänne.
Ei kannata lähteä liian kiltille linjalle. Aikaa tarvii tuskastuttavan kauan. Vastauksistasi päätellen menee yli vuosi ennen kuin voit tehdä mitään pidemälle meneviä johtopäätöksiä. Siinä ajassa ehtii jo monet hyvät nousut näivettyä ja pahat laskut parantua.
Älä lähde liian kiltille linjalle. Tee selväksi, että rauhassa saa elämäänsä harkita, mutta et hyväksy rinnakkaissuhdetta ja jos puhumaan ei nyt pysty, niin joskus asia on käsiteltävä.
Onko käynyt mielessä miksi vaimo alunperin läksi toisen luo vaikka olette vasta vihittyjä? Mitkä on lähtökohdat teillä ja oletko kenties kohdellut häntä kaltoin?
en ole pettänyt tai lyönyt tai juopottele. pahasti olen joskus päihtyneenä sanonut (~2krt vuodessa) ja viime sanomisestakin on jo paljon aikaa.itseäni melko kilttinä ja huolehtivaisena ihmisenä pidän
Meidän tapauksessa vaimoa on kyllä auttanut, kun hän itse on puhunut asista äitinsä kanssa. No meillä ei ole kyse toisesta miehestä, mutta äärimmäisestä kiukuttelusta ja uhkailusta. Kuten sanottua, jos sinulla on ok suhteet anoppiisi pyydä apua. Mieti kuitenkin, että paraneeko tilanne lapsen tulon jälkeen. Meidän suhteessa selkeästi vaikeimmat ajat ja melkein erokin on tullut lasten aikana.
tee niin olet mies! ja totuushan on se että kerran pettää...pettää aina!
teidän aviolitto on tuomittu epäonnistumaan itse en ainakaan haluaisi sellaisen naisen kanssa elää josta joutuu miettimään että pettääköhän se...ajattele hyvä mies elämääs eteenpäin! vannotaan että emme tehneet mitään ja en tule tälläistä enään koskaan tekemään..fakta on se että tulee tekemään...usko pois...ja kaikkea hyvää helvetillesi!
voit arvata että haluaisin lähteä,käy niin lujasti sieluun ja miehiseen kunniaan. mutta kun periksikään ei osaa antaa, ehkä sittenkin tämä tästä... Ensiviikolla perheterapiaan,tilanne on niin lukossa. Onko kellään kokemuksia näistä terapia -tapahtumista, kommentoikaa !
Hipsis!
Pariterapiassa olen käynyt ex-puolisoni kanssa. Eroon tosin päädyttiin koska mies ei halunnut odottaa mun yksilöterapiakäyntejä välissä.
Keskustelun aloittamiseen on kuitenkin oiva apu. Terapeutti kyselee asioita alkaen seurustelun alusta. Pikkuhiljaa edetään nykytilanteeseen ja käsiteltävään ongelmaan. Helppoa se ei ole välttämättä kummallekaan koska siinä käydään läpi rankkojakin tunteita jotka ovat nykyisen tilanteen aiheuttaneet.
Tsemppiä teille molemmille!
ei pidä paikkansa aina .. ettäkö pettää kerran pettää aina. Totta, on ns. patologisia "pettäjiä", jotka saavat kicksit juuri pettämisestä. Suurin osa pettämisiä on joidenkin ihmisten tapa reagoida siihen, että suhde mättää huolella (eivät petä "ilkeyttään").
Väestöliiton perheterapiasta on kokemusta ... ja hyviä sellaisia.
Eroon päädyimme, mutta terapian tulemana sen käsittely oli helpompaa ... pystyi näkemään asiat ja tapahtuneet ohjektiivisemmin, ja jatkamaan omaa elämää yhteistä lasta kasvattaen.
Eli, niin tai näin suhteessanne käy -- niin ehdottomasti kannattaa mennä terapiaan tai sovitteluun. Ja ainakin silloin voi rehellisesti todeta itselleenkin, ettei "hätiköidysti" erottu tai etteikö oltaisi lähes kaikkea mahdollista koetettu.